Oltiin treenaamassa Tanjan kanssa. Olin ajatellut tehdä välistävetoja ja päällejuoksuja. Välistävedot alkoi ihan lupaavasti, tosin sitten hokasin, että tein samalla kädellä välistävedot ja hypyille ohjaukset. Korjasin tämän ja homma toimi kivasti. Aluksi otin kahdella hypyllä, mutta kun joku oli jättänyt neljä hyppyä, niin pitihän ne kaikki koittaa. Loffo kyllä räpeltää rimat törkeesti, ei kato yhtään. Nyt oli 25 cm:ssä rimat, niin jätkä vaan kolauttelee täysiä niihin. Toivottavasti alkaa sitten hoksaamaan, kun otetaan ihan hyppytreenejä - eiköhän.
Taas täytyy todeta, että kääntyy kuin kolikon päällä. Kääntyy jopa siivekkeen kohdalla, jos niin käsken. Kerran nimittäin räpellettiin yksi siivekekin kumoon. Onkohan vielä nuoruuden intoa, vai onko oikeasti noin tapaturmaherkkä. Vähän hirvittää.
Sitten päällejuoksuja. Mä en meinannut aluksi ollenkaan hahmottaa mitä tällä haettiin. Testasin ja testasin ilman koiraa. Sitten koitin koiran kanssa, pudotin lelun ja menin muutaman askeleen eteenpäin. Loffo ei tajunnut lähteä mun perään heti, vaan hillui lelun kanssa itsekseen. Vasta treenien lopussa, kun olin antanut aivoilleni aikaa, tajusin päällejuoksun idean. Ainakin luulen niin. Mutta kyllä saa pinkoa, että ehtii koiraa ennen. Ainakin nyt, kun rimat on alhaalla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata valvovan silmän alla ;)
Kontakteja treenattiin myös. Aika vähälle ja vähän huolimattomalle jäi ne. Loffo oli aika kuumissaan. Ehkä pitäisi ottaa kontaktitreenit tunnin alussa, niin olisi vielä energiaa niihin jäljellä.
Paikalla olo toimii jo kivasti. Istumassa. Nyt olen alkanut ottamaan kaikenlaisia ohijuoksuja, hyppyjä, sanoja, sun muita häiriöitä ja jätkä vaan istuu. Palkka on aina takana, se tuntuu toimivan hurjan hyvin.
Putkeen leikkaukset meni kivasti. Ei irtoa sinne vielä kovin kaukaa, mutta eiköhän se siitä vahvistu.
Taaskaan ei meinannut millään malttaa lopettaa. Kukaan meistä neljästä :) Saan niin mielettömän hyvän olon tunteen Loffon kanssa touhuamisesta, se on niin mahtava. Ei paljon tarvi kysellä, että onko sen mielestä agility kivaa :D
Oon muuten keksinyt keinon, jolla saan aika usein Loffon lopettamaan dorkailun. Kuten auton takaluukusta eteenpäin notkumisen, mun näykkimisen. Tuijotan sitä tiukasti silmiin ja matalalla äänellä "ei". Vähän on koirakuiskaaja -fiilis :) Vielä, kun tuon vetämisen saisi kuriin, niin voisin kehua omistavani täydellisen koiran <3
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Eksu - kiltti heppa...
Sisältää ainoastaan heppajuttuja. Ainakin näillä näkymin. Koskaan sitä ei tiedä mitä sormien kautta ruudulle tulee tallennettua, kun ajatus lähtee virtaamaan.
Torstaina oli taas ratsastusilta. Nyt olen maksanut 10 kerran kortin, joten ainakin sen verran tulemme tallilla käymään. Todennäköisesti enemmän, koska Heini tuntuu nauttivan lajista täysiä. Itsestäni en ole ihan varma..
Mulle oli kovasti kehuttu heppaa nimeltä Eksu. Nyt alkoi säkäkorkeuskin olemaan jotain 165 cm luokkaa, joten korkeammalle mennään, kun "taidot" kasvavat. Täytyy sanoa, että itsellä on vähän eri käsitys kiltteydestä kuin ystävilläni. Heh. Eksu ei tehnyt juuri mitään mitä yritin saada sen tekemään.
Yritin saada sen kääntymään vasemmalla, tyyppi meni oikealle. Yritin saada sen ravaamaan, okei saattoi ravata hetken, mutta pysähtyi kuin seinään. Välillä laukkasi, kun yritin saada sen ravaamaan. Onneksi lopetti heti.
Mä en tajua mitään noista heppajutuista. Keventäminen - what? Sisäpohje - what? Ulkopohje - what? No ehkä mä vähän tajuan, mutta siinä hiki päässä vääntäessäni 500 -kiloisen elikon kanssa oli pikkasen vaikeaa hahmottaa, että millä helvetin alapohkeella sitä elukkaa pitää takoa.
Lopulta ope toi mulle raipan. En halunnu sitä, mutta turhauduin sitten niin, että otin sen. En käyttänyt sitä kuin kerran, vähän napautin ja auttoi heti. Tää muuttuu joka kerta vaikeammaksi! Luulen, että otan muutaman yksityistunnin, että saan juonen päästä paremmin kiinni. Nyt ollaan edistyneempien ryhmässä ja joudun koko ajan kyselemään opettajalta, kun oon NIIIIIIN PIHALLA. No, reidet ainakin huusi hoosiannaa tunnin jälkeen.
Heinillä ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Lapsille kaikki näyttää olevan paljon yksinkertaisempaa. Siellä se kikattaen ravasi ympäri maneesia Ossi -ponilla. Nautti täysiä.
Tänään onneksi pääsee Loffiksen kanssa aksaa <3 Tarkoitus treenata meidän kotiläksyjä - päällejuoksuja ja välistävetoja. Oon niitä vähän tehnyt luomuesteillä; eli puun rungoilla. Melki joka lenkillä tulee jotain otettua; ellei kontaktitreeniä kivillä, niin sitten niistoja tms. puun rungoilla. Metsäagia :)
Torstaina oli taas ratsastusilta. Nyt olen maksanut 10 kerran kortin, joten ainakin sen verran tulemme tallilla käymään. Todennäköisesti enemmän, koska Heini tuntuu nauttivan lajista täysiä. Itsestäni en ole ihan varma..
Mulle oli kovasti kehuttu heppaa nimeltä Eksu. Nyt alkoi säkäkorkeuskin olemaan jotain 165 cm luokkaa, joten korkeammalle mennään, kun "taidot" kasvavat. Täytyy sanoa, että itsellä on vähän eri käsitys kiltteydestä kuin ystävilläni. Heh. Eksu ei tehnyt juuri mitään mitä yritin saada sen tekemään.
Yritin saada sen kääntymään vasemmalla, tyyppi meni oikealle. Yritin saada sen ravaamaan, okei saattoi ravata hetken, mutta pysähtyi kuin seinään. Välillä laukkasi, kun yritin saada sen ravaamaan. Onneksi lopetti heti.
Mä en tajua mitään noista heppajutuista. Keventäminen - what? Sisäpohje - what? Ulkopohje - what? No ehkä mä vähän tajuan, mutta siinä hiki päässä vääntäessäni 500 -kiloisen elikon kanssa oli pikkasen vaikeaa hahmottaa, että millä helvetin alapohkeella sitä elukkaa pitää takoa.
Lopulta ope toi mulle raipan. En halunnu sitä, mutta turhauduin sitten niin, että otin sen. En käyttänyt sitä kuin kerran, vähän napautin ja auttoi heti. Tää muuttuu joka kerta vaikeammaksi! Luulen, että otan muutaman yksityistunnin, että saan juonen päästä paremmin kiinni. Nyt ollaan edistyneempien ryhmässä ja joudun koko ajan kyselemään opettajalta, kun oon NIIIIIIN PIHALLA. No, reidet ainakin huusi hoosiannaa tunnin jälkeen.
Heinillä ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Lapsille kaikki näyttää olevan paljon yksinkertaisempaa. Siellä se kikattaen ravasi ympäri maneesia Ossi -ponilla. Nautti täysiä.
Tänään onneksi pääsee Loffiksen kanssa aksaa <3 Tarkoitus treenata meidän kotiläksyjä - päällejuoksuja ja välistävetoja. Oon niitä vähän tehnyt luomuesteillä; eli puun rungoilla. Melki joka lenkillä tulee jotain otettua; ellei kontaktitreeniä kivillä, niin sitten niistoja tms. puun rungoilla. Metsäagia :)
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Heppoja, aksaa, näytelmiä.
Oltiin Heinin kanssa torstaina ratsastamassa. Ekaksi Heini meni tunnin Ossi -ponilla. Oltiin saatu paikat pienestä 4 hengen ryhmästä, jotka muut olivat jo edistyneempiä. Ossin hoitaja -tyttö Edla jäi meitä auttamaan. Olipa ihana tyttö :) Koko tunnin se juoksi ja talutti Ossia ja neuvoi Heiniä ja mua. Minäkin juoksin ponin vieressä koko tunnin, kun en uskaltanut Heinin antaa vielä olla ilman äitiä. Siinäpä tuli hyvä alkulämmittely omaa tuntia ajatellen.
Heini meni lopputunnista jo raviakin ilman taluttajaa ja homma näytti helpolta. Tyttö oli yhtä hymyä ja kuulemma pitäisi päästä isomman hevosen selkään. Nyt lasketaan öitä seuraavaan kertaan, joka on tämän viikon torstaina.
Mun tunti oli sitten Heinin jälkeen ja minä sain kauniin valkoisen hevosen, Lipsin. Itsekin menin nyt ekaa kertaa ilman taluttajaa ja taas ensimmäinen ajatus, kun olin hepan selässä oli "missä tässä on turvavyöt". Lähdettiin sitten kiertämään maneesia hitaasti lönkytellen ja alkulämppärin jälkeen otettiin ravit. Olipa taas pomppiva ravi ja onneksi jälkeenpäin ihmiset ovat kertoneetkin, että Lipsillä on tosissaan pomppiva ravi. Tuntui, että koko maneesi kaikui kun mun arse hakkas sitä satulaa :D Vaikka välillä onnistuin ihan hyvin istumaan paikallani pilates -oppeja noudattaen. Eihän tuosta tulisi mitään, jos ei tuntisi omia lihaksiaan edes jollain tasolla...
Opettaja kannusti yrittämään laukkaakin, mutta Lipsin mielestä en ollut siihen valmis. Samaa mieltä! Siis yritin kyllä, mutta meni pikkasen yli hilseen opettajan neuvot sisäpohkeista sun muista, joten en osannut. Seuraavana päivänä ystäväni Kirsi selvensikin noita käsitteitä ja ehkä tällä viikolla osaan hieman paremmin sitä hevosta kohdella.
Ihaninta oli, että molemmat minä ja Heini tykätään tuosta. Näen jo meidät jollain maastolenkillä: äiti ja tytär :)
Eilen kävin lasten kanssa agilityhallilla treenaamassa. Halli oli aivan järkyttävän kuuma. Lapset viihtyivät hyvin, mikä yllätti erittäin positiivisesti. Heini otti Loffon kanssa putkea ja matalaa hyppyä sekä pussia. Loffo on niin darling, kun se osaa niin nätisti mennä Heinin kanssa.
Mä otin Loffiksen kanssa leikkauksia ja niistoja. Vaihteeksi. Kontakteilla käytiin vain pari kertaa, kun oli tosiaan niin kuuma, että en halunnut sen fiilistä niillä pilata. Muutama valssikin mahtui kuvaan. Meni kyllä taas niin ihanasti. Otin aika vaikeita kahden hypyn kuvioita, missä oli niisto molemmilla aidoilla ja jätkä toimii. Mun ajoitus ei saa olla yhtään liian hätäinen, koska sitten se kääntyy liian aikaisin. Maltti on valttia. Mamma tapas sanua. On kyllä mielenkiintoista ohjata bortsua, kun se reagoi niin sairaan nopeasti, että täytyy itse olla rauhallinen. Mutta silti jalkojen pitää toimia oikeaan aikaan vikkelästi. Ihanaa :D
Eilen huomasin ekan kerran, että Loffo ihan selkeästi lukee mun ohjausta. Tosi siistiä!!
Lauantaina pääsin näyttelyyn Spacen kanssa. Se on kyllä niin hieno roolimalli meidän vetokoiralle. Tosi hyväpäinen ja leppoisa paappa. Harjoittelin sen kanssa muutamia kertoja ennen kehään menoa ja sain sen esiintymään ihanan iloisesti. Kun mentiin kehään paappa muuttui tosikoksi. "Nyt ollaan töissä" tuntui työnarkkiksen päässä takovan. Täällä ei naureta eikä pompita. Hienosti liikkui. Seisomisen kanssa oli vähän haasteita. Olin saanut sen kehän ulkopuolella seisomaan ihanasti häntä heiluen, mutta nyt häntä ei jostain syystä heilunut. Asettelin ukon sitten perinteisesti ja tyydyin hieman konemaiseen seisontaan. Mitäköhän sen päässä oikein liikkui, mielestäni en itse jännittänyt juuri ollenkaan. Tulokseksi tuli H, olin kyllä hieman yllättynyt, koska mielestäni Space on niin nätti <3 Mutta näin tällä kertaa.
Katselin siinä muita bortsuja ja on ne nartut PIENIÄ. Siis ihan kamalan pieniä oli jotkut. En tykkää. Loffo oli mun mielestä kaikista kaunein. Tietty. Olisin varmaan muuten sen ilmoittanut, jos ikä olisi täynnä. Pieni näyttelykärpänen puraisi ja aion varmaan Loffiksen viedä jonnekin kesän / syksyn aikana. Tosin käytöstavat vaatii hieman hiomista. Kröhm. En tykkää kyllä niistä karvabortsuistakaan, ne ei jotenkaan näytä siltä, että voisivat mennä pellolle juoksemaan ja tekemään sitä mihin ovat luotu.
Tulipa lörpöteltyä :)
Heini meni lopputunnista jo raviakin ilman taluttajaa ja homma näytti helpolta. Tyttö oli yhtä hymyä ja kuulemma pitäisi päästä isomman hevosen selkään. Nyt lasketaan öitä seuraavaan kertaan, joka on tämän viikon torstaina.
Mun tunti oli sitten Heinin jälkeen ja minä sain kauniin valkoisen hevosen, Lipsin. Itsekin menin nyt ekaa kertaa ilman taluttajaa ja taas ensimmäinen ajatus, kun olin hepan selässä oli "missä tässä on turvavyöt". Lähdettiin sitten kiertämään maneesia hitaasti lönkytellen ja alkulämppärin jälkeen otettiin ravit. Olipa taas pomppiva ravi ja onneksi jälkeenpäin ihmiset ovat kertoneetkin, että Lipsillä on tosissaan pomppiva ravi. Tuntui, että koko maneesi kaikui kun mun arse hakkas sitä satulaa :D Vaikka välillä onnistuin ihan hyvin istumaan paikallani pilates -oppeja noudattaen. Eihän tuosta tulisi mitään, jos ei tuntisi omia lihaksiaan edes jollain tasolla...
Opettaja kannusti yrittämään laukkaakin, mutta Lipsin mielestä en ollut siihen valmis. Samaa mieltä! Siis yritin kyllä, mutta meni pikkasen yli hilseen opettajan neuvot sisäpohkeista sun muista, joten en osannut. Seuraavana päivänä ystäväni Kirsi selvensikin noita käsitteitä ja ehkä tällä viikolla osaan hieman paremmin sitä hevosta kohdella.
Ihaninta oli, että molemmat minä ja Heini tykätään tuosta. Näen jo meidät jollain maastolenkillä: äiti ja tytär :)
Eilen kävin lasten kanssa agilityhallilla treenaamassa. Halli oli aivan järkyttävän kuuma. Lapset viihtyivät hyvin, mikä yllätti erittäin positiivisesti. Heini otti Loffon kanssa putkea ja matalaa hyppyä sekä pussia. Loffo on niin darling, kun se osaa niin nätisti mennä Heinin kanssa.
Mä otin Loffiksen kanssa leikkauksia ja niistoja. Vaihteeksi. Kontakteilla käytiin vain pari kertaa, kun oli tosiaan niin kuuma, että en halunnut sen fiilistä niillä pilata. Muutama valssikin mahtui kuvaan. Meni kyllä taas niin ihanasti. Otin aika vaikeita kahden hypyn kuvioita, missä oli niisto molemmilla aidoilla ja jätkä toimii. Mun ajoitus ei saa olla yhtään liian hätäinen, koska sitten se kääntyy liian aikaisin. Maltti on valttia. Mamma tapas sanua. On kyllä mielenkiintoista ohjata bortsua, kun se reagoi niin sairaan nopeasti, että täytyy itse olla rauhallinen. Mutta silti jalkojen pitää toimia oikeaan aikaan vikkelästi. Ihanaa :D
Eilen huomasin ekan kerran, että Loffo ihan selkeästi lukee mun ohjausta. Tosi siistiä!!
Lauantaina pääsin näyttelyyn Spacen kanssa. Se on kyllä niin hieno roolimalli meidän vetokoiralle. Tosi hyväpäinen ja leppoisa paappa. Harjoittelin sen kanssa muutamia kertoja ennen kehään menoa ja sain sen esiintymään ihanan iloisesti. Kun mentiin kehään paappa muuttui tosikoksi. "Nyt ollaan töissä" tuntui työnarkkiksen päässä takovan. Täällä ei naureta eikä pompita. Hienosti liikkui. Seisomisen kanssa oli vähän haasteita. Olin saanut sen kehän ulkopuolella seisomaan ihanasti häntä heiluen, mutta nyt häntä ei jostain syystä heilunut. Asettelin ukon sitten perinteisesti ja tyydyin hieman konemaiseen seisontaan. Mitäköhän sen päässä oikein liikkui, mielestäni en itse jännittänyt juuri ollenkaan. Tulokseksi tuli H, olin kyllä hieman yllättynyt, koska mielestäni Space on niin nätti <3 Mutta näin tällä kertaa.
Katselin siinä muita bortsuja ja on ne nartut PIENIÄ. Siis ihan kamalan pieniä oli jotkut. En tykkää. Loffo oli mun mielestä kaikista kaunein. Tietty. Olisin varmaan muuten sen ilmoittanut, jos ikä olisi täynnä. Pieni näyttelykärpänen puraisi ja aion varmaan Loffiksen viedä jonnekin kesän / syksyn aikana. Tosin käytöstavat vaatii hieman hiomista. Kröhm. En tykkää kyllä niistä karvabortsuistakaan, ne ei jotenkaan näytä siltä, että voisivat mennä pellolle juoksemaan ja tekemään sitä mihin ovat luotu.
Tulipa lörpöteltyä :)
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kylähullun touhuja
Kari kävi hieromassa Loffon tiistaina ja sain luvan aloittaa Loffon kanssa juoksulenkit. Käytännössähän mun juoksulenkit ovat noin viittä kilsaa ja koira irti suurimman osan lenkkiä. Tästä intaantuneena lähdin heti eilen töiden jälkeen Edvinin polulle. Olin varmaan aika kylähullun näköinen...sauvat käsissä, kumpparit jalassa pingoin pitkin metsää. Kyllä nousee syke korkealle, kun sauvoilla huhkii ylämäkeen ja vielä pieni lumisohjo alla. En tehnyt kuin yhden kierroksen. Loffo juoksenteli koko ajan hienosti mukana.
Edvininpolulta on pikku matka sivistyneitä teitä pitkin kotiin ja testasin vähän canicross -systeemiä. Laitoin remmin vyötärön ympäri ja yritin saada jätkää vetämään. Ajoittain onnistui, mutta pääasiassa roikkui remmissä kiinni. Aion kyllä investoida kunnon vetoliinoihin.
Tänään olisi tarkoitus mennä ratsastamaan, jos vaan saan kaikki palikat kohdalleen. Aikamoinen organisointi, kun haluaa illalla tehdä jotain ilman koiraa. Mä en halua jättää sitä iltaisin enää kotiin ja Samia tarvin nyt kuskaamiseen avuksi jne. Noh, eiköhän se tässä päivän mittaan selviä. Lisäksi vielä asunnon arvioija tulee klo 16, joten sitä ennen pitää ehtiä siivoamaan. Taas.
Edvininpolulta on pikku matka sivistyneitä teitä pitkin kotiin ja testasin vähän canicross -systeemiä. Laitoin remmin vyötärön ympäri ja yritin saada jätkää vetämään. Ajoittain onnistui, mutta pääasiassa roikkui remmissä kiinni. Aion kyllä investoida kunnon vetoliinoihin.
Tänään olisi tarkoitus mennä ratsastamaan, jos vaan saan kaikki palikat kohdalleen. Aikamoinen organisointi, kun haluaa illalla tehdä jotain ilman koiraa. Mä en halua jättää sitä iltaisin enää kotiin ja Samia tarvin nyt kuskaamiseen avuksi jne. Noh, eiköhän se tässä päivän mittaan selviä. Lisäksi vielä asunnon arvioija tulee klo 16, joten sitä ennen pitää ehtiä siivoamaan. Taas.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Mahtiharkat
Olipa treenit. Lähes kaikki onnistui jos ei ekalla, niin ainakin tokalla. Mulla oli mielessä mitä haen ja mitä treenaan ja onnistuin myös tuon tavoitteen saavuttamaan. Olipa kivaa! Loffo oli täysillä mukana, eikä halunnut poistua hallilta saatika radalta. Kieli roikkui suusta sivulle, mutta lisää olis pitänyt saada. Wow!
Mitä me sitten tehtiin. Aloitettiin niistoilla. Tää on mulle uusi ohjaustapa ja tuntuu hieman vieraalta olla niin lähellä estettä. Aina pitää miettiä miten päin jalat on ja mistä mä nyt sen koiran vastaanotan ja mihin suuntaan jatketaan, mutta sallin tämän miettimisen itselleni ja otin sitten vasta koiran mukaan. Aijajajaj, ku kääntyy kolikon päällä. Yksi ohjaustapa oli ehkä lähempänä ihmisnuolta ja siinä se tulikin mun jalkaan eli ei jarruttanut. Mutta tarkoitus nyt ei vielä ollutkaan tätä tekniikkaa treenata, se vaan lipsahti. Ups.
Sitten mentiin puomille kontakteja treenaamaan. Sain viime viikolla Jenniltä vähän palautetta, että Loffo haki paikkaa hieman liikaa ja minä olin liikaa auttamassa. Nyt kierrätin sen itseni ympäri, oikealle paikalle hakeutui itse hyvin ja hyvällä energialla. Tassut maahan, peppu ylös, kuono maahan ja naks. Loistavaa. Näitä toistoja tein 3 per puoli.
Sitten otettiin leikkauksia. Kaksi aitaa hieman vinossa linjassa. Ekalla kertaa kiersi toisen aidan takaa, ei siis leikannut. Otin pari kertaa vain yhdellä aidalla, sitten tajusi kahden aidan jujun ja homma onnistui hienosti. Näitä toisteltiin joitain kertoja.
Välillä pidettiin taukoa, kun oltiin ainoat vapaavuorolaiset. Tauolla istutin jätkää paikalla, vieressä treenasi muutama muu. Palkkasin taakse lelulla ja kävin välillä palkkaamassa namilla ja suullisesti kehuin muuten lähes koko ajan. Tein ohijuoksuja sun muita, ja siinähän tuo istui. Lakas.
Sitten vielä puomin kontakti ja jotain putki -hässäkkää leikkauksien treenaamisessa. Aika paljon tuli nytkin otettua, mutta en huomannut väsymystä kummassakaan. Kasvihuoneessa oli aika kuuma aurinkoisen päivän jäljiltä, joten lämmin tuli meille molemmille.
Jäi kyllä niin hyvä mieli ja varmuus siitä, että olen oikealla polulla vahvistui. Nyt yritän kaivaa aikaa, että saan sen tarkemman suunnitelman tehtyä, niin saadaan tämä hyvä vire pysymään.
Tänään Loffolle tulee hieroja. Saa poika tottua lihashuoltoon jo nuorella iällä. Ei liene pahitteeksi :)
Mitä me sitten tehtiin. Aloitettiin niistoilla. Tää on mulle uusi ohjaustapa ja tuntuu hieman vieraalta olla niin lähellä estettä. Aina pitää miettiä miten päin jalat on ja mistä mä nyt sen koiran vastaanotan ja mihin suuntaan jatketaan, mutta sallin tämän miettimisen itselleni ja otin sitten vasta koiran mukaan. Aijajajaj, ku kääntyy kolikon päällä. Yksi ohjaustapa oli ehkä lähempänä ihmisnuolta ja siinä se tulikin mun jalkaan eli ei jarruttanut. Mutta tarkoitus nyt ei vielä ollutkaan tätä tekniikkaa treenata, se vaan lipsahti. Ups.
Sitten mentiin puomille kontakteja treenaamaan. Sain viime viikolla Jenniltä vähän palautetta, että Loffo haki paikkaa hieman liikaa ja minä olin liikaa auttamassa. Nyt kierrätin sen itseni ympäri, oikealle paikalle hakeutui itse hyvin ja hyvällä energialla. Tassut maahan, peppu ylös, kuono maahan ja naks. Loistavaa. Näitä toistoja tein 3 per puoli.
Sitten otettiin leikkauksia. Kaksi aitaa hieman vinossa linjassa. Ekalla kertaa kiersi toisen aidan takaa, ei siis leikannut. Otin pari kertaa vain yhdellä aidalla, sitten tajusi kahden aidan jujun ja homma onnistui hienosti. Näitä toisteltiin joitain kertoja.
Välillä pidettiin taukoa, kun oltiin ainoat vapaavuorolaiset. Tauolla istutin jätkää paikalla, vieressä treenasi muutama muu. Palkkasin taakse lelulla ja kävin välillä palkkaamassa namilla ja suullisesti kehuin muuten lähes koko ajan. Tein ohijuoksuja sun muita, ja siinähän tuo istui. Lakas.
Sitten vielä puomin kontakti ja jotain putki -hässäkkää leikkauksien treenaamisessa. Aika paljon tuli nytkin otettua, mutta en huomannut väsymystä kummassakaan. Kasvihuoneessa oli aika kuuma aurinkoisen päivän jäljiltä, joten lämmin tuli meille molemmille.
Jäi kyllä niin hyvä mieli ja varmuus siitä, että olen oikealla polulla vahvistui. Nyt yritän kaivaa aikaa, että saan sen tarkemman suunnitelman tehtyä, niin saadaan tämä hyvä vire pysymään.
Tänään Loffolle tulee hieroja. Saa poika tottua lihashuoltoon jo nuorella iällä. Ei liene pahitteeksi :)
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Tavoitteiden pohdintaa
Olen joskus aikaisemminkin täällä kirjoittanut kuinka haluan voittaa. Mutta enemmän asiaa pohdittuani ja asiasta muiden kanssa juteltuani, olen tullut siihen tulokseen, että haluan voittaa, mutta se on sitten eri asia, että mitä haluan voittaa. Itsenikö vai toiset? Loppujen lopuksi kyse taitaa olla itseni voittamisesta, siitä, että ylitän itseni, teen ne suoritukset, jotka ovat osaamiseni huippua ja olen niihin tyytyväinen. Se sitten mihin se riittää kilpailuissa muita vastaan on toinen asia.
Haluan tehdä asioita tavoitteellisesti. Työssäni joudun paljon tekemään projektisuunnitelmia, miettimään lopullista tavoitetta ja miksi sinne suunnataan. Mitä hyötyä projektista on ja mitä riskejä kenties matkan varrella on odotettavissa. Mielestäni tämä on täysin sovellettavissa myös tähän agility -matkaan. Uskon, että saan enemmän kiksejä treenaamisesta, kun on selkeä päämäärä, jota kohti matkata.
Alkuviikosta käytiin Jennin kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta ja jälleen kerran hänellä oli hyvin mietittyjä ajatuksia asiasta. Olen sen jälkeen kovasti pohtinut mikä se meidän tavoite on. Googletin netistä hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysinkin muutamia hyviä sivuja.
Yksi projektinhallinnassakin käytetty tavoitteen määrittely muodostetaan käyttämällä SMART -periaatetta. Tavoitteen tulee olla Specific, Measurable, Attainable, Relevant ja Time-Bound. Esimerkiksi: Marjo ja Loffo hallitsee perusohjaukset ja esteet 1.4.2011 mennessä. Nyt jos tuo edellä mainittu olisi meidän tavoite (lyhyellä aikavälillä), niin olisi jo kohtuu paljon yksinkertaisempaa ruveta tekemään suunnitelmaa kohti tavoitetta. Suunnitelman tekemistä varten tulee vielä miettiä mitä tarkoitan perusohjauksilla ja millä tasolla haluan esteosaamisen olevan.
Tällaista suunnitelmaa alamme muokkaamaan lähiviikkoina. Mulla on ihan uusi into treenata, vaikka ei aikaisemmassakaan nyt ihan hirveästi puutteita ollut :) Näköjään tarvitsen määrätietoista suunnittelua, en vain puuhastelua.
Loppuun vielä lainaus www.markokaarto.fi -sivuilta (Earl Nightingale). Suluissa omat kommentit:
1. Unelmoi (done)
2. Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
- olenko kykenevä? Täytyy itse uskoa realistisesti, että pystyy saavuttamaan tavoitteen. (uskon tämänhetkiseen tavoitteeseen)
- Olenko halukas? Olenko valmis tekemään kaiken mitä sen saavuttaminen vaatii? (kyllä)
3. Tee sitoutunut päätös toteuttaa unelmasi, hyvässä mielentilassa (hyvä mielentila? no, päätös tehty)
4. Kirjoita yksi tavoite alkuun paperille eli konkretisoit sen. Mahdollisimman lyhyesti siihen muotoon kuin olisit jo saavuttanut sen. Merkitse myös tarkka päivämäärä milloin sen täytyy olla saavutettu. Älä anna itsellesi liikaa aikaa. (tää tuntuu vähän hassulta, mutta olen sen kirjoittanut tänne.)
5. Aseta tavoitteesi esille, niin että törmäät siihen monta kertaa päivän aikana (believe me, on mielessä kohtuu usein...)
6. Pidä tavoitteesi aina mukana, goal card. (ei oo goal cardia tehty, enkä tiedä teenkö)
7. Pidä tavoitteesi kristallin kirkkaana mielessäsi, älä anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä matkaasi. (Asiaa)
8. Saavuta tavoitteesi, aseta seuraava tavoite. (kyllä, tämä on matka.)
MENESTYMINEN ON ARVOKKAAN TAVOITTEEN ASTEITTAISTA SAAVUTTAMISTA.
Haluan tehdä asioita tavoitteellisesti. Työssäni joudun paljon tekemään projektisuunnitelmia, miettimään lopullista tavoitetta ja miksi sinne suunnataan. Mitä hyötyä projektista on ja mitä riskejä kenties matkan varrella on odotettavissa. Mielestäni tämä on täysin sovellettavissa myös tähän agility -matkaan. Uskon, että saan enemmän kiksejä treenaamisesta, kun on selkeä päämäärä, jota kohti matkata.
Alkuviikosta käytiin Jennin kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta ja jälleen kerran hänellä oli hyvin mietittyjä ajatuksia asiasta. Olen sen jälkeen kovasti pohtinut mikä se meidän tavoite on. Googletin netistä hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysinkin muutamia hyviä sivuja.
Yksi projektinhallinnassakin käytetty tavoitteen määrittely muodostetaan käyttämällä SMART -periaatetta. Tavoitteen tulee olla Specific, Measurable, Attainable, Relevant ja Time-Bound. Esimerkiksi: Marjo ja Loffo hallitsee perusohjaukset ja esteet 1.4.2011 mennessä. Nyt jos tuo edellä mainittu olisi meidän tavoite (lyhyellä aikavälillä), niin olisi jo kohtuu paljon yksinkertaisempaa ruveta tekemään suunnitelmaa kohti tavoitetta. Suunnitelman tekemistä varten tulee vielä miettiä mitä tarkoitan perusohjauksilla ja millä tasolla haluan esteosaamisen olevan.
Tällaista suunnitelmaa alamme muokkaamaan lähiviikkoina. Mulla on ihan uusi into treenata, vaikka ei aikaisemmassakaan nyt ihan hirveästi puutteita ollut :) Näköjään tarvitsen määrätietoista suunnittelua, en vain puuhastelua.
Loppuun vielä lainaus www.markokaarto.fi -sivuilta (Earl Nightingale). Suluissa omat kommentit:
1. Unelmoi (done)
2. Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
- olenko kykenevä? Täytyy itse uskoa realistisesti, että pystyy saavuttamaan tavoitteen. (uskon tämänhetkiseen tavoitteeseen)
- Olenko halukas? Olenko valmis tekemään kaiken mitä sen saavuttaminen vaatii? (kyllä)
3. Tee sitoutunut päätös toteuttaa unelmasi, hyvässä mielentilassa (hyvä mielentila? no, päätös tehty)
4. Kirjoita yksi tavoite alkuun paperille eli konkretisoit sen. Mahdollisimman lyhyesti siihen muotoon kuin olisit jo saavuttanut sen. Merkitse myös tarkka päivämäärä milloin sen täytyy olla saavutettu. Älä anna itsellesi liikaa aikaa. (tää tuntuu vähän hassulta, mutta olen sen kirjoittanut tänne.)
5. Aseta tavoitteesi esille, niin että törmäät siihen monta kertaa päivän aikana (believe me, on mielessä kohtuu usein...)
6. Pidä tavoitteesi aina mukana, goal card. (ei oo goal cardia tehty, enkä tiedä teenkö)
7. Pidä tavoitteesi kristallin kirkkaana mielessäsi, älä anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä matkaasi. (Asiaa)
8. Saavuta tavoitteesi, aseta seuraava tavoite. (kyllä, tämä on matka.)
MENESTYMINEN ON ARVOKKAAN TAVOITTEEN ASTEITTAISTA SAAVUTTAMISTA.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Nätisti
Me ollaan opeteltu käytöstapoja. Palattu perusasioiden pariin. Jätkällä alkaa olemaan sen verran voimia, että vetäminen ei oo enää ihan kauhean kivaa. Mulla ei vaan oo ollut kärsivällisyyttä ruveta sitä pysähtymis-liikkellelähtöä treeniä aloittamaan, mutta nyt päätin sen aloittaa.
Eilen ja tänään olen lenkillä pysähtynyt, kun remmi on kiristynyt liikaa. Mun tapauksessa liikaa tarkoittaa sitä, että Loffo vetää itsensä matalaksi ns. vetoasentoon. Olen kieltänyt ennen pysähtymistä ja vaatinut katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä. Käsky "nätisti" ja matka jatkuu. Ihan järkkyä, mutta se toimii...jopa autojen luona! Unbelievable!
Kauaa ei kärsivällisyys Loffolla riitä, mutta ihan selkeästi on mennyt jakeluun "nätisti" käsky. Mulla oli eilen lempilelu mukana ja tänään sitten uusia nameja, jotka toimivat jopa paremmin kuin lelu. Heinikin pystyi Loffoa taluttamaan ajoittain, kun jätkä ei kiskonut kuin husky. Siistiä. Olin aivan fiiliksissä tänään lenkillä, kun jätkä ottaa niin ihanasti kontaktia ja voi pitää irti ja luottaa sen tulevan luokse. Tosin heti, kun olin tämmöisessä leijuntatilassa yhdestä pihasta syöksyi muriseva cockeri. Ehdin ajatella, että onneksi Loffo oli irti ja sitten ne jo juoksivatkin siellä ympyrää. Sain kyllä jätkän mukaani, kun lähdin jatkamaan matkaa.
Huomenna mennään aamulla hallille harkkaamaan uudet ajatukset päässä. Kiitos taas Jennille antoisasta puhelinkeskustelusta. Nyt aion ihan oikeasti kiinnittää ohjaukseeni enemmän huomiota ja nimenomaan siihen mitä ohjauksellani haluan viestiä. Sami tulee mukaan (lievä pakotus ;)) kuvaamaan, joten ehkä saan jotain videomatskuakin nettiin jossain vaiheessa. Ainakin itseäni varten erittäin hyödyllistä nähdä.
Nyt lapset suihkuun ja nukkumaan, jotta saan sen kauan himoitsemani punkkulasin käteeni...:D
Eilen ja tänään olen lenkillä pysähtynyt, kun remmi on kiristynyt liikaa. Mun tapauksessa liikaa tarkoittaa sitä, että Loffo vetää itsensä matalaksi ns. vetoasentoon. Olen kieltänyt ennen pysähtymistä ja vaatinut katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä. Käsky "nätisti" ja matka jatkuu. Ihan järkkyä, mutta se toimii...jopa autojen luona! Unbelievable!
Kauaa ei kärsivällisyys Loffolla riitä, mutta ihan selkeästi on mennyt jakeluun "nätisti" käsky. Mulla oli eilen lempilelu mukana ja tänään sitten uusia nameja, jotka toimivat jopa paremmin kuin lelu. Heinikin pystyi Loffoa taluttamaan ajoittain, kun jätkä ei kiskonut kuin husky. Siistiä. Olin aivan fiiliksissä tänään lenkillä, kun jätkä ottaa niin ihanasti kontaktia ja voi pitää irti ja luottaa sen tulevan luokse. Tosin heti, kun olin tämmöisessä leijuntatilassa yhdestä pihasta syöksyi muriseva cockeri. Ehdin ajatella, että onneksi Loffo oli irti ja sitten ne jo juoksivatkin siellä ympyrää. Sain kyllä jätkän mukaani, kun lähdin jatkamaan matkaa.
Huomenna mennään aamulla hallille harkkaamaan uudet ajatukset päässä. Kiitos taas Jennille antoisasta puhelinkeskustelusta. Nyt aion ihan oikeasti kiinnittää ohjaukseeni enemmän huomiota ja nimenomaan siihen mitä ohjauksellani haluan viestiä. Sami tulee mukaan (lievä pakotus ;)) kuvaamaan, joten ehkä saan jotain videomatskuakin nettiin jossain vaiheessa. Ainakin itseäni varten erittäin hyödyllistä nähdä.
Nyt lapset suihkuun ja nukkumaan, jotta saan sen kauan himoitsemani punkkulasin käteeni...:D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)