Loffo the HassuNassu TVA ja kuiskailua

Loffo on vähän Hassu. Ja Nassu. Olin pari iltaa sitten viettämässä iltaa työasioiden parissa (syömässä ravintolassa ;)) ja mieheni oli lasten ja koiran kanssa kotona. Hän ei ole kovin montaa kertaa Loffoa ruokkinut tai muutakaan ja nyt pyysin häntä antamaan Loffolle ruoan. Eilen hän sitten kysyi "mikä se sana on, millä toi koira syö?" Loffo ei ollut meinannut mennä ruokakupille, kun ei ollut tullut oikeaa sanaa :D "tule" on taikasana, jolla saa mennä syömään. Lopulta Sami oli nostanut Loffon kupin viereen, niin ei ollut nälkäsilmä enää voinut vastustaa.

Hyvin siis mennyt oppi perille. Ei voi valittaa.

Lainasin kirjastosta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd:itä (http://www.cesarsway.com/). Ihan piristävää välillä nähdä ns. normaalia koirankouluttamista. Ihan semmosta järkevää ja ymmärrettävää. Ei mitään taidetta, eikä ihme hokkuspokkuksia, vaan pääasia siinä, että ymmärtää koiraa ja koirien käyttäytymistä. Monesti ihmisillä unohtuu koiran tarpeet; mietitään asioita omalta kannalta ja inhimillistetään liikaa. Koiralle kuitenkin tärkeintä on se, että se ymmärtää oman asemansa laumassa ja, että sitä kohtaan ollaan johdonmukaisia.

Itse syyllistyin aluksi ja varmaan jonkun verran vieläkin siihen, että hellittelen liikaa. Itse hellittely ei tietenkään ole pahaksi, mutta koiran pitäisi aina ansaita se. Meillä tämä alkoi näkymään siinä, että aloin olemaan Loffolle purulelu. Mulle sai tehdä mitä vaan. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, kun olen hieman korottanut omaa statustani :) Lasten kanssa tämä on hieman haastavampaa, koska lapselle on vaikeampaa perustella näitä asioita ja sitten ne tekee kuitenkin mitä sattuu ;) Heini ja Olavi molemmat antavat Loffolle ruoan ja pyrin siihen, että heitä on uskottava yhtälailla. Heini tosin on nyt niin innostunut kouluttamisesta, että olisi koko ajan koissulle hokemassa "maahan, istu, maahan, istu". Ja Loffohan tottelee.

Ooops, tarttee vissiin tehdä töitäkin näiden pohdintojen sijaan.

Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella, mutta otan nyt vahingon takaisin ruokatauon muodossa. Eilen ei päästy treenaamaan, kun olen ollut flunssassa. Viime viikolla käytiin kyllä ja silloin olin etukäteen miettinyt mitä tekisimme. Halusin painottaa paikalla oloa ja rauhallisuutta (itsessäni).

Olen jo nyt huomannut itsessäni piirteitä, joista haluan eroon agilitykisaamisessa. Hosuminen, vauhtiin mukaan meneminen, järjen kadottaminen...Esimerkki: jätän Loffon istumaan, kävelen eteenpäin, koira istuu nätisti paikoillaan, mutta minun päässäni alkaa pyöriä "pian se tulee, apua se tulee". Käyttäydyn ehkä hieman hermostuneesti. En malta treenata paikalla oloa, vaan haluan aina lähteä "radalle". En ehkä aina palauta, kun karkaa. En kylläkään muista onko Loffo karannut ja enkö ole palauttanut, mutta edellisten koirien kanssa oli kyseinen ongelma. Systemaattisuus osittain hukassa! Ainakin olen nyt tuon tiedostanut ja haluan lähteä sitä petraamaan.

Ihannesuoritukseni on semmoinen kylmän viileän rauhallinen, nopein jaloin kirmattu rata. Ei mitään hosumista, kimottamista, täpisemistä. Loffo menee jo nyt semmoista vauhtia mihin en ole tottunut ja kyse on muutamasta esteestä, joten pakko alkaa pääkoppaan lisäämään jääpaloja.

Viime viikolla harjoiteltiin pussia. Helena ystävällisesti avusti ja minä heiluin sukan kanssa pussin päässä kangasta nostaen. Otettiin ehkä neljä toistoa, en laskenut kangasta vielä yhtään. Ihan ok meni, muutaman kerran yritti tulla sivusta.

Kotona ollaan saatu arki järjestykseen, vaihteeksi. Välillä oli aika kammottavaa kaaosta, varsinkin kotiintulot ja ruokailut. Koira hyppi pöydälle ja alkoi näykkimään mua, kun kielsin sitä. Lapset kimotti ja hyppi ja huusi. Jne. Eräänä kauniina päivänä askartelin sitten räminäpurkin. Tyhjän oluttölkin, johon laitoin muutaman kolikon sisälle. Loffo -parka pahaa aavistamattomana hyppäsi pöydän reunalle ja silloin käsky: alas ja BANG! Tölkki lensi klinkkerilattiaan päästäen aika mageen äänen. Loffo varmaan luuli katon putoavan niskaan, mutta ei ole sen jälkeen hyppinyt pöydän reunalle!! Ehkä pari kertaa on yrittänyt, mutta on heti käskystä tullut nätisti alas ja mennyt kauemmaksi. Jeee!!

Oikeastaan mitään isompia ongelmia ei tällä hetkellä kotona sen kanssa ole. Korvat pitäisi liimata paremmin, kun toinen lurpsuttaa alaspäin. Saas nähdä saako siitä pystäriä "tekemälläkään". Yksinoloajan reviiriäkin on laajennettu reippaasti ja nykyään jätkä viettää koko työpäivän yksin. Parin viikon ajan on on näin tehty ja mitään pahoja ei ole tehty. Tosin jätkällä taitaa olla leluja eniten maailmassa (pois lukien meidän lapset :P), että puuhaa pitäisi riittää.

Kaiken kaikkiaan siis suht auvoista elämää pikkuvasikan kanssa <3

Ryhdistäytymisen paikka

Eilen treenien jälkeen alkoi potuttaa. Mulla on muutenkin ollut nyt suht heikkoa aikaa elämässä, joten kaikki ottaa vähän koville. No, koira oli ihana ja kaikki meni hienosti. Mutta potutti se, että en ollut taaskaan suunnitellut etukäteen harkkoja. EI NIISTÄ SILLOIN JÄÄ KÄTEEN MITÄÄN. Mä en tykkää yhtään mennä sinne vaan ja tehdä jotain. Nyt pakko ryhdistäytyä, jotta saan treeneistä myös itselleni irti jotain. Jonkun korvaan varmaan kuulostaa kamalalta, kun koira on vasta 4 kk...mutta ei voi mitään :D

Otin eilen pimeitä putkikulmia, eteen lähetyksiä, kiertoja ja kontakteilla seisomista. Kyllä tommonen bc tekee emännän aika ylpeäksi. On se vaan niin kivaa sen kanssa tehdä, kun se ei piittaa häiriöistä juuri mitään. Siinä seistiin kontaktilla ja napitettiin mammaa, vaikka noin kahden metrin päässä oli noin kymmenisen koiraa harjoittelemassa näyttelypöydällä oloa tms. Ja eilen se näytti ihan oikealta bortsulta, kun laitoin sen lähtöön, niin jätkä vetää silleen matalaksi ja katsoo vaan eteenpäin. Piäni.

Ihan hyvä mieli muuten jäi, Loffosta ja musta tulee kyllä aika makee pari :D Oma kehu haisee, mutta haiskoon. Päätetään näistä tunnelmista tänään tähän.