Viime viikonloppuna Seppo Savikko oli Vassilla kouluttamassa. Vaikka mulla onkin huippukoutsi, niin tykkään aika ajoin käydä vieraissa. Vaihtelu virkistää. No ei nyt sen takia, vaan oman pääni takia. Mun mielestä on mielenkiintoista(?) huomata, että mun vanhat virheet nousee aina, siis ihan aina, esiin, kun Jenni ei ole paikalla. Aivot narikassa tai siis Tuovilassa (tai missä ny milloin ovatkin). Tässä on iso kehittymistavoite mulle tälle vuodelle. Pitää pystyä pitämään oma taso ja pitää pystyä tekemään oikeita valintoja ihan itsenäisesti. Vielä kuitenkin tarvitsen vahvistusta.
Kurssi oli kaksipäiväinen. Olin järkännyt Sepon Vaasaan ja viimeiseen asti oli epävarmaa tilojen kanssa. VASsilla on kylmät treenitilat ja saimmekin vuokrattua Pawsin hallin. Kiitos heille nopeasta reagoinnista!
Lauantaina olin ihan kuutamolla. Mikään, ei sitten mikään toiminut. En enää edes muista kuinka kaikki menikin ihan perseelleen. Rimat lenteli ja mä hosuin ja juoksin esteille. Loffo ei pysynyt lähdössä, tai pysyi mutta hiippaili. Mulla meni hermo, mitä ei oo hetkeen tapahtunut. No, ei se nyt mitenkään isosti mennyt, tuskin kukaan edes huomasi. Turhauduin tuohon lähtöön niin kovasti. Seppo sanoi, että meidän pitäisi tehdä paljon ihan perustreeniä. Etenemistä. Näitähän ollaan kyllä viime aikoina tehtykin paljon.
Sunnuntaina jatkettiin. Vasta meidän vimpalla vuorolla tajusin, että mitä mä ny rynnin joka paikkaan. Aloin lähettelemään Loffoa ja linjaamaan paremmin, niin dadaa kas kummaa, rimat pysyivät ja homma oli hanskassa. Kyllä sitä aina välillä ihmettelee miten onkin niin tampio. Heti, kun olosuhteet eivät ole aivan ihanteelliset, niin vaivun takaisin jonnekin 90 -luvulle. Nyt mua selkeästi stressasi se, että olin kurssin järjestäjä ja multa kyseltiin milloin mitäkin aikatauluja ynnä muuta. En pystynyt olemaan vaan treenaamassa. Hyvä oppi tämäkin.
Muuten ollaan Loffon kanssa päästy treenaamaan kerta viikkoon. Olen yrittänyt vahvistaa esteitä ja itsenäisyyttä. Se menee niin paljon lujempaa, kun ei tarvitse odotella mua. Kaiken kaikkiaan oikein mukavaa perustreeniä ja tuntuu, että nyt ollaan asian ytimessä: koiran kouluttamisessa.
Niin, pitää nyt jotain positiivistakin Sepon kurssista sanoa. Seppohan on kouluttajana todella miellyttävä ja jaksaa paneutua koirakoiden haasteisiin tasosta riippumatta. Hän vain raukka meni minun kuullen mainitsemaan piiskaus -alueesta, johon siis ei saanut mennä sokkaria tehdessä. Tai tuli piiskaa. Tästähän minä (ja Maarit) innostuttiin ja jatkettiin juttua pitkään ja antoisasti demoten. Seppo -raukka oli ihan punainen :D Mahtaakohan enää tulla Vaasaan, kun täällä tykätään piiskaamisesta. Pitäisikin linkittää hänen seinälleen Apulannan piiskaa -biisi!
