Kävin Loffon kanssa kaksistaan treenamassa tänään aamulla. Tarkoituksena oli tehotreeninä ottaa paikalla oloa lähdössä, hyppytekniikkaa sekä kontakteilla pysymistä. Lisäksi olin päättänyt koittaa keppejä ilman kaaria.
Paikalla olo sujui hienosti. Olen alkanut nyt tekemään niin kuin haluan kisatilanteessakin tehdä - viedä koiran ilman remmiä lähtöön. Haluan saada sen kontrollin jo siinä vaiheessa. Hieman jätkä vielä sinkoilee lähtöön päin, mutta otan sen takaisin sivulle, palkkaan, vaadin katsekontaktin ja sitten jatketaan. Kertaakaan en joutunut palauttamaan takaisin seinään, vaikka olin henkisesti valmistautunut siihen. Kerran jouduin murahtamaan pahasti, mutta silloinkin se heti palautti asennon ja ei ollut liikkunut vielä yhtään.
Olin laittanut neljän hypyn suoran, rimat alhaalla. Heitin lelun lähdössä ensimmäisen esteen taakse ja lähetin. Sitten vein lelun ensimmäisen esteen taakse, palasin ja lähetin. Sama jokaisella esteellä, yksi kerrallaan lisäsin etäisyyttä, kunnes lopulta lähetin jo neljän esteen taakse. Bueno - ei tiputtanut, eikä karannut.
Kokeilin piruuttani myös yhtä hyppyä 50 cm (pakko oli...). En koittanut kuin muutaman kerran, seuraavan kerran sitten parin kuukauden päästä. Ei tiputtanut ja hyppäsi hienosti yli, vaikka oli vaan yksi rima.
Kontakteja treenasin vain puomin alastulolla. Vein ensiksi sivusta puomille, heitin lelua nenän edestä, hytkyin ja nytkyin. Pysyy. Olen vapauttanut aina "tule" -käskyllä, mutta nyt suustani pääsi kehuksi tarkoitettu "jes". Silloinhan jätkä sinkas menemään. No, mitäs siinä sitten - enpä voinut oikein moittiakaan, kun Jenni ja Marko käyttävät tätä käskyä vapautukseen ja jäbä on juuri ollut siellä hoidossa :) Mahdankohan tehdä hallaa, jos vaihdan vapautuskäskyn jessiksi - ehkä vain selvennän asioita.
Sitten otin koko puomia ja laitoin lelun noin metrin päähän kontaktipinnasta. Tässä tulikin paimenkoirajutut esiin. Loffo alkoi hiipimään alastulos katse lelussa. Ei hyvä. En vielä tiedä mitä tälle voin tehdä, ehkä en sitten voi sitä lelua sinne laittaa.
Kepit meni vähän sirkukseksi. Ei ihan vielä ole valmis, en nyt tosissani uskonutkaan sen olevan. Kovasti tuntuu kuitenkin tykkäävän pujottelusta, joka välissä oli seisoskelemassa keppien jossain kohdassa :) Jopa, kun rehasin pujottelua takaisin konttiin, niin meinasi ruveta liikkuvia keppejä pujottelemaan :D Nyt pidän jatkossa kaaret ja ajoittain pyydän päästä Jennin ja Markon luo treenaamaan verkoilla. Meidän seuralla on vaan niin surkeat kaaret, kun ne pamahtelee auki vähän väliä - hermot menee.
Kaikenkaikkiaan tosi ihanat harkat. Tuntui, että tehtiin se mitä olin suunnitellutkin ja kaikki tehtiin hallitusti. Välillä käytin uimassa ja sitten taas jatkettiin. Sunnuntaina on sitten seuraavat harkat, sama muudi sinne kiitos :)
torstai 29. heinäkuuta 2010
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Lääkitys kohdilleen?!
On tämä järkyttävää, kun en muuta ajattele kuin agilitya. Voi huah. Äsken leikkipuistossakin treenasin Loffon kanssa kivillä kontakteilla pysymistä, heitin lelua ja hytkyin ja nytkyin, pysyi kuin tatti :) Otin paikalla istumista ja tein ties mitä hiipimisiä sun muita - pysyi kuin tatti. Kuvitelkaa kuinka se tatti pysyy :o Onpa tuossakin taas vertaus. No, siis pysyi hyvin :)
Huomenaamulla vien lapset hoitoon ja menen kentälle. Aion siellä ottaa tehotreeniä paikalla oloon sekä kontakteilla pysymistä. Nyt aion vähän rauhoittaa meidän treenikertoja, kun jotenkin niistä jää usein semmoinen häsäämisolo. Aion palauttaa Loffon takaisin seinään (siis vien takaisin seinään KIINNI), jos ei pysy lähdössä jne. Nyt ei enää kattella mitään hiipimisiä tai muita. Nih.
Käytiin Jennin kanssa hyvä kirjeenvaihto koulutusperiaatteista ja siitä mitä mun kannattaisi nyt tehdä. Kiitos taas!! Siitä oli hurjasti apua. Mun pitää vaan nyt itselleni hahmottaa selkeästi mitä aion harkata ja koska ja mikä on ns. portti, joka pitää läpäistä, jotta voin vaikeuttaa harjoitusta. Mä luulen, että mulle sopii systemaattinen etenemistapa ja pakko laittaa nää jutut etukäteen ylös, jotta pysyn kartalla. Tapana, kun on vähän haahuilla...Onneksi on myös Tanja, joka myös palauttelee mua maan pinnalle :) Ihania ystäviä!!
Mä käyn nyt jotenkin aivan ylikierroksilla tän aksan kanssa. Toivon ja odotan, että pääkoppa vähän rauhoittuu, kun menen töihin. Tai siis täyttyy uusilla asioilla. Olen päättänyt nyt myös toteuttaa pitkään haaveilemani systemaattisuuden arjen hallinnointiin. En halua enää sitä kaaoksen tuntua mikä oli ennen lomaa.
Loffo näytti tänään todella parastaan, kun meillä kävi 10 -viikkoinen Tico -parson vierailulla. Pikkuterrieri riekkui ja roikkui, Loffo tosi kärsivällisesti väisteli ja vähän tassulla koitti. Jaksoi ja jaksoi, ei ottanut yhtään liian rajusti. Aivan mahtava tapaus!! Oon niin iloinen tuosta koirasta, että ei ole tosikaan. En jaksa lopettaa ihmettelemistä kuinka meille sattuikin noin hyväpäinen koira. Mitä kaikkea me vielä saammekaan yhdessä kokea!!! Näihin sekaviin tunnelmiin lopetan ja häivyn päikkäreille...
Huomenaamulla vien lapset hoitoon ja menen kentälle. Aion siellä ottaa tehotreeniä paikalla oloon sekä kontakteilla pysymistä. Nyt aion vähän rauhoittaa meidän treenikertoja, kun jotenkin niistä jää usein semmoinen häsäämisolo. Aion palauttaa Loffon takaisin seinään (siis vien takaisin seinään KIINNI), jos ei pysy lähdössä jne. Nyt ei enää kattella mitään hiipimisiä tai muita. Nih.
Käytiin Jennin kanssa hyvä kirjeenvaihto koulutusperiaatteista ja siitä mitä mun kannattaisi nyt tehdä. Kiitos taas!! Siitä oli hurjasti apua. Mun pitää vaan nyt itselleni hahmottaa selkeästi mitä aion harkata ja koska ja mikä on ns. portti, joka pitää läpäistä, jotta voin vaikeuttaa harjoitusta. Mä luulen, että mulle sopii systemaattinen etenemistapa ja pakko laittaa nää jutut etukäteen ylös, jotta pysyn kartalla. Tapana, kun on vähän haahuilla...Onneksi on myös Tanja, joka myös palauttelee mua maan pinnalle :) Ihania ystäviä!!
Mä käyn nyt jotenkin aivan ylikierroksilla tän aksan kanssa. Toivon ja odotan, että pääkoppa vähän rauhoittuu, kun menen töihin. Tai siis täyttyy uusilla asioilla. Olen päättänyt nyt myös toteuttaa pitkään haaveilemani systemaattisuuden arjen hallinnointiin. En halua enää sitä kaaoksen tuntua mikä oli ennen lomaa.
Loffo näytti tänään todella parastaan, kun meillä kävi 10 -viikkoinen Tico -parson vierailulla. Pikkuterrieri riekkui ja roikkui, Loffo tosi kärsivällisesti väisteli ja vähän tassulla koitti. Jaksoi ja jaksoi, ei ottanut yhtään liian rajusti. Aivan mahtava tapaus!! Oon niin iloinen tuosta koirasta, että ei ole tosikaan. En jaksa lopettaa ihmettelemistä kuinka meille sattuikin noin hyväpäinen koira. Mitä kaikkea me vielä saammekaan yhdessä kokea!!! Näihin sekaviin tunnelmiin lopetan ja häivyn päikkäreille...
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Mietteitä karsinnoista
Olin viime viikonloppuna katsomassa maajoukkueen karsintoja. Koko perhe lähti reissuun mukaan (paitsi Loffo), mutta Sami ja lapset viettivät aikaa Turussa ja minä sain istua rauhassa kisapaikalla ihan niin kauan kuin jaksoin.
Mistäköhän sitä aloittais. Maxit oli ihania, kuvasin paljon bortsuja ja muutama muukin taisi linssiin tarttua. Minit pettymys, tylsää ja tasaista ja hidasta, paljon virheitä. Medit jo ihan ok, mutta ei sielläkään mitään suurta ahaa -elämystä tullut. Hirveät tasoerot kyllä minien ja maxien välillä. Kerttu ja Karoliina suunnilleen ainoana, jotka siellä säväyttivät. Ja mun ei tarvi hirveesti miettiä koska on ollut huippurata, mun ihokarvat kertoo sen! Ja silmät. Ekan Jennin ja Konnan radan jälkeen oli silmätkin pitkään märkänä.
Oli mielenkiintoista katsoa kuinka Janita teki joissain kohdin erilaisia valintoja ohjauksessa kuin muut. Hän myös tutustui eri tavalla ratoihin kuin muut. Tuntui miettivät enemmän koiran linjoja ja eri kohtia, kun useimmat taas ehkä keskittyvät vain siihen, että muistavat radan.
Radat näyttivät kohtuullisilta ja muutamia treenijuttuja aion testata Loffon kanssa. Putkijarrutukset, kepeillä sivuirtoamiset, kaukaa kiertoihin lähetykset - nämä ovat ohjelmassa keskiviikkona. Tai itse asiassa kiertoon lähetyksiä treenasin jo tänään - pihassa, männyn kanssa. Kisojen jälkeen halu päästä kisaamaan nousi tooosiii kovaksi ja tänään kun makasin pilatestunnin loppurentoutuksessa (jossa olisi pitänyt olla ajattelematta mitään) mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mitä kaikkea pitää harkata ja tehdä ennen ensi vuoden maaliskuuta!
Listaan tähän näitä mieleen pöllähtäneitä juttuja:
- Loffon fyysinen huolto - selvitettävä kuinka usein ja miten
- Mun juoksukunto ym - ruvettava tekeen tosissaan töitä, että pystyn liikkumaan hyvin olematta este koiran etenemiselle
- Tekniset taidot - kehitettävä osaamista eri kouluttajien avulla, hankittava kokemusta eri esteistä, eri olosuhteista. Keskityttävä JOKA treenissä siihen, että olen RAUHALLINEN ja SELKEÄ, mutta NOPEA!
- Pääkoppa - keskusteltava kokeneempien kanssa kisarutiineista sekä kehitettävä itselle sopiva metodi, jolla pystyn menemään radalle sopivan coolina
- Arkijutut - oltava entistä johdonmukaisempi Loffon arkihommissa
Loffon fyysinen kunto on tällä hetkellä hyvä, mutta vähän jo mietityttää lähestyvä vuoden ikä, jolloin jätkä kuvataan. Sitten nähdään mitkä on peruslähtökohdat. Munkin kunto on varmaan keskivertoa parempi. Tekninen osaaminen on se mihin pitää eniten panostaa sekä pääkoppa.
Vielä, kun saisi vuorokauteen tunteja lisää ja tästä maksettaisiinkin jotain, niin homma olisi siinä :)
Mistäköhän sitä aloittais. Maxit oli ihania, kuvasin paljon bortsuja ja muutama muukin taisi linssiin tarttua. Minit pettymys, tylsää ja tasaista ja hidasta, paljon virheitä. Medit jo ihan ok, mutta ei sielläkään mitään suurta ahaa -elämystä tullut. Hirveät tasoerot kyllä minien ja maxien välillä. Kerttu ja Karoliina suunnilleen ainoana, jotka siellä säväyttivät. Ja mun ei tarvi hirveesti miettiä koska on ollut huippurata, mun ihokarvat kertoo sen! Ja silmät. Ekan Jennin ja Konnan radan jälkeen oli silmätkin pitkään märkänä.
Oli mielenkiintoista katsoa kuinka Janita teki joissain kohdin erilaisia valintoja ohjauksessa kuin muut. Hän myös tutustui eri tavalla ratoihin kuin muut. Tuntui miettivät enemmän koiran linjoja ja eri kohtia, kun useimmat taas ehkä keskittyvät vain siihen, että muistavat radan.
Radat näyttivät kohtuullisilta ja muutamia treenijuttuja aion testata Loffon kanssa. Putkijarrutukset, kepeillä sivuirtoamiset, kaukaa kiertoihin lähetykset - nämä ovat ohjelmassa keskiviikkona. Tai itse asiassa kiertoon lähetyksiä treenasin jo tänään - pihassa, männyn kanssa. Kisojen jälkeen halu päästä kisaamaan nousi tooosiii kovaksi ja tänään kun makasin pilatestunnin loppurentoutuksessa (jossa olisi pitänyt olla ajattelematta mitään) mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mitä kaikkea pitää harkata ja tehdä ennen ensi vuoden maaliskuuta!
Listaan tähän näitä mieleen pöllähtäneitä juttuja:
- Loffon fyysinen huolto - selvitettävä kuinka usein ja miten
- Mun juoksukunto ym - ruvettava tekeen tosissaan töitä, että pystyn liikkumaan hyvin olematta este koiran etenemiselle
- Tekniset taidot - kehitettävä osaamista eri kouluttajien avulla, hankittava kokemusta eri esteistä, eri olosuhteista. Keskityttävä JOKA treenissä siihen, että olen RAUHALLINEN ja SELKEÄ, mutta NOPEA!
- Pääkoppa - keskusteltava kokeneempien kanssa kisarutiineista sekä kehitettävä itselle sopiva metodi, jolla pystyn menemään radalle sopivan coolina
- Arkijutut - oltava entistä johdonmukaisempi Loffon arkihommissa
Loffon fyysinen kunto on tällä hetkellä hyvä, mutta vähän jo mietityttää lähestyvä vuoden ikä, jolloin jätkä kuvataan. Sitten nähdään mitkä on peruslähtökohdat. Munkin kunto on varmaan keskivertoa parempi. Tekninen osaaminen on se mihin pitää eniten panostaa sekä pääkoppa.
Vielä, kun saisi vuorokauteen tunteja lisää ja tästä maksettaisiinkin jotain, niin homma olisi siinä :)
torstai 15. heinäkuuta 2010
Pienistä asioista isoja
On jäänyt päivittämättä parit viimeiset harkat. Tänään oltiin Tanjan kanssa ja niiden jälkeen oli sama fiilis kuin viime viikollakin. Alakuloinen ja pettynyt. Loffo on aloittanut uudestaan lähdössä hiippailemisen. Tästä syystä olin aika maassa treenien jälkeen. Välillä tää oli ihan kunnossa, mutta nyt jostain syystä se taas tekee sitä. Istuu lähtöön, pää alas, vaanii esteitä. Astun yhden askeleen ja jo jätkä on joko noussut hiipimään tai ainakin siirtää etutassuaan. Komennan. Laittaa kinttunsa takas. Käännän selän. Ja taas se liikkuu. Argh! Siinähän se fiilis sit meneekin.
Kun vihdoin päästään liikkeelle, niin hienosti se menee. Koira -raukka on vaan niin innoissaan agilityjutuista, että ei malta. Mutta kun se nyt vaan on pakko malttaa. Eihän mistään tuu mitään, jos joudun miettimään, että karkaako se tai pahimmassa tapauksessa yritän ottaa sitä kiinni radalla ja ohjaamaan paniikissa. No thanks!!
Soitin terapeutilleni Jennille, jolla oli taas viisaita neuvoja :) Niistä innostuneena istuttiin Loffon kanssa illalla autotien varressa ja naksuteltiin. Kyllähän se istui vaikka autoja huristeli ohi. Sillä on nimittäin vieläkin ajoittain tapani vaania autoja, joten tästä syystä ajattelin, että saan suht saman fiiliksen sille päälle. En ehkä ihan saanut, mutta varmasti jotain hyötyä tästä oli. Lisäksi täytyy ottaa entistä perusteellisempaan käyttöön kaikki tilaisuudet, joissa jätkän pitää odottaa vuoroaan tms.
Paljon kaikenlaista harkoissa ollaan tehty. Puomi osataan nyt aika kivasti ilman remmiä, kepit menee kaarilla hienosti ja tietty ohjaushommat aina, kun ite osaan niin toimii. Pakkovalssinkin luulen sisäistäneeni ja päällejuoksut menee ku vettä vaan. Kulta se on. Vähän kärsimätön vaan. Semmoinen koira kuin emäntä taitaa päteä meihin!
Luin Tammisen kirjan "kausi elämästäni". Mä jotenkin tykkään siitä tyypistä (tai sen julkisuuskuvasta) tosi kovaa. Sen intohimo ja kuinka se paneutuu asioihin on ihailtavaa. Ja se ego :) Kirjassa oli paljon asioita, joita voi soveltaa myös agilityyn ja kaikkeen tekemiseen missä on tavoite. Täytyy jossain vaiheissa kirjoittaa pieni referaatti kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Jospa tässä loman jossain vaiheessa ehtis...
Lisäksi mietin tänään, että haluaisin tehdä itsestäni SWOT -analyysin. Haluaisin miettiä vahvuuksiani, heikkouksiani, mahdollisuuksiani ja uhkiani. Nimenomaan agilityyn liittyen, mutta myös työjuttuihin soveltaen. Mua on alkanut ärsyttämään se piirre itsessäni, että hosun liian monta asiaa yhtäaikaa ja mitään en tee kunnolla. Jotenkin peilaan Loffosta itseäni, vaikka saattaa kuulostaa vähän hassulta. Se on vaan niin mun näköinen koira. Hyvässä ja pahassa.
Huomenna lähden Turkua kohti ja viikonloppu menee karsintoja jännittäessä. Aion nauttia täysillä hyvistä suorituksista, miettiä kuinka itse veisin ja katsoa kuinka muiden koirat pysyvät lähdöissä...
Kun vihdoin päästään liikkeelle, niin hienosti se menee. Koira -raukka on vaan niin innoissaan agilityjutuista, että ei malta. Mutta kun se nyt vaan on pakko malttaa. Eihän mistään tuu mitään, jos joudun miettimään, että karkaako se tai pahimmassa tapauksessa yritän ottaa sitä kiinni radalla ja ohjaamaan paniikissa. No thanks!!
Soitin terapeutilleni Jennille, jolla oli taas viisaita neuvoja :) Niistä innostuneena istuttiin Loffon kanssa illalla autotien varressa ja naksuteltiin. Kyllähän se istui vaikka autoja huristeli ohi. Sillä on nimittäin vieläkin ajoittain tapani vaania autoja, joten tästä syystä ajattelin, että saan suht saman fiiliksen sille päälle. En ehkä ihan saanut, mutta varmasti jotain hyötyä tästä oli. Lisäksi täytyy ottaa entistä perusteellisempaan käyttöön kaikki tilaisuudet, joissa jätkän pitää odottaa vuoroaan tms.
Paljon kaikenlaista harkoissa ollaan tehty. Puomi osataan nyt aika kivasti ilman remmiä, kepit menee kaarilla hienosti ja tietty ohjaushommat aina, kun ite osaan niin toimii. Pakkovalssinkin luulen sisäistäneeni ja päällejuoksut menee ku vettä vaan. Kulta se on. Vähän kärsimätön vaan. Semmoinen koira kuin emäntä taitaa päteä meihin!
Luin Tammisen kirjan "kausi elämästäni". Mä jotenkin tykkään siitä tyypistä (tai sen julkisuuskuvasta) tosi kovaa. Sen intohimo ja kuinka se paneutuu asioihin on ihailtavaa. Ja se ego :) Kirjassa oli paljon asioita, joita voi soveltaa myös agilityyn ja kaikkeen tekemiseen missä on tavoite. Täytyy jossain vaiheissa kirjoittaa pieni referaatti kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Jospa tässä loman jossain vaiheessa ehtis...
Lisäksi mietin tänään, että haluaisin tehdä itsestäni SWOT -analyysin. Haluaisin miettiä vahvuuksiani, heikkouksiani, mahdollisuuksiani ja uhkiani. Nimenomaan agilityyn liittyen, mutta myös työjuttuihin soveltaen. Mua on alkanut ärsyttämään se piirre itsessäni, että hosun liian monta asiaa yhtäaikaa ja mitään en tee kunnolla. Jotenkin peilaan Loffosta itseäni, vaikka saattaa kuulostaa vähän hassulta. Se on vaan niin mun näköinen koira. Hyvässä ja pahassa.
Huomenna lähden Turkua kohti ja viikonloppu menee karsintoja jännittäessä. Aion nauttia täysillä hyvistä suorituksista, miettiä kuinka itse veisin ja katsoa kuinka muiden koirat pysyvät lähdöissä...
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Pujottelustara jatkaa voittokulkuaan
Kyllä revettiin Tanjan kanssa harkoissa eilen, kun otettiin Loffon kanssa keppejä. Kaaret oli ja otin sitten remmissä. Jätkä ihan coolina vetää ne pää alhaalla pujotellen, ei tarvinnut remmistä yhtään apuja. Muutama kerta näin, sitten "otetaanko remmi pois" "eeii" "otetaan vaan, kokeillaan" "no, yhden kerran". Hih ja jätkä pujotteli. Naurettiin ihan vääränä, kun en oikeesti tajuu, että tommosta onkaan. Onko nuo kaikki bortsut noin helppoja :D Tokan kerran veti jostain ihmekulmastakin kepeille. Sit maltettiin lopettaa. Ens kerralla vois vähentää kaaria :D No, ei sentään. Kait...
Muutenkin meni aivan ihanasti harkat. Nyt jätin lelun maaliin useamman kerran ja aika vaikeita kuvioita viriteltiin. Käännökset on tiukkoja ku mitkä, nuolee siivekkeet ihan täysin. Ei yhtään hetsannut sitä, että lelu on maalissa vaan toimi makeesti mun ohjauksessa. Tehtiin yhdessä :) Sit loppusuoralla hakeutui lelulle. Just niinku pitikin.
Puominkin meneminen on muhinut äijän päässä ja nyt se ei pelottanut yhtään. Laitettiin nameja ja pidettiin remmissä. Tanja toisella puolella tukena. Hyvin meni ja hyvin meni kontaktille.
Nyt tarttee keskittyä Hollanti - Uruguay matsiin ja huomenna mökille uimaan. Loffo onkin varsinainen vesipeto :)
Muutenkin meni aivan ihanasti harkat. Nyt jätin lelun maaliin useamman kerran ja aika vaikeita kuvioita viriteltiin. Käännökset on tiukkoja ku mitkä, nuolee siivekkeet ihan täysin. Ei yhtään hetsannut sitä, että lelu on maalissa vaan toimi makeesti mun ohjauksessa. Tehtiin yhdessä :) Sit loppusuoralla hakeutui lelulle. Just niinku pitikin.
Puominkin meneminen on muhinut äijän päässä ja nyt se ei pelottanut yhtään. Laitettiin nameja ja pidettiin remmissä. Tanja toisella puolella tukena. Hyvin meni ja hyvin meni kontaktille.
Nyt tarttee keskittyä Hollanti - Uruguay matsiin ja huomenna mökille uimaan. Loffo onkin varsinainen vesipeto :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)