Pitkästä aikaa, ekaa kertaa koko talveen päästiin yhtä aikaa rakkaan ystävän kanssa treenaamaan. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa miten Linda ja Tanja olivat kehittyneet. Ja olivathan ne :)
Rakennettiin ex tempore 13 (?) esteen pätkä, jossa oli paljon suoraa. Harjoittelin erikseen okseria, joka sitten laitettiin radallekin. Loffo ei pudottanut rimoja! Ehkä siis jonkusen koko treenien aikana. Olisinkohan mä näin nopeasti sisäistänyt sen ponnistuskohta -asian?! Kait sen pian unohdan taas :D Kaikki sujui: leikkaukset keppien takana, kontaktit, keinu meni hienosti, putkeen lähetykset kaukaa jne jne. Kyllä oli hyvä olo ja itsevarmuus sai sitä tarvitsemaani pönkitystä onnistuneiden suoritusten kautta.
Jotain käännöksiä fiilailtiin, ja Tanja muistutti mua tärkeästä asiasta, jota olen unohtanut toteuttaa. Vaihtelua kontakteilla vapauttamiseen. Teen tätä kyllä silloin, kun teen kontaktitreeniä erikseen, mutta radan suorittamisen yhteydessä lähes aina vapautan samoihin aikoihin. En ikinä ole antanut sen lähteä ilman yes -lupaa, mutta varmasti tällä voi olla vaikutusta tulevaisuudessa, jos aina teen samalla tavalla. Joten lisätään treeniohjelmaan, kun en muuten näköjään muista.
Lähdöt olivat haasteellisia; aloitti sen koomahiippailun. Maanantaina toimi se, että jätin lelun; tiistaina ei. Eilen sitten toimi se, että jätin sen maahan ja lähdin juoksemaan. Silloin ei tullut koomaa. Agilitypsykoterapeuttivalmentajani Jenni L. konsultoi mua aamulla, että ongelma syntyy jo siitä kuinka olen sen opettanut tulemaan lähtöön. Näin on.
Jatkossa siis harjoitellaan lähtörutiineja. Loffolla pitää olla kontakti muhun, sen pitää olla aktiivinen mua kohtaan. Kooman ei saa antaa tulla päälle, vaan se pitää katkaista. Aion nyt yrittää silleen, että otan remmin pois edellisen koiran mennessä (täytyy treeneissä varoittaa edellistä..;)), otan seuraamista tms ja vaadin siltä keskittymistä muhun. Nyt olen antanut sen mennä siinä koomatilassa lähtöön; olen kyllä vaatinut sivulle tuloa ja en ole enää aikoihin koskenut siihen, mutta olen silti antanut sen aijata esteitä. Ehkä olen vähän jopa ajatellut, että onpa makeeta, kun se on noin täpinässä :D Tunnustan.
Kaiken kaikkiaan tämän viikon treenisaldo on reilusti positiivisella puolella. Ollaan itse asiassa edellä noin 4 viikkoa treenisuunnitelmaa, kun tyyppi oppi ihan pikkasen nopeemmin keinun ja renkaan yms kuin olin ajatellut?! Mitäs nyt sit :D Ensi viikon maanantain perusteella teen päätöksen Kokkolan kisoista...Siihen asti yritetään taukoilla ja käydä vähän juoksentelemassa. Ehkä jokunen lähtötreeni mahtuu mukaan myös puunkiertotreeneissä..
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Ponnistuskohtia ja herrrrrrneitä
Eilen kävin valmennusryhmän treeneissä, menin jo kuuden maissa, kun äiti tuli hoitamaan lapsia ja pääsin livahtamaan. Super Mom taas asialla ;) Otin ennen harkkoja Loffon kanssa hyppyä eri häiriöillä, rima 60cm. Ei tiputtanut varmaan kertaakaan, kun muistin sen ponnistuskohta -ohjauksen. Lähtöön jäämistäkin harjoiteltiin moneen otteeseen ja aina se sieltä yritti vähän hiippailla, mutta oli jotenkin paremmin hanskassa kuin silloin, kun ollaan oikeesti lähdössä. Jotakin hämärää tässä on.
Hanna tuli vetämään valmennusryhmän harkkoja; ratana oli SM -finaaliradasta pätkä joltain vuodelta. Lähdössä alkoi taas niin maailman rasittavin hiippailu. Palauttelin ja lopulta karjaisin. Jotenkin päästiin matkaan, mutta näköjään tuo lähtöhiippailu kostautuu aina kontakteilla valumisena. Näin olen tulkinnut, en tiedä pitääkö paikkansa. Ottaa kyllä paikan kontaktilla, mutta ei malta odottaa yes -käskyä vaan hiippailee koomassa. Tässä vaiheessa otsikossa viittaamani herne alkoi olemaan jo hyvin syvällä nenässä. "Mikä tässä mättää, mä en ala enää mitään!" Teki mieli vetää itkupotkuraivarit! Hanna onneksi kulki mun vieressä ja hoki, että rauhoitu, vedä syvään henkeä, agility on kivaa :D Se auttoi.
Lähdin vielä kerran yrittämään, heitin ex tempore lelun jonnekin lähtöalueen taakse. Loffo pysyi paikalla!! Lähdin viemään rataa ja halleluja! se meni hienosti! Kontaktit toimi - ei hiippaillut, kepeille irtos ku pieni erkki, kesti ohjausta hyvin, vaikka lelu kummitteli selkeästi mielessä. Olisko tässä se meidän lääke sitten kuitenkin?! Kaksi magneettia - esteet ja lelu. Molemmat vetää puoleensa, mutta esteet tehdään ekana, sit saadaan lelu. Voisko se olla näin yksinkertaista? Täytyy testata tänään uudemman kerran, kun mennään illalla Tanjan kanssa.
Rimoja ei radalla tullut alas varmaan kuin kerran, kun maltoin ohjata ponnistuskohtaan. Olin niin hyvällä mielellä treenien jälkeen, kun näyttää taas kovin valoisalta. Miksiköhän mun aksailukin on yhtä vuoristorataa?! Välillä meinaan lopettaa ja välillä oon aivan fiiliksissä! Ehkä se siksi sopii mulle lajina niin hyvin, kun ollaan niin samanlaisia :D
Hanna tuli vetämään valmennusryhmän harkkoja; ratana oli SM -finaaliradasta pätkä joltain vuodelta. Lähdössä alkoi taas niin maailman rasittavin hiippailu. Palauttelin ja lopulta karjaisin. Jotenkin päästiin matkaan, mutta näköjään tuo lähtöhiippailu kostautuu aina kontakteilla valumisena. Näin olen tulkinnut, en tiedä pitääkö paikkansa. Ottaa kyllä paikan kontaktilla, mutta ei malta odottaa yes -käskyä vaan hiippailee koomassa. Tässä vaiheessa otsikossa viittaamani herne alkoi olemaan jo hyvin syvällä nenässä. "Mikä tässä mättää, mä en ala enää mitään!" Teki mieli vetää itkupotkuraivarit! Hanna onneksi kulki mun vieressä ja hoki, että rauhoitu, vedä syvään henkeä, agility on kivaa :D Se auttoi.
Lähdin vielä kerran yrittämään, heitin ex tempore lelun jonnekin lähtöalueen taakse. Loffo pysyi paikalla!! Lähdin viemään rataa ja halleluja! se meni hienosti! Kontaktit toimi - ei hiippaillut, kepeille irtos ku pieni erkki, kesti ohjausta hyvin, vaikka lelu kummitteli selkeästi mielessä. Olisko tässä se meidän lääke sitten kuitenkin?! Kaksi magneettia - esteet ja lelu. Molemmat vetää puoleensa, mutta esteet tehdään ekana, sit saadaan lelu. Voisko se olla näin yksinkertaista? Täytyy testata tänään uudemman kerran, kun mennään illalla Tanjan kanssa.
Rimoja ei radalla tullut alas varmaan kuin kerran, kun maltoin ohjata ponnistuskohtaan. Olin niin hyvällä mielellä treenien jälkeen, kun näyttää taas kovin valoisalta. Miksiköhän mun aksailukin on yhtä vuoristorataa?! Välillä meinaan lopettaa ja välillä oon aivan fiiliksissä! Ehkä se siksi sopii mulle lajina niin hyvin, kun ollaan niin samanlaisia :D
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Ekat "kisat"
Lauantaina mentiin VASsin epävirallisiin kisoihin. Luokat mölli ja ykkönen ja tuomarina Timo Teileri.
Mulla oli Heini mukana, vähän ekaksi ärsytti ottaa se mukaan, mutta kotona oli sen verran kireää, että katsoin parhaammaksi näin. Hyvin neiti jaksoi ja ekan kerran varmaan ikinä me ei riidelty, kun se on mukana. Voisi jopa sanoa, että oli mukavaa.
Tässä möllirata:
Tämä meni aika nappiin, Loffo pysyi lähdössä. Kaksi rimaa tuli alas, putken jälkeen jompi kumpi ja sitten viimeinen. Pidin jo Jennin kanssa pikapalaverin näistä radoista ja tässä taas valaistuneena tietoa miten olisi kannattanut tehdä:
- nyt tein renkaan jälkeen valssin. Koira tulkitsee silloin, että käännytään putkesta jyrkästi oikealle, vaikkakin jatkettiin suoraan. Olisi pitänyt ehtiä siihen kriittiseen kohtaan putkelle, jotta olisi jäänyt mieleen suoraan meno. Tästä meillä ei tullut virhettä, kun sain sen irrotettua vitoshypylle.
- 12 tai 13 rima tuli alas, kun todnäk jotain hätäilin. Päässä nimittäin kävi "ei ole pudottanut vielä yhtään" Ihan voisin ne ajatukset jättää jonnekin, ei tarttis radalla enää mitään miettiä...
- Viimeinen rima putosi, kun tuli huonosta kulmasta hypylle. Tämäkin olisi ollut ehkäistävissä tekemällä valssin tai niiston 15 hypylle ja näin kääntämällä koiran hyppylinja kohti 16. Minä vaan juoksin ja niin teki Loffokin :)
Ykkösten rata:
Tässä alkoi vaikeudet heti alussa, kun Loffo ei millään meinannut malttaa jäädä lähtöön. Istui, kun sanoin maahan ja päinvastoin. Mulla alkoi vähän se sisäinen "kiire" -ääni hoputtamaan. "Lähtekää jo, kun kaikki katsoo" Olihan siellä sitä yleisöä hurjat 5 - 10 ihmistä..hohhoijaa. No, sain sen lopulta istumaan, mutta en malttanut kävellä siihen kohtaan mistä olin ajatellut kutsuna ottaa vaan otin huomattavasti aikaisemmin. Kakkosrima alas.
Suoralla paineli perävalo vilkkuen - ei yleensä irtoa noin kovasti ja olin aika pihalla. Pingoin perässä ja ehdin tekemään valssin ennen Aata, tosin tiukoille meni ja taisi Loffo olla jalassa kiinni. Siis ei hampailla nyt kuitenkaan...
Jennin palaverin tulosta:
- 8 rima alas. Olin todnäk ohjaamassa jo ysiä, eli tein perinteisen virheen, hosuin. Olisi pitänyt ohjata 8 -esteen ponnistuskohtaa kohden ja silloin koira olisi hypännyt nätisti 9 hyppyä kohden. Ei kiirettä mihinkään.
- keinu lensi, mutta se on odotettavissakin. En usko, että mitään isompaa traumaa tuli.
- 13 rima alas. Sama ongelma kuin kasilla. En ohjannut ponnistuskohtaa kohden vaan olin ihan jo menossa eteenpäin. Malttia!
- Putkeen puomin sijasta. Vein sen sinne, olisi vaatinut puolivalssin ennen puomia. Yritin vain käskyllä ja omalla liikkeellä, käsikin varmaan huitoi putkeen.
- 16, 17 rimat alas. Suunnilleen sama ongelma kuin aikaisemmin. Tämähän on itse asiassa positiivista, mulla on vaan yksi ongelma ohjauksessa :D Näillä esteillä taisin mennä vielä jotenkin liian lähelle esteitä, kun olisi riittänyt kauempaakin ohjaaminen ja näin ollen tilan antaminen. 16 -hypylle vietäessä olin todnäk vielä koiran edessäkin.
- putkesta viimeiselle hypylle mentäessä on tärkeää, että juoksee viimeistä hyppyä kohden, eikä suoraan. Näin kerrotaan koiralle mihin se suunta on, koska kun koira tulee putkesta se kuitenkin katsoo missä ohjaaja on.
Mitä tulee sitten mun mielialoihin, niin kyllä niissäkin on niin hlvtisti tekemistä. Toisen radan jälkeen olin aivan pettynyt!! Siis haloo - joku MÖLLIKISA ja minä oon jo siellä ihan tuiskeessa. Ei oo todellista.
Nyt, kun olen tätä kokemusta kelannut, niin Loffo teki radalla just niin kuin sanoin; rengas on selkeästi kaalissa, aina se meni sinne päin mihin olin ohjaavinani, kepit meni hienosti ja kontakteilla pysyi. Harjoittelu siis jatkuu :)
Mulla oli Heini mukana, vähän ekaksi ärsytti ottaa se mukaan, mutta kotona oli sen verran kireää, että katsoin parhaammaksi näin. Hyvin neiti jaksoi ja ekan kerran varmaan ikinä me ei riidelty, kun se on mukana. Voisi jopa sanoa, että oli mukavaa.
Tässä möllirata:
Tämä meni aika nappiin, Loffo pysyi lähdössä. Kaksi rimaa tuli alas, putken jälkeen jompi kumpi ja sitten viimeinen. Pidin jo Jennin kanssa pikapalaverin näistä radoista ja tässä taas valaistuneena tietoa miten olisi kannattanut tehdä:
- nyt tein renkaan jälkeen valssin. Koira tulkitsee silloin, että käännytään putkesta jyrkästi oikealle, vaikkakin jatkettiin suoraan. Olisi pitänyt ehtiä siihen kriittiseen kohtaan putkelle, jotta olisi jäänyt mieleen suoraan meno. Tästä meillä ei tullut virhettä, kun sain sen irrotettua vitoshypylle.
- 12 tai 13 rima tuli alas, kun todnäk jotain hätäilin. Päässä nimittäin kävi "ei ole pudottanut vielä yhtään" Ihan voisin ne ajatukset jättää jonnekin, ei tarttis radalla enää mitään miettiä...
- Viimeinen rima putosi, kun tuli huonosta kulmasta hypylle. Tämäkin olisi ollut ehkäistävissä tekemällä valssin tai niiston 15 hypylle ja näin kääntämällä koiran hyppylinja kohti 16. Minä vaan juoksin ja niin teki Loffokin :)
Ykkösten rata:
Tässä alkoi vaikeudet heti alussa, kun Loffo ei millään meinannut malttaa jäädä lähtöön. Istui, kun sanoin maahan ja päinvastoin. Mulla alkoi vähän se sisäinen "kiire" -ääni hoputtamaan. "Lähtekää jo, kun kaikki katsoo" Olihan siellä sitä yleisöä hurjat 5 - 10 ihmistä..hohhoijaa. No, sain sen lopulta istumaan, mutta en malttanut kävellä siihen kohtaan mistä olin ajatellut kutsuna ottaa vaan otin huomattavasti aikaisemmin. Kakkosrima alas.
Suoralla paineli perävalo vilkkuen - ei yleensä irtoa noin kovasti ja olin aika pihalla. Pingoin perässä ja ehdin tekemään valssin ennen Aata, tosin tiukoille meni ja taisi Loffo olla jalassa kiinni. Siis ei hampailla nyt kuitenkaan...
Jennin palaverin tulosta:
- 8 rima alas. Olin todnäk ohjaamassa jo ysiä, eli tein perinteisen virheen, hosuin. Olisi pitänyt ohjata 8 -esteen ponnistuskohtaa kohden ja silloin koira olisi hypännyt nätisti 9 hyppyä kohden. Ei kiirettä mihinkään.
- keinu lensi, mutta se on odotettavissakin. En usko, että mitään isompaa traumaa tuli.
- 13 rima alas. Sama ongelma kuin kasilla. En ohjannut ponnistuskohtaa kohden vaan olin ihan jo menossa eteenpäin. Malttia!
- Putkeen puomin sijasta. Vein sen sinne, olisi vaatinut puolivalssin ennen puomia. Yritin vain käskyllä ja omalla liikkeellä, käsikin varmaan huitoi putkeen.
- 16, 17 rimat alas. Suunnilleen sama ongelma kuin aikaisemmin. Tämähän on itse asiassa positiivista, mulla on vaan yksi ongelma ohjauksessa :D Näillä esteillä taisin mennä vielä jotenkin liian lähelle esteitä, kun olisi riittänyt kauempaakin ohjaaminen ja näin ollen tilan antaminen. 16 -hypylle vietäessä olin todnäk vielä koiran edessäkin.
- putkesta viimeiselle hypylle mentäessä on tärkeää, että juoksee viimeistä hyppyä kohden, eikä suoraan. Näin kerrotaan koiralle mihin se suunta on, koska kun koira tulee putkesta se kuitenkin katsoo missä ohjaaja on.
Mitä tulee sitten mun mielialoihin, niin kyllä niissäkin on niin hlvtisti tekemistä. Toisen radan jälkeen olin aivan pettynyt!! Siis haloo - joku MÖLLIKISA ja minä oon jo siellä ihan tuiskeessa. Ei oo todellista.
Nyt, kun olen tätä kokemusta kelannut, niin Loffo teki radalla just niin kuin sanoin; rengas on selkeästi kaalissa, aina se meni sinne päin mihin olin ohjaavinani, kepit meni hienosti ja kontakteilla pysyi. Harjoittelu siis jatkuu :)
torstai 24. maaliskuuta 2011
MM -09 karsintarata
Tuo on pätkä MM -09 yhdestä karsintahyppäristä ja tuota me treenattiin eilen. Aika huonolaatuisena sain tuon kuvan tänne, mutta ehkä siitä jotain näkee, jos oikein tiiraa.
Tutustuessa yritin pitää päässäni sen ydinajatuksen: mieti koiraa ja sen linjoja! Putken jälkeen ajattelin tehdä pakkovalssin, mutta jostain syystä muutinkin sen typeräksi vedoksi ja jokski muuksi. No ei toiminut. Ja ymmärrän kyllä nyt täysin miksi ei. Mullahan oli rintamasuunta koko ajan koiran ponnistuskohtaa kohden - dorka. Loffo tuli hienosti joka kerta juuri niin kuin pitikin :) Pakkovalssistakaan en ole varma onko se oikea juttu tuohon, mutta se toimi.
Hypyt pitää ohjata kunnolla yli, muuten tippuu rima. Tyhjään hyppääminen ja, jos jään taakse ovat haasteellisia - näitä täytyy treenata lisää. Mielestäni maltoin nyt käsien kanssa; ainakin yritin sen tiedostaa.
Rengas meni hienosti kovassa vauhdissa ja putken huutaessa edessä! On se vaan niin kuuliainen jätkä. Oikein semmonen lipilipi - kymppejä vaan koulussa tulee, kun vähän viitsii lukea. Aina ei ehkä viitsi.
Mitään maailmaa mullistavaa oivallusta ei eilen tullut; eiköhän niitä oo tälle viikolle / kuukaudelle tullut jo tarpeeksi :D. Kivalta tuntui mennä tuota pätkää ja mielestäni nyt huomioin koiraa koko ajan. Ei ollut päässä ihan niin kova kiire kuin joskus. Johtui ehkä osittain siitä, että rataprofiili oli sellainen, että ei siinä tullut itselle edes fyysisesti kiire missään kohtaa.
Tuota kiireen tuntua haluaisin pohtia joskus enemmänkin. Mistä se johtuu, että ihminen tuntee kiirettä? Joskushan toki on aidosti kiire, mutta aika paljon se on asioiden priorisoinnista ja kokonaisuuksien hahmottamisesta kiinni. Miten tuo sitten soveltuu agilityyn? Luulen, että kun pääsen syvemmälle tässä Loffo -ohjauksessa niin alan ymmärtämään tätäkin asiaa. Haluaisin mennä radalla rauhallisin mielin. Peace.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Estetreeniä
Eilen oli estetreenipäivä. Kävin hallilla ennen juoksutreenejä ottamassa rengasta, muuria, kontaktihäiriöitä, keppejä, pussia ja keinua.
RENGAS
Tein nyt niin, että seisoin vain paikallani ja sanoin "rengas". Hienosti haki ja innoissaan tietty. Otin putkesta ja lähetin - ok. Mun omaa juoksua ei ihan kestänyt ekalla kerralla, mutta seuraavalla kerralla jo ok. Tästä täytyy jatkaa. Lisätä vauhtia pikkuhiljaa.
MUURI
Otin ekaksi suoraan muurille lähestymisiä - ei tiputtanut. Sitten takaakierto - valssia. Olin varmaan edessä, kun muurin palat lensi. Huokaillen ne kuitenkin keräsin ja sitten uudestaan - palat pysyi. Otin myös jenkkiä - palat pysyi. Kyllä ne pysyy, kun minä maltan...
KEPIT
Laitoin nyt ekan kerran lelun keppien päähän noin 5 metrin päähän; siis kun mentiin ilman kaaria. En ole nyt kaaria käyttänyt enää hetkeen. Seisoin itse keppien alussa enkä liikkunut mihinkään. Meinasi karata lelulle pari keppiä liian aikaisin; sanoin vaan rauhallisesti, "heei". Tyyppi palaa takas ja pujotellaan sit alusta koko rivi ja loppuun asti. On se helppoo :D Heti tietty vaikuttaa pujotteluun se, että juoksenko vieressä vai seisonko vaan. Mutta en anna sen nyt häiritä, vaan haluan itsenäisiä suorituksia. Sivuetäisyyttä kesti hyvin.
KEINU
Uujee - se osaa tän. Ainakin yksittäisenä esteenä. Nyt lisään sitten siihen vauhtia seuraavaksi.
KONTAKTIHÄIRIÖT
Puomia ja aata. Puomille lähettelin ja seisoin itse lähdössä. Tähänkin hain sitä itsenäisyyttä. Osasi hakea kohdan, kun vaan muistan käskyttää "touch". En tajua mistä tuli esim Lempäälässä, joku ihme "alas" käsky. Oon varmaan tätä joskus käyttänyt ja se kumpuaa jostain selkärangasta. Funtsasin tätä sitten ja ensiksi meinasin, että vaihdan käskyn, mutta mitä järkee. Koira osaa touchilla oikean paikan, niin enköhän mä nyt voisi muistaa käyttää sitä käskyä.
Aalla myös itsenäisyyttä. Siinä vähän kuikuili, että mihin jäin, mutta meni omalle paikalle. Lelu oli molemmilla esteillä noin 3 metrin päässä. Aalla kyllä hidastaa alastulolla, ainakin kun mennään tälleen ilman rataa. Tähän ehkä jotain remmivahvistusta voisi yrittää. Tosin kun A on radalla ei se mun mielestä mitenkään häiritsevästi himmaa. En tiedä.
Pääasia kuitenkin, että paikka tiedossa ja kesti kaikenlaista hetkuilua ja hiipimistä :)
PUSSI
Tätä en montaa kertaa ottanut, kun oli aika tiivis ohjelma. Pussistahan se tykkää hurjasti, mutta yritin sitä pään asentoa oikeaksi lelupalkan ollessa näkyvillä. Kait sekin sieltä joskus tulee.
YHTEENVETO
Täytyy olla tyytyväinen edistymiseen tällä saralla. Tänään on vielä ratatreeniä ja sitten lauantaina menen koittamaan epiksiin. Aikamoinen treeniviikko!
RENGAS
Tein nyt niin, että seisoin vain paikallani ja sanoin "rengas". Hienosti haki ja innoissaan tietty. Otin putkesta ja lähetin - ok. Mun omaa juoksua ei ihan kestänyt ekalla kerralla, mutta seuraavalla kerralla jo ok. Tästä täytyy jatkaa. Lisätä vauhtia pikkuhiljaa.
MUURI
Otin ekaksi suoraan muurille lähestymisiä - ei tiputtanut. Sitten takaakierto - valssia. Olin varmaan edessä, kun muurin palat lensi. Huokaillen ne kuitenkin keräsin ja sitten uudestaan - palat pysyi. Otin myös jenkkiä - palat pysyi. Kyllä ne pysyy, kun minä maltan...
KEPIT
Laitoin nyt ekan kerran lelun keppien päähän noin 5 metrin päähän; siis kun mentiin ilman kaaria. En ole nyt kaaria käyttänyt enää hetkeen. Seisoin itse keppien alussa enkä liikkunut mihinkään. Meinasi karata lelulle pari keppiä liian aikaisin; sanoin vaan rauhallisesti, "heei". Tyyppi palaa takas ja pujotellaan sit alusta koko rivi ja loppuun asti. On se helppoo :D Heti tietty vaikuttaa pujotteluun se, että juoksenko vieressä vai seisonko vaan. Mutta en anna sen nyt häiritä, vaan haluan itsenäisiä suorituksia. Sivuetäisyyttä kesti hyvin.
KEINU
Uujee - se osaa tän. Ainakin yksittäisenä esteenä. Nyt lisään sitten siihen vauhtia seuraavaksi.
KONTAKTIHÄIRIÖT
Puomia ja aata. Puomille lähettelin ja seisoin itse lähdössä. Tähänkin hain sitä itsenäisyyttä. Osasi hakea kohdan, kun vaan muistan käskyttää "touch". En tajua mistä tuli esim Lempäälässä, joku ihme "alas" käsky. Oon varmaan tätä joskus käyttänyt ja se kumpuaa jostain selkärangasta. Funtsasin tätä sitten ja ensiksi meinasin, että vaihdan käskyn, mutta mitä järkee. Koira osaa touchilla oikean paikan, niin enköhän mä nyt voisi muistaa käyttää sitä käskyä.
Aalla myös itsenäisyyttä. Siinä vähän kuikuili, että mihin jäin, mutta meni omalle paikalle. Lelu oli molemmilla esteillä noin 3 metrin päässä. Aalla kyllä hidastaa alastulolla, ainakin kun mennään tälleen ilman rataa. Tähän ehkä jotain remmivahvistusta voisi yrittää. Tosin kun A on radalla ei se mun mielestä mitenkään häiritsevästi himmaa. En tiedä.
Pääasia kuitenkin, että paikka tiedossa ja kesti kaikenlaista hetkuilua ja hiipimistä :)
PUSSI
Tätä en montaa kertaa ottanut, kun oli aika tiivis ohjelma. Pussistahan se tykkää hurjasti, mutta yritin sitä pään asentoa oikeaksi lelupalkan ollessa näkyvillä. Kait sekin sieltä joskus tulee.
YHTEENVETO
Täytyy olla tyytyväinen edistymiseen tällä saralla. Tänään on vielä ratatreeniä ja sitten lauantaina menen koittamaan epiksiin. Aikamoinen treeniviikko!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Agilityterapiaa
Totta tosiaan. Olin eilen terapiassa, Jenni oli terapeuttina. Rauhoituin, keskityin -ainakin yritin. Kuuntelin ja yritin ymmärtää. Itseäni ja koiraa. Aika hieno laji ja hienoa, kun on ihminen, joka osaa havainnollistaa asiat ja jaksaa jauhaa samaa lausetta noin 100 kertaa yhteen menoon.
Oli kyllä hyvin, hyvin erityyppiset treenit kuin missä viime aikoina ollaan paahdettu. Näistä, kun saa semmoisen sopivan yhdistelmän, niin alkaa löytymään se mun näköinen agility.
Jennillä oli Pietarsaaren koulutusradastaan pätkä. Ekat 4 estettä tuotti jo huimasti päänvaivaa, kun piti mennä kolmoshypylle vastaanottamaan koiraa ja jarruttamaan sitä, jotta saisi suoran linjan neloshypylle. En sitten millään osannut tuota jarrutusta, enkä myöskään kääntyä oikeaan suuntaan. Olen joskus naureskellut (hyi mua), kun jotkut ei saa valssia kääntymään oikeaan suuntaan (mikä siinä nyt on niin vaikeaa..;)), niin nyt olin itse ihan samanlainen. Ellen jopa pahempi! Lopulta hermostuin hieman itseeni ja päätin tehdä sen oikein. Ja sitten se menikin. Mun on vaikea hahmottaa noita tilanteita, missä mennään noin lähelle estettä ja ollaan mun mielestä koiran edessä. Vaikkakin todellisuudessa ei olla, mutta en ihan 100% tuota vielä tajua.
Lähdössä oli pieniä hankaluuksia. Saatiin peli vihellettyä poikki, kun katkaisen Loffon kooman kääntämällä esim sen pois esteiltä. Jenni sanoikin hyvin, että me ei olla lähdössä yhdessä radalle. Mä oon menossa tekemään jotain urheilusuoritusta ja koira on muuten vaan lähdössä hillumaan. Niin totta!! Siis mä tietenkin kuvittelen ja haluan, että me suoritetaan yhdessä, mutta ei me sitten varmaan niin tehdä. Äsken vielä juteltiin Jennin kanssa tästä ja tajusin kuinka tämä kommentti kosketti mua. Mulle Loffo on niin tärkeä ja haluan todellakin, että teen rataa sen kanssa yhdessä. Sehän on mun vauva ja niin rakas! Ei sille saa mitään pahaa tapahtua! Sen pitää aina saada parasta ohjausta, että se tietää mihin pitää mennä ja, että sen liikeradat tulee mahdollisimman vähän kuormittaviksi. Siihen pyrin! Ihana, vaikkakin kipeä oivallus, kun tajusin, että näin en ole tehnyt sitten kuitenkaan.
Nyt jäin niin jumiin tuohon ajatukseen, että en saa oikein purettua loppuharkkoja. Pakkovalsseja ja päällejuoksua, mutta ei niissä sitten varmaan mitään ihmeellistä ollut. Näihin tunnelmiin.
Oli kyllä hyvin, hyvin erityyppiset treenit kuin missä viime aikoina ollaan paahdettu. Näistä, kun saa semmoisen sopivan yhdistelmän, niin alkaa löytymään se mun näköinen agility.
Jennillä oli Pietarsaaren koulutusradastaan pätkä. Ekat 4 estettä tuotti jo huimasti päänvaivaa, kun piti mennä kolmoshypylle vastaanottamaan koiraa ja jarruttamaan sitä, jotta saisi suoran linjan neloshypylle. En sitten millään osannut tuota jarrutusta, enkä myöskään kääntyä oikeaan suuntaan. Olen joskus naureskellut (hyi mua), kun jotkut ei saa valssia kääntymään oikeaan suuntaan (mikä siinä nyt on niin vaikeaa..;)), niin nyt olin itse ihan samanlainen. Ellen jopa pahempi! Lopulta hermostuin hieman itseeni ja päätin tehdä sen oikein. Ja sitten se menikin. Mun on vaikea hahmottaa noita tilanteita, missä mennään noin lähelle estettä ja ollaan mun mielestä koiran edessä. Vaikkakin todellisuudessa ei olla, mutta en ihan 100% tuota vielä tajua.
Lähdössä oli pieniä hankaluuksia. Saatiin peli vihellettyä poikki, kun katkaisen Loffon kooman kääntämällä esim sen pois esteiltä. Jenni sanoikin hyvin, että me ei olla lähdössä yhdessä radalle. Mä oon menossa tekemään jotain urheilusuoritusta ja koira on muuten vaan lähdössä hillumaan. Niin totta!! Siis mä tietenkin kuvittelen ja haluan, että me suoritetaan yhdessä, mutta ei me sitten varmaan niin tehdä. Äsken vielä juteltiin Jennin kanssa tästä ja tajusin kuinka tämä kommentti kosketti mua. Mulle Loffo on niin tärkeä ja haluan todellakin, että teen rataa sen kanssa yhdessä. Sehän on mun vauva ja niin rakas! Ei sille saa mitään pahaa tapahtua! Sen pitää aina saada parasta ohjausta, että se tietää mihin pitää mennä ja, että sen liikeradat tulee mahdollisimman vähän kuormittaviksi. Siihen pyrin! Ihana, vaikkakin kipeä oivallus, kun tajusin, että näin en ole tehnyt sitten kuitenkaan.
Nyt jäin niin jumiin tuohon ajatukseen, että en saa oikein purettua loppuharkkoja. Pakkovalsseja ja päällejuoksua, mutta ei niissä sitten varmaan mitään ihmeellistä ollut. Näihin tunnelmiin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Pää jäässä ja jalat tulta!
Mulla on uusi motto; sopii mulle kuin nenä päähän. Pää jäässä ja jalat tulta! Siinä on tavoitetta kerrakseen. Mulla, kun pakkaa molemmat oleen tulta; joko fyysisesti tai henkisesti.
Oltiin viikonloppuna Jari Harjun koulutuksessa Lempäälässä. Hyvää kokemusta Loffolle ja mulle; vieraat esteet ja ympäristö. Loffoa ei paljo ressannu, mua ehkä ihan pikkasen.
Ensiksi jokainen suoritti vuorollaan 21 esteen rataa. Jari sanoi, että ei päästä meitä pois ennen kuin on tyytyväinen. Ja näinhän siinä kävi, että me vietettiin siellä aika kauan...Oli jo kielen päällä sanoa, että nyt mä en pysty enää vastaanottamaan mitään. Hyvää treeniä tuokin omalle päälle, kun pitää vielä jaksaa vaikka ei enää jaksaisikaan.
Oivalluksia koulutuksesta:
- ÄLÄ HUIDO (oliskohan noin 2 milj. kerta, kun siitä sanotaan)
- RAUHOITU (jäitä hattuun!)
- JUOKSE LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ KOHTI (aivan ku olisin tänki kuullu joskus...)
- OHJAA LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ (öööö, nevö hööd)
Rengas opetettiin Loffolle uusiksi. Ei se sitä oikeesti vielä osannutkaan, niin vähän on otettu. Seistiin vaan renkaan vieressä ja käskytin "rengas". Sai itse yrittää oivaltaa. Muutaman kerran meni sivusta, mutta sitten taisi herneet nupissa kohdata toisensa ja poitsu hyppi renkaan läpi. Muutama näitä ja sitten vähän vauhtia. Uujee, sehän melki niinku tajus :D Tätä lisää!
Kepit meni ku vanhalla konkarilla. Mun historiaan verrattuna sika-avokulmasta sisään. Ikuna ei oo mikään mun aikaisempi ohjattava osannut tolleen. Tässäkin mun piti vaan malttaa antaa sen aloittaa rauhassa ja sitten saatoin singota mihin halusinkin. Ei jättänyt kesken, mutta kakkosväli oli herkässä, jos ryysäsin. Ihan ymmärrettävää.
Rimoja lenteli, mutta niille löytyi aina syy. Heti, kun pidin kädet alhaalla ja rauhoitin ohjausta, enkä yliohjannut kaarteita, niin ne pysyi ylhäällä. Ja ne oli koko ajan 55cm. Loffo hyppää niin pienet kaarteet, että mun ei juurikaan niitä tarvi fiilailla (tällä hetkellä), jos sillä on pienikään haju mihin suuntaan ollaan jatkamassa.
Kovasti ukkeli on mun kädessä kiinni, mutta tämähän ei ole mikään uusi juttu. Hyvin liikkuu, kun pääsen eteen ja ohjaan selkeästi. Peruskauraa.
Tokalla radalla mentiin noin 14 esteen pätkää. Siinä ei ollut alkua eikä loppua. Jatkettiin niin kauan, että silmissä sumeni. Ihan melki oikeesti. En oo kyllä varmaan ikinä ollut noin hengästynyt agilityradan jälkeen. Kontaktit vaatii tehostamista, onneksi se ongelma on jo treenisuunnitelmassa. Aalla toimii hyvin, kun pääsen itse pysähtymään viereen, puomilla en ehtinyt millään alastulolle ja siellä pomppas pois! Ei siis osaa sitä kuitenkaan kunnolla vielä vauhdissa. Eli lisää tätäkin treeniä --> on jo tämän viikon treeniohjelmassa :)
Tänään pääsen harkkaamaan Jennin kanssa ja sitten vielä vetämään treenit. Oikein tehoilta tiedossa :)
Oltiin viikonloppuna Jari Harjun koulutuksessa Lempäälässä. Hyvää kokemusta Loffolle ja mulle; vieraat esteet ja ympäristö. Loffoa ei paljo ressannu, mua ehkä ihan pikkasen.
Ensiksi jokainen suoritti vuorollaan 21 esteen rataa. Jari sanoi, että ei päästä meitä pois ennen kuin on tyytyväinen. Ja näinhän siinä kävi, että me vietettiin siellä aika kauan...Oli jo kielen päällä sanoa, että nyt mä en pysty enää vastaanottamaan mitään. Hyvää treeniä tuokin omalle päälle, kun pitää vielä jaksaa vaikka ei enää jaksaisikaan.
Oivalluksia koulutuksesta:
- ÄLÄ HUIDO (oliskohan noin 2 milj. kerta, kun siitä sanotaan)
- RAUHOITU (jäitä hattuun!)
- JUOKSE LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ KOHTI (aivan ku olisin tänki kuullu joskus...)
- OHJAA LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ (öööö, nevö hööd)
Rengas opetettiin Loffolle uusiksi. Ei se sitä oikeesti vielä osannutkaan, niin vähän on otettu. Seistiin vaan renkaan vieressä ja käskytin "rengas". Sai itse yrittää oivaltaa. Muutaman kerran meni sivusta, mutta sitten taisi herneet nupissa kohdata toisensa ja poitsu hyppi renkaan läpi. Muutama näitä ja sitten vähän vauhtia. Uujee, sehän melki niinku tajus :D Tätä lisää!
Kepit meni ku vanhalla konkarilla. Mun historiaan verrattuna sika-avokulmasta sisään. Ikuna ei oo mikään mun aikaisempi ohjattava osannut tolleen. Tässäkin mun piti vaan malttaa antaa sen aloittaa rauhassa ja sitten saatoin singota mihin halusinkin. Ei jättänyt kesken, mutta kakkosväli oli herkässä, jos ryysäsin. Ihan ymmärrettävää.
Rimoja lenteli, mutta niille löytyi aina syy. Heti, kun pidin kädet alhaalla ja rauhoitin ohjausta, enkä yliohjannut kaarteita, niin ne pysyi ylhäällä. Ja ne oli koko ajan 55cm. Loffo hyppää niin pienet kaarteet, että mun ei juurikaan niitä tarvi fiilailla (tällä hetkellä), jos sillä on pienikään haju mihin suuntaan ollaan jatkamassa.
Kovasti ukkeli on mun kädessä kiinni, mutta tämähän ei ole mikään uusi juttu. Hyvin liikkuu, kun pääsen eteen ja ohjaan selkeästi. Peruskauraa.
Tokalla radalla mentiin noin 14 esteen pätkää. Siinä ei ollut alkua eikä loppua. Jatkettiin niin kauan, että silmissä sumeni. Ihan melki oikeesti. En oo kyllä varmaan ikinä ollut noin hengästynyt agilityradan jälkeen. Kontaktit vaatii tehostamista, onneksi se ongelma on jo treenisuunnitelmassa. Aalla toimii hyvin, kun pääsen itse pysähtymään viereen, puomilla en ehtinyt millään alastulolle ja siellä pomppas pois! Ei siis osaa sitä kuitenkaan kunnolla vielä vauhdissa. Eli lisää tätäkin treeniä --> on jo tämän viikon treeniohjelmassa :)
Tänään pääsen harkkaamaan Jennin kanssa ja sitten vielä vetämään treenit. Oikein tehoilta tiedossa :)
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Haukottelua ja treenisuunnitelman toteuttamista
Vähänkö oon ylpeä, kun tänään taistelin itseni reiluksi puoleksi tunniksi hallille ennen hieronta-aikaa. Olin merkannut puhelimen kalenteriin, että tänään on harkat ja niinhän ne oli! Ohjelmassa suunnitelman mukaan oli rengas, keinu, muuri, hyppyhäiriöt ja pussitekniikka. Lisäksi tuli hieman lähtöharjoittelua.
RENGAS(kettinki, keltainen rengas) :
- matalalla menee hyvin
- korkealla menee alta, jos lelu odottamassa
- korkealla menee hyvin, jos seison lelun kanssa niin, että näkee sen renkaan läpi.
- laitoin rimoja alaosaan - ei toiminut, meni silti alta
- jatkan oikean suorituksen vahvistamista, pitäisikö kuitenkin pitää rengas vielä matalalla?
- ei vielä radalla!
KEINU
Otin isoa keinua maxipöydällä. Maxipöytä ylösmenon alla ja Loffo pöydälle. Pari kertaa kertaa vein remmissä - ei ongelmaa. Otin pöydän pois ja HALLELUJA, SE MENI KEINUN. Lelu oli noin 10 m päässä alastulosta, nami alhaalla.
- ei välitä namista tälläkään kontaktilla
- tietää paikan
- ei arastellut, mutta ei mikään hurja vauhti
- en pidä nyt kiirettä vauhdin kanssa, vaan haetaan varmuutta
MUURI
Otin yksittäisenä hyppynä muuria palikoilla. Suoria lähestymisiä sekä takaakiertoja.
- suorat toimi hyvin - ei pudottanut. Lelu oli muurin takana.
- takaakierrot pudotti aluksi. Huokailin hieman ja nostelin palikoita. Seuraavalla kerralla ei enää pudottanut.
- tuntuu olevan vähän huolimaton, ehkä tuo huokailu auttaa
- megapalkka aina onnistumisesta! Taisi Sulva kaikua, kun hilluttiin ku viimestä päivää :)
- muuria otettiin myös hypyiltä ja putkesta - hyvin meni
HYPPYHÄIRIÖITÄ
- tässä olisi selkeesti pitänyt miettiä paremmin miten treenaa.
- rimat oli 60 cm
- kolmen hypyn suoraa
- huokailu pudottamisesta
- megapalkka onnistumisesta
- kohtuu hyvin pysyi, en soosannut ohjaamisellani, otin eteenmenoja
- seuraavalla kerralla pitää lisätä ohjausjuttuja, koska nyt ei juurikaan tullut häiriöitä
PUSSI
- Seppo sanoi viikonloppuna, että Loffo tulee hieman huonolla tekniikalla pussista ulos, kun tulee pää ylhäällä.
- lelu pussin suulle
- pussin suu auki ja koira putkeen
- pitää saada paljon toistoja, jotta liikerata jäisi lihasmuistiin
- nyt mun mielestä pää oli alhaalla, kun näki lelun ja syöksyi sinne täysiä
LÄHTÖHARJOITUKSET
- näitä tulee väkisinkin treenattua joka kerta, kun pakkohan sitä on jättää istumaan
Jenni ehdotti kerran, että voisin koittaa Loffon noustessa alkaa huokailemaan ja haukottelemaan ja olemaan oikein tylsistyneen näköinen. Tein nyt näin. Jätkä seisoi hetken aikaa hoomoilasena, että mitähän toi akka nyt meinaa - kamala väsy sillä...sitten se meni takas istumaan!!! Härregyyd. Kauheet bileet taas! Vapautin heti, kun laittoi kankun maahan.
Meillä ei toimi tuo auktoriteetti ja hermoilujuttu ollenkaan. Ehkä tää ois se oikea tie! Ainakin nyt tuntui, että jätkällä kaksi hernettä pyöri ympyrää, kun yritti miettiä mitä mä haluan. Piäni.
SEURAAVAT TREENIT on lauantaina Lempäälässä. Kivaa :)
RENGAS(kettinki, keltainen rengas) :
- matalalla menee hyvin
- korkealla menee alta, jos lelu odottamassa
- korkealla menee hyvin, jos seison lelun kanssa niin, että näkee sen renkaan läpi.
- laitoin rimoja alaosaan - ei toiminut, meni silti alta
- jatkan oikean suorituksen vahvistamista, pitäisikö kuitenkin pitää rengas vielä matalalla?
- ei vielä radalla!
KEINU
Otin isoa keinua maxipöydällä. Maxipöytä ylösmenon alla ja Loffo pöydälle. Pari kertaa kertaa vein remmissä - ei ongelmaa. Otin pöydän pois ja HALLELUJA, SE MENI KEINUN. Lelu oli noin 10 m päässä alastulosta, nami alhaalla.
- ei välitä namista tälläkään kontaktilla
- tietää paikan
- ei arastellut, mutta ei mikään hurja vauhti
- en pidä nyt kiirettä vauhdin kanssa, vaan haetaan varmuutta
MUURI
Otin yksittäisenä hyppynä muuria palikoilla. Suoria lähestymisiä sekä takaakiertoja.
- suorat toimi hyvin - ei pudottanut. Lelu oli muurin takana.
- takaakierrot pudotti aluksi. Huokailin hieman ja nostelin palikoita. Seuraavalla kerralla ei enää pudottanut.
- tuntuu olevan vähän huolimaton, ehkä tuo huokailu auttaa
- megapalkka aina onnistumisesta! Taisi Sulva kaikua, kun hilluttiin ku viimestä päivää :)
- muuria otettiin myös hypyiltä ja putkesta - hyvin meni
HYPPYHÄIRIÖITÄ
- tässä olisi selkeesti pitänyt miettiä paremmin miten treenaa.
- rimat oli 60 cm
- kolmen hypyn suoraa
- huokailu pudottamisesta
- megapalkka onnistumisesta
- kohtuu hyvin pysyi, en soosannut ohjaamisellani, otin eteenmenoja
- seuraavalla kerralla pitää lisätä ohjausjuttuja, koska nyt ei juurikaan tullut häiriöitä
PUSSI
- Seppo sanoi viikonloppuna, että Loffo tulee hieman huonolla tekniikalla pussista ulos, kun tulee pää ylhäällä.
- lelu pussin suulle
- pussin suu auki ja koira putkeen
- pitää saada paljon toistoja, jotta liikerata jäisi lihasmuistiin
- nyt mun mielestä pää oli alhaalla, kun näki lelun ja syöksyi sinne täysiä
LÄHTÖHARJOITUKSET
- näitä tulee väkisinkin treenattua joka kerta, kun pakkohan sitä on jättää istumaan
Jenni ehdotti kerran, että voisin koittaa Loffon noustessa alkaa huokailemaan ja haukottelemaan ja olemaan oikein tylsistyneen näköinen. Tein nyt näin. Jätkä seisoi hetken aikaa hoomoilasena, että mitähän toi akka nyt meinaa - kamala väsy sillä...sitten se meni takas istumaan!!! Härregyyd. Kauheet bileet taas! Vapautin heti, kun laittoi kankun maahan.
Meillä ei toimi tuo auktoriteetti ja hermoilujuttu ollenkaan. Ehkä tää ois se oikea tie! Ainakin nyt tuntui, että jätkällä kaksi hernettä pyöri ympyrää, kun yritti miettiä mitä mä haluan. Piäni.
SEURAAVAT TREENIT on lauantaina Lempäälässä. Kivaa :)
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Ajatuksia viikonlopun koulutuksesta
Nyt kun lihakset huutaa hoosiannaa viikonlopun kurssin jäljiltä ja pää on täynnä ajatuksia, niin täytyy käyttää energia hyödyksi ja tehdä se mun kuukausikaudet haikailemani treenisuunnitelma. Viime kuukausi on mennyt aika plörinäksi sairastelujen takia, mutta nyt ollaan kunnossa.
Mulla on tuolla blogin luonnoksissa teksti, jossa julistan meneväni kisaamaan Kokkolaan huhtikuun puolessa välissä. Näillä näkymin en mene vielä sinne, haluan saada tietyt jutut kuntoon ennen kisaamisen aloittamista. Ei meillä ole kiire mihinkään!
Lyhyesti summattuna Seppo Savikon ja Jerry Stenbergin kurssilta jäi käteen seuraavaa:
- opettele hidastamaan; ota välillä pieniä askeleita ja välillä pitkiä. Ajoita liikkumisesi oikein - aina ei tarvi mennä täysiä.
- älä huido käsillä!
- juokse päkiöillä
- opeta Loffolle rengas, muuri, keinu, okseri; sekä lisää häiriönsietokykyä kontakteilla.
- harjoittele paikalla pysymistä (ei nimittäin pysynyt). Seppo suositteli katsomaan Susan Garretin Crate Games dvd:n. Täytyy perehtyä.
Lauantain jälkeen olin aika siipi maassa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jostain kumman syystä luulen aina osaavani hyvin, mutta sitten treeneissä putoan kovaa ja korkealta. Näin kävi taas. Realismi on mulle vieras käsite. Rimat putoili ja muutenkin räpelsin pahasti. Juoksusta sentään sain positiivista palautetta.
Sunnuntaina sitten rimoja edelleen tuli, mutta osasin hakea ne positiiviset asiat ja tajusin vihdoin ja viimein sen, kuinka vähän olen loppujen lopuksi Loffon kanssa SYSTEMAATTISESTI treenannut. Loffo on hieno koira ja mä tiedän, että saan siitä vaikka mitä, kun vaan haluan perehtyä tähän vaikeaan lajiin. Seppokin sanoi (yritti varmaan lohduttaa), että mulla on kaikki fyysiset edellytykset onnistua, mun pitää nyt vaan tehdä töitä ja opiskella. Ja senhän mä osaan :) Ja onneksi mulla on ympärillä ihania ystäviä, jotka on mua huisin paljon taitavampia ja ne auttaa meitä. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu - agility on huippua!
Mulla on tuolla blogin luonnoksissa teksti, jossa julistan meneväni kisaamaan Kokkolaan huhtikuun puolessa välissä. Näillä näkymin en mene vielä sinne, haluan saada tietyt jutut kuntoon ennen kisaamisen aloittamista. Ei meillä ole kiire mihinkään!
Lyhyesti summattuna Seppo Savikon ja Jerry Stenbergin kurssilta jäi käteen seuraavaa:
- opettele hidastamaan; ota välillä pieniä askeleita ja välillä pitkiä. Ajoita liikkumisesi oikein - aina ei tarvi mennä täysiä.
- älä huido käsillä!
- juokse päkiöillä
- opeta Loffolle rengas, muuri, keinu, okseri; sekä lisää häiriönsietokykyä kontakteilla.
- harjoittele paikalla pysymistä (ei nimittäin pysynyt). Seppo suositteli katsomaan Susan Garretin Crate Games dvd:n. Täytyy perehtyä.
Lauantain jälkeen olin aika siipi maassa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jostain kumman syystä luulen aina osaavani hyvin, mutta sitten treeneissä putoan kovaa ja korkealta. Näin kävi taas. Realismi on mulle vieras käsite. Rimat putoili ja muutenkin räpelsin pahasti. Juoksusta sentään sain positiivista palautetta.
Sunnuntaina sitten rimoja edelleen tuli, mutta osasin hakea ne positiiviset asiat ja tajusin vihdoin ja viimein sen, kuinka vähän olen loppujen lopuksi Loffon kanssa SYSTEMAATTISESTI treenannut. Loffo on hieno koira ja mä tiedän, että saan siitä vaikka mitä, kun vaan haluan perehtyä tähän vaikeaan lajiin. Seppokin sanoi (yritti varmaan lohduttaa), että mulla on kaikki fyysiset edellytykset onnistua, mun pitää nyt vaan tehdä töitä ja opiskella. Ja senhän mä osaan :) Ja onneksi mulla on ympärillä ihania ystäviä, jotka on mua huisin paljon taitavampia ja ne auttaa meitä. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu - agility on huippua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)