Eilisissä harkoissa oli aika kiva putki, keppi, hyppy -hässäkkä. Tai ei se mikään hässäkkä ollut, me vaan saatiin siitä sellanen...Alkuun oli heti takaakierto ja se miten ajattelin viedä ei sitten toiminut yhtään. Kokeiltiin muutamia tapoja ja löytyi se paras; lähetys takaakiertoon ja sitten vaan mentiin. No, ehkä mä tein jonku vipstaakin siihen kohtaan, en vaan tiedä minkäniminen se on. Kauhean tarkka saa olla oman ajoituksen suhteen; kyllä on PALJON opittavaa!
Tutustumisessa sentään osasin mennä rauhallisesti ja mietin muka koiran linjoja tms. En kyllä oikein hyvin sitä osaa, oikein pitää keskittyä, että ei vaan huido menemään ja keskity esteiden järjestyksen muistamiseen. Rataantutustumiseen tarvitsisi jotain lisäoppia, mutta eiköhän se tässä kehity ajan mittaan myös.
Lähdössä yritti hiippailla, mutta kävin ajamassa pois ja nyt kiinnitin siihen huomiota, että käänsi myös pään pois esteiltä. Kiitos Jenni :) Ihan en varmaan niin kauaa malttanut olla poissa radalta kuin olisi pitäänyt, mutta parempi näin kuin, että annan sen karata...Pienin askelin kehitetään omaakin pitkäjänteisyyttä.
Suurin oivallus minkä eilen sain oli se, että "hei, mulla on näin makeesti irtoava koira ja mä voin liikkua melki mihin päin vaan ja se suorittaa sen esteen minkä haluan joka tapauksessa". Onko vähän makeeta lähettää koira kepeille, juosta itse sivuttain kauas ja koira vaan pujottelee täysiä! Tai koiran ollessa putkessa, mun ei todellakaan tarvitse juosta putken vieressä, vaan lähetys putkeen ja oma liike seuraavan esteen taakse vastaanottamaan. Aijettä ku toimi! Aikaisemmat koirat on ollut kuitenkin aikalailla kädessä pysyviä, joten tää on tosi iso juttu ja erilainen.
Nyt jo naurattaa eilisten treenien alku, kun kaksi kuumakallea päästetään radalle irti. SHHHHHHHHHHHHHHHHHHH, höyryt vaan pääsi ulos, kun me sekoiltiin! Tohon pitää keksiä jotain, kisoissa kun ei niitä anneta anteeksi. EIKU, me koitetaan vielä 7. kerran. No NYT! :D Hyvin jaksettiin sit keskittyä, kun oltiin eka dorkailtu tarpeeksi. Mutta myönnettäköön turhauduin hieman jossain vaiheessa ja päästin ruman sanan suusta. Turhauduin itseeni. Siihen, että en tehnyt niin kuin tutustuin vaan rupesin improvisoimaan. Mutta onneksi rämmin ojan pohjasta ylös ja lopputreeni olikin oikein kaunista.
Puomi tuntuu nyt toimivan namitekniikalla. Menee hyvällä vauhdilla loppuun, vaikka vaan lähetän sen ja seison itse alussa. Cool. Nyt uskallan sitä ottaa radallakin mukaan.
Viime aikoina olen iskostanut ja tajunnut sen ajatuksen, että nöyryys kasvaa treenatessa. Todellakin. Loffo opettaa mulle, että mikään ei oo itsestään selvää, sen kanssa pitää tehdä töitä. Ihana kulta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Oikeat canicross -treenit
No niin, nyt vihdoin ja viimein pääsin VSPH:n järjestämiin Canicross -harkkoihin. Loffo on luonnonlahjakkuus. Vetää se ainakin osaa! Vielä, kun mun reidet toimis yhtä lujaa, niin johan mentäs.
Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.
Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.
Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.
SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.
Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.
Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.
Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.
Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.
Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.
SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.
Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.
Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.
torstai 7. lokakuuta 2010
Pitkästä aikaa
Tuntuu, että en ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Aika menee niin, että ei mukana meinaa pysyä! Ihan järkkyä. Time flies when you're having fun. Tai jotain. Mitäköhän sitä haluais nyt sitten muistiin kirjoittaa...
Aloitetaan agilitysta. Ollaan päästy VASsin agilityryhmään, joka treenaa maanantaisin. Kahdet harkat on ollut. Ekalla kerralla oli tehty 2 -luokan hyppäri, joka pystyttiin tekeen melkeen kokonaan (paitsi rengas). Rimat on nyt medeissä. Meni yllättävän hienosti. Ainakin olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Tykkään niin tosi kovaa mennä ton koiran kanssa, vaikka välillä "vähän" häsätäänkin. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan omaa ohjausta aika paljon. Tuomio Jenniltä tulee varmasti seuraavaksi, kun nähdään :D Mulle merkkaa tosi paljon, että Loff on niin innoissaan. Se on ihan huippua! Kerrankin joku, joka on vähintäänkin yhtä innostunut agilitysta kuin minä :D
Viime maanantaina oli keppikulma -harkat. Kepeille mentiin ihmekulmista ja pystyin lähettelemään, leijeröimään, valssailemaan ja leikkaamaan kepeillä. Kaaret on vielä ja aion ne pitääkin aika kauan, että tulee maximivarmuus. Keskeltä kaaret olivat jo poissa (kun ei löydetty niitä :p). Ei onneksi haitannut. Ainut mitä ei kestänyt kepeillä oli se, kun olin itse liian lähellä sisäänmenoa. Olin muka törkkäämässä sitä sinne, mutta hämääntyi siitä vaan ja alkoi säheltämään. Tietyssä tilanteessa tuo on todnäk tarpeellista, että saa käännöksen ennen keppejä pieneksi, joten täytynee alkaa harjoitella myös tällaisia tilanteita.
Puomia otin myös itsekseni, kun siitä on jäänyt vähän huono fiilis kesän jäljiltä. Alkoi hiipimään alastuloa. Nyt laitoin namin loppuun, hetsasin remmissä alussa ja juoksin sen kanssa namille. Toimi. En mielestäni joutunut yhtään vetämään tyyppiä mukana. Tosin oma liikekin oli koko ajan vieressä ja ilmeisesti se aijaaminen johtuu oman liikkeen pysähtymisestä tai jälkeen jäämisestä. Täytyy käyttää apuohjaajaa aina, kun mahdollista.
Kotona olen harkannut hieman eri tekniikoita, kun vielä on pihaa (ja kesää) jäljellä. Välillä roiskii rimoja, mutta lopetan heti ja huokailen kärsivänä nostaessani rimaa. Lähdössä olen tehnyt niin, kun hiippailee, että kävelen kohti ja murahtelen ja sitten seisoskellaan vähän aikaa niin, että ei tehdä mitään. Mielestäni toimii. Olen näillä näkymin päätymässä siihen, että laitan makaamaan lähtöön - tuntuu olevan luontevampi asento. Pitää vaan jättää tarpeeksi kauaksi.
Tokoakin ollaan harkattu. Ollaan VASsin tokon alkeet -kurssilla, johon olen vissiin päässyt 2 - 3 kertaa. On se kumma, kun agilitylle ja omille juoksutreeneille löytyy aina aikaa, mutta jostain syystä tokolle ei niinkään...No, viime harkoissa Loffo keskittyi katsomaan naapurikentän agilitytreenejä ja minä yritin treenata tokoa (ja haaveilin pääseväni testaamaan niitä ohjauksia mitä kentällä tehtiin ;)). Välillä sitten yhdessä jotain häsättiin. En tiedä onko meistä tokoilijoiksi. Kunhan nyt jotain opetellaan.
Juoksemassa ollaan Loffon kanssa käyty pari kertaa viikossa ja juuripa muistin, että Canicrossin SM -kisoihin taitaa olla ilmoittautuminen näinä päivinä...meillä taitaa vaan muutto olla juuri silloin..vaikka ihan oikeesti kyllä huvittais mennä - kuka lähtis potkiin mua persuksiin sinne kisoihin?! ABB:llä aloitti FunRunners -ryhmä, jossa treenataan juoksutekniikkaa, sinnekin ilmoittauduin. Tuntuu tosi tehokkaalta, joten tätä täytyy jatkaa! Pilates,jooga -tunnilla olen käynyt torstai -iltaisin. Joten ei ihme, että Heini jo kysyikin että meeks äiti tänäKIN iltana jumppaan...Ehkä äidin ei ihan niin paljon tarvis mennä :p Ikuinen dilemma.
Tilasin Loffolle parin viikon päähän hierojan Seinäjoelta. Ihan kiva käydä hoidattamassa poitsua, vaikka mitään kummaa ei tunnu olevankaan. Pitäähän sitä urheilijaa huoltaa. Pitäs vissiin itsellekin hommata joku hieronta, kun jalat tuntuu aika tukkoselta. Ja kurkku :/ Mutta siihen ei vissiin hieronta auta.
Aloitetaan agilitysta. Ollaan päästy VASsin agilityryhmään, joka treenaa maanantaisin. Kahdet harkat on ollut. Ekalla kerralla oli tehty 2 -luokan hyppäri, joka pystyttiin tekeen melkeen kokonaan (paitsi rengas). Rimat on nyt medeissä. Meni yllättävän hienosti. Ainakin olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Tykkään niin tosi kovaa mennä ton koiran kanssa, vaikka välillä "vähän" häsätäänkin. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan omaa ohjausta aika paljon. Tuomio Jenniltä tulee varmasti seuraavaksi, kun nähdään :D Mulle merkkaa tosi paljon, että Loff on niin innoissaan. Se on ihan huippua! Kerrankin joku, joka on vähintäänkin yhtä innostunut agilitysta kuin minä :D
Viime maanantaina oli keppikulma -harkat. Kepeille mentiin ihmekulmista ja pystyin lähettelemään, leijeröimään, valssailemaan ja leikkaamaan kepeillä. Kaaret on vielä ja aion ne pitääkin aika kauan, että tulee maximivarmuus. Keskeltä kaaret olivat jo poissa (kun ei löydetty niitä :p). Ei onneksi haitannut. Ainut mitä ei kestänyt kepeillä oli se, kun olin itse liian lähellä sisäänmenoa. Olin muka törkkäämässä sitä sinne, mutta hämääntyi siitä vaan ja alkoi säheltämään. Tietyssä tilanteessa tuo on todnäk tarpeellista, että saa käännöksen ennen keppejä pieneksi, joten täytynee alkaa harjoitella myös tällaisia tilanteita.
Puomia otin myös itsekseni, kun siitä on jäänyt vähän huono fiilis kesän jäljiltä. Alkoi hiipimään alastuloa. Nyt laitoin namin loppuun, hetsasin remmissä alussa ja juoksin sen kanssa namille. Toimi. En mielestäni joutunut yhtään vetämään tyyppiä mukana. Tosin oma liikekin oli koko ajan vieressä ja ilmeisesti se aijaaminen johtuu oman liikkeen pysähtymisestä tai jälkeen jäämisestä. Täytyy käyttää apuohjaajaa aina, kun mahdollista.
Kotona olen harkannut hieman eri tekniikoita, kun vielä on pihaa (ja kesää) jäljellä. Välillä roiskii rimoja, mutta lopetan heti ja huokailen kärsivänä nostaessani rimaa. Lähdössä olen tehnyt niin, kun hiippailee, että kävelen kohti ja murahtelen ja sitten seisoskellaan vähän aikaa niin, että ei tehdä mitään. Mielestäni toimii. Olen näillä näkymin päätymässä siihen, että laitan makaamaan lähtöön - tuntuu olevan luontevampi asento. Pitää vaan jättää tarpeeksi kauaksi.
Tokoakin ollaan harkattu. Ollaan VASsin tokon alkeet -kurssilla, johon olen vissiin päässyt 2 - 3 kertaa. On se kumma, kun agilitylle ja omille juoksutreeneille löytyy aina aikaa, mutta jostain syystä tokolle ei niinkään...No, viime harkoissa Loffo keskittyi katsomaan naapurikentän agilitytreenejä ja minä yritin treenata tokoa (ja haaveilin pääseväni testaamaan niitä ohjauksia mitä kentällä tehtiin ;)). Välillä sitten yhdessä jotain häsättiin. En tiedä onko meistä tokoilijoiksi. Kunhan nyt jotain opetellaan.
Juoksemassa ollaan Loffon kanssa käyty pari kertaa viikossa ja juuripa muistin, että Canicrossin SM -kisoihin taitaa olla ilmoittautuminen näinä päivinä...meillä taitaa vaan muutto olla juuri silloin..vaikka ihan oikeesti kyllä huvittais mennä - kuka lähtis potkiin mua persuksiin sinne kisoihin?! ABB:llä aloitti FunRunners -ryhmä, jossa treenataan juoksutekniikkaa, sinnekin ilmoittauduin. Tuntuu tosi tehokkaalta, joten tätä täytyy jatkaa! Pilates,jooga -tunnilla olen käynyt torstai -iltaisin. Joten ei ihme, että Heini jo kysyikin että meeks äiti tänäKIN iltana jumppaan...Ehkä äidin ei ihan niin paljon tarvis mennä :p Ikuinen dilemma.
Tilasin Loffolle parin viikon päähän hierojan Seinäjoelta. Ihan kiva käydä hoidattamassa poitsua, vaikka mitään kummaa ei tunnu olevankaan. Pitäähän sitä urheilijaa huoltaa. Pitäs vissiin itsellekin hommata joku hieronta, kun jalat tuntuu aika tukkoselta. Ja kurkku :/ Mutta siihen ei vissiin hieronta auta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)