Estevarmuutta

Lauantaina kävin Loffon (ja Olavin) kanssa hallilla ottamassa pikaseen kontakteja, rengasta ja keppejä. Puomilla ekaksi pari kertaa vain alastuloa, hyvin löytää paikan. Sitten koko puomi - hienosti pysähtyi vaikka olin missä milloinkin. Kesti lelun heitot ja vaikka mitkä hetkuilut. Sama Aalla - en nyt just keksi mitään ongelmaa niissä...En edes vaikka mietin :) Olen siis tyytyväinen. Katsekin oli oikeaan suuntaan.

Keinun alastuloa rämisyteltiin muutama kerta, ei kyllä hetkauttanut mitenkään. Loffo on niin keskittynyt siihen tekemiseensä, että sais varmaan vaikka pommi räjähtää vieressä. No ehkä ei sentään, mutta kovin vähästä ei hetkahda.

Keppejä otin kaarilla. Tarkoituksena oli siedättää siihen, että lelu on palkkana lopussa - nykyään kääntyy herkästi muhun päin, kun lopettaa pujottelun. Lelun heiton kesti hyvin, mutta se, että lelu oli valmiina keppien päässä onnistui vasta tokalla kerralla. Heh, on nää bortsut hankalia :D

Loffo kävi lonkka- ja kyynärkuvissa Seinäjoella viime viikolla ja sieltä lähti kennelliittoon epäviralliset tulokset loistavilla arvosanoilla. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Tämän innoittamana koitin yhtä 50 cm hyppyä. Mun pitää perehtyä vähän paremmin tuon hyppäämisen opettamiseen, pudotti aina jos lelu oli esim aidan takana. Pysytään midi -hypyissä ja katsotaan noita korkeita hyppyjä jonkun asiansa osaavan kanssa. Muutenkin olen ajatellut, että hyppy opetetaan hyppynä eli mennään yhtä hyppyä kerralla eri häiriöillä jne. Rimat radalla nostetaan sitten joskus.

Rengasta otettiin myös. Olen sitä aikaisemminkin treenannut muutamia kertoja, en saanut virhetilannetta aikaiseksi - hyvä hyvä. Rengas oli jo maxi -korkeudessa, mutta vielä heiluttelin (tai Olavi heilutteli) lelua renkaan läpi, tai no itse asiassa kerran lelu oli valmiina palkkana maassa ja hyppäsi silti.

Itsenäisyyspäivänä oli Janitan luento radanlukutaidosta. Oli kyllä huippuinspiroiva luento. Toivottavasti päästään tänään treeneihin; palan halusta päästä koittamaan ohjaamaan tietä pitkin. Tää oli mulle todellinen oivallus!

Lauantain harkat

Lauantaina pääsin pro -seurassa taas treenaamaan. Kyllä on luxusta, jos nyt ei kehitytä niin sit ei koskaan! Coachina taas Jenni ja treenikavereina Marko ja Hertz sekä Sari ja Pikkis. Myös TiuTau kävi näyttämässä taitojaan - taitava pieni.

Alkuun oli sivuirtoaminen. Sain Loffolle sanottua kunnolla lähdössä, kun meinasi karata. Ehkä mustakin löytyy auktoriteetin hitusia. Sivuirtoaminen sinänsä onnistui hyvin, mutta kaarratti sen jälkeen. Pitää alkaa varmaan palkkaamaan heti sivuirtoamisaidan jälkeen käännöksestä - lelua siis sinne. Ehkä tämänkin pystyy tolpalla opettamaan.

Valssia ja pakkovalssia tuli harjoiteltua, mun liikkeet oli nykiviä ja liian nopeita. Höh, näköjään ne aina palaa jostain ne luontaiset liikeradat. Fokusta siis edelleen siihen, että liikkeet on selkeitä, jatkuvia ja pehmeitä. Tai chitä vois treenata enemmän! Oikeesti jonku valssin tekeminen on suoraan kuin tai chistä, liike vain jatkuu ja jatkuu - olet yhtä koiran kanssa :D Flow.

Yhteen kohtaan harjoiteltiin twistiä, pakkovalssia ja takaakiertoniistoa. Takaakiertoniisto tuntui musta parhaimmalta - ehkä kun niitä olen treenannut eniten. Ennen twistiä takaankiertoon lähetyksessä mulla oli koko ajan väärä käsi - koittaisin nyt jo tajuta, että se pitää olla koiran puoleinen käsi, jolla koira lähetetään takaakiertoon. Huah. Twisti sinänsä tuntui aika kivalta ohjaustavalta.

Putkijarrutuksia pitää ottaa ohjelmaan. Jokin käsky on hyvä olla, millä koira tietää, että putkesta ulos tullessa ollaan kääntymässä. Nyt ehdin tekemään valssin just ja just, ja käskytin tähän tähän. Se periaatteessa voisi olla se meidän putkijarrutuskäskykin, tulee luontevasti mun suusta.

Ennakoivissa valsseissa mun käsi ei liiku, en lähetä koiraa hypylle vaan käsi on koko ajan suorana, jolloin Loffo otti kieltoja. Ei lähtenyt hyppäämään edessä olevaa hyppyä, kun huomasi, että ohjaus oli kääntymässä takaisinpäin. Tässä pehmeä keilausliike ja viuh, niinhän se meni nätisti yli.

A -esteen haki hyvin, mutta kontaktia ei. Otettiin sitten pariin kertaan niin, että annettiin palautetta siitä, kun jäi seisoskelemaan ylös. Ensiksi hyppäsi kontaktin yli, jolloin palautin, ja sen jälkeen luuli, että pitää jäädä seisomaan A -esteen huipulle...Jenni vähän murisi, niin sitten tuli alas oikeaan kohtaan. Selkeesti ei vielä ymmärrä, että A -este on sama asia osana rataa kuin yksittäisenä esteenä. Toistoja vaan. Ihanasti huomaa kuinka Loffo haluaa ymmärtää palautetta ja haluaa oikeasti miellyttää ohjaajaa. Saan kyllä ihan katsoa peiliin joka kerta, kun tapahtuu jotain mitä en haluaisi sen tekevän. Tämä vaan vahvistuu joka treenikerran jälkeen.

Treenit saatiin lopetettua ihanasti onnistuneeseen kohtaan, jossa tehtiin ihmisnuoli tms, mutta olin pitkän putken jälkeen ottamassa koiraa vastaan jyrkästi vasemmalla aidan takana. Kääntyi hienosti ja tosi makeesti mentiin sitten seuraavat esteet. Pikkasen sain laittaa kinttua toisen eteen, mutta onneksi irtoaa putkiin tosi kaukaa. Pahana tapana mulla vaan saatella sitä putkille, mutta enköhän siitä pääse pikkuhiljaa eroon, kun huomaan, että en ihan ehdi joka paikkaan vieressä / edessä ohjaten.

Tänä iltana pitäisi olla treenit, mutta pakkasmittari näyttää -17 :/ Höh. Mä olin päättänyt illan teemaksi olla cool - näillä lämpötiloilla se ainakin onnistuu!

Katse eteenpäin

Eilen tulin aikaisin töihin, jotta ehdin treenaamaan ennen omia juoksutreenejä. Jäi sen verran hampaankoloon viikonlopulta, että oli pakko päästä koittamaan. Jenni tuli mukaan :)

Katsottiin kuinka puomia ja aata pitäisi mennä. Tärkeää on, että en nyt hosu sen kanssa ja että mietin mistä palkkaan. Suu käy alastulolla ku Runebergillä, Loffo -raukka ei tiedä oikein mitä sen pitää kuunnella. Nokkii vaan. Pieni, se oli mennyt itsekseen puomille, kun olin puhelimessa ja Jenni kertoi, että oli nokkinut siellä. On se niin liikuttava. Ainakin siis ehdollistunut nokkimisiin. Tässä siis mitä pitää muistaa treenata:

- ota ensiksi muutama toisto pelkälle kontaktille vientiä. Kehu, kun tassut osuu alas. Ei namia valmiiksi.
- Sitten koko puomia. Eri häiriöitä, juokse ohi, palaa takaisin. Vapauta vasta, kun koira katsoo eteenpäin. Ei siitä, kun se katsoo ohjaajaa.
- Älä höpötä koko ajan. Mieti mistä palkkaat. Mieti mikä on ihannesuoritus. Palkkaa siitä.

Samat jutut A -esteellä. Voi pitäisi olla nauhuri mukana, että muistan kaiken mitä mulle puhutaan! On niiiiiin huisin paljon opittavaa!

Hyvä fiilis jäi kuitenkin kontaktiesteistä ja lisäksi voimme alkaa ottamaan jo keinun alastuloa pamauksella. Siis koira pelkästään alastulolle niin, että keinu on hieman ylhäällä. Tämä lisätään ensi kerran treeneihin.

Radoilla en ota vielä kontaktiesteitä pitkään aikaan. Pitää saada ne nyt niin varmaksi ennen kuin lähden lisäämään kierroksia. Kierroksien lisäämisen voin tehdä myös ilman muita esteitä, esim kuumentamalla ennen lähtöä vähän tönimällä tms.

Putket olivat tällä kertaa molempien kontaktiesteiden alla. Tää olikin ihan hyvä juttu, koska tuli esille sekin asia, että ei kannata käyttää mitään käsiohjausta puomille / Aalle / keinulle, jos putki on siellä. Juoksee vaan ja suullinen käsky. Näin koira oppii erottamaan mihin ollaan menossa.

Sit katsottiin edestä palkkaamista ja miten Loffon saisi estehakuisemmaksi. Pitää vaan aina miettiä sopiva kohta missä sen palkkaa, mistä palkka tulee, onko apuohjaaja käytettävissä, osaako apuohjaaja palkita oikeaan aikaan jne. Todennäköisesti treenailen paljon itsekseni jatkossa, joten yritän ajoittaa palkan heiton niin, että se ei välttämättä huomaa palkan tulevan multa.

Sivuirtoamistakin katsottiin josko olisi meillä mennyt jotain jakeluun tolppakiertojen myötä. Ehkä oli. Ainakin ihan kohtuuhienosti Loffo lähti hakemaan toisella vai kolmannella yrittämällä hyppyä sivusuunnassa. Tärkeänä muistutuksena tuli se, että ohjaus tosiaan pitää olla koiran PONNISTUSkohtaan, ei siivekettä kohden. Heti toimi.

Lähdössä pysyi kohtalaisen hyvin. Loppuajasta alkoi typerän hiippailun ja Jenni meinasi, että meillä on tämmönen kiva leikki. Loffo "nyt mä istun tässä ja sit mä siirrän tän jalan" Marjo "yhhyh,typerää" Loffo "nyt mä siirrän tän jalan tähän ja meen sit vähän kumaraan, sit toi taas tulee" jne jne. Yritettiin niin, että olin uhkaava. No, ei ihan onnistunut..:D Menin muka kyyryssä ja toruin kovaa ja ajoin sen pois. Ei meinannu mennä! Kevyt teinari. No, sit Jenni koitti ja jätkä istui kuin rippikoulussa, hyvä, kun ei ollut tassut ristissä :D Vähänkö nauratti. Vieläkin naurattaa se näky - viheltely vaan puuttui. Sen jälkeen pysyi munkin kanssa, vaikka sainkin sätkykohtauksia vähän väliä hiipiessäni pois päin.

Lopuksi otettiin pieni radanpätkä, kun halusin vähän annattaa menemään. Siinäkin tuli tärkeitä pointteja ohjauskädestä (koiran puoleinen!!), irrottamisesta takaakiertoon ja ohjauslinjojen valitsemisesta. Ja mä kun ajattelin että mennään vaan :D Siltä se varmaan näyttikin. Toi ohjauslinja -asia on mulle ihan upouusi ja ilmeisen tärkeä Loffon ohjauksessa, jotta rimat pysyvät ylhäällä. Lisää haastetta siis!

Kiitos taas Jennille ihanasta treenitunnista :)

P.S lähdin sitten muka omiin juoksuharkkoihin hallilta päin, kunnes löysin itseni gymiltä ilman jumppahousuja. Olin sit pakannut 2 paitaa mukaan...En tällä kertaa viitsinyt lähteä jumppaamaan fleece -kalsareilla :P

Niina-Liina Linnan kurssilla

Päästiin mukaan VASsin järjestämäään koulutukseen, jossa kouluttajana oli maajoukkueessakin edustanut Niina-Liina Linna. Olin tosi innoissani ja odotin kovasti koulutusta.

Lauantai -aamuna aloitettiin rataan tutustumisella, käytiin läpi omia valintoja. Itse olin valinnut aina jotain ihmeellistä; en ollenkaan niitä vaihtoehtoja mitkä todettiin toimivimmiksi. Mieliala mulla oli hyvä, en ollut hermostunut, en yli-innoissani vaan ihan normaali :)

Ekaksi otettiin Loffon kanssa pelkkää rengasta, sivuirtoamisena. Niinu oli lelun kanssa vastassa, ei ongelmaa. En ole vielä rengasta ottanut radalla, ainoastaan yksittäisenä esteenä. Kun lelu laitettiin maahan, meni renkaan ali. Ei kestä sitä vielä, että palkka on edessä ja pitäisi tehdäkin jotain sen eteen. Tämän harjoittelun puute tuli esiin monessa harjoituksessa koulutuksen aikana; Loffo katsoo liikaa mua mm. hypätessä --> täytyy lisätä edestä päin palkkaamista. Onhan tätä mulle sanottu noin ziljoona kertaa, mutta ei vaan mene jakeluun. Jotenkin se on ollut niin hankalaa, kun se on aina karannut sinne lelulle. Pitää siis ottaa vaan helpompia pätkiä. Nyt mä luulen, että asia meni jakeluun...

Seuraava kohta oli semmoinen, johon olin suunnitellut poispäinkäännöksen, jonka senkin tein väärin. Rintamasuunta piti oikeesti olla poispäin, ei vain kädellä vipata koiraa esteen yli. Tämä ohjaustyyli kyllä NYT toimi meillä, mutta ei kuulemma jatkossa, kun koirasta tulee estehakuisempi. En millään tule ehtimään tekemään seuraavaan kohtaan pakkovalssia, jos lähden aidalta koiran jälkeen. Nyt ehdin. Sitten hinkattiin sitä pakkovalssi -kohtaa, jota en tajunnut sitten millään. Tutustumisessa osasin kääntyä oikeaan suuntaan, kun oikein keskityin, mutta Loffon kanssa mennessä noin 10 (?) kertaa väärään! Ihan toivotonta...Menin oman vuoron jälkeen vielä hallin toiseen päähän tätä treenaamaan ja en kyllä tiedä onnistuinko. Huah. Vaikeinta siinä oli se, että piti hukata koira hetkeksi selän taakse tai ainakin se siltä tuntui.

En nyt muista mitä muuta teimme lauantaina, mutta lähdössä tyyppi ei pysynyt OLLENKAAN. Ihan järkkyä hiippailua. Palautin ja en nyt tiedä mitä itse sitten tein väärin; oikeesti luotin siihen ja olin aidosti hämmästynyt, että se ei jäänyt. Heti, kun otin askeleen tää on jo tulossa. Semmosessa transsi -tilassa "hitaasti, sumein silmin". Yhhyh. Lopulta sitten joku piti siitä kiinni, että saatiin treeni tehtyä.

Eilen sunnuntaina oli paljon putkia, suoria putkia. Kivaa, saa juosta, siitä mä tykkään. Ja Loffo. Meille toimi parhaiten semmoset ohjausvaihtoehdot missä liikuin itse paljon, ei niinkään semmoset, joissa Loffo lähetettiin kaukaa jonnekin ja jouduin sitä odottelemaan. Sitä en osaa. Toki lähetin sitä putkeen kaukaakin, mutta silloin sillä oli tarkoituksena, että ehdin sen vastaanottamaan jossakin toisaalla hyvin. Päällimmäisenä jäi mieleen oman liikkeen merkitys ja se, että rintamasuunta on aina menosuuntaan. Aina pitää osata kertoa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Koiran pitää se tietää. Muutama kerta kävi niin, että ohjasin epäloogisesti, niin heti oli rima alhaalla. Tyyppi rankaisee mua heti :D

Vekkejä tehtiin muutamiin kohtiin ja ne toimi hienosti. Nyt on kova hinku päästä treenaamaan lisää ja olenkin jo suunnitellut, että kävisin tiistaisin ennen juoksutreenejä hallilla noin tunnin verran harkkaamassa. Haluan Loffon liikkumaan estehakuisemmin ja hyppäämään teknisesti paremmin. Haluan myös opettaa sille uudet esteet; puomi, A, rengas pitää saada paremmaksi. Ensi vuoden alkupuolella voidaan ruveta ottamaan keinua, jos puomi on jo ok. Näillä eväillä työviikkoon :p

Yrjötreeni ja sivuirtoamisia

Eilen pääsin juoksuharkkoihin, ihan itsekseni. Työnantaja sponsoroi juoksuharkkoja kerran viikossa ja meillä on ihka oma traineri. Eilen vedettiin 10 minuuttia alkulämppää, sitten 5 x 800 m, joka kerta kovenevalla vauhdilla. Mulle tuli loppu 4. kierroksen jälkeen. En ihan osannut suhteuttaa omaa vauhtiani, joten vedin 4. sikalujaa, jonka jälkeen syke ei palautunut millään ja 5. kierros oli samaa vauhtia kuin kakkonen. Mitäköhän ne mun ajat oli, 4. kierros taisi eka 400 m mennä 1,30 ja aika lailla samaa toinenkin. Noutaja meinasi kyllä tulla viimeisen 200 metrin aikana - hullua touhua :D

Iltalenkillä mietin, että miten saisin treenattua Loffon kanssa sivuirtoamisia, kun ei ole enää aitoja eikä tilaa. Mutta dadaa - ehkä niitä voi treenata myös puunkierroilla. Laitoin istumaan noin 10 metrin päästä sivuttain lipputangosta, kiersin lipputangon samalta puolelta kuin olisin aidan kiertänyt ja menin suht samaan paikkaan kuin lauantain treeneissä. Ekalla ja tokalla kerralla lähti suoraan mun luo, mutta kolmannella kerralla kun menin vähän lähemmäksi, niin osasi hakea oikean suunnan ja kiersi tangon hienosti. Sitten menin taas vähän kauemmaksi ja odotin, että Loffo katsoo oikeaan suuntaan ennen kuin annoin luvan mennä. Ja JES, se meni :) Sama toiselta puolelta muutaman kerran ja hienosti tajusi. Nyt se varmaan sen oikeasti tajusi, koska käänsi päänsä hitaasti tankoa kohden ja sit heti vapautin. Ihanaa, saa lenkeille vähän puuhastelua mukaan :) Ja mä muistin mielestäni pitää rintamasuunnan, jalat ja kädet sinne päin mistä halusin koiran ponnistavan ja myös pidin katseeni sinne. Se oikeesti auttoi - en mä nyt mitenkään epäillyt tietenkään ;)

Ylös kuopasta sponsored by Jenni

Hyi mua mikä viime kirjoitus oli. En edes kehtaa sitä lukea, mutta ne oli ne fiilikset silloin ja fiiliksillähän mä elän. Tällä hetkellä siis menee hurjan paljon paremmin. Kaikilla osa-alueilla. On uusi koti, jota saa laittaa ja joka alkaa näyttämäänkin jo kodilta. On sama vanha työ, mutta johon olen päättänyt suhtautua uudella asenteella. En valita. Ainakaan ääneen. Ainakaan paljoa. Ihmeesti tämä on auttanut tekemään päivistä helpompia. Jos sitä rypee päivästä toiseen omassa kurjuudessaan, kiireessään, niin sitähän se sitten on.

Mutta nyt siihen agilitykuopasta ylösnousuun! Jenni ystävällisesti pyysi mua treenaamaan lauantaina Koivulahteen. Mietin vähän, että kuinka ehdin, mutta onneksi tajusin oman parhaani ja päätin ehtiä. Hieman meinasi kotona vastustaa, kun kaikki ovat joko kireinä tai liian riehakkaina, mutta lähdin kuitenkin. Onneksi lähdin. Mitkä treenit! Eilen illallakin vielä kelasin juttuja ja mihin päin kroppa pitää olla jne.

Loffo oli niin ihanan rauhallinen. Jäi lähtöön istumaan hienosti. Muutama varastusyritys, mutta palautin heti takaisin ja jätkä malttoi odottaa. Alku oli meille tosi vaikea ja ei saatukaan sitä onnistumaan niin kuin oli tarkoitus. Sivuirtoamisia täytyy treenata paljon enemmän, käytännössä en niitä ole yhtään treenannutkaan, vaikka kerran aikaisemmin mielestäni ollaan Jennin kanssa se läpikäyty. Mutta ME molemmat jaksettiin yrittää ja yritettiin ymmärtää.

Pakkovalsseja oli radalla myös aika monta. Siinä tärkeintä oli se, että pidän koiranpuoleisen käden koko ajan ohjaavana, kunnes koiralla on lupa hypätä. Silloin vaihdetaan toiseen käteen. Kädet saa olla suht matalalla ja eivät saa heilua. PAITSI, kun paukutetaan. Siis lyödään alas ohjaavalla kädellä ennen käännöstä, jotta koira oppii tietämään, että pian käännytään.

Jokaiseen rimanpudotukseen ja virheeseen löytyi syy. Minusta. Taitava Loffo tekee juuri niin kuin minä haluan ja olen niin kiitollinen siitä. Uskon, että tulemme tekemään hienoja ratoja, kun minä opin. Pienestä se on kiinni, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se "niin helpolta näyttävä" bortsun ohjaus taitaa olla kaikista haastavinta. Varsinkin sen kouluttaminen.

Loppuradasta oli kohta, johon koitettiin tehdä saksalaista ja kyllä se muutaman kerran taisi onnistuakin. Jos mitään olen ymmärtänyt, niin mielestäni se oli poispäinkäännöksen ja jaakotuksen yhdistelmä. Tavoitteena saada koira kääntymään tiukasti takaisin tulosuuntaan. Hmmm. En ihan osaa selittää tuota, mutta oli jännä tunne tuossa kohdassa, kun lähdin juoksemaan ihan eri suuntaan kuin mihin ohjasin koiraa. Silti kun ohjaava käsi oli päällä, niin Loffo irtosi siinä kohtaa sivusuunnassa hypylle.

Välillä tuntui, että ehdin vähän liian hyvin joka paikkaan. Täytyy nyt vain oppia tuntemaan Loffon vauhti ja keskittyi siihen tekniikkaan. Näköjään omat reidet eivät ole esteenä :)

Tärkeimpänä ja parhaimpana koulutustunnin antina oli se, että jaksoin ja pystyin omaksua asioita. Tuntui, että olin kuin sieni, joka imee informaatiota. Sitähän Jennillä riittää, rispekt! Osasin olla rauhallinen ja sitä myöten koirakin oli.

Mitä nyt sitten tein eri tavalla kuin ennen? Olin väsynyt ja ehkä Loffokin oli väsynyt. Ajattelin, että jatkossa yritän tehdä noin puolen tunnin juoksulenkin ennen harkkoja, jotta saadaan puhallettua enimmät höyryt pihalle. Mitäköhän muuta - täytyy miettiä. Jäi varmaan paljon asioita kirjoittamatta mitä opin tuon tunnin aikana, mutta ehkä tässä ne tärkeimmät. Kiitos Jenni :)

Voi voi (sisältää itsesääliä ja -inhoa)

mihin soppaan olen itseni taas lykännyt. Kaikenlaista tilannetta mennen, tullen ja palatessa. Kaiken huippuna ei edes tiedetä mihin viikonloppuna muutetaan! Haluamani työpaikka meni ohi suun, taas otettiin joku muu, jolla oli kyseistä osaamista, vaikka kovasti haettiin kehittyjää. Niinpä niin. Nykyinen työ on aivan hanurista, ainakin kun sitä koko ajan itselleen toitottaa. Epärealistisia tulevaisuuden haaveitakin elättelen, kun kävin gymillä juttelemassa ohjaajan työstä. Ehkä johonkin koulutukseen pääsen, se selviää parin viikon kuluessa. Jos SIIS haluan, pystyn ja ehdin.

Maanantain harkatkin meni aivan penkin alle. Loffo kävi niin kuumana. Musta alkoi tuntumaan, että oonko tehnyt mitään oikein, kun koira loikkii puomilta ku mikäkin aropupu. Juoksee siivekkeitä päin, suoristaa putket, apukaaret pujottelussa lentelee jnejne. Siinä sitten vedin syvääääään henkeä ja lähdin viemään lähes kävellen ja megarauhallisesti. Sitten alkoi toimimaan. Välillä jopa näytti agilitylta. Treeneistä jäi fiilis, että oon ihan kusessa Loffon kanssa. Pitäs päästä enemmän treenaamaan, pienempiä pätkiä, semmosia omia juttuja.

En tiedä onko toi nyt sitten ollenkaan hyvä, että ollaan ryhmässä. Olisko kuitenkin parempi, että kävisin omalla ajalla (joka on koska?!) treenaamassa sitä mitä haluan. Hallittavuutta, rauhallisuutta, lyhyitä pätkiä. Tai sitten vaan kylmän viileästi kieltäydyn pitkistä osuuksista ja sanon keskittyväni johonkin tiettyyn kohtaan. Näin muuten aion tehdä. Voivat sitten siirtää meidät johonkin muuhun ryhmään, mutta ei ole mitään järkeä kuumentaa entisestään kuumaa koiraa suorittamaan hosuen kaikkea mikä eteen tulee. Tekniikka ennen vauhtia, kiitos.

Olipa hyvä, että kirjoitin tuon asian ylös. Selkeytti taas omaa päätä. Aion todellakin keskittyä nyt siihen mikä Loffolle ja mulle on järkevää. En siihen, että yritän tehdä samaa kuin muut, jo vuosia treenanneet ja huomattavasti rauhallisemmat koirat. Näin teen. Kiitos.

Merjan kanssa ollaan lähdössä helmikuun alussa Jaakon koulutukseen Turkuun. Elän edelleen toivossa, että pääsen myös Niina-Liina Linnan koulututtevaksi marraskuun lopussa. Eiköhän tämä tästä...

Oivalluksia

Eilisissä harkoissa oli aika kiva putki, keppi, hyppy -hässäkkä. Tai ei se mikään hässäkkä ollut, me vaan saatiin siitä sellanen...Alkuun oli heti takaakierto ja se miten ajattelin viedä ei sitten toiminut yhtään. Kokeiltiin muutamia tapoja ja löytyi se paras; lähetys takaakiertoon ja sitten vaan mentiin. No, ehkä mä tein jonku vipstaakin siihen kohtaan, en vaan tiedä minkäniminen se on. Kauhean tarkka saa olla oman ajoituksen suhteen; kyllä on PALJON opittavaa!

Tutustumisessa sentään osasin mennä rauhallisesti ja mietin muka koiran linjoja tms. En kyllä oikein hyvin sitä osaa, oikein pitää keskittyä, että ei vaan huido menemään ja keskity esteiden järjestyksen muistamiseen. Rataantutustumiseen tarvitsisi jotain lisäoppia, mutta eiköhän se tässä kehity ajan mittaan myös.

Lähdössä yritti hiippailla, mutta kävin ajamassa pois ja nyt kiinnitin siihen huomiota, että käänsi myös pään pois esteiltä. Kiitos Jenni :) Ihan en varmaan niin kauaa malttanut olla poissa radalta kuin olisi pitäänyt, mutta parempi näin kuin, että annan sen karata...Pienin askelin kehitetään omaakin pitkäjänteisyyttä.

Suurin oivallus minkä eilen sain oli se, että "hei, mulla on näin makeesti irtoava koira ja mä voin liikkua melki mihin päin vaan ja se suorittaa sen esteen minkä haluan joka tapauksessa". Onko vähän makeeta lähettää koira kepeille, juosta itse sivuttain kauas ja koira vaan pujottelee täysiä! Tai koiran ollessa putkessa, mun ei todellakaan tarvitse juosta putken vieressä, vaan lähetys putkeen ja oma liike seuraavan esteen taakse vastaanottamaan. Aijettä ku toimi! Aikaisemmat koirat on ollut kuitenkin aikalailla kädessä pysyviä, joten tää on tosi iso juttu ja erilainen.

Nyt jo naurattaa eilisten treenien alku, kun kaksi kuumakallea päästetään radalle irti. SHHHHHHHHHHHHHHHHHHH, höyryt vaan pääsi ulos, kun me sekoiltiin! Tohon pitää keksiä jotain, kisoissa kun ei niitä anneta anteeksi. EIKU, me koitetaan vielä 7. kerran. No NYT! :D Hyvin jaksettiin sit keskittyä, kun oltiin eka dorkailtu tarpeeksi. Mutta myönnettäköön turhauduin hieman jossain vaiheessa ja päästin ruman sanan suusta. Turhauduin itseeni. Siihen, että en tehnyt niin kuin tutustuin vaan rupesin improvisoimaan. Mutta onneksi rämmin ojan pohjasta ylös ja lopputreeni olikin oikein kaunista.

Puomi tuntuu nyt toimivan namitekniikalla. Menee hyvällä vauhdilla loppuun, vaikka vaan lähetän sen ja seison itse alussa. Cool. Nyt uskallan sitä ottaa radallakin mukaan.

Viime aikoina olen iskostanut ja tajunnut sen ajatuksen, että nöyryys kasvaa treenatessa. Todellakin. Loffo opettaa mulle, että mikään ei oo itsestään selvää, sen kanssa pitää tehdä töitä. Ihana kulta.

Oikeat canicross -treenit

No niin, nyt vihdoin ja viimein pääsin VSPH:n järjestämiin Canicross -harkkoihin. Loffo on luonnonlahjakkuus. Vetää se ainakin osaa! Vielä, kun mun reidet toimis yhtä lujaa, niin johan mentäs.

Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.

Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.

Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.

SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.

Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.

Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.

Pitkästä aikaa

Tuntuu, että en ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Aika menee niin, että ei mukana meinaa pysyä! Ihan järkkyä. Time flies when you're having fun. Tai jotain. Mitäköhän sitä haluais nyt sitten muistiin kirjoittaa...

Aloitetaan agilitysta. Ollaan päästy VASsin agilityryhmään, joka treenaa maanantaisin. Kahdet harkat on ollut. Ekalla kerralla oli tehty 2 -luokan hyppäri, joka pystyttiin tekeen melkeen kokonaan (paitsi rengas). Rimat on nyt medeissä. Meni yllättävän hienosti. Ainakin olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Tykkään niin tosi kovaa mennä ton koiran kanssa, vaikka välillä "vähän" häsätäänkin. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan omaa ohjausta aika paljon. Tuomio Jenniltä tulee varmasti seuraavaksi, kun nähdään :D Mulle merkkaa tosi paljon, että Loff on niin innoissaan. Se on ihan huippua! Kerrankin joku, joka on vähintäänkin yhtä innostunut agilitysta kuin minä :D

Viime maanantaina oli keppikulma -harkat. Kepeille mentiin ihmekulmista ja pystyin lähettelemään, leijeröimään, valssailemaan ja leikkaamaan kepeillä. Kaaret on vielä ja aion ne pitääkin aika kauan, että tulee maximivarmuus. Keskeltä kaaret olivat jo poissa (kun ei löydetty niitä :p). Ei onneksi haitannut. Ainut mitä ei kestänyt kepeillä oli se, kun olin itse liian lähellä sisäänmenoa. Olin muka törkkäämässä sitä sinne, mutta hämääntyi siitä vaan ja alkoi säheltämään. Tietyssä tilanteessa tuo on todnäk tarpeellista, että saa käännöksen ennen keppejä pieneksi, joten täytynee alkaa harjoitella myös tällaisia tilanteita.

Puomia otin myös itsekseni, kun siitä on jäänyt vähän huono fiilis kesän jäljiltä. Alkoi hiipimään alastuloa. Nyt laitoin namin loppuun, hetsasin remmissä alussa ja juoksin sen kanssa namille. Toimi. En mielestäni joutunut yhtään vetämään tyyppiä mukana. Tosin oma liikekin oli koko ajan vieressä ja ilmeisesti se aijaaminen johtuu oman liikkeen pysähtymisestä tai jälkeen jäämisestä. Täytyy käyttää apuohjaajaa aina, kun mahdollista.

Kotona olen harkannut hieman eri tekniikoita, kun vielä on pihaa (ja kesää) jäljellä. Välillä roiskii rimoja, mutta lopetan heti ja huokailen kärsivänä nostaessani rimaa. Lähdössä olen tehnyt niin, kun hiippailee, että kävelen kohti ja murahtelen ja sitten seisoskellaan vähän aikaa niin, että ei tehdä mitään. Mielestäni toimii. Olen näillä näkymin päätymässä siihen, että laitan makaamaan lähtöön - tuntuu olevan luontevampi asento. Pitää vaan jättää tarpeeksi kauaksi.

Tokoakin ollaan harkattu. Ollaan VASsin tokon alkeet -kurssilla, johon olen vissiin päässyt 2 - 3 kertaa. On se kumma, kun agilitylle ja omille juoksutreeneille löytyy aina aikaa, mutta jostain syystä tokolle ei niinkään...No, viime harkoissa Loffo keskittyi katsomaan naapurikentän agilitytreenejä ja minä yritin treenata tokoa (ja haaveilin pääseväni testaamaan niitä ohjauksia mitä kentällä tehtiin ;)). Välillä sitten yhdessä jotain häsättiin. En tiedä onko meistä tokoilijoiksi. Kunhan nyt jotain opetellaan.

Juoksemassa ollaan Loffon kanssa käyty pari kertaa viikossa ja juuripa muistin, että Canicrossin SM -kisoihin taitaa olla ilmoittautuminen näinä päivinä...meillä taitaa vaan muutto olla juuri silloin..vaikka ihan oikeesti kyllä huvittais mennä - kuka lähtis potkiin mua persuksiin sinne kisoihin?! ABB:llä aloitti FunRunners -ryhmä, jossa treenataan juoksutekniikkaa, sinnekin ilmoittauduin. Tuntuu tosi tehokkaalta, joten tätä täytyy jatkaa! Pilates,jooga -tunnilla olen käynyt torstai -iltaisin. Joten ei ihme, että Heini jo kysyikin että meeks äiti tänäKIN iltana jumppaan...Ehkä äidin ei ihan niin paljon tarvis mennä :p Ikuinen dilemma.

Tilasin Loffolle parin viikon päähän hierojan Seinäjoelta. Ihan kiva käydä hoidattamassa poitsua, vaikka mitään kummaa ei tunnu olevankaan. Pitäähän sitä urheilijaa huoltaa. Pitäs vissiin itsellekin hommata joku hieronta, kun jalat tuntuu aika tukkoselta. Ja kurkku :/ Mutta siihen ei vissiin hieronta auta.

Leiriltä kotiin tuomisia

Viikonloppu vietettiin Eyewitness -leirillä. Loffo pääsi mukaan, kun on ns. wannabe EW. Melkein sukua julkkikselle. Anja oli kouluttamassa pe - la ja sunnuntaina Jenni.

Mitä jäi käteen:
- mustelmia
- haavoja
- rikkinäiset housut
- itkuja
- nauruja
- kaatuminen
- juoksuharjoitukset
- kädestä pitäen opetettuja tekniikoita

Aika paljon mahtui siis pariin päivään! Ja varmaan jotain unohdinkin. Perjantaina saavuttiin paikalle ja treenit aloittivat taitavat kolmosluokan koirakot. En oikein muista mitään perjantain treeneistä, kun en itse mennyt. Loffo riekkui radan reunalla ja mulle näytettiin miten sen saa pidettyä paikalla. Eli karvoista kiinni ja nopea kiskasu omalle paikalle. Rauhoittui siihen. En ehkä oikein tykännyt, mutta toimi ja mulle vannottiin, että koira ei siitä kärsinyt. No, sitten iltaa istuessa kodalla, en malttanut olla hakematta Loffoa sinne. Sehän hillui sielläkin. Sitten tuli vähän liikaa neuvoja yhtäaikaa, lisäksi mielessä taisi pyöriä agilityyn liittymättömiäkin asioita, ja sitten rupesin itkemään. Voi että mä inhoon kun oon niin tommonen herkkis. Argh. Yritin eka sitä pidätellä, mutta silmät vaan vuoti ku joku vesiputous. Yök. Jotenkin vaan tunsin itseni niin huonoksi koiranomistajaksi ja toisaalta Loffo on mulle niin kamalan tärkeä, että en haluaisi sille olla ilkeä. Ja vaikka mulle kuinka vakuutettiin, että koira ei niistä otteista kärsi, niin en tiedä. Oon toivoton romantikko tai jotain ;) No ei enempää tästä aiheesta, ehkä mulle jotain jäi pääkoppaan.

Agilitytreeneistä jäi päällimmäiseksi mieleen Jennin sunnuntaitreeneistä rauhallisuus ja se, että mun pitää huomattavasti enemmän keskittyä rataan tutustumiseen. Että saisin sen rauhallisuuden ja jatkuvuuden jo siinä vaiheessa iskostettua selkärankaan, jotta koiran ei tarvitse kärsiä mun taitamattomuudesta, vaan se saa tulla "valmiiseen pöytään". Anjalta saatiin ihan positiivista palautetta, rimat saadaan kuulemma nostaa ylös. Loffon vauhdissa ja käännöksissä ei ollut moittimista, palkkaamista voin vähentää, että en kuumenna koiraa liikaa. Agility sinänsä riittää sille jo palkaksi. Paikalla se ei pysynyt juuri ollenkaan, aijasi taas esteitä. Hyhhyh.

Tekniikoista mieleen jäi viskileikkaus, poispäinkäännös ja leijeröinti. Nää oli ihan uusia juttuja. Mitäköhän muuta.

Niin tietty Konnan kanssa sain mennä. Olipa hurjan vaikeaaa!! Ennakointia ja ennakointia. Apua. Tässä onkin opettelemista. Piti kyllä tosi selvästi kertoa kaksi estettä eteenpäin mitä tehdään, muuten oltiin ties missä. Ihana Konna. Ei ihan juoksemalla pärjää sen kanssa. En oikein muista onnistuttiinko missään kohdassa kovinkaan hyvin, tuntui että päästiin aina pari estettä kerralla ja sitten Anja opasti kädestä pitäen miten piti viedä. Sitten yritin, mutta oli tosi vaikeaa. Kepeille sain lähetettyä ihan ihmekulmista ja juostua itse takaa ohi, niin tyyppi vaan jatkaa pujottelua. Taitava.

Juoksemassa kävin Riikan kanssa, joka on ilmeisesti urheillut vähän enemmän :D Halusin harjoitella ohituksia Loffon kanssa ja pikkasen lujaa pingottiin menemään hiekkatiellä. Kyllä me ohi sit päästiin, ku Riikka ja Figo vähän hidasti. Loffon vauhtikin oli aivan eri tasoa, kun oli juoksuseuraa. Ei meinannut mun kintut yhtä nopeesti rullata kuin olis ollut tarve.

Kotiläksyiksi siis rataantutustumista, koiran linjojen tarkkailua, rauhallisuutta ja vähemmän suullisia käskyjä. Täytyy ehkä tänään jotain pihassa koittaa...tai ainakin huomenna.

Agiliitia pitkästä aikaa

Tuntui, että oli ikuisuus meidän edellisistä harkoista. No, ainakin pari viikkoa. Mullehan se kärsivällisenä ihmisenä on ikuisuus. Olen ollut flunssassa ja lisäksi kaikkea muuta härdelliä; kuten myyty talo, taisteltu Olavin hoitopaikasta (taistelu, joka on vielä kesken) jne. Lisäksi Loffo oli pari päivää aika kovalla ripulilla. Talttui sitten Canicurilla. Niin ja sitten vielä olen yt:na VASsin pm -kisoissa ensi lauantaina. Yötä myöten väkäsin työntekijälistoja. Huah. On se kivaa, kun on niin energinen ihminen. Not.

No, mutta asiaan. Eilen oltiin Tanjan kanssa kentällä. Mukana Neela ja Loffo. Lindalla oli alkanut juoksu. Ei jaksettu kovin paljon esteitä kantaa, 4 aitaa, kepit, keinu ja putki. Halusin treenata päällejuoksua. Aika kovaa piti käskyttää, että Loffo kääntyi, kun oli niin täysiä menossa putkeen. Kiinnitettiin tällä kertaa enemmän huomiota etenemiseen ja yritettiin välttää pyörimis/haukkumistilanteita. Oli kyllä kivat harkat siinä mielessä, kun tuntui, että ei vaan jotain roiskinut, vaan oikeesti mietittiin ja juteltiin eri kohdista. Palkkaa aina eteen laitettaessa onnistui hyvin eteneminen.

Keppejä otin uusilla muoviohjureilla. Vähän ehkä vierasti niitä, mutta kyllähän se pujottelee. Pitäisi vaan saada enemmän toistoja verkoilla, ei kyllä ihan kestä "mitä vaan" kepeillä, kun on pelkät ohjurit.

Otin myös 55 cm hyppyä muutaman kerran. Vuoden maaginen ikä alkaa lähestymään, niin voi sitä varmaan jo kokeilla joitain kertoja. Ihan kivasti hyppää, kun vaan muistaa katsoa, että siinä on rima. Aina ei muistanut. Raukka, juoksi päin kerran. Hih, minä sadistina ajattelin, että opitpahan ainakin katsomaan etees. Hähää.

Puomi on ollut pieni ongelma tai siis sen alastulo. Hiipii. Nyt sitten tehtiin niin, että Tanja juoksi Loffo remmissä puomia ja minä tulin takana. Käskytin kontaktille. Kuulemma yritti hidastaa, mutta onneks Tandella on poweria hanskoissa, niin sai kiskottua sen alas asti. Tähän varmaan tarvii toistoja aika rutkasti, että alkaa toimimaan. Eiköhän se siitä.

Summa summarum: jäi hyvä mieli. Koira on ihana. Itseeni olen semityytyväinen, plussaa siitä, että pystyn analysoimaan ja mielestäni sain kädet pidettyä aika rauhassa, miinusta ehkä äänenkäytöstä. Mä en oo ihan vakuuttunut tarviiko se noin "vahvaa" käskytystä; onko se turhaa, syökö se uskottavuutta tosi tilanteissa? Mun käskytys vaan tulee jostain selkärangasta. Täytyy miettiä.

Kuka kyseessä?

Hoitoillan ratoksi pieni kilpailu. Kuka on kyseessä näissä seuranhakuilmoituksissa. Voittajalle tarjotaan siideri tai muu alkoholipitoinen juoma :)

Numero 1
Moi! Etsin seuraa nopeista naisista. Harrastan motocrossia, maastopyöräilyä sekä kehonrakennusta. Olen tiiviistä rungosta koostuva aktiivinen nuorimies, joka ei haasteita pelkää. Samanhenkiset gimmat ottakaa yhteyttä. Läskit ja rillipäät älköön vaivautuko.

Nimim. Kuumaa kamaa


Numero 2

Hei, olen hiljainen ja luotettava poikamies. Ehkä hieman runosielu. Harrastankin kirjoittamista, lähinnä pöytälaatikkoon, mutta tykkään myös juosta. Etsin keskustelukumppania pimeisiin iltoihin, ehkä voimme jakaa yhteiset kävelylenkitkin. Asun äitini luona, joten toivon, että sinulla on oma asunto, jossa voimme tutustua toisiimme rauhassa. Pidän pojista...

Nimim. ikuinen mammanpoikako?

Numero 3
Hei! En ole mikään pitsinnyplääjä vaikka ikää on jo kunnioitettavasti kertynytkin. Etsin seuraa miehistä, jotka eivät väitä vastaan vaan tuntevat paikkansa tässä maailmassa ja kunnioittavat naisia. En kuitenkaan kaipaa ovimattoa. Mikäli osaat laittaa ruokaa, ota yhteyttä!

Nimim. Kaikki (ruoka) käy

Numero 4

Jei! Eiku Hei! Mä diggaan livemusasta, erityisesti vaihtehto -undergroundbändit pimeissä kellareissa sytyttävät. Tuu mun messiin ja löydetään yhdessä tulevaisuuden biitit. Kovasta ulkokuoresta huolimatta mussa on jotain deepiä; rakastan syvällisiä pohdintoja elämästä ja sen kovuudesta. Onko susta mulle ajatuksen juureksi?

Nimim. Black eyed girl

Numero 5
Herrasmies etsii sienestyskaveria pimeisiin syysiltoihin. Ehkä sinunkin askel jo hieman painaa, voimme tukea toisiamme elämän viimeisillä poluilla. Elämäniloa on vielä runsaasti ja haluaisin kokemukset jakaa jonkun lämminhenkisen ystävän kanssa. Tule mukaani, minulla on lämpöä jaettavaksi.

Nimim. Ei kylmää talvea

Numero 6
Etsin seuraa ihmisistä, jotka viljelevät yrttejä. Erityisenä mielenkiintona eksoottiset, harvinaiset yrtit, joissa yhdistyvät maanläheisyys sekä aromaattiset tuoksut. Seuralaiseni tulisi olla itsenäinen ja hyvin älykäs.

Nimim. Kukkahatut kunniaan

3,5 kilsan testilenkki

Eilen kävin juoksemassa testimielessä kisamatkan 3,5 kilsaa Metsäkalliossa. Loffon kanssa tietty. Eka lämmiteltiin 2,5 kilsan lenkki, käveltiin ja hölkkäiltiin ja Loffis sai tehdä poikajuttuja; nuuskutella ja merkkailla. Toinen kierros sitten lähdettiin juoksemaan. Olin psyykannut itseäni koko lämppärin ajan ja tehnyt mielikuvaharjoituksia siitä kuinka juoksu sujuu. Ihanan kevyesti lähtikin ja ainoastaan viimeiset 200 metriä otti koville, kun spurttasin suht täysiä. Loffokin jaksoi ihan eri tavalla kuin viimeksi. Ajaksi tuli 19 minuuttia. Tavoite 15. Ja sen repäsin hatusta. Ei mitään käsitystä onko se saavutettavissa :D

Vaikea arvioida omaa vauhtia, kun ei ole kovin paljon juossut. Nyt jälkeenpäin, kun ajattelen niin olisin voinut aloittaa paljon lujempaa, sen verran kevyesti kulki. Pienenä ongelmana on se, että Loffo aloittaa laukkaamisen, jos menen lujempaa ja haluan pitää sen ravissa. Mahtaakohan muut koirat kisoissa laukata? Pakkohan niiden on, jos ohjaajat juoksee lujaa.

Ohituksia tuli treenattua. Purskalla oli aika paljon porukkaa ja "reuna" ja "mene" käskyillä mentiin ihmisistä suht kivasti ohi. Koirat olikin sitten vähän eri asia. Ohi mentiin, mutta remmin avustuksella; ihmisten ohituksessa riitti pelkkä käsky. Syyskuun alussa alkaakin VSPH:llä canicross -treenit, niin saadaan hyvää harjoitusta myös koirien kanssa juoksemisesta.

Tänä aamuna sängystä ylös 6.10 ja lenkille. Tein palauttelulenkin nyt aamulla jo, kun en oikein tiedä vielä meidän illan ohjelmaan. 40 minuuttia hölköttelin. Täydellinen juoksuilma; kirpeä ja syksyä ilmassa. Syksy on mun suosikki.

Kohti Canicrossin SM -kisoja

Oon päättänyt, että osallistun lokakuun lopussa Porissa järjestettäviin Canicrossin SM -kisoihin harrastelijaluokkaan. Siinä matka on 3,5 km. Kävin sitten heti testaamassa Metsäkallion purskalla kuinka kyseinen matka sujuu. Viime vuonna harrastelijaluokassa juostiin 2,5 km ja voittaja veti sen aikaan 8 min! Vilkaisin sitten omaa aikaani 2,5 kilsan kohdalla ja siinä oli kulunut 13 min. Toki maastokin vaikuttaa, metsäkallio on aika mäkinen ;) No joka tapauksessa tuolla ajalla oltais sijoituttu viime vuonna johonkin puoleen väliin. Että ei ihan kauhean huono, kun en ole juoksemista hirveän säännöllisesti harrastanut.

3,5 kilsaa taittui 21 minuuttiin. Viimeinen kilsa oli aika vääntöä, kun Loffo alkoi hyytymään. Jouduin ajoittamaan vähän sitä tsemppaamaan, mutta onneksi sitten ohi veteli maastopyörää ja rullasuksea, niin niiden perässä se sitten jaksoi loppumatkan. Oli ehkä turhan kuuma.

Sitten sain yksi aamu tekstarin, jossa luki erilaisia nopeustreeniharjoituksia. Siskoni Anu oli ystävällisesti laittanut mulle vinkkejä, joista innostuneena pyysin häntä tekemään mulle kokonaisen treeniohjelman kisoihin asti. Anu on harrastanut SM -tasolla lentopalloa ja lenttiksen lopetettuaan aloitti juoksemisen.

Ohjelma koostuu kuntoa kohottavista harjoituksista sekä palauttavista harjoituksista. Kuntoa kohottavia harjoituksia ovat intervalli, mäkitreeni ja spurtti. Tässä esimerkki mun ensi viikosta:
16.8 Lähtötilanne. Alkulämmittely; juokse 10 -15 minuuttia. Juokse kisamatka ja ota aika.
17.8 Palauttava, eli juoksua 40 - 60 min, syketaso 140.
20.8. Kuntoa kohottava. Alkulämmittely. Intervalli: 4 min kovaa, 4 hiljaa, 3 kovaa, 3hiljaa, 2 kovaa ja 2 hiljaa, 1 kovaa ja 1 hiljaa. Viimeinen minuutti täysiä.
21.8. Palauttava.

Tuskin maltan odottaa huomista :)

Lisäksi olen saanut Tanjalta hoitoon 4 aitaa. Oon jo pihassa ottanut kuvioita, onneks Loffo tekee kotonakin sitä mitä kentällä. Hiipii lähdössä. Helpompi täällä puuttua siihen, kun voi joka päivä harkata.

Loppuun vielä lainauksia juoksija -lehdessä olleesta artikkelista mm. tavoitteen asetannasta. Mua kiinnostaa kovasti henkinen puoli urheilussa, joten siksi pohdin näitä juttuja aika paljon. Kirjoitelkaa kommentteja, jos nämä lauseet herättävät teissä jotain ajatuksia:

1. Omat heikkoudet ja vahvuudet tunnettava ja tunnustettava.
2. Menestyjä ei vertaa itseään toisiin vaan kilpailee aina itsensä kanssa
3. Ole siis ensin kuka olet ja arvosta itseäsi ilman saavutuksia
4. Keskittymiskyky, tunnetilojen ohjaaminen ja levottomuuden hallinta parantavat suoritusta
5. Päivittäin tarvittavia taitoja ovat hyvä asenne, vahva motivaatio ja sinnikkyys.
6. Harjoita itsekuria ja kehitä tahdonvoimaasi joka päivä.
7. Päämäärään pääseminen on ennen kaikkea matkantekoa.
8. Keskitytään juuri siihen hetkeen, juuri siihen treeniin. Annetaan kaikkemme.
9. Päämäärän saavuttaminen on tekemisei valintojen looginen lopputulos, ei taipaleen paras osio.

Kohta 4 iski kyllä kovaa muhun. Juuri noissa on mun isoimmat heikkoudet! Toisaalta sitten viitoskohdassa mainitut asenne, motivaatio ja sinnikyys ovat pääosin kohdallaan. Itsekuria aion harjoittaa enemmän, se on myös heikkous. Aion huomenna aloittaa työpäivän vaihteeksi työnteolla - en netissä roikkumisella..Enkä syö karkkia! En varmana. Mulla on eväät jääkaapissa odottamassa - Sami jo kysyikin, että ehdinkö mä tehdä töitäkin vai syönkö koko päivän :D

Realisimia, realisimia

Mä varmaan tarvitsin sen. No minkä. No sen. Että koira alkaa ontumaan treenien jälkeen. Ihan vähän vaan. Ja siitä on jo pari viikkoa. Syynä oli todennäköisesti halkeama anturassa, koska sitä hoidettuani pari päivää, ontuminen lakkasi. Eikä se koskaan ollut mitenkään pahaa eikä jatkuvaa, mutta mun neuroottinen silmä huomasi sen heti. Tai oli huomaavinaan. Mutta kyllä se ontui välillä ihan aikuisten oikeastikin.

Tuosta johtuen jäi kaikki hienot treenisuunnitelmat tekemättä. Taas. Jotenkin tuntui turhalta häsätä niin kauas asioita eteenpäin, kun ei oikeesti tiedä huomisestakaan saati tästä päivästä. Nyt yritän aidosti nauttia, että saan tehdä töitä noin mahtavan koiran kanssa. Joka on aika hullu. Silleen sopivasti.

Ollaan me treenattu, tietenkin. Aika paljonkin. Rimat on edelleen alhaalla, 11 kk tulee tässä kuussa täyteen. Vielä maltan odottaa. Olen nyt keskittynyt kaikessa tekemisessä siihen, että paikalla olo onnistuisi. Kyllä se on onnistunutkin. Paitsi eilen. Eilen oli ihan järkky aijaamistreenipäivä. Puomin alastulolla aijattiin ja lähdössä aijattiin. Siis otettiin silmä käteen, notta näkee paremmin mitä siellä edessä on ja sitten vielä vähän hiivitään, jotta saadaan se edessä oleva kunnolla jähmettymään tai jotain. Ei jummarra. Olipa vähän rasittavaa. Puomilla ajattelin, että otan nyt sitten taas vaihteeksi pelkkää alastuloa, jotta pääsis tosta hölmöilystä irti. Tai luontaistahan se sille on ja tulee jostain selkärangasta, mutta ei ihan agilityyn sovi.

Eilen otin myös oikein himopakkovalssitreenit. Ai että ne on kivoja. Niissä saa just juosta niin kun mä haluan ja saan ainakin nyt koiran kääntymään hienosti. Lisäksi eilen keskityin siihen, että Loffo alkais vähän katsomaan eteenpäin esteitä mennessään. Otin neljää suorassa linjaa olevaa hyppyä, kaariputki päässä, jossa lelu. Lähettelin sitä eteen. Kyllähän se menee, kun on lelu. Koitin ilman lelua - meni niinkin - vähän kyseli, mutta kun käskytin, niin meni. Lisäksi otin ympyrää neljällä hypyllä ja putkella, seisoin itse keskellä. Piirsin itselleni ympyrän, jonka sisältä en saanut poistua. Sitten siinä diktaattorina seisoin keskellä ympyrää ja lähetin koiraa "hyppimään" ja putkeen. Sekin onnistui, tosin pientä epäröintiä oli havaittavissa, mutta kun tajusi homman juonen, niin meni kivasti.

Loppusuorat on meille hankalia. Siis kyllä se menee, mutta katsoo mua aina ja oon 100% varma, että rima ei tule pysymään ylhäällä tommosessa kuikuilussa. Palkkaa siis eteen. Voi, kun muistais aina tämän. Ehkä siitä nyt tuli muistijälki, kun sen tänne kirjoitin.

A -este ollaan kerran koitettu ja enempää ei nyt pariin kuukauteen koitellakaan. Hyvin meni. Kepeissä on kaaret alussa ja lopussa, mutta haluan kyllä verkoilla treenata enemmän, jotta saan niihin varmuutta. Onneksi seurakin on teettämässä verkot, joten treenaaminen onnistuu jatkossa myös kotikentällä.

Siinäpä tiivistettynä tämän hetken tilanne :)

Hyvän mielen treenit

Kävin Loffon kanssa kaksistaan treenamassa tänään aamulla. Tarkoituksena oli tehotreeninä ottaa paikalla oloa lähdössä, hyppytekniikkaa sekä kontakteilla pysymistä. Lisäksi olin päättänyt koittaa keppejä ilman kaaria.

Paikalla olo sujui hienosti. Olen alkanut nyt tekemään niin kuin haluan kisatilanteessakin tehdä - viedä koiran ilman remmiä lähtöön. Haluan saada sen kontrollin jo siinä vaiheessa. Hieman jätkä vielä sinkoilee lähtöön päin, mutta otan sen takaisin sivulle, palkkaan, vaadin katsekontaktin ja sitten jatketaan. Kertaakaan en joutunut palauttamaan takaisin seinään, vaikka olin henkisesti valmistautunut siihen. Kerran jouduin murahtamaan pahasti, mutta silloinkin se heti palautti asennon ja ei ollut liikkunut vielä yhtään.

Olin laittanut neljän hypyn suoran, rimat alhaalla. Heitin lelun lähdössä ensimmäisen esteen taakse ja lähetin. Sitten vein lelun ensimmäisen esteen taakse, palasin ja lähetin. Sama jokaisella esteellä, yksi kerrallaan lisäsin etäisyyttä, kunnes lopulta lähetin jo neljän esteen taakse. Bueno - ei tiputtanut, eikä karannut.

Kokeilin piruuttani myös yhtä hyppyä 50 cm (pakko oli...). En koittanut kuin muutaman kerran, seuraavan kerran sitten parin kuukauden päästä. Ei tiputtanut ja hyppäsi hienosti yli, vaikka oli vaan yksi rima.

Kontakteja treenasin vain puomin alastulolla. Vein ensiksi sivusta puomille, heitin lelua nenän edestä, hytkyin ja nytkyin. Pysyy. Olen vapauttanut aina "tule" -käskyllä, mutta nyt suustani pääsi kehuksi tarkoitettu "jes". Silloinhan jätkä sinkas menemään. No, mitäs siinä sitten - enpä voinut oikein moittiakaan, kun Jenni ja Marko käyttävät tätä käskyä vapautukseen ja jäbä on juuri ollut siellä hoidossa :) Mahdankohan tehdä hallaa, jos vaihdan vapautuskäskyn jessiksi - ehkä vain selvennän asioita.

Sitten otin koko puomia ja laitoin lelun noin metrin päähän kontaktipinnasta. Tässä tulikin paimenkoirajutut esiin. Loffo alkoi hiipimään alastulos katse lelussa. Ei hyvä. En vielä tiedä mitä tälle voin tehdä, ehkä en sitten voi sitä lelua sinne laittaa.

Kepit meni vähän sirkukseksi. Ei ihan vielä ole valmis, en nyt tosissani uskonutkaan sen olevan. Kovasti tuntuu kuitenkin tykkäävän pujottelusta, joka välissä oli seisoskelemassa keppien jossain kohdassa :) Jopa, kun rehasin pujottelua takaisin konttiin, niin meinasi ruveta liikkuvia keppejä pujottelemaan :D Nyt pidän jatkossa kaaret ja ajoittain pyydän päästä Jennin ja Markon luo treenaamaan verkoilla. Meidän seuralla on vaan niin surkeat kaaret, kun ne pamahtelee auki vähän väliä - hermot menee.

Kaikenkaikkiaan tosi ihanat harkat. Tuntui, että tehtiin se mitä olin suunnitellutkin ja kaikki tehtiin hallitusti. Välillä käytin uimassa ja sitten taas jatkettiin. Sunnuntaina on sitten seuraavat harkat, sama muudi sinne kiitos :)

Lääkitys kohdilleen?!

On tämä järkyttävää, kun en muuta ajattele kuin agilitya. Voi huah. Äsken leikkipuistossakin treenasin Loffon kanssa kivillä kontakteilla pysymistä, heitin lelua ja hytkyin ja nytkyin, pysyi kuin tatti :) Otin paikalla istumista ja tein ties mitä hiipimisiä sun muita - pysyi kuin tatti. Kuvitelkaa kuinka se tatti pysyy :o Onpa tuossakin taas vertaus. No, siis pysyi hyvin :)

Huomenaamulla vien lapset hoitoon ja menen kentälle. Aion siellä ottaa tehotreeniä paikalla oloon sekä kontakteilla pysymistä. Nyt aion vähän rauhoittaa meidän treenikertoja, kun jotenkin niistä jää usein semmoinen häsäämisolo. Aion palauttaa Loffon takaisin seinään (siis vien takaisin seinään KIINNI), jos ei pysy lähdössä jne. Nyt ei enää kattella mitään hiipimisiä tai muita. Nih.

Käytiin Jennin kanssa hyvä kirjeenvaihto koulutusperiaatteista ja siitä mitä mun kannattaisi nyt tehdä. Kiitos taas!! Siitä oli hurjasti apua. Mun pitää vaan nyt itselleni hahmottaa selkeästi mitä aion harkata ja koska ja mikä on ns. portti, joka pitää läpäistä, jotta voin vaikeuttaa harjoitusta. Mä luulen, että mulle sopii systemaattinen etenemistapa ja pakko laittaa nää jutut etukäteen ylös, jotta pysyn kartalla. Tapana, kun on vähän haahuilla...Onneksi on myös Tanja, joka myös palauttelee mua maan pinnalle :) Ihania ystäviä!!

Mä käyn nyt jotenkin aivan ylikierroksilla tän aksan kanssa. Toivon ja odotan, että pääkoppa vähän rauhoittuu, kun menen töihin. Tai siis täyttyy uusilla asioilla. Olen päättänyt nyt myös toteuttaa pitkään haaveilemani systemaattisuuden arjen hallinnointiin. En halua enää sitä kaaoksen tuntua mikä oli ennen lomaa.

Loffo näytti tänään todella parastaan, kun meillä kävi 10 -viikkoinen Tico -parson vierailulla. Pikkuterrieri riekkui ja roikkui, Loffo tosi kärsivällisesti väisteli ja vähän tassulla koitti. Jaksoi ja jaksoi, ei ottanut yhtään liian rajusti. Aivan mahtava tapaus!! Oon niin iloinen tuosta koirasta, että ei ole tosikaan. En jaksa lopettaa ihmettelemistä kuinka meille sattuikin noin hyväpäinen koira. Mitä kaikkea me vielä saammekaan yhdessä kokea!!! Näihin sekaviin tunnelmiin lopetan ja häivyn päikkäreille...

Mietteitä karsinnoista

Olin viime viikonloppuna katsomassa maajoukkueen karsintoja. Koko perhe lähti reissuun mukaan (paitsi Loffo), mutta Sami ja lapset viettivät aikaa Turussa ja minä sain istua rauhassa kisapaikalla ihan niin kauan kuin jaksoin.

Mistäköhän sitä aloittais. Maxit oli ihania, kuvasin paljon bortsuja ja muutama muukin taisi linssiin tarttua. Minit pettymys, tylsää ja tasaista ja hidasta, paljon virheitä. Medit jo ihan ok, mutta ei sielläkään mitään suurta ahaa -elämystä tullut. Hirveät tasoerot kyllä minien ja maxien välillä. Kerttu ja Karoliina suunnilleen ainoana, jotka siellä säväyttivät. Ja mun ei tarvi hirveesti miettiä koska on ollut huippurata, mun ihokarvat kertoo sen! Ja silmät. Ekan Jennin ja Konnan radan jälkeen oli silmätkin pitkään märkänä.

Oli mielenkiintoista katsoa kuinka Janita teki joissain kohdin erilaisia valintoja ohjauksessa kuin muut. Hän myös tutustui eri tavalla ratoihin kuin muut. Tuntui miettivät enemmän koiran linjoja ja eri kohtia, kun useimmat taas ehkä keskittyvät vain siihen, että muistavat radan.

Radat näyttivät kohtuullisilta ja muutamia treenijuttuja aion testata Loffon kanssa. Putkijarrutukset, kepeillä sivuirtoamiset, kaukaa kiertoihin lähetykset - nämä ovat ohjelmassa keskiviikkona. Tai itse asiassa kiertoon lähetyksiä treenasin jo tänään - pihassa, männyn kanssa. Kisojen jälkeen halu päästä kisaamaan nousi tooosiii kovaksi ja tänään kun makasin pilatestunnin loppurentoutuksessa (jossa olisi pitänyt olla ajattelematta mitään) mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mitä kaikkea pitää harkata ja tehdä ennen ensi vuoden maaliskuuta!

Listaan tähän näitä mieleen pöllähtäneitä juttuja:
- Loffon fyysinen huolto - selvitettävä kuinka usein ja miten
- Mun juoksukunto ym - ruvettava tekeen tosissaan töitä, että pystyn liikkumaan hyvin olematta este koiran etenemiselle
- Tekniset taidot - kehitettävä osaamista eri kouluttajien avulla, hankittava kokemusta eri esteistä, eri olosuhteista. Keskityttävä JOKA treenissä siihen, että olen RAUHALLINEN ja SELKEÄ, mutta NOPEA!
- Pääkoppa - keskusteltava kokeneempien kanssa kisarutiineista sekä kehitettävä itselle sopiva metodi, jolla pystyn menemään radalle sopivan coolina
- Arkijutut - oltava entistä johdonmukaisempi Loffon arkihommissa

Loffon fyysinen kunto on tällä hetkellä hyvä, mutta vähän jo mietityttää lähestyvä vuoden ikä, jolloin jätkä kuvataan. Sitten nähdään mitkä on peruslähtökohdat. Munkin kunto on varmaan keskivertoa parempi. Tekninen osaaminen on se mihin pitää eniten panostaa sekä pääkoppa.

Vielä, kun saisi vuorokauteen tunteja lisää ja tästä maksettaisiinkin jotain, niin homma olisi siinä :)

Pienistä asioista isoja

On jäänyt päivittämättä parit viimeiset harkat. Tänään oltiin Tanjan kanssa ja niiden jälkeen oli sama fiilis kuin viime viikollakin. Alakuloinen ja pettynyt. Loffo on aloittanut uudestaan lähdössä hiippailemisen. Tästä syystä olin aika maassa treenien jälkeen. Välillä tää oli ihan kunnossa, mutta nyt jostain syystä se taas tekee sitä. Istuu lähtöön, pää alas, vaanii esteitä. Astun yhden askeleen ja jo jätkä on joko noussut hiipimään tai ainakin siirtää etutassuaan. Komennan. Laittaa kinttunsa takas. Käännän selän. Ja taas se liikkuu. Argh! Siinähän se fiilis sit meneekin.

Kun vihdoin päästään liikkeelle, niin hienosti se menee. Koira -raukka on vaan niin innoissaan agilityjutuista, että ei malta. Mutta kun se nyt vaan on pakko malttaa. Eihän mistään tuu mitään, jos joudun miettimään, että karkaako se tai pahimmassa tapauksessa yritän ottaa sitä kiinni radalla ja ohjaamaan paniikissa. No thanks!!

Soitin terapeutilleni Jennille, jolla oli taas viisaita neuvoja :) Niistä innostuneena istuttiin Loffon kanssa illalla autotien varressa ja naksuteltiin. Kyllähän se istui vaikka autoja huristeli ohi. Sillä on nimittäin vieläkin ajoittain tapani vaania autoja, joten tästä syystä ajattelin, että saan suht saman fiiliksen sille päälle. En ehkä ihan saanut, mutta varmasti jotain hyötyä tästä oli. Lisäksi täytyy ottaa entistä perusteellisempaan käyttöön kaikki tilaisuudet, joissa jätkän pitää odottaa vuoroaan tms.

Paljon kaikenlaista harkoissa ollaan tehty. Puomi osataan nyt aika kivasti ilman remmiä, kepit menee kaarilla hienosti ja tietty ohjaushommat aina, kun ite osaan niin toimii. Pakkovalssinkin luulen sisäistäneeni ja päällejuoksut menee ku vettä vaan. Kulta se on. Vähän kärsimätön vaan. Semmoinen koira kuin emäntä taitaa päteä meihin!

Luin Tammisen kirjan "kausi elämästäni". Mä jotenkin tykkään siitä tyypistä (tai sen julkisuuskuvasta) tosi kovaa. Sen intohimo ja kuinka se paneutuu asioihin on ihailtavaa. Ja se ego :) Kirjassa oli paljon asioita, joita voi soveltaa myös agilityyn ja kaikkeen tekemiseen missä on tavoite. Täytyy jossain vaiheissa kirjoittaa pieni referaatti kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Jospa tässä loman jossain vaiheessa ehtis...

Lisäksi mietin tänään, että haluaisin tehdä itsestäni SWOT -analyysin. Haluaisin miettiä vahvuuksiani, heikkouksiani, mahdollisuuksiani ja uhkiani. Nimenomaan agilityyn liittyen, mutta myös työjuttuihin soveltaen. Mua on alkanut ärsyttämään se piirre itsessäni, että hosun liian monta asiaa yhtäaikaa ja mitään en tee kunnolla. Jotenkin peilaan Loffosta itseäni, vaikka saattaa kuulostaa vähän hassulta. Se on vaan niin mun näköinen koira. Hyvässä ja pahassa.

Huomenna lähden Turkua kohti ja viikonloppu menee karsintoja jännittäessä. Aion nauttia täysillä hyvistä suorituksista, miettiä kuinka itse veisin ja katsoa kuinka muiden koirat pysyvät lähdöissä...

Pujottelustara jatkaa voittokulkuaan

Kyllä revettiin Tanjan kanssa harkoissa eilen, kun otettiin Loffon kanssa keppejä. Kaaret oli ja otin sitten remmissä. Jätkä ihan coolina vetää ne pää alhaalla pujotellen, ei tarvinnut remmistä yhtään apuja. Muutama kerta näin, sitten "otetaanko remmi pois" "eeii" "otetaan vaan, kokeillaan" "no, yhden kerran". Hih ja jätkä pujotteli. Naurettiin ihan vääränä, kun en oikeesti tajuu, että tommosta onkaan. Onko nuo kaikki bortsut noin helppoja :D Tokan kerran veti jostain ihmekulmastakin kepeille. Sit maltettiin lopettaa. Ens kerralla vois vähentää kaaria :D No, ei sentään. Kait...

Muutenkin meni aivan ihanasti harkat. Nyt jätin lelun maaliin useamman kerran ja aika vaikeita kuvioita viriteltiin. Käännökset on tiukkoja ku mitkä, nuolee siivekkeet ihan täysin. Ei yhtään hetsannut sitä, että lelu on maalissa vaan toimi makeesti mun ohjauksessa. Tehtiin yhdessä :) Sit loppusuoralla hakeutui lelulle. Just niinku pitikin.

Puominkin meneminen on muhinut äijän päässä ja nyt se ei pelottanut yhtään. Laitettiin nameja ja pidettiin remmissä. Tanja toisella puolella tukena. Hyvin meni ja hyvin meni kontaktille.

Nyt tarttee keskittyä Hollanti - Uruguay matsiin ja huomenna mökille uimaan. Loffo onkin varsinainen vesipeto :)

Tuleva pujottelustara on syntynyt

Tovi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä eikä treenirintamalla ole mitään tapahtunutkaan. Mulla oli viikon reissu Puolaan, ekaksi 4 päivää koulutusta ja sitten Sami tuli sinne ja käytiin Krakovassa ja Auschwitzissä. Oli erittäin mukava ja rentouttava viikko. Auschwitz kokemuksena pysäyttävä. En voi tajuta, että tuollaista on voinut tapahtua. Järkyttävää.

Tosin kovin fyysisesti levänneenä en tullut takaisin. Koulutusporukan kanssa oli iltaisin aikasta kovaa menoa ja sanotaanko näin, että puolalainen kansanjuoma tuli tutuksi. Huh. Nyt takaisin terveiden elämäntapojen äärelle.

Loffo oli hoidossa ekaksi Jennillä ja Markolla ja siellä oli kuulemma viettänyt aikaansa juosten rinkiä TiuTaun kanssa ympäri pihaa. Loppuviikon jätkä oli Laihialla ihastuttamassa Anttia ja Camillaa. Heillä on dreeveri ja suomenpystykorva. Hyvin oli dreeverin kanssa tultu juttuun, mutta suomenpystykorva Pomo oli joutunut olemaan evakossa. Oli muuten ensimmäinen koira, jolle Loffo on sanonut takaisin :o eli löytyy siitäkin potkua, jos on ihan pakko.

Maanantaina oltiin treenaamassa pitkästä aikaa. Olipa ihanaa. Kyllä agility on _se_ juttu mulle. Sain ihan hirveät kiksit, kun näin kuinka nopeasti tuo mun jätkä oppii esim. pujottelemaan. Aivan järkkyä. Sille näytettiin nyt toista kertaa kepit. Laitettiin kaaret ja vein sen remmillä. Tyyppi kiskoo hulluna edessä ja PUJOTTELEE! Ihan selkeesti. Oon vieläkin ihan järkyttynyt :o :D Toki se nyt muutamia kertoja tuli kaarien alta ja yli, mutta sounot. Aivan valtavan hieno aloitus!!!!

Otettiin myös puomia. Sitä se jännitti tai jotain. Hokattiin, että saattoi stressata leluansa, jonka olin jättänyt puomin viereen maahan. Tuntui, että se veti koko ajan sinne päin. Puomi oli siis liian pitkä hänen mielestään :D Piti päästä heti palkalle, vaikkapa sieltä ylhäältä! No, tätä otetaan rauhassa joka kerta apuohjaajan kanssa, niin eiköhän se sieltä lähde.

Ohjausjutuista otin niistoa, eteen irtoamista ja välistä vetoja. Niistot ja välistä vedot menee hienosti, mutta irtoaminen eteen on kyllä vähän niin ja näin. Vaikka Tanja seisoi lelun kanssa maalissa, niin jätkä ei vaan tajuu. Juoksee ja kattoo mua ja pomppii ylöspäin. No, kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen hokas, että tolla toisella on toi patukka. Tanja -raukka oli ihan kauhuissaan, kun Loffo syöksyi hampaat irvessä patukkaan kiinni :D Vähän eri voimalla kuin puudelit. Muistan aina itsekin, kun Timonia ohjastin kerran, niin se voima oli jotain järkyttävää. Hirvitti muakin silloin.

Kaiken kaikkiaan kiva mieli jäi treeneistä - yleensä aina jää, kun tuon ukon kanssa jotain touhuaa. Juoksemassa olen sen kanssa ollut myös muutamia kertoja, ihan sillä Canicross -vyöllä. Alkulenkki menee hienosti, vetää edessä varmaan ihan oikeaoppisesti. Loppulenkistä alkaa lönköttelemään vieressä. Juoksen noin 5 kilsaa. Tylsää (?) vaan, kun on näin lämmin niin jää juoksentelut vähemmälle.

Juhannuksena oltiin mökillä lapsilauman (4 lasta) ja koirien kanssa (Dono ja Loffo). Ja tietty aikuiset päälle. Loffo pärjäsi hienosti Donon kanssa, vaikka vanhalla herralla olikin hyvin tarkat säännöt missä Loffo saa liikkua ja kuinka lähelle voi Donoa tulla. Loffo kunnioitti sääntöjä ja homma meni hienosti. Uintitaito kehittyi valtavasti viikonlopun aikana. Olen ostanut kumisen frisbeen, jota sitten käytiin hakemassa noin tuhat ja yksi kertaa. Välillä piti laittaa ukko mökkiin rauhoittumaan. Ja kyllä uni maistuikin! Onni on väsynyt bortsu :D

Omasta treenistä sen verran, että eilen oli juoksutekniikkakurssi Marianne Mattaksen pitämänä. Sain ihan hyviä vinkkejä miten nopeutta saa kehitettyä. Tekniikassa ei ollut paljon parannettavaa, mutta hyvä muistutus siitä kuinka keskivartalo pitää olla lukittuna juostessa, jotta saa liikkeeseen voiman. En ole ehkä ikinä tätä asiaa ajatellutkaan. Oli mahtava huomata kuinka oikein itse tunsi liikkuvansa lujaa, kun tekniikka oli hallussa. Nyt vaan pitää treenata lisää :)

Loppuun vielä muutama kuva meidän treenikentältä. Kesä ja meri - ah!

Uusia kuvioita

Jenni näytti mulle parit uudet kuviot; sivuirtoaminen (tms. en ikinä muista oliko se tuon niminen) ja pakkovalssi. Toi sivuirtoamisjuttu toimi jo ihan kivasti, jopa eilen kun tein sitä itsekseni kentällä. Tai siis koiran kanssa. Kutsulla kolmen esteen takaa, jotka eivät ole suorassa linjassa. Hienosti jätkä haki oikeat esteet. Mutta se pakkovalssi!! Ei vaan taivu, eikä ymmärrä. Pakko youtubeilla vähän jossain vaiheessa, että tajuaa miten se menee. Loffo tuli niin järkyllä vauhdilla suoraan mun jalkaan, että en vaan saa sitä kääntymään. Jotain teen hyvin hyvin väärin.

Otin eilen myös viidellä aidalla hyppyjä. Kyllä se vaan hyvin pomppaa yhdellä pompulla esteiden välit ja takajalat just silleen ku pitää. Tein lähetyksiä ja kutsuja. Kaikki toimi. Paitsi se lähdössä pysyminen on aika kamalaa taas. Tai se aijaaminen paremminkin. Jätkä tuijottaa niitä esteitä, kun jossain transsissa ja hiipii. Palautui aina, kun komensin eikä kertaakaan onneksi päässyt ihan karkaamaan, mutta fuskasi kuitenkin. Palautin aina hyihyi -säestyksellä. Silloin vaan pikaisesti mulkas mua ja peruutti vähän. Pitää vaan muistaa olla johdonmukainen tässä(kin).

Perjantaina oltiin pentukurssilla. Ihan kivasti meni. Seuraamiseen sain ihan hyviä vinkkejä ja pakko kait myöntää, että lelu ei ole paras tapa opettaa seuraamista. Nyt olen kotona ottanut liikettä "imuttamalla" eli nami ihan nenässä kiinni ja koira oikealla paikalla, kivasti menee. Olen ottanut ihan yhtä kahta askelta vaan. Perusasennon ottaa jo ilman eri käskyä. Nyt en pääsekään kahteen seuraavaan kertaan, kun Puola kutsuu.

Loffolla on ollut maha vähän huonona. Aamulla oli vääntänyt keittiöön shaiset ja sitten se pieni ryömi mua vastaan, kun heräsin. Raukka.

Vertaistukiryhmää ja uimamaistereita

Me löydettiin tasoistamme seuraa :) Perjantaina aloitettiin VSPH:n pentukurssilla ja olipa ihana nähdä, että muidenkin koirat pomppivat, kiskovat ja haukkuvat :D Muuten meni ihan kivasti...tekee kyllä niin hyvää käydä tommosessa paikassa, missä joudutaan vähän odottamaan, kaikkien kanssa ei saa leikkiä ja pitää jaksaa keskittyä muuhunkin kuin häsäämiseen. Oikein hyvä juttu! Ehkä saadaan meidän Loffboffosta vielä ihan salonkikelpoinen yksilö.

Viikonloppuna oltiin mökillä lauantai -ilta. Saunottiin, paistettiin nakkia, ja juotiin limpparia ja siideriä. Ja uitiin. Kaikki uitiin. Loffo ja lapset innoikkaimpina. Voi hyvää päivää, kun vesi oli kylmää ja tyypit vaan kikattaa (myös Loffo) ja läträä. Yksi punkki oli kotiin tuomisina ja sunnuntaina laitoinkin punkkipannan jäbälle.

Eilen oltiin evakossa, kun yritettiin pitää koti jotenkin puhtaana, kun illalla oli ensimmäinen virallinen asuntonäyttö. Evakkopäivä vietettiin anoppilan täysihoitolassa. Ja sielläkin uitiin, mutta nyt vain karvaiset versiot. Siis koirat. En minä, vaikka Heini kerran päiväkodissa mainostikin, että äidillä on kainalokarvat...no, ei siitä sen enempää...Loffo leikki myös Donon kanssa. Tai no, siis Dono juoksenteli Loffon perässä ja yritti astua aina, kun sai kiinni tai Loffo makoili selällä sen edessä. Onneksi jätkä on vielä hyvin alistuvainen, joten ei ollut mitään isompaa ongelmaa, vaikka Iso-d oli aika tiukkiksena.

Tällä viikolla en oikein treenipuolesta tiedä mitä ehditään / tehdään. Perjantaina ainakin vertaistukiryhmää.

Ajanhallintaa ja sen puutetta

Mun on pakko purkaa jonnekin ajatuksia, kun nyt tuntuu, että homma kaatuu päälle. Ei mitään uutta, mutta jotenkin on vaan liikaa. Miksi ihmeessä ensinnäkin olen lupautunut vetämään treenejä - mulla ei oo aikaa niille. Miksi ihmeessä haluan tehdä koko ajan kaikkea, mutta en löydä aikaa tälle tekemiselle. Miksi ihmeessä en vietä enemmän aikaa perheeni kanssa ja keskity lasten kanssa olemiseen, vaan haahuilen kaikkea muuta koko ajan. Jne Yms.

Miksi töissä pitää olla kauhea härdelli ja sekavuutta koko ajan. Miksi lasten pitää kiukutella vähän väliä. Miksi kaikki on jotenkin niin hankalaa! Miksi taloa ei saa heti myytyä, vaan sitä pitää olla koko ajan siivoamassa. Argh.

Mun on pakko keksiä jotakin, joka vähän järkeistää tän kaaoksen ainakin mun pään sisällä. Pakko jättää jotain pois. Mä en ehdi nykyään enää edes jumppaan ikinä! En mä halua, että mun elämä on tämmöstä kiirettä ja jatkuvaa hosumista ja vääntämistä.

Täytyypä sitten rientää palaveriin. Niinpä niin.

Ratatreeniä

Päätin ilahduttaa itseäni ja Loffoa ottamalla entisten tekniikkahinkkausten sijaan vähän pidempää radan pätkää, eli huikeat 8 estettä :) Ai että jätkä kävi kuumana. Olen jättänyt nyt rimat kokonaan pois, että ei tule niitä törky rimanpotkimisia, vaan keskitytään ohjaamiseen.

Radalla oli leikkausta sekä päällejuoksua ja välistävetoja, vähän vaihdellen. Eteen menemistä tarvittiin myös. Kaikenlaista siis.

Leikkaukset putkeen menee jo loistavasti. Varsinkin jos tullaan suorassa linjassa putkeen. Pimeästä kulmasta ei ekalla kerralla hakenut, vaan alkoi haukkumaan mulle :o Pari kertaa, kun koitettiin, niin pojan aivot raksuttivat ja sitten homma meni hienosti.

Päällejuoksut ja välistävedot hienoja. Mun vaan pitää olla R-A-U-H-A-L-L-I-N-E-N. Alan koko ajan sisäistämään paremmin tuota tarkkuuden ja rauhallisuuden merkitystä nopean koiran ohjaamisessa. Ei mitään huitomisia, vaan selkeää rauhallista ohjausta. Wau!!

Eteen menot pieni issue, jos en ehdi kunnolla mukaan ja lelupalkkaa ei ole edessä. Näitä täytyy treenata lisää. Pidin nyt lelun koko pätkän ajan piilossa, palkkasin välillä leikkauksista ja välistävedoista, mutta muuten en lelua näytellyt.

Uusinta uutta oli se, että meidän pieni hiljainen bortsu haukkui radalla treenien lopussa useaan otteeseen! Mä oon aina halunnut haukkuvan koiran, mutta öööö tota en tiedä onko se ihan kauhean kivaa :D Katotaan. En siihen halua kuitenkaan mitenkään kummemmin puuttua, jos siitä ei mitään isompaa nalkutusräksytystä kehkeydy.

Reidet huusi hoosiannaa ja mietin jo epätoivoissani, että miten IKINÄ pystyn juoksemaan täyden radan tuon kanssa sekä vielä lisäksi keskittymään siihen mitä teen. Huhhuh!!!!

Vedin vielä kahdelle ryhmälle harkat ja se on kyllä niin kivaa. Tällä kertaa mulla olli asenne kohdillaan ja nautin siitä, kun näin kuinka koirat nopeudesta ja potentiaalista riippumatta menivät iloisesti, ohjaajat kuuntelivat ja tekivät niin kuin pyysin ja mun neuvot jopa toimi. Tuntui, että olin elementissäni. Harmi, kun nämä arkityöt haittaavat erittäin pahasti harrastuksia. Vai voikohan tätä enää harrastamiseksi kutsua?!

Hyppytekniikkaa

Tänään ahkera blogituspäivä. Käytiin Tanjan kanssa kentällä, helle oli taas, mutta onneksi treenikenttä on meren vieressä. Sinne on hyvä hauvat heittää vähän väliä, lisäksi heitin sinne tänään narupallon, jota Mr. L ei suostunut tonkimaan pohjasta. Höh.

Sain eilen ne Susan Salon dvd:t ja heti koitin ekaa harjoitusta siitä, vaikka ne olikin kuulemma yli vuoden ikäisille. En kuitenkaan nostanut rimoja kuin siihen siivekkeiden alaosaan, eli n. 20cm. Laitettiin esteisiin tosi lyhyet välit, kun halusin katsoa miten Loffo hakee hyppypaikkaa. Meni tosi rennon näköisesti, eikä räpeltänyt rimoja yhtään. Ehkä ongelma (?) on enemmän tekniikkatreeneissä, kun en ole sitä vielä opettanut hyppäämään. Otin kahdella ja kolmella esteellä, ja tyyppi meni yhdellä loikalla kaikki välit. Hienon näköistä :)

Lisäksi otin leikkauksia, jotka ei meinannut toimia ollenkaan. En oikein tiedä mitä sen lelun kanssa tekisin, kun on niin kovin kiinnittynyt siihen. Sitten jos sitä ei ole, niin jäbä katsoo mua joka välissä. Lelun kanssa leikkaukset toimi hyvin, mutta kun yritin ottaa kolmea aitaa, niin ei tajunnut ollenkaan sitä tokaa aitaa. Tanja oli palkkaamassa kolmannen aidan takana, mutta yritti mukailla estelinjoja. En tiedä. Ehkä voi vielä antaa anteeksi, kun jäbä on 8 kk :D

Mutta mutta - treenien kohokohta: Dadaaaa!! Sain päällejuoksut toimimaan hienosti!! Ainakin omasta mielestä. Vähän makeeta. Ekan kerran pystyin juoksemaan ja ohjaamaan kolme aitaa putkeen. Cool.

Nyt nautin hyvin ansaittua lonkeroa ja huomenna Hesaan työmatkalle. Töissä ihan hanurista, onneksi on agility, joka nollaa pään <3

Hakumetsässä

Koitettiin Loffon kanssa uutta lajia - hakua. Päästiin mukaan ryhmään, joka koostui vanhasta englanninlammaskoirasta nimeltä Iisa ja kahdesta sakemannista emäntineen. En tiennyt haun treenamisesta juuri mitään ennen metsään menoa ja olinkin hieman pihalla, kun lähdettiin tallaamaan metsään aluetta, jolla hakutreenit suoritettaisiin.

Ekana koirana treenasi Iisa. Sain vähän käsitystä mitä tulee tapahtumaan. Loffo muuten rakastui Iisaan täysillä, tosin herra ei tunnu olevan turhan kranttu naisten suhteen...Kaikki käy...Iisa oli ollut tauolla jonkun aikaa, mutta kivasti neiti metsässä pinkoi risut karvoissa roikkuen.

Loffon vuoro oli kolmantena. Koirat odottivat autoissa sen aikaa, kun muut menivät. Ensimmäinen haku tehtiin niin, että Niina meni piiloon niin, että Loffo näki. Niinalla oli lelu mukana. Loffo syöksyi noin sekunnissa Niinan luo - no problem. Leikki innoissaan.

Seuraavalla kerralla muistaakseni toinen Nina meni piiloon niin, että Loffo näki hänet vasta puolesta matkasta. Nina meni melkein hakualueen päähän ja heilutti lelua sieltä kiven takaa. Loffo syöksyi ja nyt oli myös hurjan nopeasti lelulla riehumassa. No problem.

Seuraavaksi sitten tehtiin niin, että minä menin piiloon. Loffo ei nähnyt ollenkaan, kun menin - huusin ainoastaan, kun olivat keskiviivalla. Loffo juoksi taas nopsaan suoraan eteenpäin, mutta sitten tuli tenkkapoo. En nähnyt mitä tapahtui, mutta mun kärsivällisyys loppui nopeammin ja autoin jätkää huutamalla uudestaan Loffoa. Sitten löytyi heti. Sain sitten palautetta, että jatkossa aina odotetaan ohjeita ohjaajalta eli keskiviivalta. Piilossa olijat eivät huutele ilman lupaa :)Ensi kerralla muistan tämän.

Reilu kaksi tuntia meni neljää koiraa treenatessa, oma osuus kesti ehkä vartin. Tykkäsin kyllä tosi kovaa, ihanan rentoa verrattuna agilityyn. Mulla oli Heini mukana ja sekin jaksoi kivasti. Auttoi varmaan, kun toinen Niinoista on Heinin playschool -täti.

Nyt kovasti jo mietin mille ilmaisulle Loffo kannattaisi opettaa; haukulle vai rullalle. En ole oikein löytänyt perusteita miksi mikäkin valitaan. Seuraavaa treenikertaa ei ole vielä päätetty. Tuleva viikonloppu menee lauantaina agikisoissa kuuluttamisessa ja tänään mennään Tanjan kanssa kentälle harkkaamaan.

Aion tänään vähän testata hyppyjuttuja. En korkeilla, vaan lähinnä tekniikkaa. Katsoin eilen Susan Salon hyppydvd:tä ja aika perusjuttuja oli ainakin siinä ekalla. Tosin itse olen tehnyt näitä lähinnä mutu -periaatteella, joten ihan hyvä oli kuulla perustelujakin asialle. Koiran fysiikkaan en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota, siis siihen miltä koira näyttää hypätessään. Tätä onkin mielenkiintoista jatkossa seurata; esim. että koira pitää aina pään alhaalla hypätessään, takajalat yhdessä, selkä rentona. Tätä tavoittelen. Sekä myös sitä, että lähtöasento on mahdollisimman hyvä - rento.

Lisäksi mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että en anna Loffon enää IKINÄ roiskaista rimoja, vaikka ne ois kuinka matalalla. Tätä oon tehnyt, vaikka sisimmässäni ääni on sanonut "VÄÄÄÄRIIIN". Onneksi Jenni The Coach palautti mut maan pinnalle <3

Helteiset harkat

Tänään arvottiin Tanjan kanssa moneen otteeseen, että viitsiikö mennä treenaamaan. Päivällä mittari näytti jopa +30 varjossa! Treeniajan lähestyessä alkoi taivas menemään pilveen ja mittarissakin oli enää suht siedettävät reilu 20 astetta, joten eikun kentälle. Naureskeltiinkin, että kuinka me oltiin ihan paniikissa, kun ei meinannut päästä harkkaamaan!

Laitoin kolme aitaa 1x2 -linjaan ja u -putki päähän. Tarkoitus oli ottaa leikkauksia. Selkä taas hieman oireillut, joten yritin ottaa rennosti. Huom. siis yritin. Ei ihan onnistunut.

En tiedä miten lelun kanssa tekisi. Loffo ei keskity ohjaamiseen, jos mulla on se kädessä. Leikkaukset meni ihan ok, mutta taas vain kaksi aitaa. Kahden aidan jälkeen se syöksyi mun käteen kiinni vaatimaan palkkaa. Laitoin lelun välillä ihan piiloon ja silloin toimi paljon paremmin.

Paikalla oloakin treenattiin. Tässä on kyllä, samoin kuin kontakteissa, hankaluutena palkitseminen. Loffo ei nameista välitä treeneissä juuri mitään. Aivan kuin olisi isokin rangaistus, kun tungin kalkkunafilettä sille naamaan. Istuu kyllä hienosti paikalla, kun lelu on takana. Lähtee myös suorittamaan rataa, vaikka lelu jää lähtöön.

Tilasin jenkeistä Susan Salon hyppydvd:t. Siitä sitten saa aloittaa opiskelemaan loppukesän treenisysteemejä.

Mitä näistä harkoista jäi sitten mieleen? Lelu välillä pois, vaihtelevaa palkkausta; öööö - eipä juuri muuta.

Me osataan laskea....kahteen

Bortsut osaa laskea, ainakin meijän oma. Ja siitä saa sitten kärsiä ohjaaja, joka ei ole tajunnut tarjota kunnolla vaihtelua omalla maanikolleen.

Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.

Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!

Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)

Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.

Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.

Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D

Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.

Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...

Kesä :)

Kesä on täällä. Ainakin jos mittarina pitää ulkotreenejä. Ne alkoi tänään. Ihanaa. Otin heti alkuun kunnon raitis ilma myrkytyksen ja seisoin kolme tuntia kentällä. Ekaksi tunti Loffon kanssa touhuilua ja sitten kaksi tuntia koulutuksen vetämistä.

Otetaan ekaksi fiilikset Loffosta. Treenien suunnittelu jäi nolla -tasolle. Hyihyi. Laitettiin neliö ja pitkä putki. Otin neliössä erilaisia välistävetoja ja sitten putkeen lähetyksiä. On tainnut olla käännöksien treenaamisesta hyötyä, kun jätkä kyllä kääntyy hienosti. Suoraakin osaa mennä. Nyt alkaa näyttämään ihan agilitykoiran menolta meidän touhu, kun jätkä ajoittain vilkaisee mua, että mitä mitä, mihin sitten?! Vielä ei haukuta, mutta varmaan jos oikein pihalla oon, niin tulee myös äänekäs vastalause.

Vähän oli jotenkin häsäämisen oloista, mutta luulen sen tunteen tulevan pitkälti siitä, että todellakin häsäsin vaan jotain. En oikein ollut miettinyt mitä tekisin, saati että olisin malttanut laittaa koiran sivuun ja harjoitella itsekseni. Käskytykseeni joudun mahdollisesti jatkossa tekemään muutoksia. Aikaisemmilta koirakavereiltani on jäänyt käyttööni sangen kova äänenkäyttö. Kova siinä mielessä, että puhun ja kannustan koko ajan. Nyt jo noin 6 esteen sykeröillä tuntui, että happi loppuu. Tosin flunssallakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Loffo ei kuitenkaan tarvitse tuon tason innostusta, ehkä päinvastoin.

Jätkä kävi ihan kierroksilla, kun muut meni. Jouduin sitä pitämään seinässä yli tunnin, kun vedin treenejä. En tarkalleen tiedä mitä siellä touhusi, mutta ainakin välillä haukkui. Kävin sen hakemassa mukaani ja oli ihan pässin pää, kun muut meni rataa. Namit ei kelpaa yhtään, lelussa kyllä roikkuu "ihan sikana". Pieni kuumakalle <3

Treenien vedosta muutama sana. Olen ollut monta vuotta tauolla koulutusohjaajan hommista ja nyt olen kesäksi luvannut vetää joka toinen viikko ryhmää. Olen tästä innoissani, mielestäni kouluttaessa oppii paljon. Mutta palautui myös mieleeni, että kaikki eivät ole ihan yhtä hulluna agilityyn...jotkut tulevat vain hieman hyppelemään, mikä kait sekin on ihan ok. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen tainnut kasvaa ihmisenä sen verran, että uskalsin sanoa ryhmäläisille mikäli esim. koira oli liian lihava ja laitoin hyppäämään matalia hyppyjä. Aikaisemmin olisin arastellut tällaista. No, täytyy yrittää suunnitella sellaisia harkkoja, josta myös "sunnuntai -hyppelijät" saavat iloa. Onneksi tämä blogi on suojattu :D

Vanhuus ei tule yksin

Selkä paskana. Tai ainakin melkein tai jotain. Voi vee. Mä oon pitänyt itteäni jonain superihmisenä, joka ei juurikaan sairastele, saatika paikat prakaile. Mutta nyt on tullut voittaja vastaan. Todennäköisesti ratsastuksesta johtuen mun välilevy on alkanut oireilemaan ja viime viikolla en pystynyt yhtenä päivänä edes istumaan! Se vaihe meni onneksi nopeaan ohi, mutta edelleen juoksuaskeleet sattuu.

Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.

Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.

Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.

Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.

Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.

Loffo ja Aksa ne yhteen soppii

Oltiin treenaamassa Tanjan kanssa. Olin ajatellut tehdä välistävetoja ja päällejuoksuja. Välistävedot alkoi ihan lupaavasti, tosin sitten hokasin, että tein samalla kädellä välistävedot ja hypyille ohjaukset. Korjasin tämän ja homma toimi kivasti. Aluksi otin kahdella hypyllä, mutta kun joku oli jättänyt neljä hyppyä, niin pitihän ne kaikki koittaa. Loffo kyllä räpeltää rimat törkeesti, ei kato yhtään. Nyt oli 25 cm:ssä rimat, niin jätkä vaan kolauttelee täysiä niihin. Toivottavasti alkaa sitten hoksaamaan, kun otetaan ihan hyppytreenejä - eiköhän.

Taas täytyy todeta, että kääntyy kuin kolikon päällä. Kääntyy jopa siivekkeen kohdalla, jos niin käsken. Kerran nimittäin räpellettiin yksi siivekekin kumoon. Onkohan vielä nuoruuden intoa, vai onko oikeasti noin tapaturmaherkkä. Vähän hirvittää.

Sitten päällejuoksuja. Mä en meinannut aluksi ollenkaan hahmottaa mitä tällä haettiin. Testasin ja testasin ilman koiraa. Sitten koitin koiran kanssa, pudotin lelun ja menin muutaman askeleen eteenpäin. Loffo ei tajunnut lähteä mun perään heti, vaan hillui lelun kanssa itsekseen. Vasta treenien lopussa, kun olin antanut aivoilleni aikaa, tajusin päällejuoksun idean. Ainakin luulen niin. Mutta kyllä saa pinkoa, että ehtii koiraa ennen. Ainakin nyt, kun rimat on alhaalla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata valvovan silmän alla ;)

Kontakteja treenattiin myös. Aika vähälle ja vähän huolimattomalle jäi ne. Loffo oli aika kuumissaan. Ehkä pitäisi ottaa kontaktitreenit tunnin alussa, niin olisi vielä energiaa niihin jäljellä.

Paikalla olo toimii jo kivasti. Istumassa. Nyt olen alkanut ottamaan kaikenlaisia ohijuoksuja, hyppyjä, sanoja, sun muita häiriöitä ja jätkä vaan istuu. Palkka on aina takana, se tuntuu toimivan hurjan hyvin.

Putkeen leikkaukset meni kivasti. Ei irtoa sinne vielä kovin kaukaa, mutta eiköhän se siitä vahvistu.

Taaskaan ei meinannut millään malttaa lopettaa. Kukaan meistä neljästä :) Saan niin mielettömän hyvän olon tunteen Loffon kanssa touhuamisesta, se on niin mahtava. Ei paljon tarvi kysellä, että onko sen mielestä agility kivaa :D

Oon muuten keksinyt keinon, jolla saan aika usein Loffon lopettamaan dorkailun. Kuten auton takaluukusta eteenpäin notkumisen, mun näykkimisen. Tuijotan sitä tiukasti silmiin ja matalalla äänellä "ei". Vähän on koirakuiskaaja -fiilis :) Vielä, kun tuon vetämisen saisi kuriin, niin voisin kehua omistavani täydellisen koiran <3

Eksu - kiltti heppa...

Sisältää ainoastaan heppajuttuja. Ainakin näillä näkymin. Koskaan sitä ei tiedä mitä sormien kautta ruudulle tulee tallennettua, kun ajatus lähtee virtaamaan.

Torstaina oli taas ratsastusilta. Nyt olen maksanut 10 kerran kortin, joten ainakin sen verran tulemme tallilla käymään. Todennäköisesti enemmän, koska Heini tuntuu nauttivan lajista täysiä. Itsestäni en ole ihan varma..

Mulle oli kovasti kehuttu heppaa nimeltä Eksu. Nyt alkoi säkäkorkeuskin olemaan jotain 165 cm luokkaa, joten korkeammalle mennään, kun "taidot" kasvavat. Täytyy sanoa, että itsellä on vähän eri käsitys kiltteydestä kuin ystävilläni. Heh. Eksu ei tehnyt juuri mitään mitä yritin saada sen tekemään.

Yritin saada sen kääntymään vasemmalla, tyyppi meni oikealle. Yritin saada sen ravaamaan, okei saattoi ravata hetken, mutta pysähtyi kuin seinään. Välillä laukkasi, kun yritin saada sen ravaamaan. Onneksi lopetti heti.

Mä en tajua mitään noista heppajutuista. Keventäminen - what? Sisäpohje - what? Ulkopohje - what? No ehkä mä vähän tajuan, mutta siinä hiki päässä vääntäessäni 500 -kiloisen elikon kanssa oli pikkasen vaikeaa hahmottaa, että millä helvetin alapohkeella sitä elukkaa pitää takoa.

Lopulta ope toi mulle raipan. En halunnu sitä, mutta turhauduin sitten niin, että otin sen. En käyttänyt sitä kuin kerran, vähän napautin ja auttoi heti. Tää muuttuu joka kerta vaikeammaksi! Luulen, että otan muutaman yksityistunnin, että saan juonen päästä paremmin kiinni. Nyt ollaan edistyneempien ryhmässä ja joudun koko ajan kyselemään opettajalta, kun oon NIIIIIIN PIHALLA. No, reidet ainakin huusi hoosiannaa tunnin jälkeen.

Heinillä ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Lapsille kaikki näyttää olevan paljon yksinkertaisempaa. Siellä se kikattaen ravasi ympäri maneesia Ossi -ponilla. Nautti täysiä.

Tänään onneksi pääsee Loffiksen kanssa aksaa <3 Tarkoitus treenata meidän kotiläksyjä - päällejuoksuja ja välistävetoja. Oon niitä vähän tehnyt luomuesteillä; eli puun rungoilla. Melki joka lenkillä tulee jotain otettua; ellei kontaktitreeniä kivillä, niin sitten niistoja tms. puun rungoilla. Metsäagia :)

Heppoja, aksaa, näytelmiä.

Oltiin Heinin kanssa torstaina ratsastamassa. Ekaksi Heini meni tunnin Ossi -ponilla. Oltiin saatu paikat pienestä 4 hengen ryhmästä, jotka muut olivat jo edistyneempiä. Ossin hoitaja -tyttö Edla jäi meitä auttamaan. Olipa ihana tyttö :) Koko tunnin se juoksi ja talutti Ossia ja neuvoi Heiniä ja mua. Minäkin juoksin ponin vieressä koko tunnin, kun en uskaltanut Heinin antaa vielä olla ilman äitiä. Siinäpä tuli hyvä alkulämmittely omaa tuntia ajatellen.

Heini meni lopputunnista jo raviakin ilman taluttajaa ja homma näytti helpolta. Tyttö oli yhtä hymyä ja kuulemma pitäisi päästä isomman hevosen selkään. Nyt lasketaan öitä seuraavaan kertaan, joka on tämän viikon torstaina.

Mun tunti oli sitten Heinin jälkeen ja minä sain kauniin valkoisen hevosen, Lipsin. Itsekin menin nyt ekaa kertaa ilman taluttajaa ja taas ensimmäinen ajatus, kun olin hepan selässä oli "missä tässä on turvavyöt". Lähdettiin sitten kiertämään maneesia hitaasti lönkytellen ja alkulämppärin jälkeen otettiin ravit. Olipa taas pomppiva ravi ja onneksi jälkeenpäin ihmiset ovat kertoneetkin, että Lipsillä on tosissaan pomppiva ravi. Tuntui, että koko maneesi kaikui kun mun arse hakkas sitä satulaa :D Vaikka välillä onnistuin ihan hyvin istumaan paikallani pilates -oppeja noudattaen. Eihän tuosta tulisi mitään, jos ei tuntisi omia lihaksiaan edes jollain tasolla...

Opettaja kannusti yrittämään laukkaakin, mutta Lipsin mielestä en ollut siihen valmis. Samaa mieltä! Siis yritin kyllä, mutta meni pikkasen yli hilseen opettajan neuvot sisäpohkeista sun muista, joten en osannut. Seuraavana päivänä ystäväni Kirsi selvensikin noita käsitteitä ja ehkä tällä viikolla osaan hieman paremmin sitä hevosta kohdella.

Ihaninta oli, että molemmat minä ja Heini tykätään tuosta. Näen jo meidät jollain maastolenkillä: äiti ja tytär :)

Eilen kävin lasten kanssa agilityhallilla treenaamassa. Halli oli aivan järkyttävän kuuma. Lapset viihtyivät hyvin, mikä yllätti erittäin positiivisesti. Heini otti Loffon kanssa putkea ja matalaa hyppyä sekä pussia. Loffo on niin darling, kun se osaa niin nätisti mennä Heinin kanssa.

Mä otin Loffiksen kanssa leikkauksia ja niistoja. Vaihteeksi. Kontakteilla käytiin vain pari kertaa, kun oli tosiaan niin kuuma, että en halunnut sen fiilistä niillä pilata. Muutama valssikin mahtui kuvaan. Meni kyllä taas niin ihanasti. Otin aika vaikeita kahden hypyn kuvioita, missä oli niisto molemmilla aidoilla ja jätkä toimii. Mun ajoitus ei saa olla yhtään liian hätäinen, koska sitten se kääntyy liian aikaisin. Maltti on valttia. Mamma tapas sanua. On kyllä mielenkiintoista ohjata bortsua, kun se reagoi niin sairaan nopeasti, että täytyy itse olla rauhallinen. Mutta silti jalkojen pitää toimia oikeaan aikaan vikkelästi. Ihanaa :D

Eilen huomasin ekan kerran, että Loffo ihan selkeästi lukee mun ohjausta. Tosi siistiä!!

Lauantaina pääsin näyttelyyn Spacen kanssa. Se on kyllä niin hieno roolimalli meidän vetokoiralle. Tosi hyväpäinen ja leppoisa paappa. Harjoittelin sen kanssa muutamia kertoja ennen kehään menoa ja sain sen esiintymään ihanan iloisesti. Kun mentiin kehään paappa muuttui tosikoksi. "Nyt ollaan töissä" tuntui työnarkkiksen päässä takovan. Täällä ei naureta eikä pompita. Hienosti liikkui. Seisomisen kanssa oli vähän haasteita. Olin saanut sen kehän ulkopuolella seisomaan ihanasti häntä heiluen, mutta nyt häntä ei jostain syystä heilunut. Asettelin ukon sitten perinteisesti ja tyydyin hieman konemaiseen seisontaan. Mitäköhän sen päässä oikein liikkui, mielestäni en itse jännittänyt juuri ollenkaan. Tulokseksi tuli H, olin kyllä hieman yllättynyt, koska mielestäni Space on niin nätti <3 Mutta näin tällä kertaa.

Katselin siinä muita bortsuja ja on ne nartut PIENIÄ. Siis ihan kamalan pieniä oli jotkut. En tykkää. Loffo oli mun mielestä kaikista kaunein. Tietty. Olisin varmaan muuten sen ilmoittanut, jos ikä olisi täynnä. Pieni näyttelykärpänen puraisi ja aion varmaan Loffiksen viedä jonnekin kesän / syksyn aikana. Tosin käytöstavat vaatii hieman hiomista. Kröhm. En tykkää kyllä niistä karvabortsuistakaan, ne ei jotenkaan näytä siltä, että voisivat mennä pellolle juoksemaan ja tekemään sitä mihin ovat luotu.

Tulipa lörpöteltyä :)

Kylähullun touhuja

Kari kävi hieromassa Loffon tiistaina ja sain luvan aloittaa Loffon kanssa juoksulenkit. Käytännössähän mun juoksulenkit ovat noin viittä kilsaa ja koira irti suurimman osan lenkkiä. Tästä intaantuneena lähdin heti eilen töiden jälkeen Edvinin polulle. Olin varmaan aika kylähullun näköinen...sauvat käsissä, kumpparit jalassa pingoin pitkin metsää. Kyllä nousee syke korkealle, kun sauvoilla huhkii ylämäkeen ja vielä pieni lumisohjo alla. En tehnyt kuin yhden kierroksen. Loffo juoksenteli koko ajan hienosti mukana.

Edvininpolulta on pikku matka sivistyneitä teitä pitkin kotiin ja testasin vähän canicross -systeemiä. Laitoin remmin vyötärön ympäri ja yritin saada jätkää vetämään. Ajoittain onnistui, mutta pääasiassa roikkui remmissä kiinni. Aion kyllä investoida kunnon vetoliinoihin.

Tänään olisi tarkoitus mennä ratsastamaan, jos vaan saan kaikki palikat kohdalleen. Aikamoinen organisointi, kun haluaa illalla tehdä jotain ilman koiraa. Mä en halua jättää sitä iltaisin enää kotiin ja Samia tarvin nyt kuskaamiseen avuksi jne. Noh, eiköhän se tässä päivän mittaan selviä. Lisäksi vielä asunnon arvioija tulee klo 16, joten sitä ennen pitää ehtiä siivoamaan. Taas.

Mahtiharkat

Olipa treenit. Lähes kaikki onnistui jos ei ekalla, niin ainakin tokalla. Mulla oli mielessä mitä haen ja mitä treenaan ja onnistuin myös tuon tavoitteen saavuttamaan. Olipa kivaa! Loffo oli täysillä mukana, eikä halunnut poistua hallilta saatika radalta. Kieli roikkui suusta sivulle, mutta lisää olis pitänyt saada. Wow!

Mitä me sitten tehtiin. Aloitettiin niistoilla. Tää on mulle uusi ohjaustapa ja tuntuu hieman vieraalta olla niin lähellä estettä. Aina pitää miettiä miten päin jalat on ja mistä mä nyt sen koiran vastaanotan ja mihin suuntaan jatketaan, mutta sallin tämän miettimisen itselleni ja otin sitten vasta koiran mukaan. Aijajajaj, ku kääntyy kolikon päällä. Yksi ohjaustapa oli ehkä lähempänä ihmisnuolta ja siinä se tulikin mun jalkaan eli ei jarruttanut. Mutta tarkoitus nyt ei vielä ollutkaan tätä tekniikkaa treenata, se vaan lipsahti. Ups.

Sitten mentiin puomille kontakteja treenaamaan. Sain viime viikolla Jenniltä vähän palautetta, että Loffo haki paikkaa hieman liikaa ja minä olin liikaa auttamassa. Nyt kierrätin sen itseni ympäri, oikealle paikalle hakeutui itse hyvin ja hyvällä energialla. Tassut maahan, peppu ylös, kuono maahan ja naks. Loistavaa. Näitä toistoja tein 3 per puoli.

Sitten otettiin leikkauksia. Kaksi aitaa hieman vinossa linjassa. Ekalla kertaa kiersi toisen aidan takaa, ei siis leikannut. Otin pari kertaa vain yhdellä aidalla, sitten tajusi kahden aidan jujun ja homma onnistui hienosti. Näitä toisteltiin joitain kertoja.

Välillä pidettiin taukoa, kun oltiin ainoat vapaavuorolaiset. Tauolla istutin jätkää paikalla, vieressä treenasi muutama muu. Palkkasin taakse lelulla ja kävin välillä palkkaamassa namilla ja suullisesti kehuin muuten lähes koko ajan. Tein ohijuoksuja sun muita, ja siinähän tuo istui. Lakas.

Sitten vielä puomin kontakti ja jotain putki -hässäkkää leikkauksien treenaamisessa. Aika paljon tuli nytkin otettua, mutta en huomannut väsymystä kummassakaan. Kasvihuoneessa oli aika kuuma aurinkoisen päivän jäljiltä, joten lämmin tuli meille molemmille.

Jäi kyllä niin hyvä mieli ja varmuus siitä, että olen oikealla polulla vahvistui. Nyt yritän kaivaa aikaa, että saan sen tarkemman suunnitelman tehtyä, niin saadaan tämä hyvä vire pysymään.

Tänään Loffolle tulee hieroja. Saa poika tottua lihashuoltoon jo nuorella iällä. Ei liene pahitteeksi :)

Tavoitteiden pohdintaa

Olen joskus aikaisemminkin täällä kirjoittanut kuinka haluan voittaa. Mutta enemmän asiaa pohdittuani ja asiasta muiden kanssa juteltuani, olen tullut siihen tulokseen, että haluan voittaa, mutta se on sitten eri asia, että mitä haluan voittaa. Itsenikö vai toiset? Loppujen lopuksi kyse taitaa olla itseni voittamisesta, siitä, että ylitän itseni, teen ne suoritukset, jotka ovat osaamiseni huippua ja olen niihin tyytyväinen. Se sitten mihin se riittää kilpailuissa muita vastaan on toinen asia.

Haluan tehdä asioita tavoitteellisesti. Työssäni joudun paljon tekemään projektisuunnitelmia, miettimään lopullista tavoitetta ja miksi sinne suunnataan. Mitä hyötyä projektista on ja mitä riskejä kenties matkan varrella on odotettavissa. Mielestäni tämä on täysin sovellettavissa myös tähän agility -matkaan. Uskon, että saan enemmän kiksejä treenaamisesta, kun on selkeä päämäärä, jota kohti matkata.

Alkuviikosta käytiin Jennin kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta ja jälleen kerran hänellä oli hyvin mietittyjä ajatuksia asiasta. Olen sen jälkeen kovasti pohtinut mikä se meidän tavoite on. Googletin netistä hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysinkin muutamia hyviä sivuja.

Yksi projektinhallinnassakin käytetty tavoitteen määrittely muodostetaan käyttämällä SMART -periaatetta. Tavoitteen tulee olla Specific, Measurable, Attainable, Relevant ja Time-Bound. Esimerkiksi: Marjo ja Loffo hallitsee perusohjaukset ja esteet 1.4.2011 mennessä. Nyt jos tuo edellä mainittu olisi meidän tavoite (lyhyellä aikavälillä), niin olisi jo kohtuu paljon yksinkertaisempaa ruveta tekemään suunnitelmaa kohti tavoitetta. Suunnitelman tekemistä varten tulee vielä miettiä mitä tarkoitan perusohjauksilla ja millä tasolla haluan esteosaamisen olevan.

Tällaista suunnitelmaa alamme muokkaamaan lähiviikkoina. Mulla on ihan uusi into treenata, vaikka ei aikaisemmassakaan nyt ihan hirveästi puutteita ollut :) Näköjään tarvitsen määrätietoista suunnittelua, en vain puuhastelua.

Loppuun vielä lainaus www.markokaarto.fi -sivuilta (Earl Nightingale). Suluissa omat kommentit:
1. Unelmoi (done)
2. Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
- olenko kykenevä? Täytyy itse uskoa realistisesti, että pystyy saavuttamaan tavoitteen. (uskon tämänhetkiseen tavoitteeseen)
- Olenko halukas? Olenko valmis tekemään kaiken mitä sen saavuttaminen vaatii? (kyllä)
3. Tee sitoutunut päätös toteuttaa unelmasi, hyvässä mielentilassa (hyvä mielentila? no, päätös tehty)
4. Kirjoita yksi tavoite alkuun paperille eli konkretisoit sen. Mahdollisimman lyhyesti siihen muotoon kuin olisit jo saavuttanut sen. Merkitse myös tarkka päivämäärä milloin sen täytyy olla saavutettu. Älä anna itsellesi liikaa aikaa. (tää tuntuu vähän hassulta, mutta olen sen kirjoittanut tänne.)
5. Aseta tavoitteesi esille, niin että törmäät siihen monta kertaa päivän aikana (believe me, on mielessä kohtuu usein...)
6. Pidä tavoitteesi aina mukana, goal card. (ei oo goal cardia tehty, enkä tiedä teenkö)
7. Pidä tavoitteesi kristallin kirkkaana mielessäsi, älä anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä matkaasi. (Asiaa)
8. Saavuta tavoitteesi, aseta seuraava tavoite. (kyllä, tämä on matka.)

MENESTYMINEN ON ARVOKKAAN TAVOITTEEN ASTEITTAISTA SAAVUTTAMISTA.