Kärsimätön ukko ja akka

Me täydennetään Loffon kanssa kyllä toisiamme. Tai siis ehkä ei täydennetä, vaan tuetaan. Ollaan samiksii! Mikä ei tässä tapauksessa välttämättä ole kauhean hyvä juttu...Me vaan halutaan radalle, meillä on kiire, me mennään lujaa, me hosutaan. Me ollaan ME.

Eilen harkoissa yritin hieman irrottautua tästä symbioosista ja keskittyä siihen, että palautan Loffon lähdössä, jos se hiipii. Paikasta ei luisteta. Palkkasin sitä taaksepäin muutamia kertoja, kävin tunkemassa makkaraa suuhun ("hyi helvetti, mitä toi mulle syöttää, mä oon töissä" tuumi Loffo). Otin niskapersotteella kiinni ja palautin takas, kun hiipi. Korvat vaan vähän luimahti, mutta maaninen katse oli edelleen aitoja kohden. Painoin istumaan perskarvoista, kun seisten ei ainakaan pysy paikalla. Eiköhän se siitä :D Istuen pysyy paremmin, joten täytynee laittaa istumaan tai makaamaan lähtöön. Ja muistaa treenata tätä joka kerta.

Kotonakin toki treenataan paikallaoloa ja ei se siellä olekaan mikään ongelma. Miksi olisi!? Eihän siellä ole mitään aitoja sun muita härpäkkeitä. Ja ulkonakin treenataan. Yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi, että jätkä tajuaa pysyä paikalla, kun minä sanon niin. Vielä on vuosi aikaa ennen ekaa starttia :D

Jennin vinkistä treenattiin neliötä. Otin neliön läpi juoksua, palkka edessä. No problem. Sitten välistä vetoja, no problem. Ainoa problem on siinä, että jos mulla ei oo lelu näkyvillä, jätkä etsii sitä. Sitten se ei haittaa, jos koissu näkee kuinka tungen sen ihanan hiekkaisen köyden paitani alle. Silloin lelu on turvassa ja poitsu tietää saavansa sen maalissa. Mutta voi hyvää päivää sitä reagointinopeutta. Mua niin naurattaa, kun tein jotain ihmekuviota, niin hukkasin koiran muutamaksi sekunniksi. Tuntui ihan, että se oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Mutta -dadaa- siellähän se mun selän takana. Missäs muualla.

Se ihmekuvio oli jotenkin näin. Hyppy - siivekkeen kierto,tiukka käännös oikealle, sokkari ja matka eteenpäin. Ymmärtääkö joku fiksu mikä ton nimi on?

Lopuksi tein vielä radan. 6 estettä. Enkat. Tosin palkkasin välillä tossa persjättö -kohdassa. Sai oikein jo juosta ja hyvin ohjautui pussista putkeen ja sieltä vielä aidalle. Ihq.

On se BC

Nyt alkaa olemus olemaan ihan bordercollien oloinen. Ei sen puoleen, että olisin hirveästi koiran rotua aikaisemminkaan epäillyt, mutta maanantain harkoissa totesin sen todella. Koko olemus oli juuri sellainen millaisena olen tottunut bortsun agilityradalla näkemään. Ennen lähtöä jännittynyt, matalana seisova tiukasti esteet katseella lukitseva koira, lähtökäskyn tultua räjähdysmäinen vauhti. Tosin sitä lähtökäskyä voisi hieman tarkemmin odottaa..diibadaabaduu. Pientä hiiviskelyä havaittavissa. Tähän sopii tämä vanha tuttu:

http://www.youtube.com/watch?v=moOn4gXT_kc

Treenit meni ihan ok, jotakin uutta pitäisi kehittää. Ehkä lisätä esteiden määrää, kuten Tanja ehdotti. Oikealta puolelta putkeen leikkaus ei toimi, ei irtoa. Aalle livahti seisomaan milloin mistäkin ja pussi mentiin jo tosi lujaa. Kahden aidan ja pussin suoralla Marjo jäi kuin seisomaan. Onneksi saan nostaa rimat jossain vaiheessa :)

Kotona Loffo on ruvennut murkkuilemaan. Tai no, onko se nyt kovin iso ihme, että koira ei pysy polvenkorkuisen esteen takana koko päivää. Nyt se on keksinyt, että siitä voi tulla yli. Maanantaina kotiin tullessani minua kohtasi ihana näky, kun Loffo oli lastenhuoneen hyllyltä ottanut anopin pehmokoiran, joka on täytetty sahanpuruilla. Tai siis oli täytetty. Nyt ne täytteet on kylläkin purettu meidän matoille. Että oli sitten sen valinnut kymmenien pehmolelujen joukosta. Loffo oli joutunut kiipeämään tuolille, jotta oli saanut sen...ei mikään helpon tien kulkija.

Uhri:


Syyllinen:


Tiistai -iltana Loffo oli Jennin ja Markon luona iltakylässä, että sain hyvällä mielellä mennä elokuviin. Tosin hyvä mieli loppui aika lyhyeen, kun neiti järjesti kamalan kohtauksen ennen lähtöäni, mutta se onkin sitten toinen tarina. Leffa oli ihana, Alice in Wonderland :)Jenni oli sillä aikaa saanut otettua makeita kuvia meidän miehestä:







Säästän loppukuvia myöhempiin teksteihin :) Myös videokamera on tullut hankittua ja ehkäpä pääsiäisen aikaan saan tänne videomateriaalia Loffon treeneistä. Näistä itse oppii hurjasti, kun näkee miten typerästi siellä radalla sössii. Asenne kohdallaan :D

Viikonlopun touhuja

Olipa hyvä päätös pistää blogi suojatuksi. Mua vähän ahdisti, kun en tiennyt ketä täällä kuikuilee, kun tulee niin vähän kommentteja. Kuitenkin näin, että porukkaa kävi. No se siitä :)

Viikonloppuna Loffo sosiaalisti itseään entisestään. Käytiin molempina päivinä koirapuistoissa. Lauantaina oltiin Vaskiluodon puistossa ja sinne hyväksi onneksi tuli samanikäinen jack russelin terrieri. Kokoerosta huolimatta pojat leikkivät kivasti yhdessä ja Loffo osoitti hienoa kykyä asettua pienemmän asemaan. Ei ollenkaan liian rajua, vaan antoi terrierin ajaa itseään takaa ja sitten pisti selälle sen edessä, että toinen sai mönkiä päällä. Heini oli mukana ja ennen kaverin tuloa leikittiin piilosta. Heini meni milloin minkäkin kiven, puun taakse ja Loffo sai etsiä. Hienosti löysi aina, vaikka aina minäkään en tiennyt missä Heini oli. Olen vähän haaveillut hakutreenien aloittamisesta, joten tämä olkoon alkulämmittelynä sille. Heinikin jaksoi hyvin leikkiä. Kiva sekin.

Sunnuntaina oltiin Palosaaren koirapuistossa. Sinne oltiin sovittu treffit sheltti Nemon kanssa. Loffo oli nyt ihan samankokoinen Nemon kanssa ja jätkillä synkkasi myös hienosti. Palosaarellahan puisto on jaettu pienten ja isojen koirien alueisiin ja nuo meidän jätkät on kyllä ihan siinä rajoilla kumpia ovat. Yksi täti sitten veti herneet neesuun, kun me oltiin kuulemma väärällä puolella. Hauskinta tässä oli se, että hänen cavalierinsa oli aivan yli kiltti ja meidän pojat leikki tosi nätisti sen kanssa. Ei ollut mitään vaaratilanteita lähelläkään. Täti oli vähän herkkänä. Koirien koossakin oli eroa ehkä pari kiloa.

Loffo on nyt keksinyt, että keittiön ja olohuoneen välissä olevan aidan tyngän voi kevyesti ylittää. Siis sehän on vain noin polvenkorkuinen este, joka toistaiseksi on toiminut hyvin. Nyt jätkä ihan pokkana hyppii siitä yli mennen, tullen ja palatessa. Joskus, kun jäpäytän sen itse teosta, esim. takajalat ovat vielä keittiössä, poitsu vetäytyy korvat luimussa takaisin "emmääämitään". Aamulla herättiin siihen, kun jätkä tuli meidän sänkyyn pussailemaan. En nyt ihan hirveän pahaksi katsonut...

Tänä iltana päästäänkin sitten treenaamaan. Jo on taas aikakin, alkoi agilityvarpaita jo kutittaa, kun reilu viikko edellisestä kerrasta :) Illan teemana tulee olemaan "oikea". Loffolle tuntuu kaikki olevan vaikeampaa oikealta puolelta, joten hinkataan sitä nyt urakalla, putkeen irtoamisia, leikkauksia. Onneksi Tanja tulee mukaan katsomaan mun perään :)

Blogi salasanalla suojatuksi

Olen jo pitkään miettinyt, että haluanko jakaa "koko maailman" kanssa omaa elämääni, vaikka täällä ei mitään arkaluontoisia juttuja olekaan. Mutta silti. Mulle blogin pitämisen tarkoitus on, että kirjoitan ylös treenini ja ehkä opin siinä kirjoittaessani jotain. Välillä tulee kirjattua kaikenlaista muutakin.

Mielelläni jaan asioita muiden kanssa, joten siitä ei ole kysymys. Lähinnä siitä, että haluan tietää kenen kanssa olen tekemisissä. Näin ollen päädyin laittamaan blogin salasanalliseksi. Oikeuksia jakelen tietty pyydettäessä :)

Privatreeniä ja uusi harrastus

Tänään suuntasin jo aamusta kohti agilityhallia. Mitäpä siitä muuta lauantai -aamuna yhdeksän aikaan tekisi. Aamulla ennen lähtöä hieman vilkuilin "pennusta mestariksi" dvd:tä, jotta saisin jotain ideoita harjoituksiin. Päätin sitten treenata irtoamista. No, alla olevasta näkee, että tein sitten pikkasen muutakin.

Laitoin aidan ja pitkän putken suoraan linjaan. Lelu putken päähän. Itse seisoin aidan takana, ja lähetin Loffon eteen. Meni kyllä aidan, mutta putken kiersi suoraan lelulle. Otin sitten pelkkää putkea lähetyksenä - toimi, kun ei kiertämäänkään päässyt. Sitten uudestaan aidan takaa ja irtosi hyvin. Käy vaan niin kuumana leluun, että etsii sitä milloin mistäkin, jos sitä ei ole heti näkyvillä.

Otin myös pimeitä putkikulmia ja kaukaa lähetyksiä. Ei irtoa vielä putkeen kovin hyvin ja mun oikealta puolelta putkeen meno on hankalaa. Jää vain pyörimään putken suulle. Jos heitän lelun putkeen, käy hakemassa sen ja tulee takaisin. Ei muuta kuin reeniä, reeniä vissiin.

Pussi mentiin jo kuin vanha tekijä. Lelu ei ollut enää pussin sisällä, vaan ulkopuolella ja kangas alhaalla. Ei ongelmaa.

Sitten otin vähän aitavirityksiä. Kahdella suoralla eteenlähetyksiä; ok, jos lelu on edessä. Sitten leikkauksia. Yritin ensiksi kolmella esteellä, niin että kolmas oli vinosti vasemmalla ja sieltä leikattiin oikealle. Kiersi joka kerta toisen esteen. Liikaa ahnehtimista taas mulla. Kahdella esteellä toimi ihan hyvin.

Ja kontakteillakin vielä seisoskeltiin, myös keinulla. Ja erilaisia putkia koitettiin..

Tuli sit treenattua...ei ehkä kannata mua päästää yksin treenaamaan. Loffolla alkoi jo silmät seisomaan päässä loppuajasta - raukka. Ja huomasi selkeesti kuinka kierroksetkin väheni. Ei näin Marjo.

Kävin sitten viemässä rääkätyn Loffendaalin kotiin. Noh, ei se nyt enää kauhean väsyneeltä vaikuttanut, joten ehkä saan synninpäästön. Sitten hain Heinin mukaan anoppilasta ja lähdimme kohti heppatallia. Olin varannut molemmille puolen tunnin alkeistunnin. Onneksi Heinin kummitäti Maria lähti mukaan; hänelle oli tarvetta...Heini ei suostunut menemään ponin selkään. Suostuminen ei niinkään liittynyt eläimeen, vaan siihen että paikalla oli vieraita ihmisiä. Heiniä jännitti niin kovaa, että muut katsovat ja hän ei osaa. Maria otti Heinin ja minä sitten ponkaisin Drilla -ponin selkään. Jopa kehuivat telinevoimistelijaksi, kun niin näppärästi ponnistin ;)

Siinä sitten istuttiin ponin selässä ja sekin tuntui kyllä ihan tarpeeksi korkealta. Oli ensimmäinen kerta, kun koitin ratsastamista. Ryhmässä oli kaksi muutakin samanhenkistä, iältään tosin "hieman" nuorempia. Toinen tyttö noin 4-vee ja toinen jotain 6 :D Kierreltiin ja kaarreltiin maneesissa ja ohjaaja kertoi, että kantapäitä piti laittaa alemmaksi ja, että "Marjo istuu nyt hienosti". Hän kysyi haluanko koittaa ravia "totta kai". Sitten ravattiin ja noin parin metrin jälkeen olin ihan varma, että putoan! Huudahdin taluttajalle "pysäytä tää". Seuraavalla kierroksella halusin kuitenkin koittaa uudestaan ja nyt osasin sitten jo varautua siihen pomppivaan menoon. Ravattiin sitten useampaan otteeseen ja ihan kivalta se tuntui.

Drillan pysäyttämistäkin harjoittelin. Piti nojautua taaksepäin ja vetää ohjaimista. Tosin Drilla taisi kyllä tietää mitä missäkin kohtaa pitää tehdä. Aika hauskaa oli, kun poni näki uran, jolla ravataan, niin se alkoi jo heiluttamaan päätään "jee, mennään jo". Jälkeenpäin kuulin kyseisen ponin olevan ihan "estehullu". Kummityttöni on ratsastanut sillä ja hän kertoi, että muiden mennessä esteitä, Drilla pitää kääntää seinään päin, koska se muuten syöksyy väkisin radalle. Heh, sain siis agilityhullun ponin :D

Tulen todennäköisesti ottamaan pari yksityistuntia, jos Heinikin uskaltautuisi selkään. Toiveena olisi saada tästä yhteinen harrastus.

Tein myös uuden voiton pääni sisäisessä taistelussa. Olin voittanut luottamuksen Donoon takaisin. Ainakin sillä tasolla, että en pelkää sen olevan tappajakoira. Dono sai siis tavata Loffon. Jäällä. Ensimmäiset 10 minuuttia Dono kulki häntä pystyssä ja murisi, Loffo mielisteli minkä ehti. Sen jälkeen mielistely oli tehnyt tehtävänsä ja pojat leikkivät :) Ihana Loffo, kun se tykkää ihan kaikista.

Leikkauksia

Tällä treenikerralla olin päättänyt harjoitella leikkauksia. Laitoin kaksi aitaa suoraan linjaan ja lelun toisen aidan siivekkeen taakse. Sitten lähetin Loffon eteen, leikkasin esteiden välissä ja Loffo kääntyi sinne missä lelu oli. Tein vasemmalle kääntymisen ekana, toimi hienosti. Sitten, kun vaihdoin lelun oikealle puolelle, niin jätkä kääntyi tietenkin vasemmalle, kun aina ennenkin on niin tehty. Seuraavalla kerralla hoksasi missä lelu on.

Mikä fiilis tosta harjoituksesta sitten jäi? Lähinnä se, että koira kulkee lujaa ja ei vielä ymmärrä katsoa mua, kun ohjaan. En osannut myöskään ajoittaa leikkausta tarpeeksi myöhäiseen, olisin halunnut selkeämmin "runnoa" Loffon päälle leikkauksessa, mutta se aina livahti jotenkin mun edestä niin nopsaan...täytyy ensi kerralla kiinnittää tuohon huomiota. Uskon, että se sitten alkaa hahmottamaan, että mun juoksemisilla on jokin merkitys.

Otin leikkauksia myös putkeen mennessä. Kaksi aitaa ja u-putki niiden perässä. Leikkaus ennen putken suuta. Vasemmalla puolella meni aivan hienosti, oikealla puolella olikin sitten ongelmaa. Ei irronnut millään putkeen. Tanja keksi, että laitetaan lelu putkeen ja sitten sitä vetämällä saatiin koira irtoamaan putkeen. Leikkausta en oikein onnistunut tällä puolella tekemään. Olisiko se jo nyt ehdollistunut tuohon toko -puoleen enemmän?! Siis vasemmalle. Vaikka en oo muuta ottanut kuin sivulletuloa vasemmalla puolella. Tähänkin siis huomiota!!

Lisäksi seistiin kontakteilla, puomilla ja aalla. A -esteellä tosin oli ihan omatoiminen suoritus, kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun, niin johan pikkumiäs on nokkimassa aalla <3 Voi pieni toista.

Pussia harjoiteltiin myös. Lelu kankaan alle, Tanja veti lelua ja kangasta ei tarvinnut enää nostaa. Aivan kierroksilla syöksyi pussiin lelunsa perään.

Mitäköhän muuta...fiilis oli ihan mahtava treenien jälkeen. Jälleen kerran. En voi oikein kuvailla sitä iloa mikä syntyy, kun koira on noin täysillä mukana. Olisin voinut treenata koko yön :D

Loppuun vielä liikuttava näky minkä kohtasin yhtenä iltana keittiössämme. Loffo makaa kyljellä lattialla, Heini istuu vieressä laulaen hempeällä äänellä "minä lakastan sinua, minä lakastan sinua". Samalla silittäen koiraa hellästi. Aika suloista ja tekee äidin erittäin iloiseksi siitä, että koira ilahduttaa myös muita perheenjäseniä. Myös puolisoani, joka sanoi "onhan se ihan kiva, kun se on niin hiljainen ja rauhallinen sisällä" Se on jo paljon se!!

Treenaamassa

Eilen pääsin treenaamaan pitkästä aikaa, siis kahden viikon tauon jälkeen. Olipa mukavaa. Ennen treenejä käytiin Loffon kanssa Jennin luona lenkillä ja Jenni ystävällisesti näytti vähän treenivinkkejä. Jennin ja Looxin menoa katsellessa tuli mieleeni, että näinköhän me ikinä ollaan noin taitavia. Niin paljon opittavaa!!

Suuntasimme treenihallille ja siellä pääsin testaamaan käytännössä Loffon kanssa miten homma toimii. Päähän ei ollut jäänyt valitettavasti muuta kuin jenkkikäännös, joten sitä sitten tekemään! Loffo mielestäni hoksasi idean suht nopeasti ja kääntyili ihan siivekettä nuollen.

Otin myös siivekkeen kiertoja, puomin ja aan kontakteja, sekä putkea. Putken ulostulosta yritin eri suuntaan kääntymisiä lelun avulla. Koitin myös leikkausta putken edessä, mutta Loffo ei vielä lukitse putkea niin hyvin, että olisi sen kestänyt. Kääntyi siis takaisin.

Loffo joutui olemaan jonkin aikaa kiinni, kun autoin Tanjaa Lindan kanssa. Jätkä vinkui ja pomppi. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ensi kerralla pitää ottaa häkki sisälle, että saa olla siellä. En todellakaan halua siitä mitään huutajaa...

Huutamista harjoiteltiin myös putkesta ulos tultaessa. Loffohan ei normaalisti hauku juuri ollenkaan, mutta jätkän syöksyessä putkesta pihalle, kuului kaksi kertaa wuh wuh! Kierroksilla siis käydään jo nyt...

Ja siitä tulikin mieleeni, että itseeni saan olla erityisen tyytyväinen! Hypin ja pompin Loffon seistessä kontaktilla, poika ei kestänyt vaan lähti luokseni. Palautin tylysti kommenteilla "hyhhyh" ja nostin takaisin. Seuraavalla kerralla vähensin hieman häiriötä, niin jaksoi olla tule -käskyyn asti. Mamman polvijuoksu oli vähän liikaa :D Olen nyt päättänyt, että teen hommat tarkasti ja eilen se ainakin onnistui.

Lisää potkua tuohon tarkkuuteen ja rauhallisuuten olen saanut Cesar Millanin videoista. Hän keskittyy enemmän koirapsykologiaan kuin kouluttamiseen. Oma energia on tärkeää ja sillä Cesar viestii koiralle paljon. Näyttää toimivan. Näen jo itseni sieluni silmin kävelemässä rinta rottingilla, pää pystyssä, syvään hengittäen, koira irti ja nätisti vierelläni tullen. Innoissaan, mutta hallittavissa. Siitä alkaa meidän räjähdysmäisen upea rata :D