Jostain syystä tullut taukoa kirjoitteluun. Elämä vie mukanaan eikä aina ehdi raportoida ja pohtia kaikkea. Mikä lienee ihan paikallaan.
Agilityn saralla on ollut turhautumisia ja ilon aiheita viime aikoina. Turhautumiset johtuneet lähinnä siitä, että oma kehittymiseni ei ole sillä tasolla kuin mitä haluaisin. Asiaa tarkemmin pohdiskeltua ja realiteetit myönnettyä täytyy todeta, että ei näillä toistoilla kyllä kehitytä. Positiivista on se, että viimeisen vuoden aikana mielestäni olen kehittynyt paljon radanlukutaidoissa - osaan melko hyvin valita oikeita ratkaisuja eri tilanteisiin ja osaan perustella valintojani. Vielä, kun toistojen kautta saan hommat lihasmuistiin niin sitten on aika hyvä.
Seinäjoella oltiin iltakisoissa. Saatiin kaikelta kolmelta radalta tulos. Tähän olen oikein tyytyväinen, koska se mielestäni puoltaa sitä, että osaan tehdä meille oikeita ohjausvalintoja. Muutamia rimoja tuli alas johtuen omista ajoituksistani valsseissa ja niistoissa. Niistoissa lähinnä ongelmana on, että Loffo tulee liian tiukkaan hypylle. Jennin neuvojen mukaan testailin maanantaina, että laitan käden riman yli keskeltä rimaa, enkä reunasta. Ja tietty näytti heti toimivan :)
Tokoa ollaan treenailtu ehkä enemmän kuin agia viime aikoina. Ilmoitin Loffon VASsin tokoryhmään ajatuksena saada meidän yhteistyötä paremmaksi. Tietoisesti otin riskin, kun tiesin että vieressä menee agilitytreenit. Työtä on vaatinut melkoisesti saada poika keskittymään tokoiluun, kun borter huutaa viereisellä kentällä.
Ollaan edistytty tokossakin ihan kivasti - Loffo on aika nopsa poika oppimaan. Avain tuntuu olevan palkkauksessa ja oikeassa vireessä. Yllättävää. Virejuttujen kanssa ollaan työskennelty agilityssakin. Namit ovat tulleet kuvioihin ja jätkä suostuu jopa syömään tokotreeneissä. Seuraaminen menee jo useita askeleita sillä tavalla ihanan intensiivisesti mitä olen aina ihaillut muiden koirissa. Työn alla on nyt noutokapulan suussa pitäminen ja jäävistä seisomisen harjoittelu. Katselin jo tokokisoja ja kyllä haaveena olisi käydä tyypin kanssa koittamassa syksyllä.
Jälki- ja hakuoppaat on tilattu ja jonkin verran ollaan tehty jälkeä. Olen yrittänyt saada siihen tarkkuutta ja laittanut makkaroita tiheästi ja vaatinut pitämään nenän maassa. Kovasti herran tekisi mieli vain syöksyä viimeiselle makkaralle, mutta pienellä pakotteella ottaa kyllä kaikki. Hiki tulee itselle aina näissäkin treeneissä. Tuo ukkeli vaatii multa aina 100% keskittymisen :D
Olen ajoittain kokenut morkkista siitä, että olen tehnyt Loffosta kuumakallen. Olen todnäk leikkinyt sen kanssa liikaa ja en ole käyttänyt namipalkkaa. En ole tajunnut tuota virejuttua vaan olen ihaillut kiihkeää poikaani. Ihailen kyllä sitä vieläkin, mutta nyt haluan järjen mukaan. Onneksi pojan pää tuntuu kestävän, joten paljon on varmasti puhtaasti opittua tuossa käytösmallissa. Lähinnähän tämä tulee esille agilityssa ja lähtötilanteissa.
No, ehkä Loffo on kuitenkin aika onnellinen bc -mies.
Syksystä lähtien uuden treenikauden käynnistyessä aion tehdä paljon suunnitelmallisemman vuoden. Mulle on muodostumassa käsitys minkälaisen agilitykoiran Loffosta haluan ja minkälainen ohjaaja haluan olla. Tämä ihanne pitää purkaa paloihin ja lähteä rakentamaan niistä kokonaisuutta. Oma terveystilanne hieman huolettaa, kun jalka ei vieläkään ihan kunnossa. Tämä aiheuttaa pientä varausta siihen, että en uskalla ajatella kovin paljon eteenpäin meidän agilityjuttuja. Mutta tietty turha murehtia kaikkea etukäteen, tällä hetkellä pystyn kuitenkin juoksemaan suht hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti