Nenäkosketuksia

Eilen harjoiteltiin nenäkosketuksia eli aloitimme kontaktiharjoittelut. Tässä kuva minkälaisessa asennossa Loffo keksi olla "kontaktipinnalla"



Rennosti otetaan tässäkin. Lieneekö tuo nyt kuitenkaan ihan hyvä juttu? Yritän jatkossa palkata vain siitä, kun seisoo. Onkohan tuo alusta liian korkea? Nokkiminen tuntui menevän jakeluun ja tarjosi sitä jo ilman apuja (ts. en pitänyt kiinni takapäästä, vaan pysyi seisomassa). Palkkana oli juustoa. Aloitin käyttämään "touch" sanaa ja nousin seisomaan, kun aluksi olin kyykyssä vieressä.

Päivällä käytiin kävelyllä Piffi -kaupalle. Siellä edessä harjoiteltiin kontaktia, kun meni kaikenlaista kulkijaa ohi. Pahin taisi olla paappa, jolla oli molemmissa käsissään kassit ja niitä voimakkaasti heilutellen "ooh vilken gullig valp". No, valp ei ollut ihan samaa mieltä paapasta.

Eilen treffattiin myös 5 kk ikäinen shelttipoika Qki. Hauska tapaus. Loffo ja Qki leikkivät kivasti yhdessä, vaikka vielä Loffo joutui myöntämään Qkin nopeammaksi ja vahvemmaksi. Uni maistui tämän tapaamisen jälkeen kiitettävästi.

Huomenna olisi sitten paluu arkeen. Töihin. Tosi "kiva" mennä, kun ilmapiiri siellä on varmaan aika järkyttävä. Yt:t alkoi ja lähes koko henkilöstö todnäk irtisanotaan tuotannon siirtyessä muualle. Loffon puolesta en hirveästi murehdi, aion pitää sen max 4 h yksin yhteenmenoon. Tulen välillä käymään kotona tai sitten Sami tulee. Se on ollut joka päivä muutamaan otteeseen yksin ja nykyään jää oikein kivasti häkkiinsä.

Isoja hauvoja tapaamassa

Loffo pääsi tapaamaan isoja bordercollieita, kun kävimme Jennin ja Markon luona. Ensimmäisenä vastassa oli Space, ihana 10 -vuotias herrasmies. Space oli lähinnä kiinnostunut kantamaan mulle kaikkea mitä voisin heitellä. Aika intensiivinen katse. Laitan tähän Jennin ottamia kuvia mukaan. Tässä Loffo ja Space.



Sitten vuorossa oli tapaaminen Loox -neidin kanssa. Tällä kaksikolla synkkasi hienosti <3



Loffo oli oikein reipas ja isot koirat osasivat nätisti kohdella pikkupentua. Ulos päästettiin vielä Spooky -mumma, joka osaa näyttää kaapin paikan itsestään liikaa luuleville kakaroille. Meidän mr. Perfect ei kuulunut näihin, koska Spooky kohteli Loffoa oikein nätisti.

Sisällä käytiin Jennin kanssa läpi sivulle tuloa, nose touchia ja juteltiin hieman koulutusmetodeista. Luulen, että päädyn myös hieman perinteisempään koulutusmalliin, naksua käytetään tukena ja ehkä temppujen opettamiseen käytän oikeaoppista naksutusta.

Sivulle tulo oli varsinainen tekniikkalaji. Käsiä voisi olla muutama lisää. Naksun kanssa harjoiteltiin nenäkosketusta, ilman alustaa ja matkalaukun päällä takapää,siis koiran. Mietittiin myös mitä käskyjä tulen käyttämään kontaktilta poistumiseen ja nenäkosketukseen. Päädyin, että kontaktilta lupa lähteä annetaan käskyllä: TULE ja kosketuskäsky on TOUCH. Nämä tuntuvat suustani tulevan aika luonnollisesti.

Ai niin ja sitten näin ne muutaman päivän vanhat vaavit. Aika söpöjä olivat <3

Ja vielä yksi kuva meidän komeudesta:

Loffo agilityhallissa

Loffo pääsi tänään katselemaan agilityesteitä. Käytiin Tanjan kanssa treenaamassa VASsin hallissa. Loffo siis lähinnä treenasi kuinka siellä pitää käyttäytyä. Otin häkin sisälle ja pentu sai sieltä katsella, kun Linda -villis meni rataa. Kylläpä osasi käyttäytyä. Ei voi olla kuin iloinen kuinka hienosti pikkumies katseli häkistään ääntäkään päästämättä.

Pakkohan sitä tietenkin oli putkea koittaa. Krooku oli mukana ja sen avustuksella putki suoritettiin. Ekaksi hieman jännitti, mutta sitten jo reipastui askel. On se niin pieni vielä, kun kaikki putken muhkurakohdatkin ihmetytti :)

Sitten kierrettiin vähän siivekkeitä. Krooku sytytti hyvin ja jätkä syöksyi hienosti kiertämään. Aaah, kylläpä oli mukavaa oman pikkuhauvan kanssa harkata <3

Eilen illalla herra sai mielettömän iltahepulin. Taitaa olla suht kotiutunut ja vieraskoreus alkaa karista. Karkasi pihasta pensasaidan läpi pyörätielle ja minä perässä. Nyt viimeistään koko kylä tietää meidän koiran nimen. Olin kuin joku hullu sopraano kiljuessani ja pomppiessani pyörätiellä. Ja vielä kun syöksyin sinne pensasaidan läpi myös...mutta ukko tuli luokse - se oli pääasia. Samalla reissulla kävi myös aidan alta ryömien naapurin pihassa köntsällä. Oujee.

Eilen Loffo treffasi siskon snakut Elviksen ja Jaden. Hienosti meni sekin.

Ollaan nyt harjoiteltu muutama kerta sivulle tuloa. Oon ite nyt vähän sekaisin näiden koulutusmetodien kanssa, kun toisaalta haluaisin opettaa silleen, että koira itse tarjoaa liikettä ja palkkaan siitä naksulla. Jotenkaan mulla ei kuitenkaan usko riitä loppuun asti, että siitä mitään tulee ja sitten oon sen namin kanssa siellä sörkkimässä. Äh, hankalaa.

Yöt on mennyt hienosti, kerran yössä olen käynyt päästämässä ulos, muuten nukkuu omassa häkissään eri huoneessa. Pian saan stressata yksinoloa työpäivän aikana, mutta en ihan vielä.

Loffo ja Krooku

Tässä esittelyssä Loffo ja hänen bestiksensä Krooku. Pää on vielä jäljellä. Krookua käsitellään hyvin väkivaltaisesti, mieluiten silmiä tai karvoja repien. Krooku on erikoistunut puunkiertoharjoituksiin. Loffo osaa syöksyä jo useita metrejä Krookun luokse puuta kiertämällä. Taitavia kavereita ja hyvä tiimi :)

Omaan sänkyyn - melkein

Eilen sitten tosiaan päätin, että Loffo nukkuu jatkossa yksin omassa huoneessa ja häkissään. Näin tehtiin. Klo 22 herra laitettiin nukkumaan. Siis heitin nameja häkkiin ja ovi kiinni.

Itsellä oli paha olla, mutta sain kovetettua ja menin nukkumaan korvatulppien kera omaan sänkyyn. Tunnin välein - vähintään - katsoin kelloa ja yritin kuunnella tulppien läpi mahdollista vinkunaa tai haukuntaa. Mitään ei kuulunut. Puoli 4 menin päästämään pennun pihaan. Sieltä se pieni heräsi vähän pökerryksissä eikä ollut edes tarpeitaan häkkiin tehnyt. Ulos teki heti. Hieno hauva :)

Yö jatkui samaan malliin -eli rauhassa. Siis koiran osalta. Omassa sängyssäni en saanut nukuttua, koska a) yritin kuunnella ääniä koko ajan ja se oli hieman hankalaa, kun oli tulpat korvissa :D ja b) mies pyöri IHAN KOKO AJAN. Argh. Jälkimmäisen takia siirryin sitten lattialle patjalle. Oujee.

Hassua,kun tulee niin omien lasten vauva-aika mieleen tästä pentuajasta. Olin ihan samanlainen niidenkin kanssa. Jos nukkuivat, niin piti käydä ihmettelemässä että nukkuvatko nyt ihan oikeasti. Voi huhhuh, kun kerää itellensä ressiä aivan turhasta. Viime yönäkin ajattelin, että Loffo on varmaan tukehtunut luuhun tms. No ei ollut.

Eilen käytiin leikkimässä Nemo -sheltin kanssa. Voi että meni hienosti. Nemo oli ihanan rauhallinen ja antoi pennun rauhassa ensin tutustua. Sitten juostiin. Loffo oikoi, kun ei ihan vielä perässä pysynyt. Loffo vaani ja hiipi. Hyökki kiven takaa. Roikkui karvoissa. Kivaa siis oli :)

Illalla innostuin hieman naksutintreenailemaan. Olen lukenut Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten naksutinkoulutus -kirjaa. Tykkään kovasti ja haluaisinkin, että Loffostakin saisi luovan hassuttelijaoppijan. No hassuttelu puoli eilen ainakin onnistui. Laitoin lusikan lattialle. Naks, kun katsoi lusikkaa ja nami tietty perään. Sitten piti muutaman toiston jälkeen ottaa lusikka suuhun. Se vasta oli kivaa jätkän mielestä. Ei enää keskeyttänyt tekemistä naksun jälkeen, vaan alkoi heittelemään lusikkaa ihan täpiksessä. Eli mikäli kirjan oppeja noudatan, niin palkkio ei ollut yhtä kiva kuin tekeminen. Siis nami. Mulla oli vaan kuivamuonaa. Ei jätkää ainakaan kolina heilauttanut, koska aika kiva meteli syntyi kun lusikka lenteli laattalattiaan.

Tänään jatketaan yksinoloharjoituksia, treenataan ehkä jotain pientä aivojumppaa ja päivällä haetaan lapset hoidosta.

Ristiriitaisia mietteitä

Voi ah tätä koirankoulutuksen ihanuutta. Huomaa lievä ironia äskeisessä lauseessa. Monenlaisia ajatuksia ja neuvoja; liikaa tietoa. Too much information -aarghh! ;) Sama dilemma kuin lasten kasvatuksessa - haluan niin kovasti tehdä oikein ja niin, että ei jää traumoja ja että meillä on hyvä suhde. Mutta, kun oma pää ei taida kestää..Kaikki pitää onnistua heti nyt eikä hetken päästä.

Lähinnä nyt mietityttää tuo yksinolo. Vertaan sitä mielessäni lasten unikouluun. Tiedän, että nyt on kyseessä koira, mutta silti tuo vertaus pysyy päässäni. Oma tyttäreni oli huono nukkuja ja on sitä edelleenkin. Emme kuitenkaan tehneet ns. huutounikoulua, vaan yritimme pehmein konstein. Nyt kompromissina neidillä on patja meidän makkarissa ja tulee sinne yöllä nukkumaan. Sanoisinko, että win-win loppuviimeksi.

Haluan, että koirani nukkuu yönsä hyvin ja rauhassa. En halua enää heräillä karvaelukan tekemisiin. Silti sen poissulkeminen laumasta askarruttaa ja varsinkin, kun pieni protestoi kovasti sitä vastaan. Asiahan olisi helposti ratkaistavissa ottamalla pentu meidän makkariin. Mutta kolikolla on toinenkin puoli - kuka sitä trafiikkia jaksaa. Ei kukaan pidemmän päälle.

Neuvoja on monenlaisia. Quick and Dirty vai hitaasti hyvä tulee. Taidan valita jonkun välimuodon. Kannoin äsken unisen pennun häkkiinsä ja laitoin oven kiinni. Siellä se nyt nukkuu. Saattaapi olla, että ongelma on päässäni. Kuten niin usein...

Tänään olen laittanut sen häkkiinsä kolme kertaa ja vapauttanut, kun se on joko herännyt tai ollut hiljaa hetken. Kaimion mukaan näitä harjoituksia voi tehdä päivässä vaikka kuinka monta. Mulla on vielä 6 päivää aikaa ennen töihin menoa...

Tässä siis viikon treeniohjelma:
Maanantai: useita, lyhyitä yksinolojaksoja häkissä minun ollessa kotona
Tiistai: pidennä yksinolojaksoja häkissä ja ole poistuvinasi
Keskiviikko: jos ti mennyt hyvin, poistu pihalle, palaa vasta kuin hiljaista
Torstai: jos ke mennyt hyvin, pidennä poissaoloja. Välillä lyhyempiä.
Jne.

Lisäksi ruoka häkkiin. Ja ensi yöksi päätin juuri, että siirryn omaan sänkyyn. Huutakoon. Harvinaisen sekava kirjoitus :D

Keskiviikkona mennään agilityhallille. Ihan siis turistiksi, vaikka ehkä siellä putkessa voisi piipahtaa :) Tänään iltapäivällä treffataan 9kk vanha Nemo -sheltti. Ja jossain vaiheessa tällä viikolla päästään tukiopetukseen co-owner Jennin luokse :)

Sählyäää ja uusi ihmisiä!

Eilen illalla meidän teräshermolla; Rosmolla, Rosvolla, Loffiksella, oli varsinainen hermojen testauspuolituntinen. Meille tuli illalla lasten serkkupojat vanhempineen kylään. Pentua katsomaan tietty. Siinä lapset sitten innostuivat pelaamaan sählyä meidän olkkarissa. Laitoin Loffon keittiöön verkkoseinän taakse katsomaan. Siinähän tämä makasi kuin sfinksi. Muutaman kerran vinkaisi, mutta ei mitään hysteerisiä peräänjuoksuyrityksiä tai muitakaan ollut huomattavissa. Palkkasin sitä hienosta käytöksestä. Meteli oli aikamoinen, siis ihmisistä lähtevä. Hyvät hermot tuntuu jäbällä olevan. Muunlaiset ei kyllä oikein meidän perheeseen sopisikaan.

Aamupäivällä oltiin lasten kanssa leikkipuistossa. Siinä ympärillä on pikkuinen metsä, jossa Loffo sai juoksennella vapaana. Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa tai -tajua tällä kaverilla. Olisi hyppinyt vaikka kuinka korkeilta kiviltä alas, ellen olisi koko ajan ollut vahtimassa. Jeeee, mami I can flyyy!!!

Automatkustusta harjoiteltiin myös, nyt ei vinguttu yhtään. Hienoa. Pidän tätä tosi tärkeänä osa-alueena, koska tavoitteena on kuitenkin kisata jonkun verran ja aina parempi, jos koira osaa rentoutua autossa. Tässä kohtaa tuleekin mieleen Tasku, joka seisoi koko automatkan Muoniosta Vaasaan, noin 11 h. Taisi kerran jossain liikennevaloissa pistää maahan...

Yö ei mennyt ihan putkeen. Olen siirtänyt patjan nyt kauemmaksi ja häkin ovi on kiinni. Siinä mielessä meni hyvin, että pentu oli hiljaa vaikka olikin aika pirteä sinne laitettaessa. Mutta parin tunnnin välein vein sitä ulos, kun rapisutteli ja kuljeskeli. Ei ole vielä kertaakaan tehnyt häkkiin tarpeitaan. No ei varmaan, kun koko ajan roudataan pihalle :D

Mietityttää jatkuvasti viikon päästä alkavat työt. Ja hirvittää.

Ai niin, erityisen ylpeä olen itsestäni siinä suhteessa, että muistin ja pystyin eilen vieraiden tullessa pitämään pennun rauhassa ja vasta, kun vieraat olivat saaneet ulkovaatteet pois, päästin sen tervehtimään. Tavoitteena on, että koira osaa odottaa omaa tervehtimisvuoroaan rauhassa vieraiden tullessa.

Rauhallisempi pentupäivä

Eilen harjoiteltiin yksinoloa. Ja naksuttelua. Kävin kaupassa ja Loffo nukkui sen ajan nätisti häkissään. En ollut poissa kuin puolisen tuntia. Tästä jatketaan :)

Aamupäivällä käytiin apteekissa, matkalla oli työkoneita, joita miehen alun piti tietysti ihmetellä. Pojat! Hyvä, että en ruvennut selittämään "tiinä on kaivuli, joo, tetä kaivaa" Siis EN ruvennut :D

Lapset olivat hoidossa ja satoi vettä. Ulkoiltiin omassa pihassa, harjoiteltiin omaa nimeä. Ihanasti tulee luokse heti, kun kutsuu. Takapihalta näkee hyvin ohi ajavat autot. Eilen syöksyi pari kertaa niitä kohti. Nokkosojaan ei kuitenkaan enää mennyt. Ehkä se oli ihan hyvä oppi. Otin heti kontaktin poikaan, kun lähti autoja kohti. Tähän ehkä tarvitaan vinkkejä miten saadaan tuo orastava autokiinnostus pois.

Illalla harjoiteltiin lasten kanssa. Niiden ohikävely ja juokseminen on kyllä niin kovasti paljon kiinnostavampaa kuin nakki, että ei siitä oikein meinannut mitään tulla. Lopulta EHKÄ tajusi, että on kivempaa syödä mamman kädestä nakkia kuin syöksähdellä lasten perään.

Pomppupallo on pelottava, jos sillä pompitaan. Sitä pitää mennä karkuun. Mutta kun se pysähtyy, se pitää tappaa. Kamala otus. Se pallo.

Olen nyt yrittänyt ehdollistaa naksuun. Nami + naksu on toistettu aika monta kertaa. Mistä sen tietää, että koira ymmärtää naksun tarkoituksen? Joka tapauksessa nyt olen aloittanut naksauttamaan katseesta muhun. Tarjoaa sitä jo kivasti. Nyt sitten aikaa pidentämään.

Ruoka ei ole oikein Loffolle maistunut. Tuntuu olevan kaikkea muuta tekemistä niin paljon. Hampaat ovat terävät ja lasten kanssa pitää koko ajan vahtia. Lapset vähän pelkäävät, kun pentu riehaantuu.

Viime yönä sain nukkua peräti 6 tuntia yhteen menoon. Olen nyt siirtänyt patjan vähän kauemmaksi häkistä ja häkin ovi on kiinni. Rauhoittuminen sinne oli vähän hankalaa illalla, kun oli juuri nukkunut. Kävin rapsuttelemassa ja se auttoi.

Tänään tulee vieraita, lisää lapsia ja uusia aikuisia. Tulevia tärkeitä ihmisiä meidän pentuvaaville.

Kruisailua ja ekat aksatreenit

Eilen harjoiteltiin Loffon kanssa häkissä ja autossa olemista. Olen saanut työkaveriltani iiisoon häkin, jossa Loffon on tarkoitus viettää työpäivät ja yöt. Yöt se onkin jo siellä nukkunut, minä vieressä. Päivisin ei vielä yksinolohetkiä ole tullut. Eilen laitoin sitten "päikkäriaikaan" häkin oven kiinni, jotta koissu tottuu siihen, että sieltä ei tulla ulos, kun huvittaa. Tyytyi kohtaloonsa ja veteli sikeitä. Yölläkin ovi oli kiinni, ei moittinut. Itse nukuin vielä vieressä. Pari kertaa käytiin ulkona yön aikana. Häkkiin ei ole tarpeitaan tehnyt. Ensi yönä aion siirtää patjaani hieman kauemmas häkistä, mutta pysyn vielä samassa huoneessa. Jos se menee hyvin, tavoitteena on parin yön päästä siirtyä omaan sänkyyn.

Pihassa ollessamme otettiin ensimmäiset alustavat agilitytreenit. Siis kierrettiin pihamäntyä. Laitoin lelun puun taaksen ja koiran puoleisella kädellä (huom! Jenni ;)) ohjasin hakemaan lelun. Kuulostaa ehkä jo kamalan vakavalta, mutta ihan leikin varjolla näitä juttuja tehdään. Toistoja ehkä viisi. Mutta vaikuttaa kyllä tosi makeelta. Tässä koirassa tuntuu olevan se on -nappi,jota haluan. Syttyi tosi hyvin lelusta ja lähti noin metrin päästä hakemaan sitä puun takaa. Näin. Ensimmäinen askel tulevaa agilityuraa kohden on otettu.

Loffolla käväisi eilen myös ensimmäinen tyttökaveri. Puudeli Neela. Neela on hieman äänekästä sorttia ja aluksi Loffoa hieman pelotti. Taisi Neelaakin. Siinä sitten vähän kierreltiin ja kaarreltiin. Hetken tutustumisen jälkeen leikki lähti käyntiin. Heh, Loffo osoitti jo gigolon merkkejä. Heti, kun Neela oli hetken rauhassa Tanjan käsissä, niin hra oli takapuolessa kiinni ja jopa hyppäsi selkään...

Autossa matkustaminen aloitettiin hakemalla lapset päiväkodista. Menomatkan alusta jätkä protestoi aika reippaasti. Kehuin aina kovasti, kun oli hetken hiljaa ja en sitten tiedä oliko sillä oikeasti vaikutusta vai väsähtikö, koska noin puolet matkasta oltiin hiljaa. Hoitopaikassa sitten odoteltiin lasten tulemista ulos ja sieltähän tytöt rynnistivät. Otin pennun syliin ja sanoin lapsille, että "jonoon järjesty". Vuorotellen saivat silittää Loffoa sen ollessa minun sylissä ja syötin sille nameja koko ajan. En tiedä huomasiko se edes silittäjiä, sen verran täpinässä oli nameista :)

Illalla vielä käytiin viemässä Heini jumppaan ja käveltiin hieman Vaasanpuistikolla. Ihmisistä oli tosi kiinnostunut, autoista ei niinkään. Hyvä niin. Loffo jopa odotti autossa (kevythäkissä) yksin jonkun aikaa, kun kävin hakemassa Heinin jumpasta. Ei huutanut.

Iltapissulla ollessamme jätkä huomasi, että takapihan pensasaidasta pääsee kätevästi läpi. Siitä mentiin, että viuh vaan. Suoraan nokkosiin. Jalkoja oli tämän jälkeen enää kaksi jäljellä..kannoin vaavin sisälle ja loin jo päässäni kauhukuvia toisensa jälkeen. Pesin tassut - ei auttanut. Käytiin uudestaan ulkona, nyt jo astui jaloilleen. Noin puoli tuntia kesti härdelliä; tassujen syöntiä ja sätkimistä, mutta sitten luu vei voiton. Lopulta nostin pennun häkkiin ja sammutin valot. Heti rauhottui vaikka juuri oli ollut kova tohina päällä. Siistiä :)

Tänään harjoitellaan lisää yksinoloa, ajattelin oikein lähteä jumppaan...mutta ensiksi käymme ihmettelemässä Sepänkylän "keskustaa". Uni varmasti sitten maittaa sen ajan, kun äiree käy pilatestunnilla. Lisäksi ajattelin treenata illalla lasten kanssa "juoksuharjoituksia". Jonkinasteinen ongelma, kun saattaa olla muodostumassa siitä, kun lapset juoksevat sisällä, niin Loffo tietty perään ja hampailla kiinni.

Ajattelin harkata illalla niin, että annan jätkälle jotain superhyvää namia ja lapset saavat juoksennella sen edestä. Palkka aina, kun katsoo mua. Jos vinkkiä paremmasta treenitavasta, let me know.

Johan nyt tekstiä pukkaa, kun on pikkumies talossa :D

Hän on täällä tänään

Viime yönä klo 01.20 tai jotain - tapahtui ensikohtaaminen Loffon kanssa. Olin hakemassa sitä ja Jenniä lentokentältä. Sieltä Jenni asteli laukku olkapäällään. Minä hetken ihmettelin, että oliko jotain unohtunut...Siellä kassissa meidän pentu kuitenkin oli. Varovasti nosti päätään ja antoi kunnon pusun nenään. Kun sen kerran tarpeeksi lähelle lykkäsin.

Jenni toivotteli hyvää syntymäpäivää :) Aika vaatimaton lahja <3>

Heitimme Jennin kotiin ja matkalla Jenni kertoi, että Loffo vaikutti tosi hiljaiselta. Minä siihen tyytyväisenä, että ihanaa. Heh, asiat saivat hieman uuden käänteen, kun jäimme kaksistaan. Jätkä nosti semmosen metelin, kun ajettiin kotiin, että korvat soi. Hoin vaan sitten itsekseni "muista palkita, kun on hiljaa - muista palkita, kun on hiljaa". Kakkakin alkoi haista. Matka Tuovilasta Sepikseen oli piiiitkäää. Haiseva vastalause oli esitetty.

Yö nukuttiin vierekkäin. Minä kädet häkissä, tunnin välein hereille hätkähtäen. Loffo oli hiljaa ja rauhottui aina, kun sitä rapsuttelin. Aamulla Heini tuli katsastamaan uuden tulokkaan ja on siitä lähtien ollut "iholla" koko ajan.

Loffo on syönyt hyvin. Yksinolosta nosti kamalan metelin, kun yritin laittaa lapsia päikkäreille. Kuuntelimme sen vinkunaa noin puoli tuntia ja sitten päätin, että jää lasten päikkärit tänään väliin. Pidin kuitenkin huolen, että vapautamme pennun vasta, kun on hiljaa. Sitä odotellessa kului tovi jos toinenkin. Reppana. Kun päästimme rääkätyn vaavin vapauteen, se oli niin väsynyt, että sammui heti. Nyt se nukkuu häkissään ovi auki.

Olemme aloittaneet tänään jo sosiaalistamisen. En tiedä nyt sitten olenko liian hätäinen, onko pennulla liikaa virikkeitä heti alkuun. Kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja otin Loffon mukaan. Siellä oli aika paljon porukkaa, joten Loffo pääsi tutuksi useiden lasten kanssa. Hienosti meni. Välillä nostin pentua syliin, kun ei remmissä kulkeminen oikein onnistu. Kumma homma, kun onhan sitä jo harjoiteltukin. Not.

Metsässäkin kuljettiin, Loffo sai olla irti. On kyllä reipas tapaus. Kaikenlaisia ääniä on kuultu; autoja, räjähdyksiä, pesukone, lasten huutoa. Mihinkään ei oikeastaan reagoi sen kummemmin.

Haasteelliselta tässä univelan uuvuttamassa pääkopassa tuntuu lasten ja koiran kouluttamisen yhdistäminen. Ja kuinka ihmeessä tuo pikkuotus voidaan jättää yksin työpäivien ajaksi. Huomenna lapset menee hoitoon, joten voin keskittyä pentuun.

Perhosia liikkeellä

Nyt on enää tunteja siihen, kun Loffo kotiutuu. Käääks! Tosin vielä aika monta tuntia...hmmm...noin 15. Mutta alle vuorokausi kuitenkin.

Eilen kannettiin kotiin iso häkki, ei mikään näyttelyhäkki, vaan semmoinen noin 150 cm leveä hökötys. Ajatuksena on, että Loffo saa siellä viettää yönsä ja yksinoloajan. Katsotaan nyt mitä mieltä nuori mies on tästä. Öisin meillä on muutenkin niin trafiikkia, että ei enää jaksaisi pentua paimentaa.

Ensi yönä noin yhden aikaan menen siis hakemaan herraa ja Jenniä lentokentältä. Sitten on tarkoitus tulla kotiin nukkumaan. Ajattelin, että ensimmäisen yön nukun (?) Loffon vieressä, mutta siitä eteenpäin sitten ollaan normaalissa päiväjärjestyksessä.

Mitäs muuta kotona on tehty pennun tuloa ajatellen...joo, este on laitettu lasten huoneen eteen. En halua, että pentu pääsee sinne syömään ja nielemään kaikkia pikkuleluja. Este on kylläkin aika matala, joten saattaa olla, että ei monta päivää mene ennen kuin ollaan heittämällä yli. Mutta onneksi kyseessä on bc, joten sehän oppii nopsaan, että sinne ei mennä ;)

Lauantaina käytiin ostamassa leluja, remmi ja panta. Ostettiin pinkki (!) köysi ja pinkki (!) kong. Onneksi remmi ja panta ovat mustat, että herralle ei tule mitään vääriä käsityksiä habituksestaan. Se ei välttämättä kauheasti edesauta tulevaisuuden uraa :D

Nyt pitäs sitten vielä nostaa verhot ylös, hakea varastosta verkkoseinä keittiöön, laittaa pennulle nukkumapaikka keittiöön, kalustaa häkki (siis mattoa ja semmosta - en nyt sentään sohvaryhmää ajatellut sinne laittaa). Ja sitten vain odotellaan ensimmäisiä uutisia Jennin ja Loffon kohtaamisesta.

Huomenna ajattelin aloittaa heti naksuun ehdollistamisen. Katotaan nyt kuinka sekaisin pääkoppa on.

Koiraharrastaja-äidin painajainen kävi toteen

Italialainen charmi ei sitten toiminut ihan loppuun asti. Dono päätti iskeä kiinni meidän Heinin poskeen.

Tilanne oli sellainen, että istuimme koko perhe sohvalla katsomassa lastenohjelmia. Dono tuli mun luokse rapsutettavaksi (tässä vaiheessa ensimmäisten hälytyskellojen olisi pitänyt soida). Mä sitä rapsuttelin ja Heinikin halusi. Heini laittoi pään Donon pään viereen ja ei mennyt kovin kauaa, kun Dono kävi kiinni. Ilman sen kummempia varoituksia.

Näin tilanteen noin sekuntia ennen kuin tapahtui. Koira ei antanut muuta merkkiä kuin silmät kääntyivät Heiniä kohti. Mielessäni kävi, että ei kai...ja niinhän siinä sitten kävi. Hyökkäsi kiinni ja olisi takuulla jatkanut pidempäänkin raatelua, jos emme olisi saaneet sitä heti irti.

Heinin poskipäähän tuli parin sentin reikä ja runsaasti naarmuja. Lähdimme heti terveyskeskukseen ja siellä ommeltiin pari tikkiä.

Tässä kaiken härdellin keskellä kävi mielessä, että mitä olen tekemässä!? Laitanko todellakin lapseni terveyden sen edelle, että saan itselleni harrastuskaverin. Miehelläni luonnollisesti ajatukset olivat samat. Asiat saivat uudet mittasuhteet.

Yö nukuttiin miten nukuttiin. Ahdistus oli kova.

Seuraavana päivänä alkoi ajatukset hieman selkenemään ja tajusin, että en voi yleistää. Enhän yleistä ihmisissäkään huonoa käytöstä kaikkiin. Yhtälailla eläimet ovat yksilöitä, tulevat erilaisista lähtökohdista. Donolla ne lähtökohdat eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Meidän pennulla ne taas ovat.

Heini itse on suhtautunut asiaan kaikista parhaiten. Pieni prinsessani. Kun tultiin terveyskeskuksesta niin hän sanoi, että Dono varmaan haluaa pyytää anteeksi. Päästimme sitten Donon tervehtimään meitä ja kaikki oli ihan hyvin. Koira oli iloinen ja tyttö oli iloinen. Voi, kun saisi itselleen tuon lapsen viattomuuden!

Italialaista charmia tai jotain...

Olemme saaneet nyt viikon verran harjoitella koirallista elämää. Vieraanamme on ollut italialainen herra, joka on jo aikaisemmin vieraillut blogissani. Kyseessä siis lagotto romagnolo Dono. Ja voi poijjaat, ku on ollu härdelliä!! Välillä on käynyt mielessä, että mihin hlvttiin olen itseni lykkäämässä, mutta onneksi ystäväni muistutti, että: "ei Loffo noin tee, ku se on paremmin koulutettu" :)

Mutta nyt ainakin jälleen kerran tiedän mitä meidän koira EI saa tehdä. Sen ei todellakaan tarvitse
- vinkua koko ajan
- haukkua, kun joku korottaa ääntään. Lapsiperheessä tätä tapahtuu kohtuullisen usein. Siis ei suinkaan aikuisten toimesta. Tietenkään...
- juosta ympäriinsä
- haukkua vesikupille
- imeä varpaita yöllä. Siis koira imee omiansa.
- kuopia parkettia juostessaan pallon perässä
- paiskoa pehmolelua, jolla on silmät parkettiin. Siis siks noi silmät, ku niistä kuuluu niin kova ääni.
- kiivetä 3-vee jätkän syliin, kun on tämä on syömässä
- työntää päätänsä kaappiin, kun avaan oven
- vinkua vieressä, kun teen ruokaa
- tulla vessaan mukaan vinkumaan
- vetää lenkillä
- herätä kuudelta

Hih. Aikamoinen lista. Ja toi jätkä on siis pian 10 -vee. Mutta onhan se kulta. Ei siitä pääse mihinkään.Tosin rasittava sellainen.

Saatiin Jenniltä mahtava lukupaketti pennun kouluttamisesta. Ahmin sen heti läpi eilen :) Hienoa työtä!

Näillä näkymin siis noin 10 - 12 päivää, kun Loffo kotiutuu. Kääk. Takapakkia ei toistaiseksi ole tullut - viitaten tuohon edelliseen kirjoitukseen.

Oma urheilu on jäänyt suht minimiin. Pilatesta olen tehnyt kotona, mutta muuten vähän heikonlaista. Pian on taas lomautusviikot, joten eiköhän sitten ehdi urheilemaankin. Ai niin, sit on pentu <3