Kari kävi hieromassa Loffon tiistaina ja sain luvan aloittaa Loffon kanssa juoksulenkit. Käytännössähän mun juoksulenkit ovat noin viittä kilsaa ja koira irti suurimman osan lenkkiä. Tästä intaantuneena lähdin heti eilen töiden jälkeen Edvinin polulle. Olin varmaan aika kylähullun näköinen...sauvat käsissä, kumpparit jalassa pingoin pitkin metsää. Kyllä nousee syke korkealle, kun sauvoilla huhkii ylämäkeen ja vielä pieni lumisohjo alla. En tehnyt kuin yhden kierroksen. Loffo juoksenteli koko ajan hienosti mukana.
Edvininpolulta on pikku matka sivistyneitä teitä pitkin kotiin ja testasin vähän canicross -systeemiä. Laitoin remmin vyötärön ympäri ja yritin saada jätkää vetämään. Ajoittain onnistui, mutta pääasiassa roikkui remmissä kiinni. Aion kyllä investoida kunnon vetoliinoihin.
Tänään olisi tarkoitus mennä ratsastamaan, jos vaan saan kaikki palikat kohdalleen. Aikamoinen organisointi, kun haluaa illalla tehdä jotain ilman koiraa. Mä en halua jättää sitä iltaisin enää kotiin ja Samia tarvin nyt kuskaamiseen avuksi jne. Noh, eiköhän se tässä päivän mittaan selviä. Lisäksi vielä asunnon arvioija tulee klo 16, joten sitä ennen pitää ehtiä siivoamaan. Taas.
torstai 15. huhtikuuta 2010
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Mahtiharkat
Olipa treenit. Lähes kaikki onnistui jos ei ekalla, niin ainakin tokalla. Mulla oli mielessä mitä haen ja mitä treenaan ja onnistuin myös tuon tavoitteen saavuttamaan. Olipa kivaa! Loffo oli täysillä mukana, eikä halunnut poistua hallilta saatika radalta. Kieli roikkui suusta sivulle, mutta lisää olis pitänyt saada. Wow!
Mitä me sitten tehtiin. Aloitettiin niistoilla. Tää on mulle uusi ohjaustapa ja tuntuu hieman vieraalta olla niin lähellä estettä. Aina pitää miettiä miten päin jalat on ja mistä mä nyt sen koiran vastaanotan ja mihin suuntaan jatketaan, mutta sallin tämän miettimisen itselleni ja otin sitten vasta koiran mukaan. Aijajajaj, ku kääntyy kolikon päällä. Yksi ohjaustapa oli ehkä lähempänä ihmisnuolta ja siinä se tulikin mun jalkaan eli ei jarruttanut. Mutta tarkoitus nyt ei vielä ollutkaan tätä tekniikkaa treenata, se vaan lipsahti. Ups.
Sitten mentiin puomille kontakteja treenaamaan. Sain viime viikolla Jenniltä vähän palautetta, että Loffo haki paikkaa hieman liikaa ja minä olin liikaa auttamassa. Nyt kierrätin sen itseni ympäri, oikealle paikalle hakeutui itse hyvin ja hyvällä energialla. Tassut maahan, peppu ylös, kuono maahan ja naks. Loistavaa. Näitä toistoja tein 3 per puoli.
Sitten otettiin leikkauksia. Kaksi aitaa hieman vinossa linjassa. Ekalla kertaa kiersi toisen aidan takaa, ei siis leikannut. Otin pari kertaa vain yhdellä aidalla, sitten tajusi kahden aidan jujun ja homma onnistui hienosti. Näitä toisteltiin joitain kertoja.
Välillä pidettiin taukoa, kun oltiin ainoat vapaavuorolaiset. Tauolla istutin jätkää paikalla, vieressä treenasi muutama muu. Palkkasin taakse lelulla ja kävin välillä palkkaamassa namilla ja suullisesti kehuin muuten lähes koko ajan. Tein ohijuoksuja sun muita, ja siinähän tuo istui. Lakas.
Sitten vielä puomin kontakti ja jotain putki -hässäkkää leikkauksien treenaamisessa. Aika paljon tuli nytkin otettua, mutta en huomannut väsymystä kummassakaan. Kasvihuoneessa oli aika kuuma aurinkoisen päivän jäljiltä, joten lämmin tuli meille molemmille.
Jäi kyllä niin hyvä mieli ja varmuus siitä, että olen oikealla polulla vahvistui. Nyt yritän kaivaa aikaa, että saan sen tarkemman suunnitelman tehtyä, niin saadaan tämä hyvä vire pysymään.
Tänään Loffolle tulee hieroja. Saa poika tottua lihashuoltoon jo nuorella iällä. Ei liene pahitteeksi :)
Mitä me sitten tehtiin. Aloitettiin niistoilla. Tää on mulle uusi ohjaustapa ja tuntuu hieman vieraalta olla niin lähellä estettä. Aina pitää miettiä miten päin jalat on ja mistä mä nyt sen koiran vastaanotan ja mihin suuntaan jatketaan, mutta sallin tämän miettimisen itselleni ja otin sitten vasta koiran mukaan. Aijajajaj, ku kääntyy kolikon päällä. Yksi ohjaustapa oli ehkä lähempänä ihmisnuolta ja siinä se tulikin mun jalkaan eli ei jarruttanut. Mutta tarkoitus nyt ei vielä ollutkaan tätä tekniikkaa treenata, se vaan lipsahti. Ups.
Sitten mentiin puomille kontakteja treenaamaan. Sain viime viikolla Jenniltä vähän palautetta, että Loffo haki paikkaa hieman liikaa ja minä olin liikaa auttamassa. Nyt kierrätin sen itseni ympäri, oikealle paikalle hakeutui itse hyvin ja hyvällä energialla. Tassut maahan, peppu ylös, kuono maahan ja naks. Loistavaa. Näitä toistoja tein 3 per puoli.
Sitten otettiin leikkauksia. Kaksi aitaa hieman vinossa linjassa. Ekalla kertaa kiersi toisen aidan takaa, ei siis leikannut. Otin pari kertaa vain yhdellä aidalla, sitten tajusi kahden aidan jujun ja homma onnistui hienosti. Näitä toisteltiin joitain kertoja.
Välillä pidettiin taukoa, kun oltiin ainoat vapaavuorolaiset. Tauolla istutin jätkää paikalla, vieressä treenasi muutama muu. Palkkasin taakse lelulla ja kävin välillä palkkaamassa namilla ja suullisesti kehuin muuten lähes koko ajan. Tein ohijuoksuja sun muita, ja siinähän tuo istui. Lakas.
Sitten vielä puomin kontakti ja jotain putki -hässäkkää leikkauksien treenaamisessa. Aika paljon tuli nytkin otettua, mutta en huomannut väsymystä kummassakaan. Kasvihuoneessa oli aika kuuma aurinkoisen päivän jäljiltä, joten lämmin tuli meille molemmille.
Jäi kyllä niin hyvä mieli ja varmuus siitä, että olen oikealla polulla vahvistui. Nyt yritän kaivaa aikaa, että saan sen tarkemman suunnitelman tehtyä, niin saadaan tämä hyvä vire pysymään.
Tänään Loffolle tulee hieroja. Saa poika tottua lihashuoltoon jo nuorella iällä. Ei liene pahitteeksi :)
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Tavoitteiden pohdintaa
Olen joskus aikaisemminkin täällä kirjoittanut kuinka haluan voittaa. Mutta enemmän asiaa pohdittuani ja asiasta muiden kanssa juteltuani, olen tullut siihen tulokseen, että haluan voittaa, mutta se on sitten eri asia, että mitä haluan voittaa. Itsenikö vai toiset? Loppujen lopuksi kyse taitaa olla itseni voittamisesta, siitä, että ylitän itseni, teen ne suoritukset, jotka ovat osaamiseni huippua ja olen niihin tyytyväinen. Se sitten mihin se riittää kilpailuissa muita vastaan on toinen asia.
Haluan tehdä asioita tavoitteellisesti. Työssäni joudun paljon tekemään projektisuunnitelmia, miettimään lopullista tavoitetta ja miksi sinne suunnataan. Mitä hyötyä projektista on ja mitä riskejä kenties matkan varrella on odotettavissa. Mielestäni tämä on täysin sovellettavissa myös tähän agility -matkaan. Uskon, että saan enemmän kiksejä treenaamisesta, kun on selkeä päämäärä, jota kohti matkata.
Alkuviikosta käytiin Jennin kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta ja jälleen kerran hänellä oli hyvin mietittyjä ajatuksia asiasta. Olen sen jälkeen kovasti pohtinut mikä se meidän tavoite on. Googletin netistä hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysinkin muutamia hyviä sivuja.
Yksi projektinhallinnassakin käytetty tavoitteen määrittely muodostetaan käyttämällä SMART -periaatetta. Tavoitteen tulee olla Specific, Measurable, Attainable, Relevant ja Time-Bound. Esimerkiksi: Marjo ja Loffo hallitsee perusohjaukset ja esteet 1.4.2011 mennessä. Nyt jos tuo edellä mainittu olisi meidän tavoite (lyhyellä aikavälillä), niin olisi jo kohtuu paljon yksinkertaisempaa ruveta tekemään suunnitelmaa kohti tavoitetta. Suunnitelman tekemistä varten tulee vielä miettiä mitä tarkoitan perusohjauksilla ja millä tasolla haluan esteosaamisen olevan.
Tällaista suunnitelmaa alamme muokkaamaan lähiviikkoina. Mulla on ihan uusi into treenata, vaikka ei aikaisemmassakaan nyt ihan hirveästi puutteita ollut :) Näköjään tarvitsen määrätietoista suunnittelua, en vain puuhastelua.
Loppuun vielä lainaus www.markokaarto.fi -sivuilta (Earl Nightingale). Suluissa omat kommentit:
1. Unelmoi (done)
2. Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
- olenko kykenevä? Täytyy itse uskoa realistisesti, että pystyy saavuttamaan tavoitteen. (uskon tämänhetkiseen tavoitteeseen)
- Olenko halukas? Olenko valmis tekemään kaiken mitä sen saavuttaminen vaatii? (kyllä)
3. Tee sitoutunut päätös toteuttaa unelmasi, hyvässä mielentilassa (hyvä mielentila? no, päätös tehty)
4. Kirjoita yksi tavoite alkuun paperille eli konkretisoit sen. Mahdollisimman lyhyesti siihen muotoon kuin olisit jo saavuttanut sen. Merkitse myös tarkka päivämäärä milloin sen täytyy olla saavutettu. Älä anna itsellesi liikaa aikaa. (tää tuntuu vähän hassulta, mutta olen sen kirjoittanut tänne.)
5. Aseta tavoitteesi esille, niin että törmäät siihen monta kertaa päivän aikana (believe me, on mielessä kohtuu usein...)
6. Pidä tavoitteesi aina mukana, goal card. (ei oo goal cardia tehty, enkä tiedä teenkö)
7. Pidä tavoitteesi kristallin kirkkaana mielessäsi, älä anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä matkaasi. (Asiaa)
8. Saavuta tavoitteesi, aseta seuraava tavoite. (kyllä, tämä on matka.)
MENESTYMINEN ON ARVOKKAAN TAVOITTEEN ASTEITTAISTA SAAVUTTAMISTA.
Haluan tehdä asioita tavoitteellisesti. Työssäni joudun paljon tekemään projektisuunnitelmia, miettimään lopullista tavoitetta ja miksi sinne suunnataan. Mitä hyötyä projektista on ja mitä riskejä kenties matkan varrella on odotettavissa. Mielestäni tämä on täysin sovellettavissa myös tähän agility -matkaan. Uskon, että saan enemmän kiksejä treenaamisesta, kun on selkeä päämäärä, jota kohti matkata.
Alkuviikosta käytiin Jennin kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta ja jälleen kerran hänellä oli hyvin mietittyjä ajatuksia asiasta. Olen sen jälkeen kovasti pohtinut mikä se meidän tavoite on. Googletin netistä hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysinkin muutamia hyviä sivuja.
Yksi projektinhallinnassakin käytetty tavoitteen määrittely muodostetaan käyttämällä SMART -periaatetta. Tavoitteen tulee olla Specific, Measurable, Attainable, Relevant ja Time-Bound. Esimerkiksi: Marjo ja Loffo hallitsee perusohjaukset ja esteet 1.4.2011 mennessä. Nyt jos tuo edellä mainittu olisi meidän tavoite (lyhyellä aikavälillä), niin olisi jo kohtuu paljon yksinkertaisempaa ruveta tekemään suunnitelmaa kohti tavoitetta. Suunnitelman tekemistä varten tulee vielä miettiä mitä tarkoitan perusohjauksilla ja millä tasolla haluan esteosaamisen olevan.
Tällaista suunnitelmaa alamme muokkaamaan lähiviikkoina. Mulla on ihan uusi into treenata, vaikka ei aikaisemmassakaan nyt ihan hirveästi puutteita ollut :) Näköjään tarvitsen määrätietoista suunnittelua, en vain puuhastelua.
Loppuun vielä lainaus www.markokaarto.fi -sivuilta (Earl Nightingale). Suluissa omat kommentit:
1. Unelmoi (done)
2. Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
- olenko kykenevä? Täytyy itse uskoa realistisesti, että pystyy saavuttamaan tavoitteen. (uskon tämänhetkiseen tavoitteeseen)
- Olenko halukas? Olenko valmis tekemään kaiken mitä sen saavuttaminen vaatii? (kyllä)
3. Tee sitoutunut päätös toteuttaa unelmasi, hyvässä mielentilassa (hyvä mielentila? no, päätös tehty)
4. Kirjoita yksi tavoite alkuun paperille eli konkretisoit sen. Mahdollisimman lyhyesti siihen muotoon kuin olisit jo saavuttanut sen. Merkitse myös tarkka päivämäärä milloin sen täytyy olla saavutettu. Älä anna itsellesi liikaa aikaa. (tää tuntuu vähän hassulta, mutta olen sen kirjoittanut tänne.)
5. Aseta tavoitteesi esille, niin että törmäät siihen monta kertaa päivän aikana (believe me, on mielessä kohtuu usein...)
6. Pidä tavoitteesi aina mukana, goal card. (ei oo goal cardia tehty, enkä tiedä teenkö)
7. Pidä tavoitteesi kristallin kirkkaana mielessäsi, älä anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä matkaasi. (Asiaa)
8. Saavuta tavoitteesi, aseta seuraava tavoite. (kyllä, tämä on matka.)
MENESTYMINEN ON ARVOKKAAN TAVOITTEEN ASTEITTAISTA SAAVUTTAMISTA.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Nätisti
Me ollaan opeteltu käytöstapoja. Palattu perusasioiden pariin. Jätkällä alkaa olemaan sen verran voimia, että vetäminen ei oo enää ihan kauhean kivaa. Mulla ei vaan oo ollut kärsivällisyyttä ruveta sitä pysähtymis-liikkellelähtöä treeniä aloittamaan, mutta nyt päätin sen aloittaa.
Eilen ja tänään olen lenkillä pysähtynyt, kun remmi on kiristynyt liikaa. Mun tapauksessa liikaa tarkoittaa sitä, että Loffo vetää itsensä matalaksi ns. vetoasentoon. Olen kieltänyt ennen pysähtymistä ja vaatinut katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä. Käsky "nätisti" ja matka jatkuu. Ihan järkkyä, mutta se toimii...jopa autojen luona! Unbelievable!
Kauaa ei kärsivällisyys Loffolla riitä, mutta ihan selkeästi on mennyt jakeluun "nätisti" käsky. Mulla oli eilen lempilelu mukana ja tänään sitten uusia nameja, jotka toimivat jopa paremmin kuin lelu. Heinikin pystyi Loffoa taluttamaan ajoittain, kun jätkä ei kiskonut kuin husky. Siistiä. Olin aivan fiiliksissä tänään lenkillä, kun jätkä ottaa niin ihanasti kontaktia ja voi pitää irti ja luottaa sen tulevan luokse. Tosin heti, kun olin tämmöisessä leijuntatilassa yhdestä pihasta syöksyi muriseva cockeri. Ehdin ajatella, että onneksi Loffo oli irti ja sitten ne jo juoksivatkin siellä ympyrää. Sain kyllä jätkän mukaani, kun lähdin jatkamaan matkaa.
Huomenna mennään aamulla hallille harkkaamaan uudet ajatukset päässä. Kiitos taas Jennille antoisasta puhelinkeskustelusta. Nyt aion ihan oikeasti kiinnittää ohjaukseeni enemmän huomiota ja nimenomaan siihen mitä ohjauksellani haluan viestiä. Sami tulee mukaan (lievä pakotus ;)) kuvaamaan, joten ehkä saan jotain videomatskuakin nettiin jossain vaiheessa. Ainakin itseäni varten erittäin hyödyllistä nähdä.
Nyt lapset suihkuun ja nukkumaan, jotta saan sen kauan himoitsemani punkkulasin käteeni...:D
Eilen ja tänään olen lenkillä pysähtynyt, kun remmi on kiristynyt liikaa. Mun tapauksessa liikaa tarkoittaa sitä, että Loffo vetää itsensä matalaksi ns. vetoasentoon. Olen kieltänyt ennen pysähtymistä ja vaatinut katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä. Käsky "nätisti" ja matka jatkuu. Ihan järkkyä, mutta se toimii...jopa autojen luona! Unbelievable!
Kauaa ei kärsivällisyys Loffolla riitä, mutta ihan selkeästi on mennyt jakeluun "nätisti" käsky. Mulla oli eilen lempilelu mukana ja tänään sitten uusia nameja, jotka toimivat jopa paremmin kuin lelu. Heinikin pystyi Loffoa taluttamaan ajoittain, kun jätkä ei kiskonut kuin husky. Siistiä. Olin aivan fiiliksissä tänään lenkillä, kun jätkä ottaa niin ihanasti kontaktia ja voi pitää irti ja luottaa sen tulevan luokse. Tosin heti, kun olin tämmöisessä leijuntatilassa yhdestä pihasta syöksyi muriseva cockeri. Ehdin ajatella, että onneksi Loffo oli irti ja sitten ne jo juoksivatkin siellä ympyrää. Sain kyllä jätkän mukaani, kun lähdin jatkamaan matkaa.
Huomenna mennään aamulla hallille harkkaamaan uudet ajatukset päässä. Kiitos taas Jennille antoisasta puhelinkeskustelusta. Nyt aion ihan oikeasti kiinnittää ohjaukseeni enemmän huomiota ja nimenomaan siihen mitä ohjauksellani haluan viestiä. Sami tulee mukaan (lievä pakotus ;)) kuvaamaan, joten ehkä saan jotain videomatskuakin nettiin jossain vaiheessa. Ainakin itseäni varten erittäin hyödyllistä nähdä.
Nyt lapset suihkuun ja nukkumaan, jotta saan sen kauan himoitsemani punkkulasin käteeni...:D
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Kärsimätön ukko ja akka
Me täydennetään Loffon kanssa kyllä toisiamme. Tai siis ehkä ei täydennetä, vaan tuetaan. Ollaan samiksii! Mikä ei tässä tapauksessa välttämättä ole kauhean hyvä juttu...Me vaan halutaan radalle, meillä on kiire, me mennään lujaa, me hosutaan. Me ollaan ME.
Eilen harkoissa yritin hieman irrottautua tästä symbioosista ja keskittyä siihen, että palautan Loffon lähdössä, jos se hiipii. Paikasta ei luisteta. Palkkasin sitä taaksepäin muutamia kertoja, kävin tunkemassa makkaraa suuhun ("hyi helvetti, mitä toi mulle syöttää, mä oon töissä" tuumi Loffo). Otin niskapersotteella kiinni ja palautin takas, kun hiipi. Korvat vaan vähän luimahti, mutta maaninen katse oli edelleen aitoja kohden. Painoin istumaan perskarvoista, kun seisten ei ainakaan pysy paikalla. Eiköhän se siitä :D Istuen pysyy paremmin, joten täytynee laittaa istumaan tai makaamaan lähtöön. Ja muistaa treenata tätä joka kerta.
Kotonakin toki treenataan paikallaoloa ja ei se siellä olekaan mikään ongelma. Miksi olisi!? Eihän siellä ole mitään aitoja sun muita härpäkkeitä. Ja ulkonakin treenataan. Yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi, että jätkä tajuaa pysyä paikalla, kun minä sanon niin. Vielä on vuosi aikaa ennen ekaa starttia :D
Jennin vinkistä treenattiin neliötä. Otin neliön läpi juoksua, palkka edessä. No problem. Sitten välistä vetoja, no problem. Ainoa problem on siinä, että jos mulla ei oo lelu näkyvillä, jätkä etsii sitä. Sitten se ei haittaa, jos koissu näkee kuinka tungen sen ihanan hiekkaisen köyden paitani alle. Silloin lelu on turvassa ja poitsu tietää saavansa sen maalissa. Mutta voi hyvää päivää sitä reagointinopeutta. Mua niin naurattaa, kun tein jotain ihmekuviota, niin hukkasin koiran muutamaksi sekunniksi. Tuntui ihan, että se oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Mutta -dadaa- siellähän se mun selän takana. Missäs muualla.
Se ihmekuvio oli jotenkin näin. Hyppy - siivekkeen kierto,tiukka käännös oikealle, sokkari ja matka eteenpäin. Ymmärtääkö joku fiksu mikä ton nimi on?
Lopuksi tein vielä radan. 6 estettä. Enkat. Tosin palkkasin välillä tossa persjättö -kohdassa. Sai oikein jo juosta ja hyvin ohjautui pussista putkeen ja sieltä vielä aidalle. Ihq.
Eilen harkoissa yritin hieman irrottautua tästä symbioosista ja keskittyä siihen, että palautan Loffon lähdössä, jos se hiipii. Paikasta ei luisteta. Palkkasin sitä taaksepäin muutamia kertoja, kävin tunkemassa makkaraa suuhun ("hyi helvetti, mitä toi mulle syöttää, mä oon töissä" tuumi Loffo). Otin niskapersotteella kiinni ja palautin takas, kun hiipi. Korvat vaan vähän luimahti, mutta maaninen katse oli edelleen aitoja kohden. Painoin istumaan perskarvoista, kun seisten ei ainakaan pysy paikalla. Eiköhän se siitä :D Istuen pysyy paremmin, joten täytynee laittaa istumaan tai makaamaan lähtöön. Ja muistaa treenata tätä joka kerta.
Kotonakin toki treenataan paikallaoloa ja ei se siellä olekaan mikään ongelma. Miksi olisi!? Eihän siellä ole mitään aitoja sun muita härpäkkeitä. Ja ulkonakin treenataan. Yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi, että jätkä tajuaa pysyä paikalla, kun minä sanon niin. Vielä on vuosi aikaa ennen ekaa starttia :D
Jennin vinkistä treenattiin neliötä. Otin neliön läpi juoksua, palkka edessä. No problem. Sitten välistä vetoja, no problem. Ainoa problem on siinä, että jos mulla ei oo lelu näkyvillä, jätkä etsii sitä. Sitten se ei haittaa, jos koissu näkee kuinka tungen sen ihanan hiekkaisen köyden paitani alle. Silloin lelu on turvassa ja poitsu tietää saavansa sen maalissa. Mutta voi hyvää päivää sitä reagointinopeutta. Mua niin naurattaa, kun tein jotain ihmekuviota, niin hukkasin koiran muutamaksi sekunniksi. Tuntui ihan, että se oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Mutta -dadaa- siellähän se mun selän takana. Missäs muualla.
Se ihmekuvio oli jotenkin näin. Hyppy - siivekkeen kierto,tiukka käännös oikealle, sokkari ja matka eteenpäin. Ymmärtääkö joku fiksu mikä ton nimi on?
Lopuksi tein vielä radan. 6 estettä. Enkat. Tosin palkkasin välillä tossa persjättö -kohdassa. Sai oikein jo juosta ja hyvin ohjautui pussista putkeen ja sieltä vielä aidalle. Ihq.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
On se BC
Nyt alkaa olemus olemaan ihan bordercollien oloinen. Ei sen puoleen, että olisin hirveästi koiran rotua aikaisemminkaan epäillyt, mutta maanantain harkoissa totesin sen todella. Koko olemus oli juuri sellainen millaisena olen tottunut bortsun agilityradalla näkemään. Ennen lähtöä jännittynyt, matalana seisova tiukasti esteet katseella lukitseva koira, lähtökäskyn tultua räjähdysmäinen vauhti. Tosin sitä lähtökäskyä voisi hieman tarkemmin odottaa..diibadaabaduu. Pientä hiiviskelyä havaittavissa. Tähän sopii tämä vanha tuttu:
http://www.youtube.com/watch?v=moOn4gXT_kc
Treenit meni ihan ok, jotakin uutta pitäisi kehittää. Ehkä lisätä esteiden määrää, kuten Tanja ehdotti. Oikealta puolelta putkeen leikkaus ei toimi, ei irtoa. Aalle livahti seisomaan milloin mistäkin ja pussi mentiin jo tosi lujaa. Kahden aidan ja pussin suoralla Marjo jäi kuin seisomaan. Onneksi saan nostaa rimat jossain vaiheessa :)
Kotona Loffo on ruvennut murkkuilemaan. Tai no, onko se nyt kovin iso ihme, että koira ei pysy polvenkorkuisen esteen takana koko päivää. Nyt se on keksinyt, että siitä voi tulla yli. Maanantaina kotiin tullessani minua kohtasi ihana näky, kun Loffo oli lastenhuoneen hyllyltä ottanut anopin pehmokoiran, joka on täytetty sahanpuruilla. Tai siis oli täytetty. Nyt ne täytteet on kylläkin purettu meidän matoille. Että oli sitten sen valinnut kymmenien pehmolelujen joukosta. Loffo oli joutunut kiipeämään tuolille, jotta oli saanut sen...ei mikään helpon tien kulkija.
Uhri:
.jpg)
Syyllinen:
.jpg)
Tiistai -iltana Loffo oli Jennin ja Markon luona iltakylässä, että sain hyvällä mielellä mennä elokuviin. Tosin hyvä mieli loppui aika lyhyeen, kun neiti järjesti kamalan kohtauksen ennen lähtöäni, mutta se onkin sitten toinen tarina. Leffa oli ihana, Alice in Wonderland :)Jenni oli sillä aikaa saanut otettua makeita kuvia meidän miehestä:
Säästän loppukuvia myöhempiin teksteihin :) Myös videokamera on tullut hankittua ja ehkäpä pääsiäisen aikaan saan tänne videomateriaalia Loffon treeneistä. Näistä itse oppii hurjasti, kun näkee miten typerästi siellä radalla sössii. Asenne kohdallaan :D
http://www.youtube.com/watch?v=moOn4gXT_kc
Treenit meni ihan ok, jotakin uutta pitäisi kehittää. Ehkä lisätä esteiden määrää, kuten Tanja ehdotti. Oikealta puolelta putkeen leikkaus ei toimi, ei irtoa. Aalle livahti seisomaan milloin mistäkin ja pussi mentiin jo tosi lujaa. Kahden aidan ja pussin suoralla Marjo jäi kuin seisomaan. Onneksi saan nostaa rimat jossain vaiheessa :)
Kotona Loffo on ruvennut murkkuilemaan. Tai no, onko se nyt kovin iso ihme, että koira ei pysy polvenkorkuisen esteen takana koko päivää. Nyt se on keksinyt, että siitä voi tulla yli. Maanantaina kotiin tullessani minua kohtasi ihana näky, kun Loffo oli lastenhuoneen hyllyltä ottanut anopin pehmokoiran, joka on täytetty sahanpuruilla. Tai siis oli täytetty. Nyt ne täytteet on kylläkin purettu meidän matoille. Että oli sitten sen valinnut kymmenien pehmolelujen joukosta. Loffo oli joutunut kiipeämään tuolille, jotta oli saanut sen...ei mikään helpon tien kulkija.
Uhri:
.jpg)
Syyllinen:
.jpg)
Tiistai -iltana Loffo oli Jennin ja Markon luona iltakylässä, että sain hyvällä mielellä mennä elokuviin. Tosin hyvä mieli loppui aika lyhyeen, kun neiti järjesti kamalan kohtauksen ennen lähtöäni, mutta se onkin sitten toinen tarina. Leffa oli ihana, Alice in Wonderland :)Jenni oli sillä aikaa saanut otettua makeita kuvia meidän miehestä:
Säästän loppukuvia myöhempiin teksteihin :) Myös videokamera on tullut hankittua ja ehkäpä pääsiäisen aikaan saan tänne videomateriaalia Loffon treeneistä. Näistä itse oppii hurjasti, kun näkee miten typerästi siellä radalla sössii. Asenne kohdallaan :D
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Viikonlopun touhuja
Olipa hyvä päätös pistää blogi suojatuksi. Mua vähän ahdisti, kun en tiennyt ketä täällä kuikuilee, kun tulee niin vähän kommentteja. Kuitenkin näin, että porukkaa kävi. No se siitä :)
Viikonloppuna Loffo sosiaalisti itseään entisestään. Käytiin molempina päivinä koirapuistoissa. Lauantaina oltiin Vaskiluodon puistossa ja sinne hyväksi onneksi tuli samanikäinen jack russelin terrieri. Kokoerosta huolimatta pojat leikkivät kivasti yhdessä ja Loffo osoitti hienoa kykyä asettua pienemmän asemaan. Ei ollenkaan liian rajua, vaan antoi terrierin ajaa itseään takaa ja sitten pisti selälle sen edessä, että toinen sai mönkiä päällä. Heini oli mukana ja ennen kaverin tuloa leikittiin piilosta. Heini meni milloin minkäkin kiven, puun taakse ja Loffo sai etsiä. Hienosti löysi aina, vaikka aina minäkään en tiennyt missä Heini oli. Olen vähän haaveillut hakutreenien aloittamisesta, joten tämä olkoon alkulämmittelynä sille. Heinikin jaksoi hyvin leikkiä. Kiva sekin.
Sunnuntaina oltiin Palosaaren koirapuistossa. Sinne oltiin sovittu treffit sheltti Nemon kanssa. Loffo oli nyt ihan samankokoinen Nemon kanssa ja jätkillä synkkasi myös hienosti. Palosaarellahan puisto on jaettu pienten ja isojen koirien alueisiin ja nuo meidän jätkät on kyllä ihan siinä rajoilla kumpia ovat. Yksi täti sitten veti herneet neesuun, kun me oltiin kuulemma väärällä puolella. Hauskinta tässä oli se, että hänen cavalierinsa oli aivan yli kiltti ja meidän pojat leikki tosi nätisti sen kanssa. Ei ollut mitään vaaratilanteita lähelläkään. Täti oli vähän herkkänä. Koirien koossakin oli eroa ehkä pari kiloa.
Loffo on nyt keksinyt, että keittiön ja olohuoneen välissä olevan aidan tyngän voi kevyesti ylittää. Siis sehän on vain noin polvenkorkuinen este, joka toistaiseksi on toiminut hyvin. Nyt jätkä ihan pokkana hyppii siitä yli mennen, tullen ja palatessa. Joskus, kun jäpäytän sen itse teosta, esim. takajalat ovat vielä keittiössä, poitsu vetäytyy korvat luimussa takaisin "emmääämitään". Aamulla herättiin siihen, kun jätkä tuli meidän sänkyyn pussailemaan. En nyt ihan hirveän pahaksi katsonut...
Tänä iltana päästäänkin sitten treenaamaan. Jo on taas aikakin, alkoi agilityvarpaita jo kutittaa, kun reilu viikko edellisestä kerrasta :) Illan teemana tulee olemaan "oikea". Loffolle tuntuu kaikki olevan vaikeampaa oikealta puolelta, joten hinkataan sitä nyt urakalla, putkeen irtoamisia, leikkauksia. Onneksi Tanja tulee mukaan katsomaan mun perään :)
Viikonloppuna Loffo sosiaalisti itseään entisestään. Käytiin molempina päivinä koirapuistoissa. Lauantaina oltiin Vaskiluodon puistossa ja sinne hyväksi onneksi tuli samanikäinen jack russelin terrieri. Kokoerosta huolimatta pojat leikkivät kivasti yhdessä ja Loffo osoitti hienoa kykyä asettua pienemmän asemaan. Ei ollenkaan liian rajua, vaan antoi terrierin ajaa itseään takaa ja sitten pisti selälle sen edessä, että toinen sai mönkiä päällä. Heini oli mukana ja ennen kaverin tuloa leikittiin piilosta. Heini meni milloin minkäkin kiven, puun taakse ja Loffo sai etsiä. Hienosti löysi aina, vaikka aina minäkään en tiennyt missä Heini oli. Olen vähän haaveillut hakutreenien aloittamisesta, joten tämä olkoon alkulämmittelynä sille. Heinikin jaksoi hyvin leikkiä. Kiva sekin.
Sunnuntaina oltiin Palosaaren koirapuistossa. Sinne oltiin sovittu treffit sheltti Nemon kanssa. Loffo oli nyt ihan samankokoinen Nemon kanssa ja jätkillä synkkasi myös hienosti. Palosaarellahan puisto on jaettu pienten ja isojen koirien alueisiin ja nuo meidän jätkät on kyllä ihan siinä rajoilla kumpia ovat. Yksi täti sitten veti herneet neesuun, kun me oltiin kuulemma väärällä puolella. Hauskinta tässä oli se, että hänen cavalierinsa oli aivan yli kiltti ja meidän pojat leikki tosi nätisti sen kanssa. Ei ollut mitään vaaratilanteita lähelläkään. Täti oli vähän herkkänä. Koirien koossakin oli eroa ehkä pari kiloa.
Loffo on nyt keksinyt, että keittiön ja olohuoneen välissä olevan aidan tyngän voi kevyesti ylittää. Siis sehän on vain noin polvenkorkuinen este, joka toistaiseksi on toiminut hyvin. Nyt jätkä ihan pokkana hyppii siitä yli mennen, tullen ja palatessa. Joskus, kun jäpäytän sen itse teosta, esim. takajalat ovat vielä keittiössä, poitsu vetäytyy korvat luimussa takaisin "emmääämitään". Aamulla herättiin siihen, kun jätkä tuli meidän sänkyyn pussailemaan. En nyt ihan hirveän pahaksi katsonut...
Tänä iltana päästäänkin sitten treenaamaan. Jo on taas aikakin, alkoi agilityvarpaita jo kutittaa, kun reilu viikko edellisestä kerrasta :) Illan teemana tulee olemaan "oikea". Loffolle tuntuu kaikki olevan vaikeampaa oikealta puolelta, joten hinkataan sitä nyt urakalla, putkeen irtoamisia, leikkauksia. Onneksi Tanja tulee mukaan katsomaan mun perään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)