Tämä blogi on hassu juttu. Vähän väliä huomaan miettiväni, että onko elämässäni tapahtunut mitään blogiin laittamisen arvoista. Tarkoitukseni on kuitenkin tänne kirjoitella treenaamiseen ja koiriin liittyviä juttuja, ei mitään BB -meininkiä...Sorry ;)
Urheilupuolella pikkasen valoa; nyt olen ollut noin viikon kunnossa. Viime sunnuntaina olin Combatissa, ihanaa as always. Mutta maanantaina oli taas hartiat niin jumissa, että päätä jomotti. Sen se usein tekee. Siellä vetää niin täysiä ja, kun kyseessä on nyrkkeilytunti niin johan hartiat jumittaa.
Keskiviikkona yritin mennä juoksemaan. Tai siis menin kyllä. Mutta tein taas perinteisen virheen, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Menin juoksemaan töistä päin. Donon kanssa. Dono sinänsä ei ollut se virhe, vaan se töistä päin meno. Siitä vaan ei tule mitään, kun en ole syönyt kunnon ruokaa alle. Verensokeri laski noin 20 minuutin juoksun jälkeen niin alas, että tuntui noutaja tulevan. Pyörrytti ja heikotti aivan hulluna. Se on kyllä kamala tunne. Laahustin sitten Donon kanssa takaisin anoppilaan ja menin syömään jätskiä...
Hyvää tuossa juoksulenkissä oli se, että Donon kanssa oli mukava alkukuseskelun jälkeen juoksennella. Se juoksi tiukassa remmissä edessä, vetämättä kuitenkaan liikaa. Vähän varmaan canicross -meininkiä. Dono täyttää jo 10 helmikuussa, joten en varmaan sen kanssa nyt rupea juoksulenkkejä sen enempää tekemään, kun ne lonkatkin on niin huonot :/
Eilen oli BodyBalance -tunnilla. Kauhukseni huomasin, että en ole käynyt kyseisellä tunnilla kolmeen kuukauteen. Tunti koostuu joogasta, tai-chistä ja pilateksesta. Ihanan rauhoittava ja tehokas tunti. Jokainen, joka on tehnyt pilatesharjoituksia tietää, että ne tuntuvat. Tai-chi -liikkeet ovat myös mukavia, kun ne oppii ja huomaa kuinka liike voi olla jatkuvaa. Filosofista.
Tänään sitten tuntuukin lihaksissa, että eilen on treenannut. Reidet, kyljet, selkä ja takamus ovat silleen kivasti kipeät. Ja pää. Mutta se ei nyt liittynyt tuohon treeniin. Jostain syystä mulla on jo monena viikonloppuna ollut pää kipeä. Ja ei oo mitään itse aiheutettua, siis ainakaan nesteillä.
Tällä hetkellä odottelen Samia kotiin tulevaksi, että pääsen juoksemaan. Kauhea hinku treenata juoksua enemmän, kun pikkusiskokin on siinä niin pätevä. Jospa vaikka keväällä pääsis puolikkaan juoksemaan. Se olis multa aika hyvä saavutus.
Pentupuolella edetään lopun alkua. Siis siinä mielessä, että enää vajaa kaksi (!) viikkoa pentujen syntymään. Ja se on vähän se!! Oon tätä odottanut jo monta vuotta ja nyt se alkaa olemaan pian todellista. Kuinkakohan kovaa mä hajoan, kun saan vihdoin ja viimein sen oman karvakorvani syliin. Tänään oltiin Minimanissa perheen kanssa ja Heinin kanssa hiplailtiin kaikkia koiratarvikkeita. Niitä oli paljon! Vaikka minkälaisia leluja, remmejä, luita, t-paitoja ja jopa lippiksiä. Sovittiin Heinin kanssa, että sitten, kun pentu syntyy, niin mennään shoppailemaan. Vaan me tytöt. Meidän tulevalle vaaville jotain kivaa :)
3 kommenttia:
Onnea odotukseen!!
Hitto, että aika menee nopeesti.. Donoki jo pian 10 vee :-O
Hassua ajatella tuota teidän koiran odotusta, kun itse en ikinä ole ollut mikään koirafani. tai yleensäkään eläimet ei sytytä. Onneksi meitä on erilaisia ja monia ne sytyttää.
Oot kyllä niin ahkera kuntoilemaan. Hatunnosto siitä!
Sanna
Täältä näppiksen rapsuttelun lomasta (oon näköjään vähän syönyt työpöydän ääressä ja muruja on tuolla joka kolossa...) kommentoin, että run forrester run ja sit puolikkaita juoksemaan! :)
t. kaukana pätevästä oleva pikkusisko
Lähetä kommentti