Paluu arkeen

Tämä viikko on vierähtänyt uusia arkirutineeita opetellessa. Ihan kivasti on mennyt. Yritän herätä aamulla sen verran aikaisin, että ehdin Loffon kanssa ulos ennen kuin lapset heräävät. Tämä onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Loffo on nukkunut boksissaan hienosti yöt, kerran olen käyttänyt yöllä ulkona. En varta vasten herää sitä varten, vaan kun lapset herättävät, niin käyn samalla koiran kanssa. Tai siis avaan oven ja kuikuilen pää oven raossa, että poitsu tekee tarpeensa. Viime yönä oli aika kylmä...hrrrr.

Iltaisin ollut vaihtelevasti actionia. Maanantaina ajattelin, että kääk tätäkö tämä tulee olemaan, kun pentu sai hirveitä hepuleita mennnen, tullen ja palatessa. Aivan riiviö. Nyt kyllä meno hieman rauhoittunut. Kati kävi katsomassa Loffoa tiistaina ja esittelin ylpeänä meidän nenäkontaktiharjoituksia. Kati huomasi, että teen virheen, kun annan namin kädestä enkä laita sitä maahan. Koira oppii, että saa namin aina minuun katsoessani. Merkkaan kyllä nenäkosketuksen naksulla, joten oletin, että se riittää. "Painostuksen" alla päädyin, sitten antamaan namin maasta niin kuin oikeaoppisesti kuuluu.

Nenäkosketuksia ollaan harjoiteltu joka päivä jakkaran päällä ja sitten myös ulkona jalkakäytävän reunoilla. Ei siis autotielle päin, vaan esim koulun pihalla. Ihan kivasti nokkii sielläkin. Taidan vaan välillä unohtaa, että koira on vasta vajaa 10 vkoa, kun otan ehkä turhan monta toistoa ja muutamia kertoja on lähtenyt omia aikojaan pois. Pari toistoa todnäk riittää ja sitten vapautus "tule" käskyllä ja palkka edestä.

Seisomaan nousemista istumasta ollaan myös harkattu lisää ja nyt ei tarvitse enää koskea masuun, vaan riittää, että käsi käy lähellä. Tästä yritän eroon. Sivulle tuloa myös hiottu. Olen ehkä, huom. ehkä, tajunnut tekniikan.

Ihmiset ovat Loffon mielestä niin kivoja, että huhhuh. Kaikkia pitäisi päästä halimaan ja pusimaan. Kuljen nykyään sukka mukana joka paikassa ja sillä palkkaan Loffon aina, kun se katsoo mua tai tulee mua kohti irti ollessaan. Tuntuu, että se on nyt hoksannut mitä tarkoittaa "tule" käsky. Silloin juostaan maman luo täysiä ja revitään sukkaa. Kun haluan, että se päästää irti, sanon "kiitos" ja kaivan sukan sen naskalihampaista. Jätkä lopettaa siltä seisomalta ja alkaa touhuamaan jotain muuta.

Poitsu on muuten nostanut jalkaakin jo melkein joka päivä. Ei voi olla vielä niin iso jätkä :D mutta omasta mielestä on. Nih.

Naapurin Taika snautseri treffattiin yksi ilta. Sen eteen piti ensiksi varmuuden vuoksi kellistyä, mutta sitten nopeasti pyydettiin jo leikkiin. Ihanan luottavainen pentu.

Olen miettinyt myös, että pitäisikö minun vahvistaa Ei -käskyä jotenkin; räminäpurkilla tai vesisuihkulla. Loffo roikkuu jonkun verran pultuissa, puree mua ihan hirveän lujaa (ei muita), yrittää hyppiä sohvalle, hyppää lasten huoneen esteen yli. Siinäpä ne "akuuteimmat". Olen aina tarjonnut ja Heinikin on jo hienosti oppinut tarjoamaan jotain vaihtoehtoista tekemistä, kun Loffo tekee jotain kiellettyä, mutta tajuaako koira siitä, että se oli tekemässä jotain väärää? Ja sitten tuo lasten huoneeseen meneminen - miten sen saisi kätevimmin opetettua, että sinne ei pompita?

Ihanasti kyllä arki menee pikkumiehen kanssa. On sopeutunut ja sulautunut meidän perheeseen mahtavasti. Välillä pissaralli menee överiksi, mutta eiköhän se siitä rauhoitu :D Tulee mieleen tuolla joskus aikaisemmin visioimani tilanne siitä, että pentu juoksee pissaisilla tassuilla ympäriinsä ja lapset pomppii sohvalla...meidän arkea.

Nenäkosketuksia

Eilen harjoiteltiin nenäkosketuksia eli aloitimme kontaktiharjoittelut. Tässä kuva minkälaisessa asennossa Loffo keksi olla "kontaktipinnalla"



Rennosti otetaan tässäkin. Lieneekö tuo nyt kuitenkaan ihan hyvä juttu? Yritän jatkossa palkata vain siitä, kun seisoo. Onkohan tuo alusta liian korkea? Nokkiminen tuntui menevän jakeluun ja tarjosi sitä jo ilman apuja (ts. en pitänyt kiinni takapäästä, vaan pysyi seisomassa). Palkkana oli juustoa. Aloitin käyttämään "touch" sanaa ja nousin seisomaan, kun aluksi olin kyykyssä vieressä.

Päivällä käytiin kävelyllä Piffi -kaupalle. Siellä edessä harjoiteltiin kontaktia, kun meni kaikenlaista kulkijaa ohi. Pahin taisi olla paappa, jolla oli molemmissa käsissään kassit ja niitä voimakkaasti heilutellen "ooh vilken gullig valp". No, valp ei ollut ihan samaa mieltä paapasta.

Eilen treffattiin myös 5 kk ikäinen shelttipoika Qki. Hauska tapaus. Loffo ja Qki leikkivät kivasti yhdessä, vaikka vielä Loffo joutui myöntämään Qkin nopeammaksi ja vahvemmaksi. Uni maistui tämän tapaamisen jälkeen kiitettävästi.

Huomenna olisi sitten paluu arkeen. Töihin. Tosi "kiva" mennä, kun ilmapiiri siellä on varmaan aika järkyttävä. Yt:t alkoi ja lähes koko henkilöstö todnäk irtisanotaan tuotannon siirtyessä muualle. Loffon puolesta en hirveästi murehdi, aion pitää sen max 4 h yksin yhteenmenoon. Tulen välillä käymään kotona tai sitten Sami tulee. Se on ollut joka päivä muutamaan otteeseen yksin ja nykyään jää oikein kivasti häkkiinsä.

Isoja hauvoja tapaamassa

Loffo pääsi tapaamaan isoja bordercollieita, kun kävimme Jennin ja Markon luona. Ensimmäisenä vastassa oli Space, ihana 10 -vuotias herrasmies. Space oli lähinnä kiinnostunut kantamaan mulle kaikkea mitä voisin heitellä. Aika intensiivinen katse. Laitan tähän Jennin ottamia kuvia mukaan. Tässä Loffo ja Space.



Sitten vuorossa oli tapaaminen Loox -neidin kanssa. Tällä kaksikolla synkkasi hienosti <3



Loffo oli oikein reipas ja isot koirat osasivat nätisti kohdella pikkupentua. Ulos päästettiin vielä Spooky -mumma, joka osaa näyttää kaapin paikan itsestään liikaa luuleville kakaroille. Meidän mr. Perfect ei kuulunut näihin, koska Spooky kohteli Loffoa oikein nätisti.

Sisällä käytiin Jennin kanssa läpi sivulle tuloa, nose touchia ja juteltiin hieman koulutusmetodeista. Luulen, että päädyn myös hieman perinteisempään koulutusmalliin, naksua käytetään tukena ja ehkä temppujen opettamiseen käytän oikeaoppista naksutusta.

Sivulle tulo oli varsinainen tekniikkalaji. Käsiä voisi olla muutama lisää. Naksun kanssa harjoiteltiin nenäkosketusta, ilman alustaa ja matkalaukun päällä takapää,siis koiran. Mietittiin myös mitä käskyjä tulen käyttämään kontaktilta poistumiseen ja nenäkosketukseen. Päädyin, että kontaktilta lupa lähteä annetaan käskyllä: TULE ja kosketuskäsky on TOUCH. Nämä tuntuvat suustani tulevan aika luonnollisesti.

Ai niin ja sitten näin ne muutaman päivän vanhat vaavit. Aika söpöjä olivat <3

Ja vielä yksi kuva meidän komeudesta:

Loffo agilityhallissa

Loffo pääsi tänään katselemaan agilityesteitä. Käytiin Tanjan kanssa treenaamassa VASsin hallissa. Loffo siis lähinnä treenasi kuinka siellä pitää käyttäytyä. Otin häkin sisälle ja pentu sai sieltä katsella, kun Linda -villis meni rataa. Kylläpä osasi käyttäytyä. Ei voi olla kuin iloinen kuinka hienosti pikkumies katseli häkistään ääntäkään päästämättä.

Pakkohan sitä tietenkin oli putkea koittaa. Krooku oli mukana ja sen avustuksella putki suoritettiin. Ekaksi hieman jännitti, mutta sitten jo reipastui askel. On se niin pieni vielä, kun kaikki putken muhkurakohdatkin ihmetytti :)

Sitten kierrettiin vähän siivekkeitä. Krooku sytytti hyvin ja jätkä syöksyi hienosti kiertämään. Aaah, kylläpä oli mukavaa oman pikkuhauvan kanssa harkata <3

Eilen illalla herra sai mielettömän iltahepulin. Taitaa olla suht kotiutunut ja vieraskoreus alkaa karista. Karkasi pihasta pensasaidan läpi pyörätielle ja minä perässä. Nyt viimeistään koko kylä tietää meidän koiran nimen. Olin kuin joku hullu sopraano kiljuessani ja pomppiessani pyörätiellä. Ja vielä kun syöksyin sinne pensasaidan läpi myös...mutta ukko tuli luokse - se oli pääasia. Samalla reissulla kävi myös aidan alta ryömien naapurin pihassa köntsällä. Oujee.

Eilen Loffo treffasi siskon snakut Elviksen ja Jaden. Hienosti meni sekin.

Ollaan nyt harjoiteltu muutama kerta sivulle tuloa. Oon ite nyt vähän sekaisin näiden koulutusmetodien kanssa, kun toisaalta haluaisin opettaa silleen, että koira itse tarjoaa liikettä ja palkkaan siitä naksulla. Jotenkaan mulla ei kuitenkaan usko riitä loppuun asti, että siitä mitään tulee ja sitten oon sen namin kanssa siellä sörkkimässä. Äh, hankalaa.

Yöt on mennyt hienosti, kerran yössä olen käynyt päästämässä ulos, muuten nukkuu omassa häkissään eri huoneessa. Pian saan stressata yksinoloa työpäivän aikana, mutta en ihan vielä.

Loffo ja Krooku

Tässä esittelyssä Loffo ja hänen bestiksensä Krooku. Pää on vielä jäljellä. Krookua käsitellään hyvin väkivaltaisesti, mieluiten silmiä tai karvoja repien. Krooku on erikoistunut puunkiertoharjoituksiin. Loffo osaa syöksyä jo useita metrejä Krookun luokse puuta kiertämällä. Taitavia kavereita ja hyvä tiimi :)

Omaan sänkyyn - melkein

Eilen sitten tosiaan päätin, että Loffo nukkuu jatkossa yksin omassa huoneessa ja häkissään. Näin tehtiin. Klo 22 herra laitettiin nukkumaan. Siis heitin nameja häkkiin ja ovi kiinni.

Itsellä oli paha olla, mutta sain kovetettua ja menin nukkumaan korvatulppien kera omaan sänkyyn. Tunnin välein - vähintään - katsoin kelloa ja yritin kuunnella tulppien läpi mahdollista vinkunaa tai haukuntaa. Mitään ei kuulunut. Puoli 4 menin päästämään pennun pihaan. Sieltä se pieni heräsi vähän pökerryksissä eikä ollut edes tarpeitaan häkkiin tehnyt. Ulos teki heti. Hieno hauva :)

Yö jatkui samaan malliin -eli rauhassa. Siis koiran osalta. Omassa sängyssäni en saanut nukuttua, koska a) yritin kuunnella ääniä koko ajan ja se oli hieman hankalaa, kun oli tulpat korvissa :D ja b) mies pyöri IHAN KOKO AJAN. Argh. Jälkimmäisen takia siirryin sitten lattialle patjalle. Oujee.

Hassua,kun tulee niin omien lasten vauva-aika mieleen tästä pentuajasta. Olin ihan samanlainen niidenkin kanssa. Jos nukkuivat, niin piti käydä ihmettelemässä että nukkuvatko nyt ihan oikeasti. Voi huhhuh, kun kerää itellensä ressiä aivan turhasta. Viime yönäkin ajattelin, että Loffo on varmaan tukehtunut luuhun tms. No ei ollut.

Eilen käytiin leikkimässä Nemo -sheltin kanssa. Voi että meni hienosti. Nemo oli ihanan rauhallinen ja antoi pennun rauhassa ensin tutustua. Sitten juostiin. Loffo oikoi, kun ei ihan vielä perässä pysynyt. Loffo vaani ja hiipi. Hyökki kiven takaa. Roikkui karvoissa. Kivaa siis oli :)

Illalla innostuin hieman naksutintreenailemaan. Olen lukenut Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten naksutinkoulutus -kirjaa. Tykkään kovasti ja haluaisinkin, että Loffostakin saisi luovan hassuttelijaoppijan. No hassuttelu puoli eilen ainakin onnistui. Laitoin lusikan lattialle. Naks, kun katsoi lusikkaa ja nami tietty perään. Sitten piti muutaman toiston jälkeen ottaa lusikka suuhun. Se vasta oli kivaa jätkän mielestä. Ei enää keskeyttänyt tekemistä naksun jälkeen, vaan alkoi heittelemään lusikkaa ihan täpiksessä. Eli mikäli kirjan oppeja noudatan, niin palkkio ei ollut yhtä kiva kuin tekeminen. Siis nami. Mulla oli vaan kuivamuonaa. Ei jätkää ainakaan kolina heilauttanut, koska aika kiva meteli syntyi kun lusikka lenteli laattalattiaan.

Tänään jatketaan yksinoloharjoituksia, treenataan ehkä jotain pientä aivojumppaa ja päivällä haetaan lapset hoidosta.

Ristiriitaisia mietteitä

Voi ah tätä koirankoulutuksen ihanuutta. Huomaa lievä ironia äskeisessä lauseessa. Monenlaisia ajatuksia ja neuvoja; liikaa tietoa. Too much information -aarghh! ;) Sama dilemma kuin lasten kasvatuksessa - haluan niin kovasti tehdä oikein ja niin, että ei jää traumoja ja että meillä on hyvä suhde. Mutta, kun oma pää ei taida kestää..Kaikki pitää onnistua heti nyt eikä hetken päästä.

Lähinnä nyt mietityttää tuo yksinolo. Vertaan sitä mielessäni lasten unikouluun. Tiedän, että nyt on kyseessä koira, mutta silti tuo vertaus pysyy päässäni. Oma tyttäreni oli huono nukkuja ja on sitä edelleenkin. Emme kuitenkaan tehneet ns. huutounikoulua, vaan yritimme pehmein konstein. Nyt kompromissina neidillä on patja meidän makkarissa ja tulee sinne yöllä nukkumaan. Sanoisinko, että win-win loppuviimeksi.

Haluan, että koirani nukkuu yönsä hyvin ja rauhassa. En halua enää heräillä karvaelukan tekemisiin. Silti sen poissulkeminen laumasta askarruttaa ja varsinkin, kun pieni protestoi kovasti sitä vastaan. Asiahan olisi helposti ratkaistavissa ottamalla pentu meidän makkariin. Mutta kolikolla on toinenkin puoli - kuka sitä trafiikkia jaksaa. Ei kukaan pidemmän päälle.

Neuvoja on monenlaisia. Quick and Dirty vai hitaasti hyvä tulee. Taidan valita jonkun välimuodon. Kannoin äsken unisen pennun häkkiinsä ja laitoin oven kiinni. Siellä se nyt nukkuu. Saattaapi olla, että ongelma on päässäni. Kuten niin usein...

Tänään olen laittanut sen häkkiinsä kolme kertaa ja vapauttanut, kun se on joko herännyt tai ollut hiljaa hetken. Kaimion mukaan näitä harjoituksia voi tehdä päivässä vaikka kuinka monta. Mulla on vielä 6 päivää aikaa ennen töihin menoa...

Tässä siis viikon treeniohjelma:
Maanantai: useita, lyhyitä yksinolojaksoja häkissä minun ollessa kotona
Tiistai: pidennä yksinolojaksoja häkissä ja ole poistuvinasi
Keskiviikko: jos ti mennyt hyvin, poistu pihalle, palaa vasta kuin hiljaista
Torstai: jos ke mennyt hyvin, pidennä poissaoloja. Välillä lyhyempiä.
Jne.

Lisäksi ruoka häkkiin. Ja ensi yöksi päätin juuri, että siirryn omaan sänkyyn. Huutakoon. Harvinaisen sekava kirjoitus :D

Keskiviikkona mennään agilityhallille. Ihan siis turistiksi, vaikka ehkä siellä putkessa voisi piipahtaa :) Tänään iltapäivällä treffataan 9kk vanha Nemo -sheltti. Ja jossain vaiheessa tällä viikolla päästään tukiopetukseen co-owner Jennin luokse :)