Tämä viikko on vierähtänyt uusia arkirutineeita opetellessa. Ihan kivasti on mennyt. Yritän herätä aamulla sen verran aikaisin, että ehdin Loffon kanssa ulos ennen kuin lapset heräävät. Tämä onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Loffo on nukkunut boksissaan hienosti yöt, kerran olen käyttänyt yöllä ulkona. En varta vasten herää sitä varten, vaan kun lapset herättävät, niin käyn samalla koiran kanssa. Tai siis avaan oven ja kuikuilen pää oven raossa, että poitsu tekee tarpeensa. Viime yönä oli aika kylmä...hrrrr.
Iltaisin ollut vaihtelevasti actionia. Maanantaina ajattelin, että kääk tätäkö tämä tulee olemaan, kun pentu sai hirveitä hepuleita mennnen, tullen ja palatessa. Aivan riiviö. Nyt kyllä meno hieman rauhoittunut. Kati kävi katsomassa Loffoa tiistaina ja esittelin ylpeänä meidän nenäkontaktiharjoituksia. Kati huomasi, että teen virheen, kun annan namin kädestä enkä laita sitä maahan. Koira oppii, että saa namin aina minuun katsoessani. Merkkaan kyllä nenäkosketuksen naksulla, joten oletin, että se riittää. "Painostuksen" alla päädyin, sitten antamaan namin maasta niin kuin oikeaoppisesti kuuluu.
Nenäkosketuksia ollaan harjoiteltu joka päivä jakkaran päällä ja sitten myös ulkona jalkakäytävän reunoilla. Ei siis autotielle päin, vaan esim koulun pihalla. Ihan kivasti nokkii sielläkin. Taidan vaan välillä unohtaa, että koira on vasta vajaa 10 vkoa, kun otan ehkä turhan monta toistoa ja muutamia kertoja on lähtenyt omia aikojaan pois. Pari toistoa todnäk riittää ja sitten vapautus "tule" käskyllä ja palkka edestä.
Seisomaan nousemista istumasta ollaan myös harkattu lisää ja nyt ei tarvitse enää koskea masuun, vaan riittää, että käsi käy lähellä. Tästä yritän eroon. Sivulle tuloa myös hiottu. Olen ehkä, huom. ehkä, tajunnut tekniikan.
Ihmiset ovat Loffon mielestä niin kivoja, että huhhuh. Kaikkia pitäisi päästä halimaan ja pusimaan. Kuljen nykyään sukka mukana joka paikassa ja sillä palkkaan Loffon aina, kun se katsoo mua tai tulee mua kohti irti ollessaan. Tuntuu, että se on nyt hoksannut mitä tarkoittaa "tule" käsky. Silloin juostaan maman luo täysiä ja revitään sukkaa. Kun haluan, että se päästää irti, sanon "kiitos" ja kaivan sukan sen naskalihampaista. Jätkä lopettaa siltä seisomalta ja alkaa touhuamaan jotain muuta.
Poitsu on muuten nostanut jalkaakin jo melkein joka päivä. Ei voi olla vielä niin iso jätkä :D mutta omasta mielestä on. Nih.
Naapurin Taika snautseri treffattiin yksi ilta. Sen eteen piti ensiksi varmuuden vuoksi kellistyä, mutta sitten nopeasti pyydettiin jo leikkiin. Ihanan luottavainen pentu.
Olen miettinyt myös, että pitäisikö minun vahvistaa Ei -käskyä jotenkin; räminäpurkilla tai vesisuihkulla. Loffo roikkuu jonkun verran pultuissa, puree mua ihan hirveän lujaa (ei muita), yrittää hyppiä sohvalle, hyppää lasten huoneen esteen yli. Siinäpä ne "akuuteimmat". Olen aina tarjonnut ja Heinikin on jo hienosti oppinut tarjoamaan jotain vaihtoehtoista tekemistä, kun Loffo tekee jotain kiellettyä, mutta tajuaako koira siitä, että se oli tekemässä jotain väärää? Ja sitten tuo lasten huoneeseen meneminen - miten sen saisi kätevimmin opetettua, että sinne ei pompita?
Ihanasti kyllä arki menee pikkumiehen kanssa. On sopeutunut ja sulautunut meidän perheeseen mahtavasti. Välillä pissaralli menee överiksi, mutta eiköhän se siitä rauhoitu :D Tulee mieleen tuolla joskus aikaisemmin visioimani tilanne siitä, että pentu juoksee pissaisilla tassuilla ympäriinsä ja lapset pomppii sohvalla...meidän arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti