Mietteitä karsinnoista

Olin viime viikonloppuna katsomassa maajoukkueen karsintoja. Koko perhe lähti reissuun mukaan (paitsi Loffo), mutta Sami ja lapset viettivät aikaa Turussa ja minä sain istua rauhassa kisapaikalla ihan niin kauan kuin jaksoin.

Mistäköhän sitä aloittais. Maxit oli ihania, kuvasin paljon bortsuja ja muutama muukin taisi linssiin tarttua. Minit pettymys, tylsää ja tasaista ja hidasta, paljon virheitä. Medit jo ihan ok, mutta ei sielläkään mitään suurta ahaa -elämystä tullut. Hirveät tasoerot kyllä minien ja maxien välillä. Kerttu ja Karoliina suunnilleen ainoana, jotka siellä säväyttivät. Ja mun ei tarvi hirveesti miettiä koska on ollut huippurata, mun ihokarvat kertoo sen! Ja silmät. Ekan Jennin ja Konnan radan jälkeen oli silmätkin pitkään märkänä.

Oli mielenkiintoista katsoa kuinka Janita teki joissain kohdin erilaisia valintoja ohjauksessa kuin muut. Hän myös tutustui eri tavalla ratoihin kuin muut. Tuntui miettivät enemmän koiran linjoja ja eri kohtia, kun useimmat taas ehkä keskittyvät vain siihen, että muistavat radan.

Radat näyttivät kohtuullisilta ja muutamia treenijuttuja aion testata Loffon kanssa. Putkijarrutukset, kepeillä sivuirtoamiset, kaukaa kiertoihin lähetykset - nämä ovat ohjelmassa keskiviikkona. Tai itse asiassa kiertoon lähetyksiä treenasin jo tänään - pihassa, männyn kanssa. Kisojen jälkeen halu päästä kisaamaan nousi tooosiii kovaksi ja tänään kun makasin pilatestunnin loppurentoutuksessa (jossa olisi pitänyt olla ajattelematta mitään) mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mitä kaikkea pitää harkata ja tehdä ennen ensi vuoden maaliskuuta!

Listaan tähän näitä mieleen pöllähtäneitä juttuja:
- Loffon fyysinen huolto - selvitettävä kuinka usein ja miten
- Mun juoksukunto ym - ruvettava tekeen tosissaan töitä, että pystyn liikkumaan hyvin olematta este koiran etenemiselle
- Tekniset taidot - kehitettävä osaamista eri kouluttajien avulla, hankittava kokemusta eri esteistä, eri olosuhteista. Keskityttävä JOKA treenissä siihen, että olen RAUHALLINEN ja SELKEÄ, mutta NOPEA!
- Pääkoppa - keskusteltava kokeneempien kanssa kisarutiineista sekä kehitettävä itselle sopiva metodi, jolla pystyn menemään radalle sopivan coolina
- Arkijutut - oltava entistä johdonmukaisempi Loffon arkihommissa

Loffon fyysinen kunto on tällä hetkellä hyvä, mutta vähän jo mietityttää lähestyvä vuoden ikä, jolloin jätkä kuvataan. Sitten nähdään mitkä on peruslähtökohdat. Munkin kunto on varmaan keskivertoa parempi. Tekninen osaaminen on se mihin pitää eniten panostaa sekä pääkoppa.

Vielä, kun saisi vuorokauteen tunteja lisää ja tästä maksettaisiinkin jotain, niin homma olisi siinä :)

Pienistä asioista isoja

On jäänyt päivittämättä parit viimeiset harkat. Tänään oltiin Tanjan kanssa ja niiden jälkeen oli sama fiilis kuin viime viikollakin. Alakuloinen ja pettynyt. Loffo on aloittanut uudestaan lähdössä hiippailemisen. Tästä syystä olin aika maassa treenien jälkeen. Välillä tää oli ihan kunnossa, mutta nyt jostain syystä se taas tekee sitä. Istuu lähtöön, pää alas, vaanii esteitä. Astun yhden askeleen ja jo jätkä on joko noussut hiipimään tai ainakin siirtää etutassuaan. Komennan. Laittaa kinttunsa takas. Käännän selän. Ja taas se liikkuu. Argh! Siinähän se fiilis sit meneekin.

Kun vihdoin päästään liikkeelle, niin hienosti se menee. Koira -raukka on vaan niin innoissaan agilityjutuista, että ei malta. Mutta kun se nyt vaan on pakko malttaa. Eihän mistään tuu mitään, jos joudun miettimään, että karkaako se tai pahimmassa tapauksessa yritän ottaa sitä kiinni radalla ja ohjaamaan paniikissa. No thanks!!

Soitin terapeutilleni Jennille, jolla oli taas viisaita neuvoja :) Niistä innostuneena istuttiin Loffon kanssa illalla autotien varressa ja naksuteltiin. Kyllähän se istui vaikka autoja huristeli ohi. Sillä on nimittäin vieläkin ajoittain tapani vaania autoja, joten tästä syystä ajattelin, että saan suht saman fiiliksen sille päälle. En ehkä ihan saanut, mutta varmasti jotain hyötyä tästä oli. Lisäksi täytyy ottaa entistä perusteellisempaan käyttöön kaikki tilaisuudet, joissa jätkän pitää odottaa vuoroaan tms.

Paljon kaikenlaista harkoissa ollaan tehty. Puomi osataan nyt aika kivasti ilman remmiä, kepit menee kaarilla hienosti ja tietty ohjaushommat aina, kun ite osaan niin toimii. Pakkovalssinkin luulen sisäistäneeni ja päällejuoksut menee ku vettä vaan. Kulta se on. Vähän kärsimätön vaan. Semmoinen koira kuin emäntä taitaa päteä meihin!

Luin Tammisen kirjan "kausi elämästäni". Mä jotenkin tykkään siitä tyypistä (tai sen julkisuuskuvasta) tosi kovaa. Sen intohimo ja kuinka se paneutuu asioihin on ihailtavaa. Ja se ego :) Kirjassa oli paljon asioita, joita voi soveltaa myös agilityyn ja kaikkeen tekemiseen missä on tavoite. Täytyy jossain vaiheissa kirjoittaa pieni referaatti kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Jospa tässä loman jossain vaiheessa ehtis...

Lisäksi mietin tänään, että haluaisin tehdä itsestäni SWOT -analyysin. Haluaisin miettiä vahvuuksiani, heikkouksiani, mahdollisuuksiani ja uhkiani. Nimenomaan agilityyn liittyen, mutta myös työjuttuihin soveltaen. Mua on alkanut ärsyttämään se piirre itsessäni, että hosun liian monta asiaa yhtäaikaa ja mitään en tee kunnolla. Jotenkin peilaan Loffosta itseäni, vaikka saattaa kuulostaa vähän hassulta. Se on vaan niin mun näköinen koira. Hyvässä ja pahassa.

Huomenna lähden Turkua kohti ja viikonloppu menee karsintoja jännittäessä. Aion nauttia täysillä hyvistä suorituksista, miettiä kuinka itse veisin ja katsoa kuinka muiden koirat pysyvät lähdöissä...

Pujottelustara jatkaa voittokulkuaan

Kyllä revettiin Tanjan kanssa harkoissa eilen, kun otettiin Loffon kanssa keppejä. Kaaret oli ja otin sitten remmissä. Jätkä ihan coolina vetää ne pää alhaalla pujotellen, ei tarvinnut remmistä yhtään apuja. Muutama kerta näin, sitten "otetaanko remmi pois" "eeii" "otetaan vaan, kokeillaan" "no, yhden kerran". Hih ja jätkä pujotteli. Naurettiin ihan vääränä, kun en oikeesti tajuu, että tommosta onkaan. Onko nuo kaikki bortsut noin helppoja :D Tokan kerran veti jostain ihmekulmastakin kepeille. Sit maltettiin lopettaa. Ens kerralla vois vähentää kaaria :D No, ei sentään. Kait...

Muutenkin meni aivan ihanasti harkat. Nyt jätin lelun maaliin useamman kerran ja aika vaikeita kuvioita viriteltiin. Käännökset on tiukkoja ku mitkä, nuolee siivekkeet ihan täysin. Ei yhtään hetsannut sitä, että lelu on maalissa vaan toimi makeesti mun ohjauksessa. Tehtiin yhdessä :) Sit loppusuoralla hakeutui lelulle. Just niinku pitikin.

Puominkin meneminen on muhinut äijän päässä ja nyt se ei pelottanut yhtään. Laitettiin nameja ja pidettiin remmissä. Tanja toisella puolella tukena. Hyvin meni ja hyvin meni kontaktille.

Nyt tarttee keskittyä Hollanti - Uruguay matsiin ja huomenna mökille uimaan. Loffo onkin varsinainen vesipeto :)

Tuleva pujottelustara on syntynyt

Tovi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä eikä treenirintamalla ole mitään tapahtunutkaan. Mulla oli viikon reissu Puolaan, ekaksi 4 päivää koulutusta ja sitten Sami tuli sinne ja käytiin Krakovassa ja Auschwitzissä. Oli erittäin mukava ja rentouttava viikko. Auschwitz kokemuksena pysäyttävä. En voi tajuta, että tuollaista on voinut tapahtua. Järkyttävää.

Tosin kovin fyysisesti levänneenä en tullut takaisin. Koulutusporukan kanssa oli iltaisin aikasta kovaa menoa ja sanotaanko näin, että puolalainen kansanjuoma tuli tutuksi. Huh. Nyt takaisin terveiden elämäntapojen äärelle.

Loffo oli hoidossa ekaksi Jennillä ja Markolla ja siellä oli kuulemma viettänyt aikaansa juosten rinkiä TiuTaun kanssa ympäri pihaa. Loppuviikon jätkä oli Laihialla ihastuttamassa Anttia ja Camillaa. Heillä on dreeveri ja suomenpystykorva. Hyvin oli dreeverin kanssa tultu juttuun, mutta suomenpystykorva Pomo oli joutunut olemaan evakossa. Oli muuten ensimmäinen koira, jolle Loffo on sanonut takaisin :o eli löytyy siitäkin potkua, jos on ihan pakko.

Maanantaina oltiin treenaamassa pitkästä aikaa. Olipa ihanaa. Kyllä agility on _se_ juttu mulle. Sain ihan hirveät kiksit, kun näin kuinka nopeasti tuo mun jätkä oppii esim. pujottelemaan. Aivan järkkyä. Sille näytettiin nyt toista kertaa kepit. Laitettiin kaaret ja vein sen remmillä. Tyyppi kiskoo hulluna edessä ja PUJOTTELEE! Ihan selkeesti. Oon vieläkin ihan järkyttynyt :o :D Toki se nyt muutamia kertoja tuli kaarien alta ja yli, mutta sounot. Aivan valtavan hieno aloitus!!!!

Otettiin myös puomia. Sitä se jännitti tai jotain. Hokattiin, että saattoi stressata leluansa, jonka olin jättänyt puomin viereen maahan. Tuntui, että se veti koko ajan sinne päin. Puomi oli siis liian pitkä hänen mielestään :D Piti päästä heti palkalle, vaikkapa sieltä ylhäältä! No, tätä otetaan rauhassa joka kerta apuohjaajan kanssa, niin eiköhän se sieltä lähde.

Ohjausjutuista otin niistoa, eteen irtoamista ja välistä vetoja. Niistot ja välistä vedot menee hienosti, mutta irtoaminen eteen on kyllä vähän niin ja näin. Vaikka Tanja seisoi lelun kanssa maalissa, niin jätkä ei vaan tajuu. Juoksee ja kattoo mua ja pomppii ylöspäin. No, kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen hokas, että tolla toisella on toi patukka. Tanja -raukka oli ihan kauhuissaan, kun Loffo syöksyi hampaat irvessä patukkaan kiinni :D Vähän eri voimalla kuin puudelit. Muistan aina itsekin, kun Timonia ohjastin kerran, niin se voima oli jotain järkyttävää. Hirvitti muakin silloin.

Kaiken kaikkiaan kiva mieli jäi treeneistä - yleensä aina jää, kun tuon ukon kanssa jotain touhuaa. Juoksemassa olen sen kanssa ollut myös muutamia kertoja, ihan sillä Canicross -vyöllä. Alkulenkki menee hienosti, vetää edessä varmaan ihan oikeaoppisesti. Loppulenkistä alkaa lönköttelemään vieressä. Juoksen noin 5 kilsaa. Tylsää (?) vaan, kun on näin lämmin niin jää juoksentelut vähemmälle.

Juhannuksena oltiin mökillä lapsilauman (4 lasta) ja koirien kanssa (Dono ja Loffo). Ja tietty aikuiset päälle. Loffo pärjäsi hienosti Donon kanssa, vaikka vanhalla herralla olikin hyvin tarkat säännöt missä Loffo saa liikkua ja kuinka lähelle voi Donoa tulla. Loffo kunnioitti sääntöjä ja homma meni hienosti. Uintitaito kehittyi valtavasti viikonlopun aikana. Olen ostanut kumisen frisbeen, jota sitten käytiin hakemassa noin tuhat ja yksi kertaa. Välillä piti laittaa ukko mökkiin rauhoittumaan. Ja kyllä uni maistuikin! Onni on väsynyt bortsu :D

Omasta treenistä sen verran, että eilen oli juoksutekniikkakurssi Marianne Mattaksen pitämänä. Sain ihan hyviä vinkkejä miten nopeutta saa kehitettyä. Tekniikassa ei ollut paljon parannettavaa, mutta hyvä muistutus siitä kuinka keskivartalo pitää olla lukittuna juostessa, jotta saa liikkeeseen voiman. En ole ehkä ikinä tätä asiaa ajatellutkaan. Oli mahtava huomata kuinka oikein itse tunsi liikkuvansa lujaa, kun tekniikka oli hallussa. Nyt vaan pitää treenata lisää :)

Loppuun vielä muutama kuva meidän treenikentältä. Kesä ja meri - ah!

Uusia kuvioita

Jenni näytti mulle parit uudet kuviot; sivuirtoaminen (tms. en ikinä muista oliko se tuon niminen) ja pakkovalssi. Toi sivuirtoamisjuttu toimi jo ihan kivasti, jopa eilen kun tein sitä itsekseni kentällä. Tai siis koiran kanssa. Kutsulla kolmen esteen takaa, jotka eivät ole suorassa linjassa. Hienosti jätkä haki oikeat esteet. Mutta se pakkovalssi!! Ei vaan taivu, eikä ymmärrä. Pakko youtubeilla vähän jossain vaiheessa, että tajuaa miten se menee. Loffo tuli niin järkyllä vauhdilla suoraan mun jalkaan, että en vaan saa sitä kääntymään. Jotain teen hyvin hyvin väärin.

Otin eilen myös viidellä aidalla hyppyjä. Kyllä se vaan hyvin pomppaa yhdellä pompulla esteiden välit ja takajalat just silleen ku pitää. Tein lähetyksiä ja kutsuja. Kaikki toimi. Paitsi se lähdössä pysyminen on aika kamalaa taas. Tai se aijaaminen paremminkin. Jätkä tuijottaa niitä esteitä, kun jossain transsissa ja hiipii. Palautui aina, kun komensin eikä kertaakaan onneksi päässyt ihan karkaamaan, mutta fuskasi kuitenkin. Palautin aina hyihyi -säestyksellä. Silloin vaan pikaisesti mulkas mua ja peruutti vähän. Pitää vaan muistaa olla johdonmukainen tässä(kin).

Perjantaina oltiin pentukurssilla. Ihan kivasti meni. Seuraamiseen sain ihan hyviä vinkkejä ja pakko kait myöntää, että lelu ei ole paras tapa opettaa seuraamista. Nyt olen kotona ottanut liikettä "imuttamalla" eli nami ihan nenässä kiinni ja koira oikealla paikalla, kivasti menee. Olen ottanut ihan yhtä kahta askelta vaan. Perusasennon ottaa jo ilman eri käskyä. Nyt en pääsekään kahteen seuraavaan kertaan, kun Puola kutsuu.

Loffolla on ollut maha vähän huonona. Aamulla oli vääntänyt keittiöön shaiset ja sitten se pieni ryömi mua vastaan, kun heräsin. Raukka.

Vertaistukiryhmää ja uimamaistereita

Me löydettiin tasoistamme seuraa :) Perjantaina aloitettiin VSPH:n pentukurssilla ja olipa ihana nähdä, että muidenkin koirat pomppivat, kiskovat ja haukkuvat :D Muuten meni ihan kivasti...tekee kyllä niin hyvää käydä tommosessa paikassa, missä joudutaan vähän odottamaan, kaikkien kanssa ei saa leikkiä ja pitää jaksaa keskittyä muuhunkin kuin häsäämiseen. Oikein hyvä juttu! Ehkä saadaan meidän Loffboffosta vielä ihan salonkikelpoinen yksilö.

Viikonloppuna oltiin mökillä lauantai -ilta. Saunottiin, paistettiin nakkia, ja juotiin limpparia ja siideriä. Ja uitiin. Kaikki uitiin. Loffo ja lapset innoikkaimpina. Voi hyvää päivää, kun vesi oli kylmää ja tyypit vaan kikattaa (myös Loffo) ja läträä. Yksi punkki oli kotiin tuomisina ja sunnuntaina laitoinkin punkkipannan jäbälle.

Eilen oltiin evakossa, kun yritettiin pitää koti jotenkin puhtaana, kun illalla oli ensimmäinen virallinen asuntonäyttö. Evakkopäivä vietettiin anoppilan täysihoitolassa. Ja sielläkin uitiin, mutta nyt vain karvaiset versiot. Siis koirat. En minä, vaikka Heini kerran päiväkodissa mainostikin, että äidillä on kainalokarvat...no, ei siitä sen enempää...Loffo leikki myös Donon kanssa. Tai no, siis Dono juoksenteli Loffon perässä ja yritti astua aina, kun sai kiinni tai Loffo makoili selällä sen edessä. Onneksi jätkä on vielä hyvin alistuvainen, joten ei ollut mitään isompaa ongelmaa, vaikka Iso-d oli aika tiukkiksena.

Tällä viikolla en oikein treenipuolesta tiedä mitä ehditään / tehdään. Perjantaina ainakin vertaistukiryhmää.

Ajanhallintaa ja sen puutetta

Mun on pakko purkaa jonnekin ajatuksia, kun nyt tuntuu, että homma kaatuu päälle. Ei mitään uutta, mutta jotenkin on vaan liikaa. Miksi ihmeessä ensinnäkin olen lupautunut vetämään treenejä - mulla ei oo aikaa niille. Miksi ihmeessä haluan tehdä koko ajan kaikkea, mutta en löydä aikaa tälle tekemiselle. Miksi ihmeessä en vietä enemmän aikaa perheeni kanssa ja keskity lasten kanssa olemiseen, vaan haahuilen kaikkea muuta koko ajan. Jne Yms.

Miksi töissä pitää olla kauhea härdelli ja sekavuutta koko ajan. Miksi lasten pitää kiukutella vähän väliä. Miksi kaikki on jotenkin niin hankalaa! Miksi taloa ei saa heti myytyä, vaan sitä pitää olla koko ajan siivoamassa. Argh.

Mun on pakko keksiä jotakin, joka vähän järkeistää tän kaaoksen ainakin mun pään sisällä. Pakko jättää jotain pois. Mä en ehdi nykyään enää edes jumppaan ikinä! En mä halua, että mun elämä on tämmöstä kiirettä ja jatkuvaa hosumista ja vääntämistä.

Täytyypä sitten rientää palaveriin. Niinpä niin.