26.9.2009 on syntymäpäivä!

Viime yönä se sitten tapahtui. Yli vuorokauden katsottiin Fujitan tuskaista läähätystä, kävelyä webbikameran kautta ja sitten, kun menin nukkumaan, niin pennut syntyivät. 6 kappaletta. 4 tyttöä ja 2 poikaa. Pojat ovat väreiltään choc merle ja musta tri. En ole vielä nähnyt niistä lähipotrettia, mutta tuolla ne näyttävät nytkin mönkivän Fujitan masun alla. Pienet.

Heräsin yöllä 4 aikaan ja menin koneelle. Synnytys oli mennyt hienosti, hieman ehdin kasvattajan kanssa jutella fb -chatissa. Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että pennut ovat terveitä ja selviävät kriittiset ensimmäiset viikot. Ja että ne palluraisetkin sitten aikanaan sieltä löytyvät. Mutta tästä monen vuoden odottamisesta, on nyt kyllä loppumetrit menossa, joten kahden kuukauden odottaminen ei enää hirveästi rasita.

Mutta se choc merle kyllä kiinnostaisi kovasti. Näinhän jo unta bc:n ja tiikerin risteytyksestä :) Tämähän on jo aika lähellä sitä!!

Voimaa reisissä (VAROITUS: sisältää itsekehua..)

Olin tänään juoksemassa. Juoksin noin 7 km lenkin (kesto 45 min), loppumatka metsäpolulla. Pompin kuin aropupu tai metsäjänis tai what ever, joka loikkii keveästi ja ilmavasti. En tiedä näyttikö mun meno ihan tolta, mutta ainakin tuntui.

Oli aivan mahtava juoksulenkki. Olisin voinut vetää vaikka kuinka kauan; jatkaa ja jatkaa. Viimeset 500 metriä vedin tolppajuoksua; joka toinen tolpan väli ihan täysiä ja sitten jäähdyttelyä ja taas uudestaan. Siis KYLLÄ LÄHTI! Aivan mahtava tunne, kun spurttas sprinttiin, niin jalat vaan rullas ja tuntu, että mä oon aivan ku joku Usain Bolt :D Ei voi olla noin kivaa :D

Hitsi, jos saa ittensä pysymään tässä kunnossa tai vielä petraamaan, niin ei ainakaan meikäläisen vauhdista jää kiinni agilityradoilla. Toivottavasti pääsen siihen tavoitteeseeni, että saan ohjata fyysisesti.

Loffon emä on nyt on-line. Siellä se tälläkin hetkellä nukkuu. Pieni valmistautuu tulevaan koitokseen...jälleen yksi päivä lähempänä suurta hetkeä...

Vaihtokauppa

Teimme vaihtokaupan. Vaihdettiin 2 lasta yhteen Lagotto Romagnoloon. Kyse ei ole viinistä (Sanna ;)), vaan 9,5 -vuotiaasta Italian lahjasta maailman tytöille elikkä Donosta. Saimme nauttia koirallisesta elämästä vuorokauden verran.

Kävimme Samin ja Donon kanssa kiertämässä Öjanin luontopolun. Olen lähes koko ikäni asunut Vaasassa ja nyt vasta löysin tuommoisen paikan! Oli tosi kiva reitti; 4,5 km, matkan varrella oli pitkospuita, helppokulkuisempaa polkua ja vähän kivikkoisempaa. Puolessa välissä oli taukopaikka, jossa nautimme kaffit ja sämpylät. Onko mikään parempaa kuin istua hiljaisessa metsässä ja juoda kahvia. Noudatimme sääntöjä ja pidimme Donon kiinni koko matkan. Jos olisi ollut oma koira, todnäk olisin pitänyt vapaana. En ihan 100% luota Donoon, niin parempi näin kuin lähteä sitä etsimään Sundomin perämettistä. Ja tulipa todettua, että oma koirani opetetaan TODELLAKIN olemaan vetämättä...Hyvin jätkä jaksoi lenkin, ei siinä mitään. Molemmat ;)

Illalla mentiin elokuviin ja Dono jäi apukeittiöön nukkumaan viltille. Takaisin tullessa se reppana oli löytänyt mun farkut ja paidan ja nukkui niiden päällä. Voi pieni toista. Jotenkin todella liikuttavaa, kun se haluaa jotain turvallista jäädessään yksi.

Nukkumaan mennessä kävimme pientä "painia" sängyn valtiudesta. Jätkä vetää ittensä ihan veteläksi, kun käskee pois sängystä. Ei liiku mihinkään, on vain kuin löysä joku. Vedin sen sitten siitä alas ja loppuyön nukkuikin sitten lattialla.

Vähän ennen seiskaa alkoi herätysshow. Dono on kotona tottunut herättämään porukat menemällä makaamaan emännän päälle. Minä en moista hyväksynyt, vaan ukko kellautettiin lattialle. Yritin nyt jo noudattaa niitä periaatteita mitä oman pennun kanssa tulen noudattamaan. Hyvää harjoitusta siis. Nousin sitten vasta, kun jäbä oli maannut omalla paikallaan hiljaa jonkun aikaa.

Ihana rauhallinen aamulenkki Edvininpolun metsissä. Tämä on just sitä nautintoa mitä koiranomistaminen parhaimmillaan on. Tai yksi niistä.

Pennun odotusasia etenee; päivät kuluvat. Nyt on kasvattaja alkanut seuraamaan Fujitan lämpöjä, jotta näkee koska synnytys käynnistyy. Hänen sivuillaan oli kuvia Fujitasta ja masusta; oli jo aika iso :)

http://www.bordercollies.nl/litter36/enest.shtml

Pennulle on tullut uusi nimiehdotus. Lasten suusta. LOFFO. Tää tulee Rosvo -sanasta. Olavi kun pienempänä sanoi meliloffo eli merirosvo. Se kuulosti aika hellyyttävältä. Loffo rimmais hyvin pennun tulevan lainatäti/mummon Konnan kanssa. Olis rikollisperheessä enemmän porukkaa :)

Mittarilukemat

Ajattelin tämän viikon roikottaa tota askelmittaria mukana. Muka 10000 askelta pitäs saada, semmonen luku jäänyt päähän. Ei kyllä normityöpäivänä tuu - todellakaan.

Su 10000 (kävin combatissa, siellä tuli 5000)
Ma 4880 (ei mtn erikoista)
Ti unohdin mittarin, pieni kävelylenkki kirjastoon, joten ehkä vähän enemmän kuin ma
Ke 13500 (wautsi wau ja tehokas tyttö :)) Kävin vielä illalla pumpissa, jossa ei tullut askeleita ku muutama.

Joo, ja kiinnostus loppui tähän. Tai oikeastaan se loppui kosmeettiseen seikkaan (minäkö turhamainen ;)). En viitsinyt roikotella mittaria pitää esillä töissä ja kun oli lyhyt paita, niin ei sit voinu laittaa mittaria.

Summa summarum - 10000 askelta tulee täyteen päivässä, jos tekee noin tunnin kävelylenkin. Pelkällä töissä käymisellä se ei todellakaan tule.

Viikon tilannekatsaus

Tämä blogi on hassu juttu. Vähän väliä huomaan miettiväni, että onko elämässäni tapahtunut mitään blogiin laittamisen arvoista. Tarkoitukseni on kuitenkin tänne kirjoitella treenaamiseen ja koiriin liittyviä juttuja, ei mitään BB -meininkiä...Sorry ;)

Urheilupuolella pikkasen valoa; nyt olen ollut noin viikon kunnossa. Viime sunnuntaina olin Combatissa, ihanaa as always. Mutta maanantaina oli taas hartiat niin jumissa, että päätä jomotti. Sen se usein tekee. Siellä vetää niin täysiä ja, kun kyseessä on nyrkkeilytunti niin johan hartiat jumittaa.

Keskiviikkona yritin mennä juoksemaan. Tai siis menin kyllä. Mutta tein taas perinteisen virheen, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Menin juoksemaan töistä päin. Donon kanssa. Dono sinänsä ei ollut se virhe, vaan se töistä päin meno. Siitä vaan ei tule mitään, kun en ole syönyt kunnon ruokaa alle. Verensokeri laski noin 20 minuutin juoksun jälkeen niin alas, että tuntui noutaja tulevan. Pyörrytti ja heikotti aivan hulluna. Se on kyllä kamala tunne. Laahustin sitten Donon kanssa takaisin anoppilaan ja menin syömään jätskiä...

Hyvää tuossa juoksulenkissä oli se, että Donon kanssa oli mukava alkukuseskelun jälkeen juoksennella. Se juoksi tiukassa remmissä edessä, vetämättä kuitenkaan liikaa. Vähän varmaan canicross -meininkiä. Dono täyttää jo 10 helmikuussa, joten en varmaan sen kanssa nyt rupea juoksulenkkejä sen enempää tekemään, kun ne lonkatkin on niin huonot :/

Eilen oli BodyBalance -tunnilla. Kauhukseni huomasin, että en ole käynyt kyseisellä tunnilla kolmeen kuukauteen. Tunti koostuu joogasta, tai-chistä ja pilateksesta. Ihanan rauhoittava ja tehokas tunti. Jokainen, joka on tehnyt pilatesharjoituksia tietää, että ne tuntuvat. Tai-chi -liikkeet ovat myös mukavia, kun ne oppii ja huomaa kuinka liike voi olla jatkuvaa. Filosofista.

Tänään sitten tuntuukin lihaksissa, että eilen on treenannut. Reidet, kyljet, selkä ja takamus ovat silleen kivasti kipeät. Ja pää. Mutta se ei nyt liittynyt tuohon treeniin. Jostain syystä mulla on jo monena viikonloppuna ollut pää kipeä. Ja ei oo mitään itse aiheutettua, siis ainakaan nesteillä.

Tällä hetkellä odottelen Samia kotiin tulevaksi, että pääsen juoksemaan. Kauhea hinku treenata juoksua enemmän, kun pikkusiskokin on siinä niin pätevä. Jospa vaikka keväällä pääsis puolikkaan juoksemaan. Se olis multa aika hyvä saavutus.

Pentupuolella edetään lopun alkua. Siis siinä mielessä, että enää vajaa kaksi (!) viikkoa pentujen syntymään. Ja se on vähän se!! Oon tätä odottanut jo monta vuotta ja nyt se alkaa olemaan pian todellista. Kuinkakohan kovaa mä hajoan, kun saan vihdoin ja viimein sen oman karvakorvani syliin. Tänään oltiin Minimanissa perheen kanssa ja Heinin kanssa hiplailtiin kaikkia koiratarvikkeita. Niitä oli paljon! Vaikka minkälaisia leluja, remmejä, luita, t-paitoja ja jopa lippiksiä. Sovittiin Heinin kanssa, että sitten, kun pentu syntyy, niin mennään shoppailemaan. Vaan me tytöt. Meidän tulevalle vaaville jotain kivaa :)

Hiljaiseloa

Olen ollut flunssassa, joten urheilemaan en ole päässyt. Viikonloppuna todennäköisesti uskaltaa jotain tehdä. Toivottavasti kunto ei ole aivan repsahtanut.

Pennun nimeä mietin koko ajan, joka tilanteessa. Mitään kivaa ei tule mieleen. Tai aina luulen, että SE ON TÄSSÄ, niin joku tyrmää sen. Esimerkki: Englannissa futis on kansallispeli, jota kutsutaan monesti pelkästään The Game:ksi. Muistaakseni. No, joka tapauksessa, ajattelin, että Game olisi kiva nimi. Kunnes mieheni veli ystävällisesti sanoi mulle, että meinaaks huutaa sitä pihalla GEI MIII!! Joo, ehkä en. Laitan tähän muutamia kuvia kesältä piristeeksi lainaprinsseistämme Hertzistä ja Donosta.

Että mä oon surkea näiden kuvien kanssa - en jaksa yhtään yrittää niitä muokata.

Flunssapäivien saldona oli kylläkin massoittain koulutusideoita; temppuja lähinnä. Youtube on kyllä mahtava tiedonlähde, sieltä löytyi vaikka minkälaisiin kivoihin temppuihin opetusvideoita. Lähinnä naksulla aion pentua opettaa.

Koiratanssikin kiinnostaisi kovasti - siinä yhdistyy musiikki ja koirat - molemmat mulle tärkeitä. Biisikin olisi jo valmiina ja pää raksuttaa siihen liikkeitä. Tiedä sitten mihin aika loppuviimeksi riittää, kun on nuo kaksijalkaiset vähemmän karvaiset lapsoset, jotka tarvitsevat osansa. Piece of me. Olen kyllä ajatellut Heinin kanssa paljon touhuta noita temppuasioita, että saatais kivaa yhteistä tekemistä.

Eipä kummempaa jaarittelua tällä kertaa.

Kermit vai mikä se ny oli?

Sain Jenniltä hyvän nimiehdotuksen pennulle: Kermit. Ehdotin tätä nimeä kotona, johon meidän Olavi totesi, että KÖRMY! Siitäkös riemu repesi ja jopa Sami innostui. Mä olin vähän, että "jotain rajaa", mutta toisaalta olisihan se aika hauska nimi. Kunhan se ei ole sitten mikään enne - Körmystä tulee mieleen joko Vääpeli (pomottava) tai sitten joku rontti, joka menee minkä läpi vain :D Sieluni silmin näen jo australian karjakoira -tyyppisen etenemisen; huudetaan kilpaa ja juostaan lujaa - ei väliä mihin ja minkä läpi, kunhan juostaan. Kivaa, kun matkan varrella saa mennä aitojen läpikin ja hypätä korkealta!

Kermit olisi vikkelä koikkaloikka, ketterä luikku. Korkeat hypyt ja aitojen välilläkin voisi koikkelehtia, pomppia, kun on vaan niin kivaa. Mieluiten mamman naaman korkeudella väläyttämään pitkää kieltä. Tääkin malli hyppii aina kontaktien yli, koska sillä vaan on niin pitkät jalat ja niissä vieterit. Vähän niin kuin Tikrulla. Kisapaikalla se makaisi paikalla ja ottaisi sillä kielellään vaikka kärpäsiä kiinni. Viihdytystä kaipaa tämä otus koko ajan.

Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta ihan oikealta ;) Ehkä pentu sitten olemuksellaan kertoo mikä nimi sille sopii.

Flunssaakin pukkaa, joten viikonlopun 10 km lenkki jää tekemättä. Typerää. Combatissa olen tällä viikolla päässyt käymään. Pientä vuoristorataa tämä mun urheileminen.