Nenäkosketuksia

Eilen harjoiteltiin nenäkosketuksia eli aloitimme kontaktiharjoittelut. Tässä kuva minkälaisessa asennossa Loffo keksi olla "kontaktipinnalla"



Rennosti otetaan tässäkin. Lieneekö tuo nyt kuitenkaan ihan hyvä juttu? Yritän jatkossa palkata vain siitä, kun seisoo. Onkohan tuo alusta liian korkea? Nokkiminen tuntui menevän jakeluun ja tarjosi sitä jo ilman apuja (ts. en pitänyt kiinni takapäästä, vaan pysyi seisomassa). Palkkana oli juustoa. Aloitin käyttämään "touch" sanaa ja nousin seisomaan, kun aluksi olin kyykyssä vieressä.

Päivällä käytiin kävelyllä Piffi -kaupalle. Siellä edessä harjoiteltiin kontaktia, kun meni kaikenlaista kulkijaa ohi. Pahin taisi olla paappa, jolla oli molemmissa käsissään kassit ja niitä voimakkaasti heilutellen "ooh vilken gullig valp". No, valp ei ollut ihan samaa mieltä paapasta.

Eilen treffattiin myös 5 kk ikäinen shelttipoika Qki. Hauska tapaus. Loffo ja Qki leikkivät kivasti yhdessä, vaikka vielä Loffo joutui myöntämään Qkin nopeammaksi ja vahvemmaksi. Uni maistui tämän tapaamisen jälkeen kiitettävästi.

Huomenna olisi sitten paluu arkeen. Töihin. Tosi "kiva" mennä, kun ilmapiiri siellä on varmaan aika järkyttävä. Yt:t alkoi ja lähes koko henkilöstö todnäk irtisanotaan tuotannon siirtyessä muualle. Loffon puolesta en hirveästi murehdi, aion pitää sen max 4 h yksin yhteenmenoon. Tulen välillä käymään kotona tai sitten Sami tulee. Se on ollut joka päivä muutamaan otteeseen yksin ja nykyään jää oikein kivasti häkkiinsä.

Isoja hauvoja tapaamassa

Loffo pääsi tapaamaan isoja bordercollieita, kun kävimme Jennin ja Markon luona. Ensimmäisenä vastassa oli Space, ihana 10 -vuotias herrasmies. Space oli lähinnä kiinnostunut kantamaan mulle kaikkea mitä voisin heitellä. Aika intensiivinen katse. Laitan tähän Jennin ottamia kuvia mukaan. Tässä Loffo ja Space.



Sitten vuorossa oli tapaaminen Loox -neidin kanssa. Tällä kaksikolla synkkasi hienosti <3



Loffo oli oikein reipas ja isot koirat osasivat nätisti kohdella pikkupentua. Ulos päästettiin vielä Spooky -mumma, joka osaa näyttää kaapin paikan itsestään liikaa luuleville kakaroille. Meidän mr. Perfect ei kuulunut näihin, koska Spooky kohteli Loffoa oikein nätisti.

Sisällä käytiin Jennin kanssa läpi sivulle tuloa, nose touchia ja juteltiin hieman koulutusmetodeista. Luulen, että päädyn myös hieman perinteisempään koulutusmalliin, naksua käytetään tukena ja ehkä temppujen opettamiseen käytän oikeaoppista naksutusta.

Sivulle tulo oli varsinainen tekniikkalaji. Käsiä voisi olla muutama lisää. Naksun kanssa harjoiteltiin nenäkosketusta, ilman alustaa ja matkalaukun päällä takapää,siis koiran. Mietittiin myös mitä käskyjä tulen käyttämään kontaktilta poistumiseen ja nenäkosketukseen. Päädyin, että kontaktilta lupa lähteä annetaan käskyllä: TULE ja kosketuskäsky on TOUCH. Nämä tuntuvat suustani tulevan aika luonnollisesti.

Ai niin ja sitten näin ne muutaman päivän vanhat vaavit. Aika söpöjä olivat <3

Ja vielä yksi kuva meidän komeudesta:

Loffo agilityhallissa

Loffo pääsi tänään katselemaan agilityesteitä. Käytiin Tanjan kanssa treenaamassa VASsin hallissa. Loffo siis lähinnä treenasi kuinka siellä pitää käyttäytyä. Otin häkin sisälle ja pentu sai sieltä katsella, kun Linda -villis meni rataa. Kylläpä osasi käyttäytyä. Ei voi olla kuin iloinen kuinka hienosti pikkumies katseli häkistään ääntäkään päästämättä.

Pakkohan sitä tietenkin oli putkea koittaa. Krooku oli mukana ja sen avustuksella putki suoritettiin. Ekaksi hieman jännitti, mutta sitten jo reipastui askel. On se niin pieni vielä, kun kaikki putken muhkurakohdatkin ihmetytti :)

Sitten kierrettiin vähän siivekkeitä. Krooku sytytti hyvin ja jätkä syöksyi hienosti kiertämään. Aaah, kylläpä oli mukavaa oman pikkuhauvan kanssa harkata <3

Eilen illalla herra sai mielettömän iltahepulin. Taitaa olla suht kotiutunut ja vieraskoreus alkaa karista. Karkasi pihasta pensasaidan läpi pyörätielle ja minä perässä. Nyt viimeistään koko kylä tietää meidän koiran nimen. Olin kuin joku hullu sopraano kiljuessani ja pomppiessani pyörätiellä. Ja vielä kun syöksyin sinne pensasaidan läpi myös...mutta ukko tuli luokse - se oli pääasia. Samalla reissulla kävi myös aidan alta ryömien naapurin pihassa köntsällä. Oujee.

Eilen Loffo treffasi siskon snakut Elviksen ja Jaden. Hienosti meni sekin.

Ollaan nyt harjoiteltu muutama kerta sivulle tuloa. Oon ite nyt vähän sekaisin näiden koulutusmetodien kanssa, kun toisaalta haluaisin opettaa silleen, että koira itse tarjoaa liikettä ja palkkaan siitä naksulla. Jotenkaan mulla ei kuitenkaan usko riitä loppuun asti, että siitä mitään tulee ja sitten oon sen namin kanssa siellä sörkkimässä. Äh, hankalaa.

Yöt on mennyt hienosti, kerran yössä olen käynyt päästämässä ulos, muuten nukkuu omassa häkissään eri huoneessa. Pian saan stressata yksinoloa työpäivän aikana, mutta en ihan vielä.

Loffo ja Krooku

Tässä esittelyssä Loffo ja hänen bestiksensä Krooku. Pää on vielä jäljellä. Krookua käsitellään hyvin väkivaltaisesti, mieluiten silmiä tai karvoja repien. Krooku on erikoistunut puunkiertoharjoituksiin. Loffo osaa syöksyä jo useita metrejä Krookun luokse puuta kiertämällä. Taitavia kavereita ja hyvä tiimi :)

Omaan sänkyyn - melkein

Eilen sitten tosiaan päätin, että Loffo nukkuu jatkossa yksin omassa huoneessa ja häkissään. Näin tehtiin. Klo 22 herra laitettiin nukkumaan. Siis heitin nameja häkkiin ja ovi kiinni.

Itsellä oli paha olla, mutta sain kovetettua ja menin nukkumaan korvatulppien kera omaan sänkyyn. Tunnin välein - vähintään - katsoin kelloa ja yritin kuunnella tulppien läpi mahdollista vinkunaa tai haukuntaa. Mitään ei kuulunut. Puoli 4 menin päästämään pennun pihaan. Sieltä se pieni heräsi vähän pökerryksissä eikä ollut edes tarpeitaan häkkiin tehnyt. Ulos teki heti. Hieno hauva :)

Yö jatkui samaan malliin -eli rauhassa. Siis koiran osalta. Omassa sängyssäni en saanut nukuttua, koska a) yritin kuunnella ääniä koko ajan ja se oli hieman hankalaa, kun oli tulpat korvissa :D ja b) mies pyöri IHAN KOKO AJAN. Argh. Jälkimmäisen takia siirryin sitten lattialle patjalle. Oujee.

Hassua,kun tulee niin omien lasten vauva-aika mieleen tästä pentuajasta. Olin ihan samanlainen niidenkin kanssa. Jos nukkuivat, niin piti käydä ihmettelemässä että nukkuvatko nyt ihan oikeasti. Voi huhhuh, kun kerää itellensä ressiä aivan turhasta. Viime yönäkin ajattelin, että Loffo on varmaan tukehtunut luuhun tms. No ei ollut.

Eilen käytiin leikkimässä Nemo -sheltin kanssa. Voi että meni hienosti. Nemo oli ihanan rauhallinen ja antoi pennun rauhassa ensin tutustua. Sitten juostiin. Loffo oikoi, kun ei ihan vielä perässä pysynyt. Loffo vaani ja hiipi. Hyökki kiven takaa. Roikkui karvoissa. Kivaa siis oli :)

Illalla innostuin hieman naksutintreenailemaan. Olen lukenut Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten naksutinkoulutus -kirjaa. Tykkään kovasti ja haluaisinkin, että Loffostakin saisi luovan hassuttelijaoppijan. No hassuttelu puoli eilen ainakin onnistui. Laitoin lusikan lattialle. Naks, kun katsoi lusikkaa ja nami tietty perään. Sitten piti muutaman toiston jälkeen ottaa lusikka suuhun. Se vasta oli kivaa jätkän mielestä. Ei enää keskeyttänyt tekemistä naksun jälkeen, vaan alkoi heittelemään lusikkaa ihan täpiksessä. Eli mikäli kirjan oppeja noudatan, niin palkkio ei ollut yhtä kiva kuin tekeminen. Siis nami. Mulla oli vaan kuivamuonaa. Ei jätkää ainakaan kolina heilauttanut, koska aika kiva meteli syntyi kun lusikka lenteli laattalattiaan.

Tänään jatketaan yksinoloharjoituksia, treenataan ehkä jotain pientä aivojumppaa ja päivällä haetaan lapset hoidosta.

Ristiriitaisia mietteitä

Voi ah tätä koirankoulutuksen ihanuutta. Huomaa lievä ironia äskeisessä lauseessa. Monenlaisia ajatuksia ja neuvoja; liikaa tietoa. Too much information -aarghh! ;) Sama dilemma kuin lasten kasvatuksessa - haluan niin kovasti tehdä oikein ja niin, että ei jää traumoja ja että meillä on hyvä suhde. Mutta, kun oma pää ei taida kestää..Kaikki pitää onnistua heti nyt eikä hetken päästä.

Lähinnä nyt mietityttää tuo yksinolo. Vertaan sitä mielessäni lasten unikouluun. Tiedän, että nyt on kyseessä koira, mutta silti tuo vertaus pysyy päässäni. Oma tyttäreni oli huono nukkuja ja on sitä edelleenkin. Emme kuitenkaan tehneet ns. huutounikoulua, vaan yritimme pehmein konstein. Nyt kompromissina neidillä on patja meidän makkarissa ja tulee sinne yöllä nukkumaan. Sanoisinko, että win-win loppuviimeksi.

Haluan, että koirani nukkuu yönsä hyvin ja rauhassa. En halua enää heräillä karvaelukan tekemisiin. Silti sen poissulkeminen laumasta askarruttaa ja varsinkin, kun pieni protestoi kovasti sitä vastaan. Asiahan olisi helposti ratkaistavissa ottamalla pentu meidän makkariin. Mutta kolikolla on toinenkin puoli - kuka sitä trafiikkia jaksaa. Ei kukaan pidemmän päälle.

Neuvoja on monenlaisia. Quick and Dirty vai hitaasti hyvä tulee. Taidan valita jonkun välimuodon. Kannoin äsken unisen pennun häkkiinsä ja laitoin oven kiinni. Siellä se nyt nukkuu. Saattaapi olla, että ongelma on päässäni. Kuten niin usein...

Tänään olen laittanut sen häkkiinsä kolme kertaa ja vapauttanut, kun se on joko herännyt tai ollut hiljaa hetken. Kaimion mukaan näitä harjoituksia voi tehdä päivässä vaikka kuinka monta. Mulla on vielä 6 päivää aikaa ennen töihin menoa...

Tässä siis viikon treeniohjelma:
Maanantai: useita, lyhyitä yksinolojaksoja häkissä minun ollessa kotona
Tiistai: pidennä yksinolojaksoja häkissä ja ole poistuvinasi
Keskiviikko: jos ti mennyt hyvin, poistu pihalle, palaa vasta kuin hiljaista
Torstai: jos ke mennyt hyvin, pidennä poissaoloja. Välillä lyhyempiä.
Jne.

Lisäksi ruoka häkkiin. Ja ensi yöksi päätin juuri, että siirryn omaan sänkyyn. Huutakoon. Harvinaisen sekava kirjoitus :D

Keskiviikkona mennään agilityhallille. Ihan siis turistiksi, vaikka ehkä siellä putkessa voisi piipahtaa :) Tänään iltapäivällä treffataan 9kk vanha Nemo -sheltti. Ja jossain vaiheessa tällä viikolla päästään tukiopetukseen co-owner Jennin luokse :)

Sählyäää ja uusi ihmisiä!

Eilen illalla meidän teräshermolla; Rosmolla, Rosvolla, Loffiksella, oli varsinainen hermojen testauspuolituntinen. Meille tuli illalla lasten serkkupojat vanhempineen kylään. Pentua katsomaan tietty. Siinä lapset sitten innostuivat pelaamaan sählyä meidän olkkarissa. Laitoin Loffon keittiöön verkkoseinän taakse katsomaan. Siinähän tämä makasi kuin sfinksi. Muutaman kerran vinkaisi, mutta ei mitään hysteerisiä peräänjuoksuyrityksiä tai muitakaan ollut huomattavissa. Palkkasin sitä hienosta käytöksestä. Meteli oli aikamoinen, siis ihmisistä lähtevä. Hyvät hermot tuntuu jäbällä olevan. Muunlaiset ei kyllä oikein meidän perheeseen sopisikaan.

Aamupäivällä oltiin lasten kanssa leikkipuistossa. Siinä ympärillä on pikkuinen metsä, jossa Loffo sai juoksennella vapaana. Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa tai -tajua tällä kaverilla. Olisi hyppinyt vaikka kuinka korkeilta kiviltä alas, ellen olisi koko ajan ollut vahtimassa. Jeeee, mami I can flyyy!!!

Automatkustusta harjoiteltiin myös, nyt ei vinguttu yhtään. Hienoa. Pidän tätä tosi tärkeänä osa-alueena, koska tavoitteena on kuitenkin kisata jonkun verran ja aina parempi, jos koira osaa rentoutua autossa. Tässä kohtaa tuleekin mieleen Tasku, joka seisoi koko automatkan Muoniosta Vaasaan, noin 11 h. Taisi kerran jossain liikennevaloissa pistää maahan...

Yö ei mennyt ihan putkeen. Olen siirtänyt patjan nyt kauemmaksi ja häkin ovi on kiinni. Siinä mielessä meni hyvin, että pentu oli hiljaa vaikka olikin aika pirteä sinne laitettaessa. Mutta parin tunnnin välein vein sitä ulos, kun rapisutteli ja kuljeskeli. Ei ole vielä kertaakaan tehnyt häkkiin tarpeitaan. No ei varmaan, kun koko ajan roudataan pihalle :D

Mietityttää jatkuvasti viikon päästä alkavat työt. Ja hirvittää.

Ai niin, erityisen ylpeä olen itsestäni siinä suhteessa, että muistin ja pystyin eilen vieraiden tullessa pitämään pennun rauhassa ja vasta, kun vieraat olivat saaneet ulkovaatteet pois, päästin sen tervehtimään. Tavoitteena on, että koira osaa odottaa omaa tervehtimisvuoroaan rauhassa vieraiden tullessa.