Eilen illalla meidän teräshermolla; Rosmolla, Rosvolla, Loffiksella, oli varsinainen hermojen testauspuolituntinen. Meille tuli illalla lasten serkkupojat vanhempineen kylään. Pentua katsomaan tietty. Siinä lapset sitten innostuivat pelaamaan sählyä meidän olkkarissa. Laitoin Loffon keittiöön verkkoseinän taakse katsomaan. Siinähän tämä makasi kuin sfinksi. Muutaman kerran vinkaisi, mutta ei mitään hysteerisiä peräänjuoksuyrityksiä tai muitakaan ollut huomattavissa. Palkkasin sitä hienosta käytöksestä. Meteli oli aikamoinen, siis ihmisistä lähtevä. Hyvät hermot tuntuu jäbällä olevan. Muunlaiset ei kyllä oikein meidän perheeseen sopisikaan.
Aamupäivällä oltiin lasten kanssa leikkipuistossa. Siinä ympärillä on pikkuinen metsä, jossa Loffo sai juoksennella vapaana. Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa tai -tajua tällä kaverilla. Olisi hyppinyt vaikka kuinka korkeilta kiviltä alas, ellen olisi koko ajan ollut vahtimassa. Jeeee, mami I can flyyy!!!
Automatkustusta harjoiteltiin myös, nyt ei vinguttu yhtään. Hienoa. Pidän tätä tosi tärkeänä osa-alueena, koska tavoitteena on kuitenkin kisata jonkun verran ja aina parempi, jos koira osaa rentoutua autossa. Tässä kohtaa tuleekin mieleen Tasku, joka seisoi koko automatkan Muoniosta Vaasaan, noin 11 h. Taisi kerran jossain liikennevaloissa pistää maahan...
Yö ei mennyt ihan putkeen. Olen siirtänyt patjan nyt kauemmaksi ja häkin ovi on kiinni. Siinä mielessä meni hyvin, että pentu oli hiljaa vaikka olikin aika pirteä sinne laitettaessa. Mutta parin tunnnin välein vein sitä ulos, kun rapisutteli ja kuljeskeli. Ei ole vielä kertaakaan tehnyt häkkiin tarpeitaan. No ei varmaan, kun koko ajan roudataan pihalle :D
Mietityttää jatkuvasti viikon päästä alkavat työt. Ja hirvittää.
Ai niin, erityisen ylpeä olen itsestäni siinä suhteessa, että muistin ja pystyin eilen vieraiden tullessa pitämään pennun rauhassa ja vasta, kun vieraat olivat saaneet ulkovaatteet pois, päästin sen tervehtimään. Tavoitteena on, että koira osaa odottaa omaa tervehtimisvuoroaan rauhassa vieraiden tullessa.
5 kommenttia:
Hyvä ku mister Cool kestää vilinää ja vilskettä=)
Vähänkö olis hienoo kans jos jaksais opettaa tohon, että tervehditään vasta kun ihmiset on riisunu jne. Meillä käytännössä kun ovikello soi koiruudet ryntää ensin ovelle ja sitten pienestä sormien napsautuksesta apukeittiöön salamana ku ovat tottuneet että sieltä tulee palkka. Vieläkun sais tuon ovelle ryntäämisen pois ja juoksisivat suoraa apukeittiöön (laiska kouluttaja). Mutta siis meillä odotellaan oven takana että vieraat ovat tulleet peremmälle ja sitten rynnätään tervehtimään (joukossa tyhmyys tiivistyy;))
Mä en kyllä jaksais viedä pentua noin usein pihalle. Tottuu vaan siihen, että kun hän nousee, actionit alkaa. Mä vein niitä pienenä vain kerran ulos tossa neljän maissa. Tuli sit vahinko jos tuli. On tietty vähän eri asia ku on häkissä...
Riittäiskö Loffon rauhoittamiseen pian vain se, että olet lähistöllä ettei koe saavansa siitäkin palkkaa ku vinkuu/on rauhaton, että rapsutat rauhalliseksi?
-T
Olen ihan samaa mieltä tuosta yöllä ulos viemisestä, unohdin sanoa puhelimessa. Laittaisin siis ensisijalle tällä hetkellä sen rauhallisena olemisen häkissä, enkä sisäsiisteyttä. Jos pissaa häkin nurkkaan niin se ei ole pidemmän päälle kovin vaarallista, mutta aika ison stressin saat siitä jos pentu tottuu siihen että kuskaat sitä ulos jokaisesta pikku liikkeestä. Ja sit se vetää sua kohta 6-0 ;))
Komppaan edellisiä.
Näin aika heikolla hermorakenteella varustettuna sanoisin että jätä vaan kylmästi yksin huoneeseen, silloin et pientä vinkumista edes kuule.
Vähän sama periaate kun lapselta tutin vieroittaminen, yö tai kaksi huutoa mutta sit tottuu olemaan ilman tutttia/yksin.
Paitsi että minä olen kyllä pennuille karjaissut/pamauttanut oveen jos siellä kiljutaan...en vaan kestä että mua herätellään öisin :-o
ANja
H-a-n-k-a-l-a-a! Mä oon kyllä nyt pikkasen sekasin mitä ton kanssa teen. Viime yönä se vinkui häkissään johonkin puoleen yöhön (pari tuntia), sit sammui. Nukuin patjalla suht lähellä. Ulkona käytiin puoli 4 ja sit nukuttiin vähä reilu kuuteen. En reagoinut vinkumiseen mitenkään (ehkä yskäisin), mutta aamulla sitten kuuden jälkeen annoin sen olla vapaana huoneessa ja lasten lähdettyä hoitoon, nukuttiin kaksi tuntia päät vastakkain <3
Toi jotenkin sotii niin mun periaatteita vastaan, että lukitsen sen häkkiin yksin eri huoneeseen. Mutku en haluis, että se soosaa täällä yöllä lasten lisäksi. En tiedä.
Onko sen pakko sitten olla häkissä, eikö se voi olla siellä huoneessa yksin ja häkistä tulee sitten sen nukkumapaikka...?
Sehän on ihan sama asia kun että jätät sen yksin kun lähdet johonkin. Teet sen sille vaan vaikeammaksi kun välillä jäät ja välillä et... Muista että et inhimmillistä sitä. Vaikka on rakas, se on koira eikä ihminen.
Meillä Pray menee tosi mieluusti kylppäriin/kodinhoitohuoneeseen kun huomaa että on nukkumaanmeno/töihinlähtöaika :o)
Lähetä kommentti