Tuleva pujottelustara on syntynyt

Tovi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä eikä treenirintamalla ole mitään tapahtunutkaan. Mulla oli viikon reissu Puolaan, ekaksi 4 päivää koulutusta ja sitten Sami tuli sinne ja käytiin Krakovassa ja Auschwitzissä. Oli erittäin mukava ja rentouttava viikko. Auschwitz kokemuksena pysäyttävä. En voi tajuta, että tuollaista on voinut tapahtua. Järkyttävää.

Tosin kovin fyysisesti levänneenä en tullut takaisin. Koulutusporukan kanssa oli iltaisin aikasta kovaa menoa ja sanotaanko näin, että puolalainen kansanjuoma tuli tutuksi. Huh. Nyt takaisin terveiden elämäntapojen äärelle.

Loffo oli hoidossa ekaksi Jennillä ja Markolla ja siellä oli kuulemma viettänyt aikaansa juosten rinkiä TiuTaun kanssa ympäri pihaa. Loppuviikon jätkä oli Laihialla ihastuttamassa Anttia ja Camillaa. Heillä on dreeveri ja suomenpystykorva. Hyvin oli dreeverin kanssa tultu juttuun, mutta suomenpystykorva Pomo oli joutunut olemaan evakossa. Oli muuten ensimmäinen koira, jolle Loffo on sanonut takaisin :o eli löytyy siitäkin potkua, jos on ihan pakko.

Maanantaina oltiin treenaamassa pitkästä aikaa. Olipa ihanaa. Kyllä agility on _se_ juttu mulle. Sain ihan hirveät kiksit, kun näin kuinka nopeasti tuo mun jätkä oppii esim. pujottelemaan. Aivan järkkyä. Sille näytettiin nyt toista kertaa kepit. Laitettiin kaaret ja vein sen remmillä. Tyyppi kiskoo hulluna edessä ja PUJOTTELEE! Ihan selkeesti. Oon vieläkin ihan järkyttynyt :o :D Toki se nyt muutamia kertoja tuli kaarien alta ja yli, mutta sounot. Aivan valtavan hieno aloitus!!!!

Otettiin myös puomia. Sitä se jännitti tai jotain. Hokattiin, että saattoi stressata leluansa, jonka olin jättänyt puomin viereen maahan. Tuntui, että se veti koko ajan sinne päin. Puomi oli siis liian pitkä hänen mielestään :D Piti päästä heti palkalle, vaikkapa sieltä ylhäältä! No, tätä otetaan rauhassa joka kerta apuohjaajan kanssa, niin eiköhän se sieltä lähde.

Ohjausjutuista otin niistoa, eteen irtoamista ja välistä vetoja. Niistot ja välistä vedot menee hienosti, mutta irtoaminen eteen on kyllä vähän niin ja näin. Vaikka Tanja seisoi lelun kanssa maalissa, niin jätkä ei vaan tajuu. Juoksee ja kattoo mua ja pomppii ylöspäin. No, kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen hokas, että tolla toisella on toi patukka. Tanja -raukka oli ihan kauhuissaan, kun Loffo syöksyi hampaat irvessä patukkaan kiinni :D Vähän eri voimalla kuin puudelit. Muistan aina itsekin, kun Timonia ohjastin kerran, niin se voima oli jotain järkyttävää. Hirvitti muakin silloin.

Kaiken kaikkiaan kiva mieli jäi treeneistä - yleensä aina jää, kun tuon ukon kanssa jotain touhuaa. Juoksemassa olen sen kanssa ollut myös muutamia kertoja, ihan sillä Canicross -vyöllä. Alkulenkki menee hienosti, vetää edessä varmaan ihan oikeaoppisesti. Loppulenkistä alkaa lönköttelemään vieressä. Juoksen noin 5 kilsaa. Tylsää (?) vaan, kun on näin lämmin niin jää juoksentelut vähemmälle.

Juhannuksena oltiin mökillä lapsilauman (4 lasta) ja koirien kanssa (Dono ja Loffo). Ja tietty aikuiset päälle. Loffo pärjäsi hienosti Donon kanssa, vaikka vanhalla herralla olikin hyvin tarkat säännöt missä Loffo saa liikkua ja kuinka lähelle voi Donoa tulla. Loffo kunnioitti sääntöjä ja homma meni hienosti. Uintitaito kehittyi valtavasti viikonlopun aikana. Olen ostanut kumisen frisbeen, jota sitten käytiin hakemassa noin tuhat ja yksi kertaa. Välillä piti laittaa ukko mökkiin rauhoittumaan. Ja kyllä uni maistuikin! Onni on väsynyt bortsu :D

Omasta treenistä sen verran, että eilen oli juoksutekniikkakurssi Marianne Mattaksen pitämänä. Sain ihan hyviä vinkkejä miten nopeutta saa kehitettyä. Tekniikassa ei ollut paljon parannettavaa, mutta hyvä muistutus siitä kuinka keskivartalo pitää olla lukittuna juostessa, jotta saa liikkeeseen voiman. En ole ehkä ikinä tätä asiaa ajatellutkaan. Oli mahtava huomata kuinka oikein itse tunsi liikkuvansa lujaa, kun tekniikka oli hallussa. Nyt vaan pitää treenata lisää :)

Loppuun vielä muutama kuva meidän treenikentältä. Kesä ja meri - ah!

Uusia kuvioita

Jenni näytti mulle parit uudet kuviot; sivuirtoaminen (tms. en ikinä muista oliko se tuon niminen) ja pakkovalssi. Toi sivuirtoamisjuttu toimi jo ihan kivasti, jopa eilen kun tein sitä itsekseni kentällä. Tai siis koiran kanssa. Kutsulla kolmen esteen takaa, jotka eivät ole suorassa linjassa. Hienosti jätkä haki oikeat esteet. Mutta se pakkovalssi!! Ei vaan taivu, eikä ymmärrä. Pakko youtubeilla vähän jossain vaiheessa, että tajuaa miten se menee. Loffo tuli niin järkyllä vauhdilla suoraan mun jalkaan, että en vaan saa sitä kääntymään. Jotain teen hyvin hyvin väärin.

Otin eilen myös viidellä aidalla hyppyjä. Kyllä se vaan hyvin pomppaa yhdellä pompulla esteiden välit ja takajalat just silleen ku pitää. Tein lähetyksiä ja kutsuja. Kaikki toimi. Paitsi se lähdössä pysyminen on aika kamalaa taas. Tai se aijaaminen paremminkin. Jätkä tuijottaa niitä esteitä, kun jossain transsissa ja hiipii. Palautui aina, kun komensin eikä kertaakaan onneksi päässyt ihan karkaamaan, mutta fuskasi kuitenkin. Palautin aina hyihyi -säestyksellä. Silloin vaan pikaisesti mulkas mua ja peruutti vähän. Pitää vaan muistaa olla johdonmukainen tässä(kin).

Perjantaina oltiin pentukurssilla. Ihan kivasti meni. Seuraamiseen sain ihan hyviä vinkkejä ja pakko kait myöntää, että lelu ei ole paras tapa opettaa seuraamista. Nyt olen kotona ottanut liikettä "imuttamalla" eli nami ihan nenässä kiinni ja koira oikealla paikalla, kivasti menee. Olen ottanut ihan yhtä kahta askelta vaan. Perusasennon ottaa jo ilman eri käskyä. Nyt en pääsekään kahteen seuraavaan kertaan, kun Puola kutsuu.

Loffolla on ollut maha vähän huonona. Aamulla oli vääntänyt keittiöön shaiset ja sitten se pieni ryömi mua vastaan, kun heräsin. Raukka.

Vertaistukiryhmää ja uimamaistereita

Me löydettiin tasoistamme seuraa :) Perjantaina aloitettiin VSPH:n pentukurssilla ja olipa ihana nähdä, että muidenkin koirat pomppivat, kiskovat ja haukkuvat :D Muuten meni ihan kivasti...tekee kyllä niin hyvää käydä tommosessa paikassa, missä joudutaan vähän odottamaan, kaikkien kanssa ei saa leikkiä ja pitää jaksaa keskittyä muuhunkin kuin häsäämiseen. Oikein hyvä juttu! Ehkä saadaan meidän Loffboffosta vielä ihan salonkikelpoinen yksilö.

Viikonloppuna oltiin mökillä lauantai -ilta. Saunottiin, paistettiin nakkia, ja juotiin limpparia ja siideriä. Ja uitiin. Kaikki uitiin. Loffo ja lapset innoikkaimpina. Voi hyvää päivää, kun vesi oli kylmää ja tyypit vaan kikattaa (myös Loffo) ja läträä. Yksi punkki oli kotiin tuomisina ja sunnuntaina laitoinkin punkkipannan jäbälle.

Eilen oltiin evakossa, kun yritettiin pitää koti jotenkin puhtaana, kun illalla oli ensimmäinen virallinen asuntonäyttö. Evakkopäivä vietettiin anoppilan täysihoitolassa. Ja sielläkin uitiin, mutta nyt vain karvaiset versiot. Siis koirat. En minä, vaikka Heini kerran päiväkodissa mainostikin, että äidillä on kainalokarvat...no, ei siitä sen enempää...Loffo leikki myös Donon kanssa. Tai no, siis Dono juoksenteli Loffon perässä ja yritti astua aina, kun sai kiinni tai Loffo makoili selällä sen edessä. Onneksi jätkä on vielä hyvin alistuvainen, joten ei ollut mitään isompaa ongelmaa, vaikka Iso-d oli aika tiukkiksena.

Tällä viikolla en oikein treenipuolesta tiedä mitä ehditään / tehdään. Perjantaina ainakin vertaistukiryhmää.

Ajanhallintaa ja sen puutetta

Mun on pakko purkaa jonnekin ajatuksia, kun nyt tuntuu, että homma kaatuu päälle. Ei mitään uutta, mutta jotenkin on vaan liikaa. Miksi ihmeessä ensinnäkin olen lupautunut vetämään treenejä - mulla ei oo aikaa niille. Miksi ihmeessä haluan tehdä koko ajan kaikkea, mutta en löydä aikaa tälle tekemiselle. Miksi ihmeessä en vietä enemmän aikaa perheeni kanssa ja keskity lasten kanssa olemiseen, vaan haahuilen kaikkea muuta koko ajan. Jne Yms.

Miksi töissä pitää olla kauhea härdelli ja sekavuutta koko ajan. Miksi lasten pitää kiukutella vähän väliä. Miksi kaikki on jotenkin niin hankalaa! Miksi taloa ei saa heti myytyä, vaan sitä pitää olla koko ajan siivoamassa. Argh.

Mun on pakko keksiä jotakin, joka vähän järkeistää tän kaaoksen ainakin mun pään sisällä. Pakko jättää jotain pois. Mä en ehdi nykyään enää edes jumppaan ikinä! En mä halua, että mun elämä on tämmöstä kiirettä ja jatkuvaa hosumista ja vääntämistä.

Täytyypä sitten rientää palaveriin. Niinpä niin.

Ratatreeniä

Päätin ilahduttaa itseäni ja Loffoa ottamalla entisten tekniikkahinkkausten sijaan vähän pidempää radan pätkää, eli huikeat 8 estettä :) Ai että jätkä kävi kuumana. Olen jättänyt nyt rimat kokonaan pois, että ei tule niitä törky rimanpotkimisia, vaan keskitytään ohjaamiseen.

Radalla oli leikkausta sekä päällejuoksua ja välistävetoja, vähän vaihdellen. Eteen menemistä tarvittiin myös. Kaikenlaista siis.

Leikkaukset putkeen menee jo loistavasti. Varsinkin jos tullaan suorassa linjassa putkeen. Pimeästä kulmasta ei ekalla kerralla hakenut, vaan alkoi haukkumaan mulle :o Pari kertaa, kun koitettiin, niin pojan aivot raksuttivat ja sitten homma meni hienosti.

Päällejuoksut ja välistävedot hienoja. Mun vaan pitää olla R-A-U-H-A-L-L-I-N-E-N. Alan koko ajan sisäistämään paremmin tuota tarkkuuden ja rauhallisuuden merkitystä nopean koiran ohjaamisessa. Ei mitään huitomisia, vaan selkeää rauhallista ohjausta. Wau!!

Eteen menot pieni issue, jos en ehdi kunnolla mukaan ja lelupalkkaa ei ole edessä. Näitä täytyy treenata lisää. Pidin nyt lelun koko pätkän ajan piilossa, palkkasin välillä leikkauksista ja välistävedoista, mutta muuten en lelua näytellyt.

Uusinta uutta oli se, että meidän pieni hiljainen bortsu haukkui radalla treenien lopussa useaan otteeseen! Mä oon aina halunnut haukkuvan koiran, mutta öööö tota en tiedä onko se ihan kauhean kivaa :D Katotaan. En siihen halua kuitenkaan mitenkään kummemmin puuttua, jos siitä ei mitään isompaa nalkutusräksytystä kehkeydy.

Reidet huusi hoosiannaa ja mietin jo epätoivoissani, että miten IKINÄ pystyn juoksemaan täyden radan tuon kanssa sekä vielä lisäksi keskittymään siihen mitä teen. Huhhuh!!!!

Vedin vielä kahdelle ryhmälle harkat ja se on kyllä niin kivaa. Tällä kertaa mulla olli asenne kohdillaan ja nautin siitä, kun näin kuinka koirat nopeudesta ja potentiaalista riippumatta menivät iloisesti, ohjaajat kuuntelivat ja tekivät niin kuin pyysin ja mun neuvot jopa toimi. Tuntui, että olin elementissäni. Harmi, kun nämä arkityöt haittaavat erittäin pahasti harrastuksia. Vai voikohan tätä enää harrastamiseksi kutsua?!

Hyppytekniikkaa

Tänään ahkera blogituspäivä. Käytiin Tanjan kanssa kentällä, helle oli taas, mutta onneksi treenikenttä on meren vieressä. Sinne on hyvä hauvat heittää vähän väliä, lisäksi heitin sinne tänään narupallon, jota Mr. L ei suostunut tonkimaan pohjasta. Höh.

Sain eilen ne Susan Salon dvd:t ja heti koitin ekaa harjoitusta siitä, vaikka ne olikin kuulemma yli vuoden ikäisille. En kuitenkaan nostanut rimoja kuin siihen siivekkeiden alaosaan, eli n. 20cm. Laitettiin esteisiin tosi lyhyet välit, kun halusin katsoa miten Loffo hakee hyppypaikkaa. Meni tosi rennon näköisesti, eikä räpeltänyt rimoja yhtään. Ehkä ongelma (?) on enemmän tekniikkatreeneissä, kun en ole sitä vielä opettanut hyppäämään. Otin kahdella ja kolmella esteellä, ja tyyppi meni yhdellä loikalla kaikki välit. Hienon näköistä :)

Lisäksi otin leikkauksia, jotka ei meinannut toimia ollenkaan. En oikein tiedä mitä sen lelun kanssa tekisin, kun on niin kovin kiinnittynyt siihen. Sitten jos sitä ei ole, niin jäbä katsoo mua joka välissä. Lelun kanssa leikkaukset toimi hyvin, mutta kun yritin ottaa kolmea aitaa, niin ei tajunnut ollenkaan sitä tokaa aitaa. Tanja oli palkkaamassa kolmannen aidan takana, mutta yritti mukailla estelinjoja. En tiedä. Ehkä voi vielä antaa anteeksi, kun jäbä on 8 kk :D

Mutta mutta - treenien kohokohta: Dadaaaa!! Sain päällejuoksut toimimaan hienosti!! Ainakin omasta mielestä. Vähän makeeta. Ekan kerran pystyin juoksemaan ja ohjaamaan kolme aitaa putkeen. Cool.

Nyt nautin hyvin ansaittua lonkeroa ja huomenna Hesaan työmatkalle. Töissä ihan hanurista, onneksi on agility, joka nollaa pään <3

Hakumetsässä

Koitettiin Loffon kanssa uutta lajia - hakua. Päästiin mukaan ryhmään, joka koostui vanhasta englanninlammaskoirasta nimeltä Iisa ja kahdesta sakemannista emäntineen. En tiennyt haun treenamisesta juuri mitään ennen metsään menoa ja olinkin hieman pihalla, kun lähdettiin tallaamaan metsään aluetta, jolla hakutreenit suoritettaisiin.

Ekana koirana treenasi Iisa. Sain vähän käsitystä mitä tulee tapahtumaan. Loffo muuten rakastui Iisaan täysillä, tosin herra ei tunnu olevan turhan kranttu naisten suhteen...Kaikki käy...Iisa oli ollut tauolla jonkun aikaa, mutta kivasti neiti metsässä pinkoi risut karvoissa roikkuen.

Loffon vuoro oli kolmantena. Koirat odottivat autoissa sen aikaa, kun muut menivät. Ensimmäinen haku tehtiin niin, että Niina meni piiloon niin, että Loffo näki. Niinalla oli lelu mukana. Loffo syöksyi noin sekunnissa Niinan luo - no problem. Leikki innoissaan.

Seuraavalla kerralla muistaakseni toinen Nina meni piiloon niin, että Loffo näki hänet vasta puolesta matkasta. Nina meni melkein hakualueen päähän ja heilutti lelua sieltä kiven takaa. Loffo syöksyi ja nyt oli myös hurjan nopeasti lelulla riehumassa. No problem.

Seuraavaksi sitten tehtiin niin, että minä menin piiloon. Loffo ei nähnyt ollenkaan, kun menin - huusin ainoastaan, kun olivat keskiviivalla. Loffo juoksi taas nopsaan suoraan eteenpäin, mutta sitten tuli tenkkapoo. En nähnyt mitä tapahtui, mutta mun kärsivällisyys loppui nopeammin ja autoin jätkää huutamalla uudestaan Loffoa. Sitten löytyi heti. Sain sitten palautetta, että jatkossa aina odotetaan ohjeita ohjaajalta eli keskiviivalta. Piilossa olijat eivät huutele ilman lupaa :)Ensi kerralla muistan tämän.

Reilu kaksi tuntia meni neljää koiraa treenatessa, oma osuus kesti ehkä vartin. Tykkäsin kyllä tosi kovaa, ihanan rentoa verrattuna agilityyn. Mulla oli Heini mukana ja sekin jaksoi kivasti. Auttoi varmaan, kun toinen Niinoista on Heinin playschool -täti.

Nyt kovasti jo mietin mille ilmaisulle Loffo kannattaisi opettaa; haukulle vai rullalle. En ole oikein löytänyt perusteita miksi mikäkin valitaan. Seuraavaa treenikertaa ei ole vielä päätetty. Tuleva viikonloppu menee lauantaina agikisoissa kuuluttamisessa ja tänään mennään Tanjan kanssa kentälle harkkaamaan.

Aion tänään vähän testata hyppyjuttuja. En korkeilla, vaan lähinnä tekniikkaa. Katsoin eilen Susan Salon hyppydvd:tä ja aika perusjuttuja oli ainakin siinä ekalla. Tosin itse olen tehnyt näitä lähinnä mutu -periaatteella, joten ihan hyvä oli kuulla perustelujakin asialle. Koiran fysiikkaan en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota, siis siihen miltä koira näyttää hypätessään. Tätä onkin mielenkiintoista jatkossa seurata; esim. että koira pitää aina pään alhaalla hypätessään, takajalat yhdessä, selkä rentona. Tätä tavoittelen. Sekä myös sitä, että lähtöasento on mahdollisimman hyvä - rento.

Lisäksi mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että en anna Loffon enää IKINÄ roiskaista rimoja, vaikka ne ois kuinka matalalla. Tätä oon tehnyt, vaikka sisimmässäni ääni on sanonut "VÄÄÄÄRIIIN". Onneksi Jenni The Coach palautti mut maan pinnalle <3