Viikonloppuna tapahtui läpimurto tässä monen vuoden uuvutustaistelussa. Rakas puolisoni myöntyi pennun ottoon ja nyt on jopa ajankohta sovittu ja varsinainen pentuekin tiedossa ja ns varauksessa. Aivan mahtavaa.
Nurinkurista kyllä ja ehkäpä mulle tyypillistä on, että alkoi hieman jännittämään. Apua, kuinka pärjäämme sen kanssa, kuinka se sopeutuu meidän perheeseen, kuinka meidän perhe sopeutuu siihen jne! Mutta näiden tunteiden en anna nyt ottaa valtaa - siitä tulee huippumakee hauva. Siitä on tosi kauan, kun olen pentua kouluttanut, joten osaa asioista joutuu opiskelemaan uudestaan ja omat näkemykseni ovat muuttuneet ja kehittyneet vuosien saatossa. Nyt mulla on 4 kuukautta aikaa opiskella ja olla täydessä valmiudessa kunnes herra Urho astuu meidän elämään!
Aamulaskuri laitetaan vasta sitten, kun pennut ovat syntyneet :D
Listaan tähän joitain sääntöjä, mitä pennulla tulee olemaan meidän kodissa ja joista ei jousteta:
- makuuhuoneeseen / sänkyyn / sohvalle ei mennä --> oma nukkumapaikka, ehkä useampi
- ruokapöydästä ei anneta ruokaa --> ei saa olla keittiössä ruokailun aikana
- lapsia tai aikuisia ei näykitä --> pikkupennulle tarjotaan joku lelu tilalle
- lasten perässä ei juosta --> jäähylle pentu, jos lapsien meno yltyy aivan mahdottomaksi
- lasten pitää antaa pennun olla rauhassa, kun pentu on rauhoittunut --> tästä pitää pitää kiinni
- sisällä ei riehuta, ainakaan mitään hepuleita --> ulos riehumaan tai treenataan jotain järkevää
- ulko-ovista ihmiset menee ensiksi --> paikallaoloa ja auktoriteettia
- pentua palkitaan aina, kun se rauhoittuu oma-aloitteisesti tai tekee jotain muuta järkevää
- lastenhuoneeseen pentu ei mene
- ennen ruokailua pennun pitää tehdä jokin temppu, ts. ansaita ravintonsa
Näihin pitää tarjota vastapainoksi jotain sallittua tekemistä. Mietin niitä vielä lisää. Ja lisää sääntöjäkin tulee varmaan tässä ajan mittaa mieleen. Jos luette ja jotain tulee mieleen, niin kommentoikaa ihmeessä.
Nyt tämä poistuu työmaalta.
4 kommenttia:
Voi, on siinä pennulla ihmettelemistä noiden sääntöjen kanssa. Järkeviä asioitahan kaikki on, mutta eikö laumasta erottaminen oo aina rangaistus koiralle? Jos se onkin herkkis ja ahdistuu, kun ei saa olla samassa huoneessa (lähinnä keittiössä, kun muut syö)? No ei kai.
Vastapainoksi ainakin paljon kaikkea kivaa, vapaata yhdessätekemistä ja tietty lots of loooove!!
Anu
Anu the hellämieli :-* saahan se meitä kattella, vaikka sitten kynnyksen takaa. Pointtina on se, että sille ei anneta ruokaa pöydästä. Tämä tuskin tulee onnistumaan, jos se on keittiössä. Lapsethan takuulla antaa joko vahingossa tai tahallaan. Ei kiitos mitään kerjäläistä meille.
Peace and Love! You know me :)
Katoin eilen jonku koiraohjelman. Siinä oli joku koirakouluttaja ja se tuomitsi täysin makupaloilla kouluttamisen... Tiedän kyllä että koulukuntia on yhtä monta kuin on koirankouluttajaa, mutta tuota en ollu vielä kuullu.
Anu
Joo, no ne voi olla näitä "kyllä koiran pitää totella, kun minä käsken", mutta että tv:ssä näytetään niin joopajoo...
Lähetä kommentti