No niin, nyt vihdoin ja viimein pääsin VSPH:n järjestämiin Canicross -harkkoihin. Loffo on luonnonlahjakkuus. Vetää se ainakin osaa! Vielä, kun mun reidet toimis yhtä lujaa, niin johan mentäs.
Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.
Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.
Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.
SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.
Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.
Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti