Kisaa pukkaa...perjantaina epikset omalla kentällä. Mentiin pyörällä Heinin kanssa. Onneksi ystäväni Maria tuli lapsineen sinne, niin Heinillä oli seuraa. Olisi voinut muuten tulla aika pitkäksi.
Rata oli vaikea; vaikeita kulmia Loffolle, jonka kanssa mikään ei ole yksinkertaista. Jälkeenpäin tajusin mitä mun olisi esim kepeille viennissä tehdä. Olisi pitänyt jarruttaa ennen muurille menoa, vetäminen ei toiminut - ainakaan noin kuin yritin sen tehdä. Lähtö oli hyvä, istui kuin tatti. Kerrankin näin.
Aalta luisui alas,pysähtyi vasta maahan. Laitoin takas, sen jälkeen rikottiin rengas x kertaa. Jälkeenpäin Tanja kertoi, että todnäk aurinko oli paistanut silmiin, eikä hahmottanut rengasta kunnolla. Tästä sisuuntuneena kuitenkin lähdin lauantai -aamuna klo 8.00 juoksemaan kentälle ja hinasin molemmat renkaat ulos. Osashan se ne. Otin myös jarrutuksia ja aalta ja puomilta vauhtikontakteja. Vauhti siis siinä mielessä, että juoksin ohi ja heitin lelun samalla. Ekalla kerralla ei kestänyt, mutta jatkossa kyllä. Näitä vaan lisää.
Hassua, kun epiksistä lähtiessä olin aivan kypsänä, mutta yön aikana olin kasvattanut jonkun sisupussin ja aamulla en malttanut odottaa sängystä ylösnousua, että pääsen treenaamaan.
Eilen sitten oli viralliset kisat Vöyrillä 1 -luokille. Menin hyvissä ajoin paikalle, kun en enää kestänyt olla kotona. Iltakisat ei oo mua varten - koko päivä piti jännittää.
A -kisa meni hylätyksi, mutta siitä jäi ihan hyvä fiilis. Tosin lähtö olisi voinut olla parempi, Loffo nousee heti kun pysähdyn ja mä käsken sen tulemaan heti, kun pysähdyn. Tähän pitää saada malttia. Oon varmaan kirjoittanut tän jo noin miljoona kertaa. Mulla oli SUURIA vaikeuksia saada Loffoon minkäänlaista kontaktia ennen rataa. Tuntuu, että sitä vois vaikka halolla hakata päähän ja se ei välittäis mitään. En kyllä tiedä mitä tälle asialle pitää tehdä. Unelmasuoritus olisi, että voisin sen vapaana seurauttaa lähtöön, mutta tätä pääsin testaamaan vasta viimeisessä startissa. A -radalla siis singahti väärään putkeen, mutta muuten siinä ei mitään kauhean ihmeellistä tapahtunut.
B -kisa oli kamala. Tosin kamalammalta se tuntui kuin näytti. Mulla on ne videolla, mutta en taida julkaista :P Lähtö oli järkky, nousi noin ziljoona kertaa ja ei meinannut mennä istumaan. Onneksi vaadin loppuun asti, mutta kyllä kesti. Jouduin lähtemään melkein yhtä aikaa, kun en enää uskaltanut liikkua, kun sain sen istumaan. Tästä johtuen meni aivan liian pitkäksi parin esteen jälkeen. Kepeille sisäänmenoa ei hahmottanut, en tiedä rynninkö liikaa. Kolme kertaa otettiin uusiksi. Muuten suht ok - kontaktit pysyivät joka radalla.
C -kisaan olin jo aika väsynyt ja kyllästynyt. Rata tuntui kyllä kivalta, niin kuin kaikki Sari Mikkilän radat olivat. Mietin tutustuessani, että tää on kyllä meidän rata ja on se nyt kumma, jos ei tätä selvitetä. Kisapaikalla soi musa koko ajan ja sillä on kyllä iso vaikutus mun mielialaan. Oli tosi makee laulaa "bad romancea", kun tutustui ja vieläpä jonain raskaampana versiona. Hain Loffon tutustumisen jälkeen ja menin kentälle odottelemaan. Edellisen koiran mentyä, otin hihnan pois jo alueen ulkopuolella, koira sivulle. Sitten jätin sen istumaan ja menin siihen kohtaan mihin halusin sen tulevan lähdössä ja pyysin sivulle. Meinasi lähteä jonnekin muualle, mutta tuli, kun hieman ärtyneenä käskin sivulle uudestaan.
Lähdettiin yhtäaikaa, mutta tämän olin ihan suunnitellut. Ja luvalla mun mielestä lähti, tosin nää tapahtuu valitettavasti aika yhtäaikaa. Tämä lienee se juurisyy, että olen vapauttanut lähtöön usein samalla tavalla. Joka tapauksessa rata sujui mallikkaasti yhtä valssia lukuunottamatta ja nollahan siitä tupsahti. Sitkeys palkitaan. Mun pitää näköjään eka kasvattaa vitutuskäyrä niin korkeaksi, että ei oo enää muita mahiksia ku onnistua...eikö sitä vois ihan pikkasen helpommalla itteensä päästää?! Käytiin sitten pokkaamassa LUVA ykköspallilta ja olihan se kiva päätös raskaalle illalle.
Täysin en pystynyt nauttimaan tästä työvoitosta, kun sain kuulla mummikoiran poismenosta samoihin aikoihin. Olkoon tämä nolla omistettu siis Spookylle ja hänen muistolleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti