On tullut vähän taukoa kirjoittelusta sattuneista syistä. Oltiin lomalla Berliinissä viikon Samin kanssa ja sitten, kun ei ole omaa konetta niin ei töissä oikein usein ehdi blogia päivittelemään...kummallinen työpaikka!
Mutta kerrataas Seinäjokea, jos siitä vähän jäisi oppia mieleen paremmin. Kolme starttia oli ohjelmassa, tuomarina Harri ja Anne Huittinen. Loffo oli taas autossa odottamassa ja otin sen lämppäröitäväksi oman rataantutustumisen jälkeen. Fiilis oli ihan ok, ei jännittänyt läheskään niin paljon kuin Kokkolassa. Ei edes itkettänyt :D
Eka rata tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=ljXzw8h5rFc
Käytiin Jennin kanssa läpi kaikki radat ja lähes kaikki tässä esitetyt ohjauksiin liittyvät kommentit ovat häneltä. Kiitos taas :):)
- kontakteilta vapautan aina samalla tavalla ja myös liikkeellä
- jos joudun esim suoralla linjalla menemään Loffon takana, meidän linjojen pitää mennä vastakkain. Siis mun pitää ottaa sivuetäisyyttä enemmän ja juosta silleen kenoviivan muotoisesti kohti koiraa. Mä tajuan tän selityksen, joten se saa riittää :D
- kaikissa kohdissa, missä Loffo katsoo mua, olen myöhässä.
Ekan radan jälkeen olin ihan paniikissa. MÄ PÄÄSTIN SEN TULEEN, VAIKKA SE EI ISTUNUT. Tätä mä NIIN en halunnut IKINÄ tehdä. Että mä olin vihainen itselleni. Mun aivot ei vaan tajunnut sitä ennen kuin puomilla. Hidas mikä hidas ja hosuja mikä hosuja. Päätin, että never again, mutta kuinkas kävikään...
Toka rata:
http://www.youtube.com/watch?v=atBASySS7Vo&feature=related
Tässä muistin, että koiran pitää odottaa lähtölupaa istuen. Toinen puoli olisi ehkä ollut järkevämpi, jos uskaltaisin mennä kauemmas. Okserin jälkeistä kohtaa mietin kauan ja päädyin tähän suht rumaan ratkaisuun. Syynä oli se, että halusin Loffon antaa hypätä rauhassa okseri, kun valssissa olisin kuitenkin mennyt paukuttamaan kättä alas sen hypätessä.
Kepeille menee aika lujaa, pitäisikö sitä opettaa jotenkin hidastamaan, vai pitäisikö itse hidastaa. Ilmeisesti jälkimmäinen hidastaisi sitä koiraa ihan riittävästi :) Jollakin radalla olin osannut tämän tehdä, mutta eihän sitä nyt joka radalla voi muistaa.
Ennen pituutta auttamattomasti myöhässä. Syy miksi tein valssin oli taas välttely. Tällä kertaa leikkauksen välttely muutaman aidan päässä. Jatkossa aion ohjata radat niin kuin ne on parhaan taitoni mukaan ohjattavissa, enkä niin että yritän väkisin jotain nollia. Ei me niitä ansaita, jos ei osata mennä niin kuin on fiksuinta.
Loppu olikin pelkkää kaasutusta - jee. Tosin sivusuuntaetäisyyttä olisin voinut ottaa enemmän ja sen kenoviivajuoksun siihen mukaan.
Kolmas rata:
http://www.youtube.com/watch?v=jZOVVuOw_mg&feature=related
Tässä hyvin aluksi otan Loffoa hanskaan sen yrittäessä koomailla radalle päin. Siihen se sitten jäikin...Lähtörutiineissa liikaa kosken koiraan --> syö auktoriteetin rippeitä. Joo ja siellähän se seisoo ja Marjo pyytää matkaan. Voi V**** että oon sakee.
Jos luottaisin siihen lähdössä alku olisi kannattanut ottaa toiselta puolelta, niin en olisi jäänyt putkella jälkeen. Vekki ennen kepeille menevää hyppyä aika pro, vaikka itse sanonkin. Keppien jälkeinen hyppy olisi pitänyt ohjata ponnistuskohtaan eikä vain kääntää hartioilla, rimat tulee helposti alas. Tällä kertaa pysyi, mutta kolahti kyllä. Kuvista näkee, että tässä Loffo alkoi haukkumaan. Sitäkin ärsytti tommonen räpellys :P
Ja ennen puomia tuli niin nukahdus. Mun piti olla ihan jossain muualla, niinpä ohjaan koiraa kepeille, kun en osannut muutakaan tehdä kuin pyllistää. Mun darling tulee tietty pois sieltä, kun minä "pyydän". TÄNNNEEEE. Puomilta sitten ylösmenokontaktivirhe, kun hyppää sivusta sinne.
Muuten ihan kiva rata, mutta tuo lähtömunaus otti ja ottaa pattiin tosi rankasti. Itketti vaan radan jälkeen ja tunsin tosissani epäonnistuneeni. Otankohan mä vähän tosissani tän jutun...
Sitten niihin epiksiin. Lähdettiin Jennin ja Pou-tiaisen kanssa kohti Vöyriä. Pou-tiainen osallistui ekoihin epiksiinsä ja sivuhuomautuksena mainittakoon Hänen Einsteiniutensa voitti mölliradan nollalla. Way to go!
No niin tehtiin mekin 1 -luokan radalla. Oli kyllä hyvä juttu, että the Coach oli mukana, koska mua jännitti tosi lujaa. Outo hiihtäjä. Siis minä. No anyway, pääpointtina halusin pitää noi lähtöjutut. Jenni sit hihkasi just ennen mun vuoroa, että OTA SEN REMMI POIS. What?! Ooks ihan tosissas...edellinen koira oli just tulossa radalta ja mun pitäs päästää tää peto irti...no tietty tein niinku käskettiin ja eihän mun enkeli ny mihkään syöksynyt. Ja lähdössäkin istui kuin tatti, tosin se aina tekee niin ku JLe on mukana. Jostain kumman syystä :D
Oli aika hauska lähteä radalle, kun aluksi vöyrin kentällä oli kauhea pulina ja sitku oli meidän vuoro, niin aivan hiljaisuus. Miksi?! Mutta siitä tuli erikoinen olo. Tälläkin radalla mun kädet heiluu joka hypyllä - aivan kuin mun tarttis jotenkin auttaa Loffoa ylittään ne hypyt käsiä nostamalla. Ihan varmaan joo. Kolmas kontaktieste meinas olla mun hermorakenteelle liikaa ja vähän hosuen vapautin Loffon. Pääasia kuitenkin, että lähti vapautuksesta. Lopun valssi oli outo, mun valssit ei liiku mihinkään, ne vaan töpöttää paikallaan. Ihan kamalaa. Pitää näköjään ruveta valssaileen muuallakin - onneksi meillä on kesäjuhlat ensi viikolla!
Episrata tässä: http://looxorious.kuvat.fi/kuvat/Videos/loffo060511.mpg
Tällä viikolla on treenattu maanantaina ja tänään. Maanantaina oli valmennusryhmää Simon vetämänä. Oli pätkiä viikonlopun kolmosten kisoista ja mä olin niin ylpeä kun tajusin jopa yhdessä kohdassa mikä tekniikka siihen sopi ja sitten vielä muistin jälkeenpäin, että näinhän ne protkin teki! Tällä viikolla olen pitänyt Loffoa irti muiden koirien mennessä rataa, olen ollut kauempana nurmikkoalueella ja touhunnut sen kanssa jotain. Tänään pääsi livahtamaan, kun istuttiin käsi kädessä kivellä ja sit lofi päätti ottaa livohkat. Eipä tullu takas, vaan meni radalle. Onneks se ajettiin sieltä pois rivakasti eikä sattunut mitään sen kummempaa. Tätä EN halua kokea kisoissa. Pari ekaa kertaa se pysyy lähdössä kyllä nätisti, mutta sitten alkaa se koomatouhu. Käyn sitten joko ajamassa pois tai murahdan tai nostamassa niskakarvoista vähän parempaan asentoon. Tänään otti vähän pulttia mun liikkeestäkin, mutta en antanut tietenkään karata.
Huomenna epikset ja su Vöyrille 3 ykkösen starttia. Kivaa :) Kait. Yllätin itseni yks päivä ihan pokkana tutkailemassa kakkosluokan ratoja. Sitten jouduin oikein miettimään, että missä luokassa me ollaan. Ainiin, mehän ollaan vielä ykkösessä. Ainakin itseluottamus on sitten vissiin kohdillaan.
Vielä yhden jutun voisin mainita, tänään harjoiteltiin jaakotusta ja sitä en osaa. Mä teen jonku hypyn siinä välissä :D Mikäköhän sen ohjauksen nimi on?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti