Pieniä voittoja

Eilen olin treenaamassa Coachin luona. Ratana oli karsintojen tuomarin Powellin rata. Tein sitä pienissä pätkissä - tätä mun muutenkin pitää painottaa paljon, paljon enemmän, että saan onnistumisia!! Siis treenaamista pienissä pätkissä.

Alussa oli hyppy ja rengas suorassa linjassa ja sitten mentiin kepeille niin, että piti mennä törkkäämään koira sisäänmenoon. Koira otettiin kutsuna keppien takaa. Ei varmaan tajua, jos ei ole nähnyt ratapiirustusta, mutta itse ehkä muistan. Nyt jätkä istui tosi hienosti paikalla, kun olin agre -meiningillä liikkeellä. Ja ehkä paikkakin vaikutti ;)

Keppien sisäänmeno ei ottanut onnistuakseen, hosuin aivan liikaa ja liikuin sivusuuntaan. Lopulta sain rauhoitettua itseni ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen toiston. Jippii!

Renkaan hyppäsi muutaman kerran tosi huonosti, mutta palkattiin sitten pelkältä renkaalta onnistuneita suorituksia. Jospa se siitä menis jakeluun. Sitä selkää ei ole ihan pakko hakata sinne renkaan yläreunaan.

Niin ja mainittavaa on myös, että kepit olivat noin 30 cm päässä putkesta. Mentiin tavallaan seinää päin, hyvin Loffo kesti tämän. Lelupalkka ja kaari olivat lopussa apuna.

Hypyille lähetyksia tuli treenattua myös. Näissä tärkeää, että en lähde kääntämään hartialinjaa ennen kuin koira on maassa. Oma liike pitää edetä, kun koira on lukinnut seuraavan esteen - ei silloin, kun se jo suorittaa sitä. Pitää tietää, koska se on päässään päättänyt sen mennä.

Yksi kohta aiheutti hieman päänvaivaa. En millään saanut valssia osumaan kohdilleen ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Tuntui, että en vaan pysty liikkumaan tarpeeksi nopeasti ja tikitän liian pieniä askeleita. Takaperin juoksemista ja pitkiä valssiaskeleita on kyllä itse harjoiteltava paljon. Koitettiin tämä kohta sitten päällejuoksuna ja se meni ihan nappiin! Voi vitsi, mä sitten tykkään päällejuoksusta! Oon joskus ennenkin kirjoittanut, että se ohjaus saa mulle tosi hyvät fiilikset. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Loppusuoralla oli pari hyppyä ja pituus. Yritin ottaa loppusuoraa ennen kuuluvaa kohtaa sokkarilla, mutta siinä taas en liikkunut tarpeeksi sukkelaan ja Loffo ei osaa vielä lukita tommosella riskipuolittaisohjauksella esteitä. Piti jättää koira selän taakse ja toivotaan, toivotaan, että se hyppää takanani olevan hypyn. No, ei hypännyt. En sitten jäänyt tätä murehtimaan sen enempää, vaan otettiin eteen -treeniä muutama kerta. Kyllä lähtee.

Viikonloppuna oon menossa karsintoja katsomaan. Lueskelin äsken mitä olen viime vuonna kirjoittanut niistä. Tää blogi on kyllä hyvä, kun ajattelin, että oon varmaan silloinkin ihan samojen asioiden kanssa paininut. Mutta ei, olen jopa edistynyt! Hoorray. On kyllä kiva lähteä katsomaan huippujen suorituksia. Jospa sitä itsekin joskus pääsis mukaan noihin karkeloihin. Hui kauheeta.

Niin, otsikko "pieniä voittoja" tuli siitä mun fiiliksestä mikä tällä hetkellä on. Musta tuntuu, että oon saanut henkisen yliotteen Loffosta. Mä oon nyt se joka määrää kaapin paikan. Vaikka se aina välillä yrittää testailla esim. lähdössä, niin se reagoi muhun ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tää on oikeesti aika iso asia. Lisäksi musta tuntuu, että olen ohjauksellisesti mennyt eteenpäin, osaan katsoa radoista jo jonkin verran linjoja ja joskus jopa tajuan mitä ohjausta voi mihinkäkin käyttää.

Aloitan elokuun alussa verkko-opinnot eläinten oppismispsykologiasta. Hurjan mielenkiintoista ja toivottavasti hyödyllistä!