Oli kuuma päivä, varmaan lähemmäs +30. Mika Moilanen tuomarina, yritän saada radat jostain. Olivat sen verran hauskoja. Eka rata agilityrata. Luokkajärjestys; medit, minit ja maxit. Tulin kisapaikalle noin tuntia ennen, kävin pienellä kävelyllä, vein Loffon uimaan ja häkkiin odottamaan. Kävin katsomassa rataa - en suorituksia - vaan ainoastaan rataa ja sitten napit korviin ja varjoon ohjaamaan mielikuvissa. Vähän kävi mielessä, että oonko ihan sekaisin - ei kukaan muu näytä näin tekevän. Suljin tuonkin otuksen suun ja jatkoin omissa oloissani.
Rataantutustuminen meni hyvin; tiesin mitä teen ja missä. Ainoastaan yksi kohta oli hieman mietinnässä, mutta siihenkin keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Sitten koira autosta ja vielä kerran ich will. Remmi pois kaukana lähtöpaikasta ja yhdessä mentiin lähtöön. Jätkä sivulle ja minä pokkana kävelen putkelle vastaanottamaan. Siellähän tuo istuu ku tatti. Muru. Se on alkanut uskomaan puhetta.
Ja sitten matkaan. Kontaktit olin päättänyt ottaa niin hlvtin tarkasti ja asenteella, niistä ei liuta. Lämppäreillä tuli yli aalta ja puomilta. Argh. A oli radalla kaksi kertaa, puomi kerran. Rata sisälsi muutaman tekniikkakohdan, muuten aika suoraviivaista luukutusta. Nyt muistin käskyttää useita esteitä etukäteen, eli kun oli vielä hyppäämättä muuri ja hyppy, aloin käskyttämään "kiipeekiipee" eli aalle. Ja se eteni. Kuin juna. Tsiisus.
Keppien jälkeen oli takaakiertovalssikohta, se meni ihan täydellisen hienosti.
Sieltä sitten mentiin putkeen ja putken jälkeen oli tiukka käännös hypylle ja tämä rima tippui. Ihan siitä syystä, kun mun päässä ehti käymään tuon takaakiertovalssin aikana, että "rima pysyi, kyllä on hieno mies" ja tossa vaiheessahan mun olisi pitänyt jo tehdä putkijarrutusta :P Olin myöhässä ja väärässä kohdassa ohjaamassa putken jälkeistä hyppyä. Ja sieltähän se yksi ainokainen rima kolahti.
Loppuradan tähtihetkiä ehdottomasti irtoaminen aalta eteen -käskyllä. Niin upea fiilis, kun koira ei kysele mitään vaan menee vaan. Kaksi hyppyä ja sitten käännyttiin. Kontaktit otettiin jokainen, puomilla joudun vähän tiukkistelemaan, kun jäi liian ylös. Vapautin vasta oikeasta asennosta.
Vitsit mä oon niin huisin tyytyväinen itseeni ja tietty Loffoon. Ennen mun hermot ei ois ikinä kestänyt sitä, että korjaan kontakteja tai että jätän lähtöön noin pokkana. Vieläki oon ihan liekeissä tosta radasta.
Sitten hyppärille. Siellä tein perinteisen mokan jo tutustumisessa - vaihdoin suunnitelmaa. Eka radan ulkopuolella mietin ohjaavani kakkoshypyn takaa, sitten kun pääsin radalle, katsoin että se ei toimi niin. Jostain syystä kuitenkin vaihdoin siihen alkuperäiseen takaisin, vaikka olin sen jo kerran hylännyt. Ei mennyt sitten oikein. Jälkeenpäin tajuan, että olemalla sen kakkoshypyn takana bloggasin selkeesti kolmoshypyn ja Loffo hyppäsi aivan liian vinosti kakkosen. Sillä ei ollut mitään mahiksia suorittaa kolmosta ja siitä tuli ohitus. Jatkoin sitten vaan eteenpäin (hyvä minä!!) ja olin varmaan ihan pikkasen ylikierroksilla. Pituuden pala kaatui ja kuvat taitavat paljastaa miksi...
Radalla oli kaksi putkea peräkkäin ja takaakierto. Sinne kipitin aivan fiiliksissä ja hyvin ehdin. Mutta mitäköhän tässä kuvassa teen :DD
Takaakierto ja päällejuoksu - jos joku ei ymmärtänyt...
Tämä kuva on mun mielestä hurjan hauska. Tässä tiivistyy mun asenne ja Loffo kääntyy upeasti. Käsi varmaan voisi olla hieman jossain muussa asennossa jne, mutta ei haittaa nyt ihan hirveästi :)
Radalla oli niin paljon juoksemista, että meni varmaan vähän yliohjauksen puolelle. Tuossa on vielä paljon tekemistä, että opin ajoittamaan oikein mun ja Loffon vauhdin. Luulin tällä radalla, että on kohtia missä en ehdi ajoissa ja sitten toisinpäin. Tämä tulee varmaan kokemuksen kautta.
Loppurata meni hyvin, tosin yksi valssi oli semmoinen, että ehdin jo ajatella pääsenkö tästä ikinä liikkeelle. Jalat vaan tikitti paikalla. No pääsin ja kait ihan ajoissakin, kun ei rima pudonnut. Sitten vielä jenkkikäännös loppuun ja taas huimat kiksit siitä, kun sain lähetettyä koiran putkeen itse peruuttamalla ja sitten lähdin suoraan eteenpäin juoksemaan, siis ihan eri suuntaan kuin koira. Uujee.
Molemmilla radoilla Loffolla oli lelu odottamassa maalista reippaasti eteenpäin. Mene -käskylle herra haki lelunsa ja ei purrut mua. Positiivista sekin. Kaiken kaikkiaan oikein positiiviset ja opettavaiset kisat! Näillä jatketaan.
Tänään harkat, lauantaina Loffo kisaa Jennin kanssa Lapualla. Sitten reilun viikon päästä startataan Turussa. Hui, ihan Eurooppaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti