Loffo ja Krooku

Tässä esittelyssä Loffo ja hänen bestiksensä Krooku. Pää on vielä jäljellä. Krookua käsitellään hyvin väkivaltaisesti, mieluiten silmiä tai karvoja repien. Krooku on erikoistunut puunkiertoharjoituksiin. Loffo osaa syöksyä jo useita metrejä Krookun luokse puuta kiertämällä. Taitavia kavereita ja hyvä tiimi :)

Omaan sänkyyn - melkein

Eilen sitten tosiaan päätin, että Loffo nukkuu jatkossa yksin omassa huoneessa ja häkissään. Näin tehtiin. Klo 22 herra laitettiin nukkumaan. Siis heitin nameja häkkiin ja ovi kiinni.

Itsellä oli paha olla, mutta sain kovetettua ja menin nukkumaan korvatulppien kera omaan sänkyyn. Tunnin välein - vähintään - katsoin kelloa ja yritin kuunnella tulppien läpi mahdollista vinkunaa tai haukuntaa. Mitään ei kuulunut. Puoli 4 menin päästämään pennun pihaan. Sieltä se pieni heräsi vähän pökerryksissä eikä ollut edes tarpeitaan häkkiin tehnyt. Ulos teki heti. Hieno hauva :)

Yö jatkui samaan malliin -eli rauhassa. Siis koiran osalta. Omassa sängyssäni en saanut nukuttua, koska a) yritin kuunnella ääniä koko ajan ja se oli hieman hankalaa, kun oli tulpat korvissa :D ja b) mies pyöri IHAN KOKO AJAN. Argh. Jälkimmäisen takia siirryin sitten lattialle patjalle. Oujee.

Hassua,kun tulee niin omien lasten vauva-aika mieleen tästä pentuajasta. Olin ihan samanlainen niidenkin kanssa. Jos nukkuivat, niin piti käydä ihmettelemässä että nukkuvatko nyt ihan oikeasti. Voi huhhuh, kun kerää itellensä ressiä aivan turhasta. Viime yönäkin ajattelin, että Loffo on varmaan tukehtunut luuhun tms. No ei ollut.

Eilen käytiin leikkimässä Nemo -sheltin kanssa. Voi että meni hienosti. Nemo oli ihanan rauhallinen ja antoi pennun rauhassa ensin tutustua. Sitten juostiin. Loffo oikoi, kun ei ihan vielä perässä pysynyt. Loffo vaani ja hiipi. Hyökki kiven takaa. Roikkui karvoissa. Kivaa siis oli :)

Illalla innostuin hieman naksutintreenailemaan. Olen lukenut Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten naksutinkoulutus -kirjaa. Tykkään kovasti ja haluaisinkin, että Loffostakin saisi luovan hassuttelijaoppijan. No hassuttelu puoli eilen ainakin onnistui. Laitoin lusikan lattialle. Naks, kun katsoi lusikkaa ja nami tietty perään. Sitten piti muutaman toiston jälkeen ottaa lusikka suuhun. Se vasta oli kivaa jätkän mielestä. Ei enää keskeyttänyt tekemistä naksun jälkeen, vaan alkoi heittelemään lusikkaa ihan täpiksessä. Eli mikäli kirjan oppeja noudatan, niin palkkio ei ollut yhtä kiva kuin tekeminen. Siis nami. Mulla oli vaan kuivamuonaa. Ei jätkää ainakaan kolina heilauttanut, koska aika kiva meteli syntyi kun lusikka lenteli laattalattiaan.

Tänään jatketaan yksinoloharjoituksia, treenataan ehkä jotain pientä aivojumppaa ja päivällä haetaan lapset hoidosta.

Ristiriitaisia mietteitä

Voi ah tätä koirankoulutuksen ihanuutta. Huomaa lievä ironia äskeisessä lauseessa. Monenlaisia ajatuksia ja neuvoja; liikaa tietoa. Too much information -aarghh! ;) Sama dilemma kuin lasten kasvatuksessa - haluan niin kovasti tehdä oikein ja niin, että ei jää traumoja ja että meillä on hyvä suhde. Mutta, kun oma pää ei taida kestää..Kaikki pitää onnistua heti nyt eikä hetken päästä.

Lähinnä nyt mietityttää tuo yksinolo. Vertaan sitä mielessäni lasten unikouluun. Tiedän, että nyt on kyseessä koira, mutta silti tuo vertaus pysyy päässäni. Oma tyttäreni oli huono nukkuja ja on sitä edelleenkin. Emme kuitenkaan tehneet ns. huutounikoulua, vaan yritimme pehmein konstein. Nyt kompromissina neidillä on patja meidän makkarissa ja tulee sinne yöllä nukkumaan. Sanoisinko, että win-win loppuviimeksi.

Haluan, että koirani nukkuu yönsä hyvin ja rauhassa. En halua enää heräillä karvaelukan tekemisiin. Silti sen poissulkeminen laumasta askarruttaa ja varsinkin, kun pieni protestoi kovasti sitä vastaan. Asiahan olisi helposti ratkaistavissa ottamalla pentu meidän makkariin. Mutta kolikolla on toinenkin puoli - kuka sitä trafiikkia jaksaa. Ei kukaan pidemmän päälle.

Neuvoja on monenlaisia. Quick and Dirty vai hitaasti hyvä tulee. Taidan valita jonkun välimuodon. Kannoin äsken unisen pennun häkkiinsä ja laitoin oven kiinni. Siellä se nyt nukkuu. Saattaapi olla, että ongelma on päässäni. Kuten niin usein...

Tänään olen laittanut sen häkkiinsä kolme kertaa ja vapauttanut, kun se on joko herännyt tai ollut hiljaa hetken. Kaimion mukaan näitä harjoituksia voi tehdä päivässä vaikka kuinka monta. Mulla on vielä 6 päivää aikaa ennen töihin menoa...

Tässä siis viikon treeniohjelma:
Maanantai: useita, lyhyitä yksinolojaksoja häkissä minun ollessa kotona
Tiistai: pidennä yksinolojaksoja häkissä ja ole poistuvinasi
Keskiviikko: jos ti mennyt hyvin, poistu pihalle, palaa vasta kuin hiljaista
Torstai: jos ke mennyt hyvin, pidennä poissaoloja. Välillä lyhyempiä.
Jne.

Lisäksi ruoka häkkiin. Ja ensi yöksi päätin juuri, että siirryn omaan sänkyyn. Huutakoon. Harvinaisen sekava kirjoitus :D

Keskiviikkona mennään agilityhallille. Ihan siis turistiksi, vaikka ehkä siellä putkessa voisi piipahtaa :) Tänään iltapäivällä treffataan 9kk vanha Nemo -sheltti. Ja jossain vaiheessa tällä viikolla päästään tukiopetukseen co-owner Jennin luokse :)

Sählyäää ja uusi ihmisiä!

Eilen illalla meidän teräshermolla; Rosmolla, Rosvolla, Loffiksella, oli varsinainen hermojen testauspuolituntinen. Meille tuli illalla lasten serkkupojat vanhempineen kylään. Pentua katsomaan tietty. Siinä lapset sitten innostuivat pelaamaan sählyä meidän olkkarissa. Laitoin Loffon keittiöön verkkoseinän taakse katsomaan. Siinähän tämä makasi kuin sfinksi. Muutaman kerran vinkaisi, mutta ei mitään hysteerisiä peräänjuoksuyrityksiä tai muitakaan ollut huomattavissa. Palkkasin sitä hienosta käytöksestä. Meteli oli aikamoinen, siis ihmisistä lähtevä. Hyvät hermot tuntuu jäbällä olevan. Muunlaiset ei kyllä oikein meidän perheeseen sopisikaan.

Aamupäivällä oltiin lasten kanssa leikkipuistossa. Siinä ympärillä on pikkuinen metsä, jossa Loffo sai juoksennella vapaana. Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa tai -tajua tällä kaverilla. Olisi hyppinyt vaikka kuinka korkeilta kiviltä alas, ellen olisi koko ajan ollut vahtimassa. Jeeee, mami I can flyyy!!!

Automatkustusta harjoiteltiin myös, nyt ei vinguttu yhtään. Hienoa. Pidän tätä tosi tärkeänä osa-alueena, koska tavoitteena on kuitenkin kisata jonkun verran ja aina parempi, jos koira osaa rentoutua autossa. Tässä kohtaa tuleekin mieleen Tasku, joka seisoi koko automatkan Muoniosta Vaasaan, noin 11 h. Taisi kerran jossain liikennevaloissa pistää maahan...

Yö ei mennyt ihan putkeen. Olen siirtänyt patjan nyt kauemmaksi ja häkin ovi on kiinni. Siinä mielessä meni hyvin, että pentu oli hiljaa vaikka olikin aika pirteä sinne laitettaessa. Mutta parin tunnnin välein vein sitä ulos, kun rapisutteli ja kuljeskeli. Ei ole vielä kertaakaan tehnyt häkkiin tarpeitaan. No ei varmaan, kun koko ajan roudataan pihalle :D

Mietityttää jatkuvasti viikon päästä alkavat työt. Ja hirvittää.

Ai niin, erityisen ylpeä olen itsestäni siinä suhteessa, että muistin ja pystyin eilen vieraiden tullessa pitämään pennun rauhassa ja vasta, kun vieraat olivat saaneet ulkovaatteet pois, päästin sen tervehtimään. Tavoitteena on, että koira osaa odottaa omaa tervehtimisvuoroaan rauhassa vieraiden tullessa.

Rauhallisempi pentupäivä

Eilen harjoiteltiin yksinoloa. Ja naksuttelua. Kävin kaupassa ja Loffo nukkui sen ajan nätisti häkissään. En ollut poissa kuin puolisen tuntia. Tästä jatketaan :)

Aamupäivällä käytiin apteekissa, matkalla oli työkoneita, joita miehen alun piti tietysti ihmetellä. Pojat! Hyvä, että en ruvennut selittämään "tiinä on kaivuli, joo, tetä kaivaa" Siis EN ruvennut :D

Lapset olivat hoidossa ja satoi vettä. Ulkoiltiin omassa pihassa, harjoiteltiin omaa nimeä. Ihanasti tulee luokse heti, kun kutsuu. Takapihalta näkee hyvin ohi ajavat autot. Eilen syöksyi pari kertaa niitä kohti. Nokkosojaan ei kuitenkaan enää mennyt. Ehkä se oli ihan hyvä oppi. Otin heti kontaktin poikaan, kun lähti autoja kohti. Tähän ehkä tarvitaan vinkkejä miten saadaan tuo orastava autokiinnostus pois.

Illalla harjoiteltiin lasten kanssa. Niiden ohikävely ja juokseminen on kyllä niin kovasti paljon kiinnostavampaa kuin nakki, että ei siitä oikein meinannut mitään tulla. Lopulta EHKÄ tajusi, että on kivempaa syödä mamman kädestä nakkia kuin syöksähdellä lasten perään.

Pomppupallo on pelottava, jos sillä pompitaan. Sitä pitää mennä karkuun. Mutta kun se pysähtyy, se pitää tappaa. Kamala otus. Se pallo.

Olen nyt yrittänyt ehdollistaa naksuun. Nami + naksu on toistettu aika monta kertaa. Mistä sen tietää, että koira ymmärtää naksun tarkoituksen? Joka tapauksessa nyt olen aloittanut naksauttamaan katseesta muhun. Tarjoaa sitä jo kivasti. Nyt sitten aikaa pidentämään.

Ruoka ei ole oikein Loffolle maistunut. Tuntuu olevan kaikkea muuta tekemistä niin paljon. Hampaat ovat terävät ja lasten kanssa pitää koko ajan vahtia. Lapset vähän pelkäävät, kun pentu riehaantuu.

Viime yönä sain nukkua peräti 6 tuntia yhteen menoon. Olen nyt siirtänyt patjan vähän kauemmaksi häkistä ja häkin ovi on kiinni. Rauhoittuminen sinne oli vähän hankalaa illalla, kun oli juuri nukkunut. Kävin rapsuttelemassa ja se auttoi.

Tänään tulee vieraita, lisää lapsia ja uusia aikuisia. Tulevia tärkeitä ihmisiä meidän pentuvaaville.

Kruisailua ja ekat aksatreenit

Eilen harjoiteltiin Loffon kanssa häkissä ja autossa olemista. Olen saanut työkaveriltani iiisoon häkin, jossa Loffon on tarkoitus viettää työpäivät ja yöt. Yöt se onkin jo siellä nukkunut, minä vieressä. Päivisin ei vielä yksinolohetkiä ole tullut. Eilen laitoin sitten "päikkäriaikaan" häkin oven kiinni, jotta koissu tottuu siihen, että sieltä ei tulla ulos, kun huvittaa. Tyytyi kohtaloonsa ja veteli sikeitä. Yölläkin ovi oli kiinni, ei moittinut. Itse nukuin vielä vieressä. Pari kertaa käytiin ulkona yön aikana. Häkkiin ei ole tarpeitaan tehnyt. Ensi yönä aion siirtää patjaani hieman kauemmas häkistä, mutta pysyn vielä samassa huoneessa. Jos se menee hyvin, tavoitteena on parin yön päästä siirtyä omaan sänkyyn.

Pihassa ollessamme otettiin ensimmäiset alustavat agilitytreenit. Siis kierrettiin pihamäntyä. Laitoin lelun puun taaksen ja koiran puoleisella kädellä (huom! Jenni ;)) ohjasin hakemaan lelun. Kuulostaa ehkä jo kamalan vakavalta, mutta ihan leikin varjolla näitä juttuja tehdään. Toistoja ehkä viisi. Mutta vaikuttaa kyllä tosi makeelta. Tässä koirassa tuntuu olevan se on -nappi,jota haluan. Syttyi tosi hyvin lelusta ja lähti noin metrin päästä hakemaan sitä puun takaa. Näin. Ensimmäinen askel tulevaa agilityuraa kohden on otettu.

Loffolla käväisi eilen myös ensimmäinen tyttökaveri. Puudeli Neela. Neela on hieman äänekästä sorttia ja aluksi Loffoa hieman pelotti. Taisi Neelaakin. Siinä sitten vähän kierreltiin ja kaarreltiin. Hetken tutustumisen jälkeen leikki lähti käyntiin. Heh, Loffo osoitti jo gigolon merkkejä. Heti, kun Neela oli hetken rauhassa Tanjan käsissä, niin hra oli takapuolessa kiinni ja jopa hyppäsi selkään...

Autossa matkustaminen aloitettiin hakemalla lapset päiväkodista. Menomatkan alusta jätkä protestoi aika reippaasti. Kehuin aina kovasti, kun oli hetken hiljaa ja en sitten tiedä oliko sillä oikeasti vaikutusta vai väsähtikö, koska noin puolet matkasta oltiin hiljaa. Hoitopaikassa sitten odoteltiin lasten tulemista ulos ja sieltähän tytöt rynnistivät. Otin pennun syliin ja sanoin lapsille, että "jonoon järjesty". Vuorotellen saivat silittää Loffoa sen ollessa minun sylissä ja syötin sille nameja koko ajan. En tiedä huomasiko se edes silittäjiä, sen verran täpinässä oli nameista :)

Illalla vielä käytiin viemässä Heini jumppaan ja käveltiin hieman Vaasanpuistikolla. Ihmisistä oli tosi kiinnostunut, autoista ei niinkään. Hyvä niin. Loffo jopa odotti autossa (kevythäkissä) yksin jonkun aikaa, kun kävin hakemassa Heinin jumpasta. Ei huutanut.

Iltapissulla ollessamme jätkä huomasi, että takapihan pensasaidasta pääsee kätevästi läpi. Siitä mentiin, että viuh vaan. Suoraan nokkosiin. Jalkoja oli tämän jälkeen enää kaksi jäljellä..kannoin vaavin sisälle ja loin jo päässäni kauhukuvia toisensa jälkeen. Pesin tassut - ei auttanut. Käytiin uudestaan ulkona, nyt jo astui jaloilleen. Noin puoli tuntia kesti härdelliä; tassujen syöntiä ja sätkimistä, mutta sitten luu vei voiton. Lopulta nostin pennun häkkiin ja sammutin valot. Heti rauhottui vaikka juuri oli ollut kova tohina päällä. Siistiä :)

Tänään harjoitellaan lisää yksinoloa, ajattelin oikein lähteä jumppaan...mutta ensiksi käymme ihmettelemässä Sepänkylän "keskustaa". Uni varmasti sitten maittaa sen ajan, kun äiree käy pilatestunnilla. Lisäksi ajattelin treenata illalla lasten kanssa "juoksuharjoituksia". Jonkinasteinen ongelma, kun saattaa olla muodostumassa siitä, kun lapset juoksevat sisällä, niin Loffo tietty perään ja hampailla kiinni.

Ajattelin harkata illalla niin, että annan jätkälle jotain superhyvää namia ja lapset saavat juoksennella sen edestä. Palkka aina, kun katsoo mua. Jos vinkkiä paremmasta treenitavasta, let me know.

Johan nyt tekstiä pukkaa, kun on pikkumies talossa :D

Hän on täällä tänään

Viime yönä klo 01.20 tai jotain - tapahtui ensikohtaaminen Loffon kanssa. Olin hakemassa sitä ja Jenniä lentokentältä. Sieltä Jenni asteli laukku olkapäällään. Minä hetken ihmettelin, että oliko jotain unohtunut...Siellä kassissa meidän pentu kuitenkin oli. Varovasti nosti päätään ja antoi kunnon pusun nenään. Kun sen kerran tarpeeksi lähelle lykkäsin.

Jenni toivotteli hyvää syntymäpäivää :) Aika vaatimaton lahja <3>

Heitimme Jennin kotiin ja matkalla Jenni kertoi, että Loffo vaikutti tosi hiljaiselta. Minä siihen tyytyväisenä, että ihanaa. Heh, asiat saivat hieman uuden käänteen, kun jäimme kaksistaan. Jätkä nosti semmosen metelin, kun ajettiin kotiin, että korvat soi. Hoin vaan sitten itsekseni "muista palkita, kun on hiljaa - muista palkita, kun on hiljaa". Kakkakin alkoi haista. Matka Tuovilasta Sepikseen oli piiiitkäää. Haiseva vastalause oli esitetty.

Yö nukuttiin vierekkäin. Minä kädet häkissä, tunnin välein hereille hätkähtäen. Loffo oli hiljaa ja rauhottui aina, kun sitä rapsuttelin. Aamulla Heini tuli katsastamaan uuden tulokkaan ja on siitä lähtien ollut "iholla" koko ajan.

Loffo on syönyt hyvin. Yksinolosta nosti kamalan metelin, kun yritin laittaa lapsia päikkäreille. Kuuntelimme sen vinkunaa noin puoli tuntia ja sitten päätin, että jää lasten päikkärit tänään väliin. Pidin kuitenkin huolen, että vapautamme pennun vasta, kun on hiljaa. Sitä odotellessa kului tovi jos toinenkin. Reppana. Kun päästimme rääkätyn vaavin vapauteen, se oli niin väsynyt, että sammui heti. Nyt se nukkuu häkissään ovi auki.

Olemme aloittaneet tänään jo sosiaalistamisen. En tiedä nyt sitten olenko liian hätäinen, onko pennulla liikaa virikkeitä heti alkuun. Kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja otin Loffon mukaan. Siellä oli aika paljon porukkaa, joten Loffo pääsi tutuksi useiden lasten kanssa. Hienosti meni. Välillä nostin pentua syliin, kun ei remmissä kulkeminen oikein onnistu. Kumma homma, kun onhan sitä jo harjoiteltukin. Not.

Metsässäkin kuljettiin, Loffo sai olla irti. On kyllä reipas tapaus. Kaikenlaisia ääniä on kuultu; autoja, räjähdyksiä, pesukone, lasten huutoa. Mihinkään ei oikeastaan reagoi sen kummemmin.

Haasteelliselta tässä univelan uuvuttamassa pääkopassa tuntuu lasten ja koiran kouluttamisen yhdistäminen. Ja kuinka ihmeessä tuo pikkuotus voidaan jättää yksin työpäivien ajaksi. Huomenna lapset menee hoitoon, joten voin keskittyä pentuun.