Hän on täällä tänään

Viime yönä klo 01.20 tai jotain - tapahtui ensikohtaaminen Loffon kanssa. Olin hakemassa sitä ja Jenniä lentokentältä. Sieltä Jenni asteli laukku olkapäällään. Minä hetken ihmettelin, että oliko jotain unohtunut...Siellä kassissa meidän pentu kuitenkin oli. Varovasti nosti päätään ja antoi kunnon pusun nenään. Kun sen kerran tarpeeksi lähelle lykkäsin.

Jenni toivotteli hyvää syntymäpäivää :) Aika vaatimaton lahja <3>

Heitimme Jennin kotiin ja matkalla Jenni kertoi, että Loffo vaikutti tosi hiljaiselta. Minä siihen tyytyväisenä, että ihanaa. Heh, asiat saivat hieman uuden käänteen, kun jäimme kaksistaan. Jätkä nosti semmosen metelin, kun ajettiin kotiin, että korvat soi. Hoin vaan sitten itsekseni "muista palkita, kun on hiljaa - muista palkita, kun on hiljaa". Kakkakin alkoi haista. Matka Tuovilasta Sepikseen oli piiiitkäää. Haiseva vastalause oli esitetty.

Yö nukuttiin vierekkäin. Minä kädet häkissä, tunnin välein hereille hätkähtäen. Loffo oli hiljaa ja rauhottui aina, kun sitä rapsuttelin. Aamulla Heini tuli katsastamaan uuden tulokkaan ja on siitä lähtien ollut "iholla" koko ajan.

Loffo on syönyt hyvin. Yksinolosta nosti kamalan metelin, kun yritin laittaa lapsia päikkäreille. Kuuntelimme sen vinkunaa noin puoli tuntia ja sitten päätin, että jää lasten päikkärit tänään väliin. Pidin kuitenkin huolen, että vapautamme pennun vasta, kun on hiljaa. Sitä odotellessa kului tovi jos toinenkin. Reppana. Kun päästimme rääkätyn vaavin vapauteen, se oli niin väsynyt, että sammui heti. Nyt se nukkuu häkissään ovi auki.

Olemme aloittaneet tänään jo sosiaalistamisen. En tiedä nyt sitten olenko liian hätäinen, onko pennulla liikaa virikkeitä heti alkuun. Kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja otin Loffon mukaan. Siellä oli aika paljon porukkaa, joten Loffo pääsi tutuksi useiden lasten kanssa. Hienosti meni. Välillä nostin pentua syliin, kun ei remmissä kulkeminen oikein onnistu. Kumma homma, kun onhan sitä jo harjoiteltukin. Not.

Metsässäkin kuljettiin, Loffo sai olla irti. On kyllä reipas tapaus. Kaikenlaisia ääniä on kuultu; autoja, räjähdyksiä, pesukone, lasten huutoa. Mihinkään ei oikeastaan reagoi sen kummemmin.

Haasteelliselta tässä univelan uuvuttamassa pääkopassa tuntuu lasten ja koiran kouluttamisen yhdistäminen. Ja kuinka ihmeessä tuo pikkuotus voidaan jättää yksin työpäivien ajaksi. Huomenna lapset menee hoitoon, joten voin keskittyä pentuun.