Tänään arvottiin Tanjan kanssa moneen otteeseen, että viitsiikö mennä treenaamaan. Päivällä mittari näytti jopa +30 varjossa! Treeniajan lähestyessä alkoi taivas menemään pilveen ja mittarissakin oli enää suht siedettävät reilu 20 astetta, joten eikun kentälle. Naureskeltiinkin, että kuinka me oltiin ihan paniikissa, kun ei meinannut päästä harkkaamaan!
Laitoin kolme aitaa 1x2 -linjaan ja u -putki päähän. Tarkoitus oli ottaa leikkauksia. Selkä taas hieman oireillut, joten yritin ottaa rennosti. Huom. siis yritin. Ei ihan onnistunut.
En tiedä miten lelun kanssa tekisi. Loffo ei keskity ohjaamiseen, jos mulla on se kädessä. Leikkaukset meni ihan ok, mutta taas vain kaksi aitaa. Kahden aidan jälkeen se syöksyi mun käteen kiinni vaatimaan palkkaa. Laitoin lelun välillä ihan piiloon ja silloin toimi paljon paremmin.
Paikalla oloakin treenattiin. Tässä on kyllä, samoin kuin kontakteissa, hankaluutena palkitseminen. Loffo ei nameista välitä treeneissä juuri mitään. Aivan kuin olisi isokin rangaistus, kun tungin kalkkunafilettä sille naamaan. Istuu kyllä hienosti paikalla, kun lelu on takana. Lähtee myös suorittamaan rataa, vaikka lelu jää lähtöön.
Tilasin jenkeistä Susan Salon hyppydvd:t. Siitä sitten saa aloittaa opiskelemaan loppukesän treenisysteemejä.
Mitä näistä harkoista jäi sitten mieleen? Lelu välillä pois, vaihtelevaa palkkausta; öööö - eipä juuri muuta.
lauantai 15. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Me osataan laskea....kahteen
Bortsut osaa laskea, ainakin meijän oma. Ja siitä saa sitten kärsiä ohjaaja, joka ei ole tajunnut tarjota kunnolla vaihtelua omalla maanikolleen.
Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.
Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!
Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)
Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.
Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.
Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D
Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.
Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...
Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.
Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!
Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)
Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.
Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.
Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D
Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.
Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...
maanantai 10. toukokuuta 2010
Kesä :)
Kesä on täällä. Ainakin jos mittarina pitää ulkotreenejä. Ne alkoi tänään. Ihanaa. Otin heti alkuun kunnon raitis ilma myrkytyksen ja seisoin kolme tuntia kentällä. Ekaksi tunti Loffon kanssa touhuilua ja sitten kaksi tuntia koulutuksen vetämistä.
Otetaan ekaksi fiilikset Loffosta. Treenien suunnittelu jäi nolla -tasolle. Hyihyi. Laitettiin neliö ja pitkä putki. Otin neliössä erilaisia välistävetoja ja sitten putkeen lähetyksiä. On tainnut olla käännöksien treenaamisesta hyötyä, kun jätkä kyllä kääntyy hienosti. Suoraakin osaa mennä. Nyt alkaa näyttämään ihan agilitykoiran menolta meidän touhu, kun jätkä ajoittain vilkaisee mua, että mitä mitä, mihin sitten?! Vielä ei haukuta, mutta varmaan jos oikein pihalla oon, niin tulee myös äänekäs vastalause.
Vähän oli jotenkin häsäämisen oloista, mutta luulen sen tunteen tulevan pitkälti siitä, että todellakin häsäsin vaan jotain. En oikein ollut miettinyt mitä tekisin, saati että olisin malttanut laittaa koiran sivuun ja harjoitella itsekseni. Käskytykseeni joudun mahdollisesti jatkossa tekemään muutoksia. Aikaisemmilta koirakavereiltani on jäänyt käyttööni sangen kova äänenkäyttö. Kova siinä mielessä, että puhun ja kannustan koko ajan. Nyt jo noin 6 esteen sykeröillä tuntui, että happi loppuu. Tosin flunssallakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Loffo ei kuitenkaan tarvitse tuon tason innostusta, ehkä päinvastoin.
Jätkä kävi ihan kierroksilla, kun muut meni. Jouduin sitä pitämään seinässä yli tunnin, kun vedin treenejä. En tarkalleen tiedä mitä siellä touhusi, mutta ainakin välillä haukkui. Kävin sen hakemassa mukaani ja oli ihan pässin pää, kun muut meni rataa. Namit ei kelpaa yhtään, lelussa kyllä roikkuu "ihan sikana". Pieni kuumakalle <3
Treenien vedosta muutama sana. Olen ollut monta vuotta tauolla koulutusohjaajan hommista ja nyt olen kesäksi luvannut vetää joka toinen viikko ryhmää. Olen tästä innoissani, mielestäni kouluttaessa oppii paljon. Mutta palautui myös mieleeni, että kaikki eivät ole ihan yhtä hulluna agilityyn...jotkut tulevat vain hieman hyppelemään, mikä kait sekin on ihan ok. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen tainnut kasvaa ihmisenä sen verran, että uskalsin sanoa ryhmäläisille mikäli esim. koira oli liian lihava ja laitoin hyppäämään matalia hyppyjä. Aikaisemmin olisin arastellut tällaista. No, täytyy yrittää suunnitella sellaisia harkkoja, josta myös "sunnuntai -hyppelijät" saavat iloa. Onneksi tämä blogi on suojattu :D
Otetaan ekaksi fiilikset Loffosta. Treenien suunnittelu jäi nolla -tasolle. Hyihyi. Laitettiin neliö ja pitkä putki. Otin neliössä erilaisia välistävetoja ja sitten putkeen lähetyksiä. On tainnut olla käännöksien treenaamisesta hyötyä, kun jätkä kyllä kääntyy hienosti. Suoraakin osaa mennä. Nyt alkaa näyttämään ihan agilitykoiran menolta meidän touhu, kun jätkä ajoittain vilkaisee mua, että mitä mitä, mihin sitten?! Vielä ei haukuta, mutta varmaan jos oikein pihalla oon, niin tulee myös äänekäs vastalause.
Vähän oli jotenkin häsäämisen oloista, mutta luulen sen tunteen tulevan pitkälti siitä, että todellakin häsäsin vaan jotain. En oikein ollut miettinyt mitä tekisin, saati että olisin malttanut laittaa koiran sivuun ja harjoitella itsekseni. Käskytykseeni joudun mahdollisesti jatkossa tekemään muutoksia. Aikaisemmilta koirakavereiltani on jäänyt käyttööni sangen kova äänenkäyttö. Kova siinä mielessä, että puhun ja kannustan koko ajan. Nyt jo noin 6 esteen sykeröillä tuntui, että happi loppuu. Tosin flunssallakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Loffo ei kuitenkaan tarvitse tuon tason innostusta, ehkä päinvastoin.
Jätkä kävi ihan kierroksilla, kun muut meni. Jouduin sitä pitämään seinässä yli tunnin, kun vedin treenejä. En tarkalleen tiedä mitä siellä touhusi, mutta ainakin välillä haukkui. Kävin sen hakemassa mukaani ja oli ihan pässin pää, kun muut meni rataa. Namit ei kelpaa yhtään, lelussa kyllä roikkuu "ihan sikana". Pieni kuumakalle <3
Treenien vedosta muutama sana. Olen ollut monta vuotta tauolla koulutusohjaajan hommista ja nyt olen kesäksi luvannut vetää joka toinen viikko ryhmää. Olen tästä innoissani, mielestäni kouluttaessa oppii paljon. Mutta palautui myös mieleeni, että kaikki eivät ole ihan yhtä hulluna agilityyn...jotkut tulevat vain hieman hyppelemään, mikä kait sekin on ihan ok. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen tainnut kasvaa ihmisenä sen verran, että uskalsin sanoa ryhmäläisille mikäli esim. koira oli liian lihava ja laitoin hyppäämään matalia hyppyjä. Aikaisemmin olisin arastellut tällaista. No, täytyy yrittää suunnitella sellaisia harkkoja, josta myös "sunnuntai -hyppelijät" saavat iloa. Onneksi tämä blogi on suojattu :D
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vanhuus ei tule yksin
Selkä paskana. Tai ainakin melkein tai jotain. Voi vee. Mä oon pitänyt itteäni jonain superihmisenä, joka ei juurikaan sairastele, saatika paikat prakaile. Mutta nyt on tullut voittaja vastaan. Todennäköisesti ratsastuksesta johtuen mun välilevy on alkanut oireilemaan ja viime viikolla en pystynyt yhtenä päivänä edes istumaan! Se vaihe meni onneksi nopeaan ohi, mutta edelleen juoksuaskeleet sattuu.
Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.
Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.
Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.
Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.
Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.
Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.
Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.
Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.
Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.
Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Loffo ja Aksa ne yhteen soppii
Oltiin treenaamassa Tanjan kanssa. Olin ajatellut tehdä välistävetoja ja päällejuoksuja. Välistävedot alkoi ihan lupaavasti, tosin sitten hokasin, että tein samalla kädellä välistävedot ja hypyille ohjaukset. Korjasin tämän ja homma toimi kivasti. Aluksi otin kahdella hypyllä, mutta kun joku oli jättänyt neljä hyppyä, niin pitihän ne kaikki koittaa. Loffo kyllä räpeltää rimat törkeesti, ei kato yhtään. Nyt oli 25 cm:ssä rimat, niin jätkä vaan kolauttelee täysiä niihin. Toivottavasti alkaa sitten hoksaamaan, kun otetaan ihan hyppytreenejä - eiköhän.
Taas täytyy todeta, että kääntyy kuin kolikon päällä. Kääntyy jopa siivekkeen kohdalla, jos niin käsken. Kerran nimittäin räpellettiin yksi siivekekin kumoon. Onkohan vielä nuoruuden intoa, vai onko oikeasti noin tapaturmaherkkä. Vähän hirvittää.
Sitten päällejuoksuja. Mä en meinannut aluksi ollenkaan hahmottaa mitä tällä haettiin. Testasin ja testasin ilman koiraa. Sitten koitin koiran kanssa, pudotin lelun ja menin muutaman askeleen eteenpäin. Loffo ei tajunnut lähteä mun perään heti, vaan hillui lelun kanssa itsekseen. Vasta treenien lopussa, kun olin antanut aivoilleni aikaa, tajusin päällejuoksun idean. Ainakin luulen niin. Mutta kyllä saa pinkoa, että ehtii koiraa ennen. Ainakin nyt, kun rimat on alhaalla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata valvovan silmän alla ;)
Kontakteja treenattiin myös. Aika vähälle ja vähän huolimattomalle jäi ne. Loffo oli aika kuumissaan. Ehkä pitäisi ottaa kontaktitreenit tunnin alussa, niin olisi vielä energiaa niihin jäljellä.
Paikalla olo toimii jo kivasti. Istumassa. Nyt olen alkanut ottamaan kaikenlaisia ohijuoksuja, hyppyjä, sanoja, sun muita häiriöitä ja jätkä vaan istuu. Palkka on aina takana, se tuntuu toimivan hurjan hyvin.
Putkeen leikkaukset meni kivasti. Ei irtoa sinne vielä kovin kaukaa, mutta eiköhän se siitä vahvistu.
Taaskaan ei meinannut millään malttaa lopettaa. Kukaan meistä neljästä :) Saan niin mielettömän hyvän olon tunteen Loffon kanssa touhuamisesta, se on niin mahtava. Ei paljon tarvi kysellä, että onko sen mielestä agility kivaa :D
Oon muuten keksinyt keinon, jolla saan aika usein Loffon lopettamaan dorkailun. Kuten auton takaluukusta eteenpäin notkumisen, mun näykkimisen. Tuijotan sitä tiukasti silmiin ja matalalla äänellä "ei". Vähän on koirakuiskaaja -fiilis :) Vielä, kun tuon vetämisen saisi kuriin, niin voisin kehua omistavani täydellisen koiran <3
Taas täytyy todeta, että kääntyy kuin kolikon päällä. Kääntyy jopa siivekkeen kohdalla, jos niin käsken. Kerran nimittäin räpellettiin yksi siivekekin kumoon. Onkohan vielä nuoruuden intoa, vai onko oikeasti noin tapaturmaherkkä. Vähän hirvittää.
Sitten päällejuoksuja. Mä en meinannut aluksi ollenkaan hahmottaa mitä tällä haettiin. Testasin ja testasin ilman koiraa. Sitten koitin koiran kanssa, pudotin lelun ja menin muutaman askeleen eteenpäin. Loffo ei tajunnut lähteä mun perään heti, vaan hillui lelun kanssa itsekseen. Vasta treenien lopussa, kun olin antanut aivoilleni aikaa, tajusin päällejuoksun idean. Ainakin luulen niin. Mutta kyllä saa pinkoa, että ehtii koiraa ennen. Ainakin nyt, kun rimat on alhaalla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata valvovan silmän alla ;)
Kontakteja treenattiin myös. Aika vähälle ja vähän huolimattomalle jäi ne. Loffo oli aika kuumissaan. Ehkä pitäisi ottaa kontaktitreenit tunnin alussa, niin olisi vielä energiaa niihin jäljellä.
Paikalla olo toimii jo kivasti. Istumassa. Nyt olen alkanut ottamaan kaikenlaisia ohijuoksuja, hyppyjä, sanoja, sun muita häiriöitä ja jätkä vaan istuu. Palkka on aina takana, se tuntuu toimivan hurjan hyvin.
Putkeen leikkaukset meni kivasti. Ei irtoa sinne vielä kovin kaukaa, mutta eiköhän se siitä vahvistu.
Taaskaan ei meinannut millään malttaa lopettaa. Kukaan meistä neljästä :) Saan niin mielettömän hyvän olon tunteen Loffon kanssa touhuamisesta, se on niin mahtava. Ei paljon tarvi kysellä, että onko sen mielestä agility kivaa :D
Oon muuten keksinyt keinon, jolla saan aika usein Loffon lopettamaan dorkailun. Kuten auton takaluukusta eteenpäin notkumisen, mun näykkimisen. Tuijotan sitä tiukasti silmiin ja matalalla äänellä "ei". Vähän on koirakuiskaaja -fiilis :) Vielä, kun tuon vetämisen saisi kuriin, niin voisin kehua omistavani täydellisen koiran <3
Eksu - kiltti heppa...
Sisältää ainoastaan heppajuttuja. Ainakin näillä näkymin. Koskaan sitä ei tiedä mitä sormien kautta ruudulle tulee tallennettua, kun ajatus lähtee virtaamaan.
Torstaina oli taas ratsastusilta. Nyt olen maksanut 10 kerran kortin, joten ainakin sen verran tulemme tallilla käymään. Todennäköisesti enemmän, koska Heini tuntuu nauttivan lajista täysiä. Itsestäni en ole ihan varma..
Mulle oli kovasti kehuttu heppaa nimeltä Eksu. Nyt alkoi säkäkorkeuskin olemaan jotain 165 cm luokkaa, joten korkeammalle mennään, kun "taidot" kasvavat. Täytyy sanoa, että itsellä on vähän eri käsitys kiltteydestä kuin ystävilläni. Heh. Eksu ei tehnyt juuri mitään mitä yritin saada sen tekemään.
Yritin saada sen kääntymään vasemmalla, tyyppi meni oikealle. Yritin saada sen ravaamaan, okei saattoi ravata hetken, mutta pysähtyi kuin seinään. Välillä laukkasi, kun yritin saada sen ravaamaan. Onneksi lopetti heti.
Mä en tajua mitään noista heppajutuista. Keventäminen - what? Sisäpohje - what? Ulkopohje - what? No ehkä mä vähän tajuan, mutta siinä hiki päässä vääntäessäni 500 -kiloisen elikon kanssa oli pikkasen vaikeaa hahmottaa, että millä helvetin alapohkeella sitä elukkaa pitää takoa.
Lopulta ope toi mulle raipan. En halunnu sitä, mutta turhauduin sitten niin, että otin sen. En käyttänyt sitä kuin kerran, vähän napautin ja auttoi heti. Tää muuttuu joka kerta vaikeammaksi! Luulen, että otan muutaman yksityistunnin, että saan juonen päästä paremmin kiinni. Nyt ollaan edistyneempien ryhmässä ja joudun koko ajan kyselemään opettajalta, kun oon NIIIIIIN PIHALLA. No, reidet ainakin huusi hoosiannaa tunnin jälkeen.
Heinillä ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Lapsille kaikki näyttää olevan paljon yksinkertaisempaa. Siellä se kikattaen ravasi ympäri maneesia Ossi -ponilla. Nautti täysiä.
Tänään onneksi pääsee Loffiksen kanssa aksaa <3 Tarkoitus treenata meidän kotiläksyjä - päällejuoksuja ja välistävetoja. Oon niitä vähän tehnyt luomuesteillä; eli puun rungoilla. Melki joka lenkillä tulee jotain otettua; ellei kontaktitreeniä kivillä, niin sitten niistoja tms. puun rungoilla. Metsäagia :)
Torstaina oli taas ratsastusilta. Nyt olen maksanut 10 kerran kortin, joten ainakin sen verran tulemme tallilla käymään. Todennäköisesti enemmän, koska Heini tuntuu nauttivan lajista täysiä. Itsestäni en ole ihan varma..
Mulle oli kovasti kehuttu heppaa nimeltä Eksu. Nyt alkoi säkäkorkeuskin olemaan jotain 165 cm luokkaa, joten korkeammalle mennään, kun "taidot" kasvavat. Täytyy sanoa, että itsellä on vähän eri käsitys kiltteydestä kuin ystävilläni. Heh. Eksu ei tehnyt juuri mitään mitä yritin saada sen tekemään.
Yritin saada sen kääntymään vasemmalla, tyyppi meni oikealle. Yritin saada sen ravaamaan, okei saattoi ravata hetken, mutta pysähtyi kuin seinään. Välillä laukkasi, kun yritin saada sen ravaamaan. Onneksi lopetti heti.
Mä en tajua mitään noista heppajutuista. Keventäminen - what? Sisäpohje - what? Ulkopohje - what? No ehkä mä vähän tajuan, mutta siinä hiki päässä vääntäessäni 500 -kiloisen elikon kanssa oli pikkasen vaikeaa hahmottaa, että millä helvetin alapohkeella sitä elukkaa pitää takoa.
Lopulta ope toi mulle raipan. En halunnu sitä, mutta turhauduin sitten niin, että otin sen. En käyttänyt sitä kuin kerran, vähän napautin ja auttoi heti. Tää muuttuu joka kerta vaikeammaksi! Luulen, että otan muutaman yksityistunnin, että saan juonen päästä paremmin kiinni. Nyt ollaan edistyneempien ryhmässä ja joudun koko ajan kyselemään opettajalta, kun oon NIIIIIIN PIHALLA. No, reidet ainakin huusi hoosiannaa tunnin jälkeen.
Heinillä ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Lapsille kaikki näyttää olevan paljon yksinkertaisempaa. Siellä se kikattaen ravasi ympäri maneesia Ossi -ponilla. Nautti täysiä.
Tänään onneksi pääsee Loffiksen kanssa aksaa <3 Tarkoitus treenata meidän kotiläksyjä - päällejuoksuja ja välistävetoja. Oon niitä vähän tehnyt luomuesteillä; eli puun rungoilla. Melki joka lenkillä tulee jotain otettua; ellei kontaktitreeniä kivillä, niin sitten niistoja tms. puun rungoilla. Metsäagia :)
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Heppoja, aksaa, näytelmiä.
Oltiin Heinin kanssa torstaina ratsastamassa. Ekaksi Heini meni tunnin Ossi -ponilla. Oltiin saatu paikat pienestä 4 hengen ryhmästä, jotka muut olivat jo edistyneempiä. Ossin hoitaja -tyttö Edla jäi meitä auttamaan. Olipa ihana tyttö :) Koko tunnin se juoksi ja talutti Ossia ja neuvoi Heiniä ja mua. Minäkin juoksin ponin vieressä koko tunnin, kun en uskaltanut Heinin antaa vielä olla ilman äitiä. Siinäpä tuli hyvä alkulämmittely omaa tuntia ajatellen.
Heini meni lopputunnista jo raviakin ilman taluttajaa ja homma näytti helpolta. Tyttö oli yhtä hymyä ja kuulemma pitäisi päästä isomman hevosen selkään. Nyt lasketaan öitä seuraavaan kertaan, joka on tämän viikon torstaina.
Mun tunti oli sitten Heinin jälkeen ja minä sain kauniin valkoisen hevosen, Lipsin. Itsekin menin nyt ekaa kertaa ilman taluttajaa ja taas ensimmäinen ajatus, kun olin hepan selässä oli "missä tässä on turvavyöt". Lähdettiin sitten kiertämään maneesia hitaasti lönkytellen ja alkulämppärin jälkeen otettiin ravit. Olipa taas pomppiva ravi ja onneksi jälkeenpäin ihmiset ovat kertoneetkin, että Lipsillä on tosissaan pomppiva ravi. Tuntui, että koko maneesi kaikui kun mun arse hakkas sitä satulaa :D Vaikka välillä onnistuin ihan hyvin istumaan paikallani pilates -oppeja noudattaen. Eihän tuosta tulisi mitään, jos ei tuntisi omia lihaksiaan edes jollain tasolla...
Opettaja kannusti yrittämään laukkaakin, mutta Lipsin mielestä en ollut siihen valmis. Samaa mieltä! Siis yritin kyllä, mutta meni pikkasen yli hilseen opettajan neuvot sisäpohkeista sun muista, joten en osannut. Seuraavana päivänä ystäväni Kirsi selvensikin noita käsitteitä ja ehkä tällä viikolla osaan hieman paremmin sitä hevosta kohdella.
Ihaninta oli, että molemmat minä ja Heini tykätään tuosta. Näen jo meidät jollain maastolenkillä: äiti ja tytär :)
Eilen kävin lasten kanssa agilityhallilla treenaamassa. Halli oli aivan järkyttävän kuuma. Lapset viihtyivät hyvin, mikä yllätti erittäin positiivisesti. Heini otti Loffon kanssa putkea ja matalaa hyppyä sekä pussia. Loffo on niin darling, kun se osaa niin nätisti mennä Heinin kanssa.
Mä otin Loffiksen kanssa leikkauksia ja niistoja. Vaihteeksi. Kontakteilla käytiin vain pari kertaa, kun oli tosiaan niin kuuma, että en halunnut sen fiilistä niillä pilata. Muutama valssikin mahtui kuvaan. Meni kyllä taas niin ihanasti. Otin aika vaikeita kahden hypyn kuvioita, missä oli niisto molemmilla aidoilla ja jätkä toimii. Mun ajoitus ei saa olla yhtään liian hätäinen, koska sitten se kääntyy liian aikaisin. Maltti on valttia. Mamma tapas sanua. On kyllä mielenkiintoista ohjata bortsua, kun se reagoi niin sairaan nopeasti, että täytyy itse olla rauhallinen. Mutta silti jalkojen pitää toimia oikeaan aikaan vikkelästi. Ihanaa :D
Eilen huomasin ekan kerran, että Loffo ihan selkeästi lukee mun ohjausta. Tosi siistiä!!
Lauantaina pääsin näyttelyyn Spacen kanssa. Se on kyllä niin hieno roolimalli meidän vetokoiralle. Tosi hyväpäinen ja leppoisa paappa. Harjoittelin sen kanssa muutamia kertoja ennen kehään menoa ja sain sen esiintymään ihanan iloisesti. Kun mentiin kehään paappa muuttui tosikoksi. "Nyt ollaan töissä" tuntui työnarkkiksen päässä takovan. Täällä ei naureta eikä pompita. Hienosti liikkui. Seisomisen kanssa oli vähän haasteita. Olin saanut sen kehän ulkopuolella seisomaan ihanasti häntä heiluen, mutta nyt häntä ei jostain syystä heilunut. Asettelin ukon sitten perinteisesti ja tyydyin hieman konemaiseen seisontaan. Mitäköhän sen päässä oikein liikkui, mielestäni en itse jännittänyt juuri ollenkaan. Tulokseksi tuli H, olin kyllä hieman yllättynyt, koska mielestäni Space on niin nätti <3 Mutta näin tällä kertaa.
Katselin siinä muita bortsuja ja on ne nartut PIENIÄ. Siis ihan kamalan pieniä oli jotkut. En tykkää. Loffo oli mun mielestä kaikista kaunein. Tietty. Olisin varmaan muuten sen ilmoittanut, jos ikä olisi täynnä. Pieni näyttelykärpänen puraisi ja aion varmaan Loffiksen viedä jonnekin kesän / syksyn aikana. Tosin käytöstavat vaatii hieman hiomista. Kröhm. En tykkää kyllä niistä karvabortsuistakaan, ne ei jotenkaan näytä siltä, että voisivat mennä pellolle juoksemaan ja tekemään sitä mihin ovat luotu.
Tulipa lörpöteltyä :)
Heini meni lopputunnista jo raviakin ilman taluttajaa ja homma näytti helpolta. Tyttö oli yhtä hymyä ja kuulemma pitäisi päästä isomman hevosen selkään. Nyt lasketaan öitä seuraavaan kertaan, joka on tämän viikon torstaina.
Mun tunti oli sitten Heinin jälkeen ja minä sain kauniin valkoisen hevosen, Lipsin. Itsekin menin nyt ekaa kertaa ilman taluttajaa ja taas ensimmäinen ajatus, kun olin hepan selässä oli "missä tässä on turvavyöt". Lähdettiin sitten kiertämään maneesia hitaasti lönkytellen ja alkulämppärin jälkeen otettiin ravit. Olipa taas pomppiva ravi ja onneksi jälkeenpäin ihmiset ovat kertoneetkin, että Lipsillä on tosissaan pomppiva ravi. Tuntui, että koko maneesi kaikui kun mun arse hakkas sitä satulaa :D Vaikka välillä onnistuin ihan hyvin istumaan paikallani pilates -oppeja noudattaen. Eihän tuosta tulisi mitään, jos ei tuntisi omia lihaksiaan edes jollain tasolla...
Opettaja kannusti yrittämään laukkaakin, mutta Lipsin mielestä en ollut siihen valmis. Samaa mieltä! Siis yritin kyllä, mutta meni pikkasen yli hilseen opettajan neuvot sisäpohkeista sun muista, joten en osannut. Seuraavana päivänä ystäväni Kirsi selvensikin noita käsitteitä ja ehkä tällä viikolla osaan hieman paremmin sitä hevosta kohdella.
Ihaninta oli, että molemmat minä ja Heini tykätään tuosta. Näen jo meidät jollain maastolenkillä: äiti ja tytär :)
Eilen kävin lasten kanssa agilityhallilla treenaamassa. Halli oli aivan järkyttävän kuuma. Lapset viihtyivät hyvin, mikä yllätti erittäin positiivisesti. Heini otti Loffon kanssa putkea ja matalaa hyppyä sekä pussia. Loffo on niin darling, kun se osaa niin nätisti mennä Heinin kanssa.
Mä otin Loffiksen kanssa leikkauksia ja niistoja. Vaihteeksi. Kontakteilla käytiin vain pari kertaa, kun oli tosiaan niin kuuma, että en halunnut sen fiilistä niillä pilata. Muutama valssikin mahtui kuvaan. Meni kyllä taas niin ihanasti. Otin aika vaikeita kahden hypyn kuvioita, missä oli niisto molemmilla aidoilla ja jätkä toimii. Mun ajoitus ei saa olla yhtään liian hätäinen, koska sitten se kääntyy liian aikaisin. Maltti on valttia. Mamma tapas sanua. On kyllä mielenkiintoista ohjata bortsua, kun se reagoi niin sairaan nopeasti, että täytyy itse olla rauhallinen. Mutta silti jalkojen pitää toimia oikeaan aikaan vikkelästi. Ihanaa :D
Eilen huomasin ekan kerran, että Loffo ihan selkeästi lukee mun ohjausta. Tosi siistiä!!
Lauantaina pääsin näyttelyyn Spacen kanssa. Se on kyllä niin hieno roolimalli meidän vetokoiralle. Tosi hyväpäinen ja leppoisa paappa. Harjoittelin sen kanssa muutamia kertoja ennen kehään menoa ja sain sen esiintymään ihanan iloisesti. Kun mentiin kehään paappa muuttui tosikoksi. "Nyt ollaan töissä" tuntui työnarkkiksen päässä takovan. Täällä ei naureta eikä pompita. Hienosti liikkui. Seisomisen kanssa oli vähän haasteita. Olin saanut sen kehän ulkopuolella seisomaan ihanasti häntä heiluen, mutta nyt häntä ei jostain syystä heilunut. Asettelin ukon sitten perinteisesti ja tyydyin hieman konemaiseen seisontaan. Mitäköhän sen päässä oikein liikkui, mielestäni en itse jännittänyt juuri ollenkaan. Tulokseksi tuli H, olin kyllä hieman yllättynyt, koska mielestäni Space on niin nätti <3 Mutta näin tällä kertaa.
Katselin siinä muita bortsuja ja on ne nartut PIENIÄ. Siis ihan kamalan pieniä oli jotkut. En tykkää. Loffo oli mun mielestä kaikista kaunein. Tietty. Olisin varmaan muuten sen ilmoittanut, jos ikä olisi täynnä. Pieni näyttelykärpänen puraisi ja aion varmaan Loffiksen viedä jonnekin kesän / syksyn aikana. Tosin käytöstavat vaatii hieman hiomista. Kröhm. En tykkää kyllä niistä karvabortsuistakaan, ne ei jotenkaan näytä siltä, että voisivat mennä pellolle juoksemaan ja tekemään sitä mihin ovat luotu.
Tulipa lörpöteltyä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)