maanantai 3. toukokuuta 2010

Vanhuus ei tule yksin

Selkä paskana. Tai ainakin melkein tai jotain. Voi vee. Mä oon pitänyt itteäni jonain superihmisenä, joka ei juurikaan sairastele, saatika paikat prakaile. Mutta nyt on tullut voittaja vastaan. Todennäköisesti ratsastuksesta johtuen mun välilevy on alkanut oireilemaan ja viime viikolla en pystynyt yhtenä päivänä edes istumaan! Se vaihe meni onneksi nopeaan ohi, mutta edelleen juoksuaskeleet sattuu.

Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.

Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.

Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.

Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.

Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.

Ei kommentteja: