Bortsut osaa laskea, ainakin meijän oma. Ja siitä saa sitten kärsiä ohjaaja, joka ei ole tajunnut tarjota kunnolla vaihtelua omalla maanikolleen.
Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.
Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!
Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)
Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.
Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.
Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D
Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.
Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti