Päätin ilahduttaa itseäni ja Loffoa ottamalla entisten tekniikkahinkkausten sijaan vähän pidempää radan pätkää, eli huikeat 8 estettä :) Ai että jätkä kävi kuumana. Olen jättänyt nyt rimat kokonaan pois, että ei tule niitä törky rimanpotkimisia, vaan keskitytään ohjaamiseen.
Radalla oli leikkausta sekä päällejuoksua ja välistävetoja, vähän vaihdellen. Eteen menemistä tarvittiin myös. Kaikenlaista siis.
Leikkaukset putkeen menee jo loistavasti. Varsinkin jos tullaan suorassa linjassa putkeen. Pimeästä kulmasta ei ekalla kerralla hakenut, vaan alkoi haukkumaan mulle :o Pari kertaa, kun koitettiin, niin pojan aivot raksuttivat ja sitten homma meni hienosti.
Päällejuoksut ja välistävedot hienoja. Mun vaan pitää olla R-A-U-H-A-L-L-I-N-E-N. Alan koko ajan sisäistämään paremmin tuota tarkkuuden ja rauhallisuuden merkitystä nopean koiran ohjaamisessa. Ei mitään huitomisia, vaan selkeää rauhallista ohjausta. Wau!!
Eteen menot pieni issue, jos en ehdi kunnolla mukaan ja lelupalkkaa ei ole edessä. Näitä täytyy treenata lisää. Pidin nyt lelun koko pätkän ajan piilossa, palkkasin välillä leikkauksista ja välistävedoista, mutta muuten en lelua näytellyt.
Uusinta uutta oli se, että meidän pieni hiljainen bortsu haukkui radalla treenien lopussa useaan otteeseen! Mä oon aina halunnut haukkuvan koiran, mutta öööö tota en tiedä onko se ihan kauhean kivaa :D Katotaan. En siihen halua kuitenkaan mitenkään kummemmin puuttua, jos siitä ei mitään isompaa nalkutusräksytystä kehkeydy.
Reidet huusi hoosiannaa ja mietin jo epätoivoissani, että miten IKINÄ pystyn juoksemaan täyden radan tuon kanssa sekä vielä lisäksi keskittymään siihen mitä teen. Huhhuh!!!!
Vedin vielä kahdelle ryhmälle harkat ja se on kyllä niin kivaa. Tällä kertaa mulla olli asenne kohdillaan ja nautin siitä, kun näin kuinka koirat nopeudesta ja potentiaalista riippumatta menivät iloisesti, ohjaajat kuuntelivat ja tekivät niin kuin pyysin ja mun neuvot jopa toimi. Tuntui, että olin elementissäni. Harmi, kun nämä arkityöt haittaavat erittäin pahasti harrastuksia. Vai voikohan tätä enää harrastamiseksi kutsua?!
tiistai 25. toukokuuta 2010
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Hyppytekniikkaa
Tänään ahkera blogituspäivä. Käytiin Tanjan kanssa kentällä, helle oli taas, mutta onneksi treenikenttä on meren vieressä. Sinne on hyvä hauvat heittää vähän väliä, lisäksi heitin sinne tänään narupallon, jota Mr. L ei suostunut tonkimaan pohjasta. Höh.
Sain eilen ne Susan Salon dvd:t ja heti koitin ekaa harjoitusta siitä, vaikka ne olikin kuulemma yli vuoden ikäisille. En kuitenkaan nostanut rimoja kuin siihen siivekkeiden alaosaan, eli n. 20cm. Laitettiin esteisiin tosi lyhyet välit, kun halusin katsoa miten Loffo hakee hyppypaikkaa. Meni tosi rennon näköisesti, eikä räpeltänyt rimoja yhtään. Ehkä ongelma (?) on enemmän tekniikkatreeneissä, kun en ole sitä vielä opettanut hyppäämään. Otin kahdella ja kolmella esteellä, ja tyyppi meni yhdellä loikalla kaikki välit. Hienon näköistä :)
Lisäksi otin leikkauksia, jotka ei meinannut toimia ollenkaan. En oikein tiedä mitä sen lelun kanssa tekisin, kun on niin kovin kiinnittynyt siihen. Sitten jos sitä ei ole, niin jäbä katsoo mua joka välissä. Lelun kanssa leikkaukset toimi hyvin, mutta kun yritin ottaa kolmea aitaa, niin ei tajunnut ollenkaan sitä tokaa aitaa. Tanja oli palkkaamassa kolmannen aidan takana, mutta yritti mukailla estelinjoja. En tiedä. Ehkä voi vielä antaa anteeksi, kun jäbä on 8 kk :D
Mutta mutta - treenien kohokohta: Dadaaaa!! Sain päällejuoksut toimimaan hienosti!! Ainakin omasta mielestä. Vähän makeeta. Ekan kerran pystyin juoksemaan ja ohjaamaan kolme aitaa putkeen. Cool.
Nyt nautin hyvin ansaittua lonkeroa ja huomenna Hesaan työmatkalle. Töissä ihan hanurista, onneksi on agility, joka nollaa pään <3
Sain eilen ne Susan Salon dvd:t ja heti koitin ekaa harjoitusta siitä, vaikka ne olikin kuulemma yli vuoden ikäisille. En kuitenkaan nostanut rimoja kuin siihen siivekkeiden alaosaan, eli n. 20cm. Laitettiin esteisiin tosi lyhyet välit, kun halusin katsoa miten Loffo hakee hyppypaikkaa. Meni tosi rennon näköisesti, eikä räpeltänyt rimoja yhtään. Ehkä ongelma (?) on enemmän tekniikkatreeneissä, kun en ole sitä vielä opettanut hyppäämään. Otin kahdella ja kolmella esteellä, ja tyyppi meni yhdellä loikalla kaikki välit. Hienon näköistä :)
Lisäksi otin leikkauksia, jotka ei meinannut toimia ollenkaan. En oikein tiedä mitä sen lelun kanssa tekisin, kun on niin kovin kiinnittynyt siihen. Sitten jos sitä ei ole, niin jäbä katsoo mua joka välissä. Lelun kanssa leikkaukset toimi hyvin, mutta kun yritin ottaa kolmea aitaa, niin ei tajunnut ollenkaan sitä tokaa aitaa. Tanja oli palkkaamassa kolmannen aidan takana, mutta yritti mukailla estelinjoja. En tiedä. Ehkä voi vielä antaa anteeksi, kun jäbä on 8 kk :D
Mutta mutta - treenien kohokohta: Dadaaaa!! Sain päällejuoksut toimimaan hienosti!! Ainakin omasta mielestä. Vähän makeeta. Ekan kerran pystyin juoksemaan ja ohjaamaan kolme aitaa putkeen. Cool.
Nyt nautin hyvin ansaittua lonkeroa ja huomenna Hesaan työmatkalle. Töissä ihan hanurista, onneksi on agility, joka nollaa pään <3
Hakumetsässä
Koitettiin Loffon kanssa uutta lajia - hakua. Päästiin mukaan ryhmään, joka koostui vanhasta englanninlammaskoirasta nimeltä Iisa ja kahdesta sakemannista emäntineen. En tiennyt haun treenamisesta juuri mitään ennen metsään menoa ja olinkin hieman pihalla, kun lähdettiin tallaamaan metsään aluetta, jolla hakutreenit suoritettaisiin.
Ekana koirana treenasi Iisa. Sain vähän käsitystä mitä tulee tapahtumaan. Loffo muuten rakastui Iisaan täysillä, tosin herra ei tunnu olevan turhan kranttu naisten suhteen...Kaikki käy...Iisa oli ollut tauolla jonkun aikaa, mutta kivasti neiti metsässä pinkoi risut karvoissa roikkuen.
Loffon vuoro oli kolmantena. Koirat odottivat autoissa sen aikaa, kun muut menivät. Ensimmäinen haku tehtiin niin, että Niina meni piiloon niin, että Loffo näki. Niinalla oli lelu mukana. Loffo syöksyi noin sekunnissa Niinan luo - no problem. Leikki innoissaan.
Seuraavalla kerralla muistaakseni toinen Nina meni piiloon niin, että Loffo näki hänet vasta puolesta matkasta. Nina meni melkein hakualueen päähän ja heilutti lelua sieltä kiven takaa. Loffo syöksyi ja nyt oli myös hurjan nopeasti lelulla riehumassa. No problem.
Seuraavaksi sitten tehtiin niin, että minä menin piiloon. Loffo ei nähnyt ollenkaan, kun menin - huusin ainoastaan, kun olivat keskiviivalla. Loffo juoksi taas nopsaan suoraan eteenpäin, mutta sitten tuli tenkkapoo. En nähnyt mitä tapahtui, mutta mun kärsivällisyys loppui nopeammin ja autoin jätkää huutamalla uudestaan Loffoa. Sitten löytyi heti. Sain sitten palautetta, että jatkossa aina odotetaan ohjeita ohjaajalta eli keskiviivalta. Piilossa olijat eivät huutele ilman lupaa :)Ensi kerralla muistan tämän.
Reilu kaksi tuntia meni neljää koiraa treenatessa, oma osuus kesti ehkä vartin. Tykkäsin kyllä tosi kovaa, ihanan rentoa verrattuna agilityyn. Mulla oli Heini mukana ja sekin jaksoi kivasti. Auttoi varmaan, kun toinen Niinoista on Heinin playschool -täti.
Nyt kovasti jo mietin mille ilmaisulle Loffo kannattaisi opettaa; haukulle vai rullalle. En ole oikein löytänyt perusteita miksi mikäkin valitaan. Seuraavaa treenikertaa ei ole vielä päätetty. Tuleva viikonloppu menee lauantaina agikisoissa kuuluttamisessa ja tänään mennään Tanjan kanssa kentälle harkkaamaan.
Aion tänään vähän testata hyppyjuttuja. En korkeilla, vaan lähinnä tekniikkaa. Katsoin eilen Susan Salon hyppydvd:tä ja aika perusjuttuja oli ainakin siinä ekalla. Tosin itse olen tehnyt näitä lähinnä mutu -periaatteella, joten ihan hyvä oli kuulla perustelujakin asialle. Koiran fysiikkaan en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota, siis siihen miltä koira näyttää hypätessään. Tätä onkin mielenkiintoista jatkossa seurata; esim. että koira pitää aina pään alhaalla hypätessään, takajalat yhdessä, selkä rentona. Tätä tavoittelen. Sekä myös sitä, että lähtöasento on mahdollisimman hyvä - rento.
Lisäksi mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että en anna Loffon enää IKINÄ roiskaista rimoja, vaikka ne ois kuinka matalalla. Tätä oon tehnyt, vaikka sisimmässäni ääni on sanonut "VÄÄÄÄRIIIN". Onneksi Jenni The Coach palautti mut maan pinnalle <3
Ekana koirana treenasi Iisa. Sain vähän käsitystä mitä tulee tapahtumaan. Loffo muuten rakastui Iisaan täysillä, tosin herra ei tunnu olevan turhan kranttu naisten suhteen...Kaikki käy...Iisa oli ollut tauolla jonkun aikaa, mutta kivasti neiti metsässä pinkoi risut karvoissa roikkuen.
Loffon vuoro oli kolmantena. Koirat odottivat autoissa sen aikaa, kun muut menivät. Ensimmäinen haku tehtiin niin, että Niina meni piiloon niin, että Loffo näki. Niinalla oli lelu mukana. Loffo syöksyi noin sekunnissa Niinan luo - no problem. Leikki innoissaan.
Seuraavalla kerralla muistaakseni toinen Nina meni piiloon niin, että Loffo näki hänet vasta puolesta matkasta. Nina meni melkein hakualueen päähän ja heilutti lelua sieltä kiven takaa. Loffo syöksyi ja nyt oli myös hurjan nopeasti lelulla riehumassa. No problem.
Seuraavaksi sitten tehtiin niin, että minä menin piiloon. Loffo ei nähnyt ollenkaan, kun menin - huusin ainoastaan, kun olivat keskiviivalla. Loffo juoksi taas nopsaan suoraan eteenpäin, mutta sitten tuli tenkkapoo. En nähnyt mitä tapahtui, mutta mun kärsivällisyys loppui nopeammin ja autoin jätkää huutamalla uudestaan Loffoa. Sitten löytyi heti. Sain sitten palautetta, että jatkossa aina odotetaan ohjeita ohjaajalta eli keskiviivalta. Piilossa olijat eivät huutele ilman lupaa :)Ensi kerralla muistan tämän.
Reilu kaksi tuntia meni neljää koiraa treenatessa, oma osuus kesti ehkä vartin. Tykkäsin kyllä tosi kovaa, ihanan rentoa verrattuna agilityyn. Mulla oli Heini mukana ja sekin jaksoi kivasti. Auttoi varmaan, kun toinen Niinoista on Heinin playschool -täti.
Nyt kovasti jo mietin mille ilmaisulle Loffo kannattaisi opettaa; haukulle vai rullalle. En ole oikein löytänyt perusteita miksi mikäkin valitaan. Seuraavaa treenikertaa ei ole vielä päätetty. Tuleva viikonloppu menee lauantaina agikisoissa kuuluttamisessa ja tänään mennään Tanjan kanssa kentälle harkkaamaan.
Aion tänään vähän testata hyppyjuttuja. En korkeilla, vaan lähinnä tekniikkaa. Katsoin eilen Susan Salon hyppydvd:tä ja aika perusjuttuja oli ainakin siinä ekalla. Tosin itse olen tehnyt näitä lähinnä mutu -periaatteella, joten ihan hyvä oli kuulla perustelujakin asialle. Koiran fysiikkaan en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota, siis siihen miltä koira näyttää hypätessään. Tätä onkin mielenkiintoista jatkossa seurata; esim. että koira pitää aina pään alhaalla hypätessään, takajalat yhdessä, selkä rentona. Tätä tavoittelen. Sekä myös sitä, että lähtöasento on mahdollisimman hyvä - rento.
Lisäksi mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että en anna Loffon enää IKINÄ roiskaista rimoja, vaikka ne ois kuinka matalalla. Tätä oon tehnyt, vaikka sisimmässäni ääni on sanonut "VÄÄÄÄRIIIN". Onneksi Jenni The Coach palautti mut maan pinnalle <3
lauantai 15. toukokuuta 2010
Helteiset harkat
Tänään arvottiin Tanjan kanssa moneen otteeseen, että viitsiikö mennä treenaamaan. Päivällä mittari näytti jopa +30 varjossa! Treeniajan lähestyessä alkoi taivas menemään pilveen ja mittarissakin oli enää suht siedettävät reilu 20 astetta, joten eikun kentälle. Naureskeltiinkin, että kuinka me oltiin ihan paniikissa, kun ei meinannut päästä harkkaamaan!
Laitoin kolme aitaa 1x2 -linjaan ja u -putki päähän. Tarkoitus oli ottaa leikkauksia. Selkä taas hieman oireillut, joten yritin ottaa rennosti. Huom. siis yritin. Ei ihan onnistunut.
En tiedä miten lelun kanssa tekisi. Loffo ei keskity ohjaamiseen, jos mulla on se kädessä. Leikkaukset meni ihan ok, mutta taas vain kaksi aitaa. Kahden aidan jälkeen se syöksyi mun käteen kiinni vaatimaan palkkaa. Laitoin lelun välillä ihan piiloon ja silloin toimi paljon paremmin.
Paikalla oloakin treenattiin. Tässä on kyllä, samoin kuin kontakteissa, hankaluutena palkitseminen. Loffo ei nameista välitä treeneissä juuri mitään. Aivan kuin olisi isokin rangaistus, kun tungin kalkkunafilettä sille naamaan. Istuu kyllä hienosti paikalla, kun lelu on takana. Lähtee myös suorittamaan rataa, vaikka lelu jää lähtöön.
Tilasin jenkeistä Susan Salon hyppydvd:t. Siitä sitten saa aloittaa opiskelemaan loppukesän treenisysteemejä.
Mitä näistä harkoista jäi sitten mieleen? Lelu välillä pois, vaihtelevaa palkkausta; öööö - eipä juuri muuta.
Laitoin kolme aitaa 1x2 -linjaan ja u -putki päähän. Tarkoitus oli ottaa leikkauksia. Selkä taas hieman oireillut, joten yritin ottaa rennosti. Huom. siis yritin. Ei ihan onnistunut.
En tiedä miten lelun kanssa tekisi. Loffo ei keskity ohjaamiseen, jos mulla on se kädessä. Leikkaukset meni ihan ok, mutta taas vain kaksi aitaa. Kahden aidan jälkeen se syöksyi mun käteen kiinni vaatimaan palkkaa. Laitoin lelun välillä ihan piiloon ja silloin toimi paljon paremmin.
Paikalla oloakin treenattiin. Tässä on kyllä, samoin kuin kontakteissa, hankaluutena palkitseminen. Loffo ei nameista välitä treeneissä juuri mitään. Aivan kuin olisi isokin rangaistus, kun tungin kalkkunafilettä sille naamaan. Istuu kyllä hienosti paikalla, kun lelu on takana. Lähtee myös suorittamaan rataa, vaikka lelu jää lähtöön.
Tilasin jenkeistä Susan Salon hyppydvd:t. Siitä sitten saa aloittaa opiskelemaan loppukesän treenisysteemejä.
Mitä näistä harkoista jäi sitten mieleen? Lelu välillä pois, vaihtelevaa palkkausta; öööö - eipä juuri muuta.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Me osataan laskea....kahteen
Bortsut osaa laskea, ainakin meijän oma. Ja siitä saa sitten kärsiä ohjaaja, joka ei ole tajunnut tarjota kunnolla vaihtelua omalla maanikolleen.
Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.
Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!
Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)
Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.
Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.
Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D
Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.
Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...
Eilen oltiin harkkaamassa ja aloitin välistävedoilla - kolmella aidalla. Kaksi aitaa, menee -sanoisinko- loistavasti, täydellisesti. Siivekkeet nuollaan ja vauhti on hurja. Kahden aidan jälkeen syöksytään kiinni mamman käteen tai yleensä leluun. Eilen kyllä käsikin kelpasi. Kolmatta vaan ei voi tajuta. Hyvä muistutus mulle, että vois heti alusta ottaa eri estemäärillä...mutta kun ei oo itse edes tajunnut koko ohjausta, niin en oo pystyny kolmella sitä hahmottamaan saati kahdella :D Nyt väittäisin, että tajuan - jee :) Tiedänpä mitä harkkaan seuraavalla kerralla.
Päällejuoksujakin tein. Nekin alan tajuamaan. Kyllä huomaa, että Loffon kanssa on treenattu käännöksiä. Olin ihan wau -fiiliksissä, kun jätkä on niin makee. Vähän kyllä hirvittää miten hyppäämisen kanssa käy. Voikohan näistä treeneistä olla jotain haittaa, kun tuntuu, että se roiskasee matalien rimojen yli miten sattuu. Jääköhän se päälle?!
Tilasin Susan Salon, Susan Garrettin ja Gary "joku" eBookin, jossa on koottuna artikkeleita Clean Run -lehdestä. Susan Salo on erikoistunut hyppytekniikkoihin ja hyppäämisen opettamiseen. Yritän perehtyä asiaan enemmän, kun pikku hiljaa alkaa olla ne hetket, että Loffokin voi alkaa hyppimään. Vuoteen asti olen ajatellut odottaa, mutta toki konsultoin viksumpia tässä asiassa. Kiire ei ole. Muuta kuin radalla :)
Sain ensimmäisen kerran tehtyä semmoisen radan pätkän, 5 estettä, johon sain tungettua niiston mukaan. Putkeen irtoaminen ennen niistoa oli hieman hankalaa. Olin tarkoituksella laittanut putken suun Aan viereen, jotta rupeaisi hahmottamaan eri nimiä esteille. Vaikka Aata ei olla vielä mentykään. En tiedä johtuiko siitä, mutta tykkäsi hakeutua aina toiseen päähän putkea, putki oli kaarella. No, kerran kun lelulla jäbälle näytti mihin piti mennä, niin sitten osasi kyllä <3. Sain mielestäni hienosti niiston onnistumaan. Onpa kivaa, kun alkaa tajuamaan näitä muutamia juttuja.
Appiukolle eilen lapsia roudatessani vein samalla Agilityn ABC -kirjan ja tilasin pari siivekettä ja kepit. Lupasi tehdä oikein semmoiset kunnon kepit, jotka on raudassa kiinni. Vähänkö makeeta - me aletaan oleen pian oikein ammattilaisia, kun on omat esteet ja kaikki. Vaikka oon mä noita esteitä keksinyt metsästäkin ja joka paikasta.
Välillä tuntuu, että oon kuin siinä veikkauksen mainoksessa. "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin"..."Maailma on erilainen agilityharrastajan silmin". Joka paikassa näkyy kontakteja, kierrettäviä puita, tolppia, tunneleita jne :D Välillä leikkaan koiran takana lenkillä, välillä voin tehdä valssin :D
Mitäs muuta treeneistä. Kuuma oli. Loffo on kyllä vähän vaarallinen treenikaveri, kun se ei näytä väsymystään ollenkaan. Pyysinkin Tanjaa sanomaan mulle, jos menee överiksi mun touhuaminen. Käytin meressä jätkän, kahlasi, mutta ei uimaan asti mennyt. Aamulla oli jo käynyt Pilvilammella bestiksensä Elviksen kanssa kahlailemassa ja dorkailemassa.
Seuraavat harkat todnäk lauantaina, sunnuntaina mennään hakuilemaan, ja tiistaina pentukoulutukseen. Pitäisköhän ton osata jotain muutakin kuin tiukkoja käännöksiä...
maanantai 10. toukokuuta 2010
Kesä :)
Kesä on täällä. Ainakin jos mittarina pitää ulkotreenejä. Ne alkoi tänään. Ihanaa. Otin heti alkuun kunnon raitis ilma myrkytyksen ja seisoin kolme tuntia kentällä. Ekaksi tunti Loffon kanssa touhuilua ja sitten kaksi tuntia koulutuksen vetämistä.
Otetaan ekaksi fiilikset Loffosta. Treenien suunnittelu jäi nolla -tasolle. Hyihyi. Laitettiin neliö ja pitkä putki. Otin neliössä erilaisia välistävetoja ja sitten putkeen lähetyksiä. On tainnut olla käännöksien treenaamisesta hyötyä, kun jätkä kyllä kääntyy hienosti. Suoraakin osaa mennä. Nyt alkaa näyttämään ihan agilitykoiran menolta meidän touhu, kun jätkä ajoittain vilkaisee mua, että mitä mitä, mihin sitten?! Vielä ei haukuta, mutta varmaan jos oikein pihalla oon, niin tulee myös äänekäs vastalause.
Vähän oli jotenkin häsäämisen oloista, mutta luulen sen tunteen tulevan pitkälti siitä, että todellakin häsäsin vaan jotain. En oikein ollut miettinyt mitä tekisin, saati että olisin malttanut laittaa koiran sivuun ja harjoitella itsekseni. Käskytykseeni joudun mahdollisesti jatkossa tekemään muutoksia. Aikaisemmilta koirakavereiltani on jäänyt käyttööni sangen kova äänenkäyttö. Kova siinä mielessä, että puhun ja kannustan koko ajan. Nyt jo noin 6 esteen sykeröillä tuntui, että happi loppuu. Tosin flunssallakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Loffo ei kuitenkaan tarvitse tuon tason innostusta, ehkä päinvastoin.
Jätkä kävi ihan kierroksilla, kun muut meni. Jouduin sitä pitämään seinässä yli tunnin, kun vedin treenejä. En tarkalleen tiedä mitä siellä touhusi, mutta ainakin välillä haukkui. Kävin sen hakemassa mukaani ja oli ihan pässin pää, kun muut meni rataa. Namit ei kelpaa yhtään, lelussa kyllä roikkuu "ihan sikana". Pieni kuumakalle <3
Treenien vedosta muutama sana. Olen ollut monta vuotta tauolla koulutusohjaajan hommista ja nyt olen kesäksi luvannut vetää joka toinen viikko ryhmää. Olen tästä innoissani, mielestäni kouluttaessa oppii paljon. Mutta palautui myös mieleeni, että kaikki eivät ole ihan yhtä hulluna agilityyn...jotkut tulevat vain hieman hyppelemään, mikä kait sekin on ihan ok. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen tainnut kasvaa ihmisenä sen verran, että uskalsin sanoa ryhmäläisille mikäli esim. koira oli liian lihava ja laitoin hyppäämään matalia hyppyjä. Aikaisemmin olisin arastellut tällaista. No, täytyy yrittää suunnitella sellaisia harkkoja, josta myös "sunnuntai -hyppelijät" saavat iloa. Onneksi tämä blogi on suojattu :D
Otetaan ekaksi fiilikset Loffosta. Treenien suunnittelu jäi nolla -tasolle. Hyihyi. Laitettiin neliö ja pitkä putki. Otin neliössä erilaisia välistävetoja ja sitten putkeen lähetyksiä. On tainnut olla käännöksien treenaamisesta hyötyä, kun jätkä kyllä kääntyy hienosti. Suoraakin osaa mennä. Nyt alkaa näyttämään ihan agilitykoiran menolta meidän touhu, kun jätkä ajoittain vilkaisee mua, että mitä mitä, mihin sitten?! Vielä ei haukuta, mutta varmaan jos oikein pihalla oon, niin tulee myös äänekäs vastalause.
Vähän oli jotenkin häsäämisen oloista, mutta luulen sen tunteen tulevan pitkälti siitä, että todellakin häsäsin vaan jotain. En oikein ollut miettinyt mitä tekisin, saati että olisin malttanut laittaa koiran sivuun ja harjoitella itsekseni. Käskytykseeni joudun mahdollisesti jatkossa tekemään muutoksia. Aikaisemmilta koirakavereiltani on jäänyt käyttööni sangen kova äänenkäyttö. Kova siinä mielessä, että puhun ja kannustan koko ajan. Nyt jo noin 6 esteen sykeröillä tuntui, että happi loppuu. Tosin flunssallakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Loffo ei kuitenkaan tarvitse tuon tason innostusta, ehkä päinvastoin.
Jätkä kävi ihan kierroksilla, kun muut meni. Jouduin sitä pitämään seinässä yli tunnin, kun vedin treenejä. En tarkalleen tiedä mitä siellä touhusi, mutta ainakin välillä haukkui. Kävin sen hakemassa mukaani ja oli ihan pässin pää, kun muut meni rataa. Namit ei kelpaa yhtään, lelussa kyllä roikkuu "ihan sikana". Pieni kuumakalle <3
Treenien vedosta muutama sana. Olen ollut monta vuotta tauolla koulutusohjaajan hommista ja nyt olen kesäksi luvannut vetää joka toinen viikko ryhmää. Olen tästä innoissani, mielestäni kouluttaessa oppii paljon. Mutta palautui myös mieleeni, että kaikki eivät ole ihan yhtä hulluna agilityyn...jotkut tulevat vain hieman hyppelemään, mikä kait sekin on ihan ok. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen tainnut kasvaa ihmisenä sen verran, että uskalsin sanoa ryhmäläisille mikäli esim. koira oli liian lihava ja laitoin hyppäämään matalia hyppyjä. Aikaisemmin olisin arastellut tällaista. No, täytyy yrittää suunnitella sellaisia harkkoja, josta myös "sunnuntai -hyppelijät" saavat iloa. Onneksi tämä blogi on suojattu :D
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vanhuus ei tule yksin
Selkä paskana. Tai ainakin melkein tai jotain. Voi vee. Mä oon pitänyt itteäni jonain superihmisenä, joka ei juurikaan sairastele, saatika paikat prakaile. Mutta nyt on tullut voittaja vastaan. Todennäköisesti ratsastuksesta johtuen mun välilevy on alkanut oireilemaan ja viime viikolla en pystynyt yhtenä päivänä edes istumaan! Se vaihe meni onneksi nopeaan ohi, mutta edelleen juoksuaskeleet sattuu.
Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.
Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.
Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.
Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.
Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.
Lauantaina oltiin hallilla Tanjan kanssa ja jouduin lopulta juoksemaan varpailla, kun tärähdykset sattuivat selkään. Että ottaa päähän!! Pessimistinä en voi olla ajattelematta, että tähänkö tää nyt kaatuu. Mun haaveet tuhoutuu, kun en voi juosta. Realistinen puoli itsessäni sanoo, että tämä menee ohi, kun annan selälle aikaa parantua. Toivotaan parasta.
Treenit meni muuten ihan kivasti, tosin mieliala oli hieman alhaalla. Mulla, ei Loffolla. Loffo -kulta tekee kaikki niin täysiä, kuten aina. Otin enimmäkseen putkeen lähetyksia eri kulmista. Vein lelun putkeen, niin silloin se syöksyy ihan täysiä mistä vaan putkeen. Jos lelu on mulla kädessä, niin sitten pyöritään ympyrää ja ei ymmärretä. Paikalla olokin tuntuu jo aika varmalta, olen sitä treenannut ties missä tilanteissa lähes päivittäin. Oma luottamukseni on kasvanut, joten se tietty näkyy myös treeneissä.
Kotioloissa ollaan edelleen jouduttu keskittymään vetämiseen tai paremminkin vetämättömyyteen. Lenkillä joudun noin satatuhattaviisisataakertaa ja vielä yksi päälle, sanomaan EI ja kääntymään ympäri muutaman askeleen. Sitten "nätisti" katsekontaktin jälkeen ja matka jatkuu, kunnes taas käännymme toiseen suuntaan. Ajoittain menee jo pitkiäkin pätkiä hyvin, mutta heti, jos on pienikin kiinnostuksen kohde jossain edessä päin, niin käytöstavat unohtuvat. Mutta periksi en aio antaa. Katotaan kumpi on jästipäisempi. Nih.
Viime viikolla Loffo oli välillä kohtuullisen rasittava. Meni rutiinit vähän sekaisin, kun mulla oli kaikenlaista turhuutta, kuten kynsien laittoa ;). Koiranpentuni ei oikein tykännyt tällaisesta ja oli aika ärsyttävä villipeto. Joskus näinkin :) Hormonit tms. ovat alkaneet hyrräämään ja esim. Heinin lattialla konttaaminen on saanut pojan nuolemaan tytön korvia ja tekemään epämääräisiä selkään nousuyrityksiä. YÖK. Näistä on kyllä saanut kuulla kunniansa.
Jaajaa, jospa menis lämmittämään viikon vanhaa spagettia. Nam.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)