Loffo on päässyt sivistyksen pariin. Ollaan käyty pariin otteeseen Vaasan keskustassa pällistelemässä ihmisiä, autoja, kärryjä, hissejä, liukuovia, pyöriä, ja vaikka mitä kaikkea.
Täytyy sanoa, että jätkä on cool. Siis COOOOOOL. Oikein MC Cool. Silleen tosistara. Välillä vähän meinaa toi cool -olotila lipsahtaa rakastamisen puolelle, mutta kun mamman käsi käy taskussa, niin ollaan taas cool. Ja tapitetaan. Ei oo väliä mitä pyörii ympärillä, kun mamilla on namia. Ei siitä mamista ny muuten kovin hirveesti välitetä, muut ihmiset on aika paljon kivempia. Mutta mamilla on namit. Mami on paras.
Siinäpä tiivistettynä kaupunkikävelyjen kulku.
Ei siis mitään erityistä härdelliä tullut, vaikka käytiin Rewell Centerissäkin ja ajeltiin Toriparkin hisseillä. Yks koulukaveri tuli samaan hissiin, kun mä siinä lässytin jätkälle nami kädessä. Menin sitten vielä tunnustamaan, että ei me mihkään olla menossa, kun ajellaan vaan edestakas. Miksi musta tuntui, että katse oli hieman pitkä?!
Huomasin käyttäväni uutta käskyä, jotta saan Loffon välittömän huomion. "loffo tää" -kaikui kovin usein. Sillä poitsun pää kääntyy välittömästi namin toiveessa.
Otin Loffon kanssa Rewellin takana olevilla rappusilla kontaktitreeniä. Aika hyvin jaksoi sielläkin keskittyä, vaikka meni linja-autoja ohi...
Koirakavereitakin on treffattu. Eilen oli vuorossa puudelineidit Linda ja Brenda ja tänään shelttivauva Qki. Qkin kanssa ovat kyllä kivasti samalla aaltopituudella, nyt Loffo oli parin viikon aikana ottanut Qkin kiinni koossa, joten enää hirveän kauan ei pystytä painitreenejä jatkamaan. Toistaiseksi Loffo tyytyy makoilemaan selällään Qkin hyppiessä ja pyöriessä ympärillä.
Kovin paljon muuta ei olla nyt ehditty treenailemaan, ollut vähän huono happi meikäläisellä. Eiköhän tämä tästä taas kevättä kohden piristy :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti