Loffo on vähän Hassu. Ja Nassu. Olin pari iltaa sitten viettämässä iltaa työasioiden parissa (syömässä ravintolassa ;)) ja mieheni oli lasten ja koiran kanssa kotona. Hän ei ole kovin montaa kertaa Loffoa ruokkinut tai muutakaan ja nyt pyysin häntä antamaan Loffolle ruoan. Eilen hän sitten kysyi "mikä se sana on, millä toi koira syö?" Loffo ei ollut meinannut mennä ruokakupille, kun ei ollut tullut oikeaa sanaa :D "tule" on taikasana, jolla saa mennä syömään. Lopulta Sami oli nostanut Loffon kupin viereen, niin ei ollut nälkäsilmä enää voinut vastustaa.
Hyvin siis mennyt oppi perille. Ei voi valittaa.
Lainasin kirjastosta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd:itä (http://www.cesarsway.com/). Ihan piristävää välillä nähdä ns. normaalia koirankouluttamista. Ihan semmosta järkevää ja ymmärrettävää. Ei mitään taidetta, eikä ihme hokkuspokkuksia, vaan pääasia siinä, että ymmärtää koiraa ja koirien käyttäytymistä. Monesti ihmisillä unohtuu koiran tarpeet; mietitään asioita omalta kannalta ja inhimillistetään liikaa. Koiralle kuitenkin tärkeintä on se, että se ymmärtää oman asemansa laumassa ja, että sitä kohtaan ollaan johdonmukaisia.
Itse syyllistyin aluksi ja varmaan jonkun verran vieläkin siihen, että hellittelen liikaa. Itse hellittely ei tietenkään ole pahaksi, mutta koiran pitäisi aina ansaita se. Meillä tämä alkoi näkymään siinä, että aloin olemaan Loffolle purulelu. Mulle sai tehdä mitä vaan. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, kun olen hieman korottanut omaa statustani :) Lasten kanssa tämä on hieman haastavampaa, koska lapselle on vaikeampaa perustella näitä asioita ja sitten ne tekee kuitenkin mitä sattuu ;) Heini ja Olavi molemmat antavat Loffolle ruoan ja pyrin siihen, että heitä on uskottava yhtälailla. Heini tosin on nyt niin innostunut kouluttamisesta, että olisi koko ajan koissulle hokemassa "maahan, istu, maahan, istu". Ja Loffohan tottelee.
Ooops, tarttee vissiin tehdä töitäkin näiden pohdintojen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti