Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella, mutta otan nyt vahingon takaisin ruokatauon muodossa. Eilen ei päästy treenaamaan, kun olen ollut flunssassa. Viime viikolla käytiin kyllä ja silloin olin etukäteen miettinyt mitä tekisimme. Halusin painottaa paikalla oloa ja rauhallisuutta (itsessäni).

Olen jo nyt huomannut itsessäni piirteitä, joista haluan eroon agilitykisaamisessa. Hosuminen, vauhtiin mukaan meneminen, järjen kadottaminen...Esimerkki: jätän Loffon istumaan, kävelen eteenpäin, koira istuu nätisti paikoillaan, mutta minun päässäni alkaa pyöriä "pian se tulee, apua se tulee". Käyttäydyn ehkä hieman hermostuneesti. En malta treenata paikalla oloa, vaan haluan aina lähteä "radalle". En ehkä aina palauta, kun karkaa. En kylläkään muista onko Loffo karannut ja enkö ole palauttanut, mutta edellisten koirien kanssa oli kyseinen ongelma. Systemaattisuus osittain hukassa! Ainakin olen nyt tuon tiedostanut ja haluan lähteä sitä petraamaan.

Ihannesuoritukseni on semmoinen kylmän viileän rauhallinen, nopein jaloin kirmattu rata. Ei mitään hosumista, kimottamista, täpisemistä. Loffo menee jo nyt semmoista vauhtia mihin en ole tottunut ja kyse on muutamasta esteestä, joten pakko alkaa pääkoppaan lisäämään jääpaloja.

Viime viikolla harjoiteltiin pussia. Helena ystävällisesti avusti ja minä heiluin sukan kanssa pussin päässä kangasta nostaen. Otettiin ehkä neljä toistoa, en laskenut kangasta vielä yhtään. Ihan ok meni, muutaman kerran yritti tulla sivusta.

Kotona ollaan saatu arki järjestykseen, vaihteeksi. Välillä oli aika kammottavaa kaaosta, varsinkin kotiintulot ja ruokailut. Koira hyppi pöydälle ja alkoi näykkimään mua, kun kielsin sitä. Lapset kimotti ja hyppi ja huusi. Jne. Eräänä kauniina päivänä askartelin sitten räminäpurkin. Tyhjän oluttölkin, johon laitoin muutaman kolikon sisälle. Loffo -parka pahaa aavistamattomana hyppäsi pöydän reunalle ja silloin käsky: alas ja BANG! Tölkki lensi klinkkerilattiaan päästäen aika mageen äänen. Loffo varmaan luuli katon putoavan niskaan, mutta ei ole sen jälkeen hyppinyt pöydän reunalle!! Ehkä pari kertaa on yrittänyt, mutta on heti käskystä tullut nätisti alas ja mennyt kauemmaksi. Jeee!!

Oikeastaan mitään isompia ongelmia ei tällä hetkellä kotona sen kanssa ole. Korvat pitäisi liimata paremmin, kun toinen lurpsuttaa alaspäin. Saas nähdä saako siitä pystäriä "tekemälläkään". Yksinoloajan reviiriäkin on laajennettu reippaasti ja nykyään jätkä viettää koko työpäivän yksin. Parin viikon ajan on on näin tehty ja mitään pahoja ei ole tehty. Tosin jätkällä taitaa olla leluja eniten maailmassa (pois lukien meidän lapset :P), että puuhaa pitäisi riittää.

Kaiken kaikkiaan siis suht auvoista elämää pikkuvasikan kanssa <3