Leikkauksia

Tällä treenikerralla olin päättänyt harjoitella leikkauksia. Laitoin kaksi aitaa suoraan linjaan ja lelun toisen aidan siivekkeen taakse. Sitten lähetin Loffon eteen, leikkasin esteiden välissä ja Loffo kääntyi sinne missä lelu oli. Tein vasemmalle kääntymisen ekana, toimi hienosti. Sitten, kun vaihdoin lelun oikealle puolelle, niin jätkä kääntyi tietenkin vasemmalle, kun aina ennenkin on niin tehty. Seuraavalla kerralla hoksasi missä lelu on.

Mikä fiilis tosta harjoituksesta sitten jäi? Lähinnä se, että koira kulkee lujaa ja ei vielä ymmärrä katsoa mua, kun ohjaan. En osannut myöskään ajoittaa leikkausta tarpeeksi myöhäiseen, olisin halunnut selkeämmin "runnoa" Loffon päälle leikkauksessa, mutta se aina livahti jotenkin mun edestä niin nopsaan...täytyy ensi kerralla kiinnittää tuohon huomiota. Uskon, että se sitten alkaa hahmottamaan, että mun juoksemisilla on jokin merkitys.

Otin leikkauksia myös putkeen mennessä. Kaksi aitaa ja u-putki niiden perässä. Leikkaus ennen putken suuta. Vasemmalla puolella meni aivan hienosti, oikealla puolella olikin sitten ongelmaa. Ei irronnut millään putkeen. Tanja keksi, että laitetaan lelu putkeen ja sitten sitä vetämällä saatiin koira irtoamaan putkeen. Leikkausta en oikein onnistunut tällä puolella tekemään. Olisiko se jo nyt ehdollistunut tuohon toko -puoleen enemmän?! Siis vasemmalle. Vaikka en oo muuta ottanut kuin sivulletuloa vasemmalla puolella. Tähänkin siis huomiota!!

Lisäksi seistiin kontakteilla, puomilla ja aalla. A -esteellä tosin oli ihan omatoiminen suoritus, kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun, niin johan pikkumiäs on nokkimassa aalla <3 Voi pieni toista.

Pussia harjoiteltiin myös. Lelu kankaan alle, Tanja veti lelua ja kangasta ei tarvinnut enää nostaa. Aivan kierroksilla syöksyi pussiin lelunsa perään.

Mitäköhän muuta...fiilis oli ihan mahtava treenien jälkeen. Jälleen kerran. En voi oikein kuvailla sitä iloa mikä syntyy, kun koira on noin täysillä mukana. Olisin voinut treenata koko yön :D

Loppuun vielä liikuttava näky minkä kohtasin yhtenä iltana keittiössämme. Loffo makaa kyljellä lattialla, Heini istuu vieressä laulaen hempeällä äänellä "minä lakastan sinua, minä lakastan sinua". Samalla silittäen koiraa hellästi. Aika suloista ja tekee äidin erittäin iloiseksi siitä, että koira ilahduttaa myös muita perheenjäseniä. Myös puolisoani, joka sanoi "onhan se ihan kiva, kun se on niin hiljainen ja rauhallinen sisällä" Se on jo paljon se!!