tiistai 2. maaliskuuta 2010

Treenaamassa

Eilen pääsin treenaamaan pitkästä aikaa, siis kahden viikon tauon jälkeen. Olipa mukavaa. Ennen treenejä käytiin Loffon kanssa Jennin luona lenkillä ja Jenni ystävällisesti näytti vähän treenivinkkejä. Jennin ja Looxin menoa katsellessa tuli mieleeni, että näinköhän me ikinä ollaan noin taitavia. Niin paljon opittavaa!!

Suuntasimme treenihallille ja siellä pääsin testaamaan käytännössä Loffon kanssa miten homma toimii. Päähän ei ollut jäänyt valitettavasti muuta kuin jenkkikäännös, joten sitä sitten tekemään! Loffo mielestäni hoksasi idean suht nopeasti ja kääntyili ihan siivekettä nuollen.

Otin myös siivekkeen kiertoja, puomin ja aan kontakteja, sekä putkea. Putken ulostulosta yritin eri suuntaan kääntymisiä lelun avulla. Koitin myös leikkausta putken edessä, mutta Loffo ei vielä lukitse putkea niin hyvin, että olisi sen kestänyt. Kääntyi siis takaisin.

Loffo joutui olemaan jonkin aikaa kiinni, kun autoin Tanjaa Lindan kanssa. Jätkä vinkui ja pomppi. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ensi kerralla pitää ottaa häkki sisälle, että saa olla siellä. En todellakaan halua siitä mitään huutajaa...

Huutamista harjoiteltiin myös putkesta ulos tultaessa. Loffohan ei normaalisti hauku juuri ollenkaan, mutta jätkän syöksyessä putkesta pihalle, kuului kaksi kertaa wuh wuh! Kierroksilla siis käydään jo nyt...

Ja siitä tulikin mieleeni, että itseeni saan olla erityisen tyytyväinen! Hypin ja pompin Loffon seistessä kontaktilla, poika ei kestänyt vaan lähti luokseni. Palautin tylysti kommenteilla "hyhhyh" ja nostin takaisin. Seuraavalla kerralla vähensin hieman häiriötä, niin jaksoi olla tule -käskyyn asti. Mamman polvijuoksu oli vähän liikaa :D Olen nyt päättänyt, että teen hommat tarkasti ja eilen se ainakin onnistui.

Lisää potkua tuohon tarkkuuteen ja rauhallisuuten olen saanut Cesar Millanin videoista. Hän keskittyy enemmän koirapsykologiaan kuin kouluttamiseen. Oma energia on tärkeää ja sillä Cesar viestii koiralle paljon. Näyttää toimivan. Näen jo itseni sieluni silmin kävelemässä rinta rottingilla, pää pystyssä, syvään hengittäen, koira irti ja nätisti vierelläni tullen. Innoissaan, mutta hallittavissa. Siitä alkaa meidän räjähdysmäisen upea rata :D

Ei kommentteja: