Privatreeniä ja uusi harrastus

Tänään suuntasin jo aamusta kohti agilityhallia. Mitäpä siitä muuta lauantai -aamuna yhdeksän aikaan tekisi. Aamulla ennen lähtöä hieman vilkuilin "pennusta mestariksi" dvd:tä, jotta saisin jotain ideoita harjoituksiin. Päätin sitten treenata irtoamista. No, alla olevasta näkee, että tein sitten pikkasen muutakin.

Laitoin aidan ja pitkän putken suoraan linjaan. Lelu putken päähän. Itse seisoin aidan takana, ja lähetin Loffon eteen. Meni kyllä aidan, mutta putken kiersi suoraan lelulle. Otin sitten pelkkää putkea lähetyksenä - toimi, kun ei kiertämäänkään päässyt. Sitten uudestaan aidan takaa ja irtosi hyvin. Käy vaan niin kuumana leluun, että etsii sitä milloin mistäkin, jos sitä ei ole heti näkyvillä.

Otin myös pimeitä putkikulmia ja kaukaa lähetyksiä. Ei irtoa vielä putkeen kovin hyvin ja mun oikealta puolelta putkeen meno on hankalaa. Jää vain pyörimään putken suulle. Jos heitän lelun putkeen, käy hakemassa sen ja tulee takaisin. Ei muuta kuin reeniä, reeniä vissiin.

Pussi mentiin jo kuin vanha tekijä. Lelu ei ollut enää pussin sisällä, vaan ulkopuolella ja kangas alhaalla. Ei ongelmaa.

Sitten otin vähän aitavirityksiä. Kahdella suoralla eteenlähetyksiä; ok, jos lelu on edessä. Sitten leikkauksia. Yritin ensiksi kolmella esteellä, niin että kolmas oli vinosti vasemmalla ja sieltä leikattiin oikealle. Kiersi joka kerta toisen esteen. Liikaa ahnehtimista taas mulla. Kahdella esteellä toimi ihan hyvin.

Ja kontakteillakin vielä seisoskeltiin, myös keinulla. Ja erilaisia putkia koitettiin..

Tuli sit treenattua...ei ehkä kannata mua päästää yksin treenaamaan. Loffolla alkoi jo silmät seisomaan päässä loppuajasta - raukka. Ja huomasi selkeesti kuinka kierroksetkin väheni. Ei näin Marjo.

Kävin sitten viemässä rääkätyn Loffendaalin kotiin. Noh, ei se nyt enää kauhean väsyneeltä vaikuttanut, joten ehkä saan synninpäästön. Sitten hain Heinin mukaan anoppilasta ja lähdimme kohti heppatallia. Olin varannut molemmille puolen tunnin alkeistunnin. Onneksi Heinin kummitäti Maria lähti mukaan; hänelle oli tarvetta...Heini ei suostunut menemään ponin selkään. Suostuminen ei niinkään liittynyt eläimeen, vaan siihen että paikalla oli vieraita ihmisiä. Heiniä jännitti niin kovaa, että muut katsovat ja hän ei osaa. Maria otti Heinin ja minä sitten ponkaisin Drilla -ponin selkään. Jopa kehuivat telinevoimistelijaksi, kun niin näppärästi ponnistin ;)

Siinä sitten istuttiin ponin selässä ja sekin tuntui kyllä ihan tarpeeksi korkealta. Oli ensimmäinen kerta, kun koitin ratsastamista. Ryhmässä oli kaksi muutakin samanhenkistä, iältään tosin "hieman" nuorempia. Toinen tyttö noin 4-vee ja toinen jotain 6 :D Kierreltiin ja kaarreltiin maneesissa ja ohjaaja kertoi, että kantapäitä piti laittaa alemmaksi ja, että "Marjo istuu nyt hienosti". Hän kysyi haluanko koittaa ravia "totta kai". Sitten ravattiin ja noin parin metrin jälkeen olin ihan varma, että putoan! Huudahdin taluttajalle "pysäytä tää". Seuraavalla kierroksella halusin kuitenkin koittaa uudestaan ja nyt osasin sitten jo varautua siihen pomppivaan menoon. Ravattiin sitten useampaan otteeseen ja ihan kivalta se tuntui.

Drillan pysäyttämistäkin harjoittelin. Piti nojautua taaksepäin ja vetää ohjaimista. Tosin Drilla taisi kyllä tietää mitä missäkin kohtaa pitää tehdä. Aika hauskaa oli, kun poni näki uran, jolla ravataan, niin se alkoi jo heiluttamaan päätään "jee, mennään jo". Jälkeenpäin kuulin kyseisen ponin olevan ihan "estehullu". Kummityttöni on ratsastanut sillä ja hän kertoi, että muiden mennessä esteitä, Drilla pitää kääntää seinään päin, koska se muuten syöksyy väkisin radalle. Heh, sain siis agilityhullun ponin :D

Tulen todennäköisesti ottamaan pari yksityistuntia, jos Heinikin uskaltautuisi selkään. Toiveena olisi saada tästä yhteinen harrastus.

Tein myös uuden voiton pääni sisäisessä taistelussa. Olin voittanut luottamuksen Donoon takaisin. Ainakin sillä tasolla, että en pelkää sen olevan tappajakoira. Dono sai siis tavata Loffon. Jäällä. Ensimmäiset 10 minuuttia Dono kulki häntä pystyssä ja murisi, Loffo mielisteli minkä ehti. Sen jälkeen mielistely oli tehnyt tehtävänsä ja pojat leikkivät :) Ihana Loffo, kun se tykkää ihan kaikista.