Päästiin mukaan VASsin järjestämäään koulutukseen, jossa kouluttajana oli maajoukkueessakin edustanut Niina-Liina Linna. Olin tosi innoissani ja odotin kovasti koulutusta.
Lauantai -aamuna aloitettiin rataan tutustumisella, käytiin läpi omia valintoja. Itse olin valinnut aina jotain ihmeellistä; en ollenkaan niitä vaihtoehtoja mitkä todettiin toimivimmiksi. Mieliala mulla oli hyvä, en ollut hermostunut, en yli-innoissani vaan ihan normaali :)
Ekaksi otettiin Loffon kanssa pelkkää rengasta, sivuirtoamisena. Niinu oli lelun kanssa vastassa, ei ongelmaa. En ole vielä rengasta ottanut radalla, ainoastaan yksittäisenä esteenä. Kun lelu laitettiin maahan, meni renkaan ali. Ei kestä sitä vielä, että palkka on edessä ja pitäisi tehdäkin jotain sen eteen. Tämän harjoittelun puute tuli esiin monessa harjoituksessa koulutuksen aikana; Loffo katsoo liikaa mua mm. hypätessä --> täytyy lisätä edestä päin palkkaamista. Onhan tätä mulle sanottu noin ziljoona kertaa, mutta ei vaan mene jakeluun. Jotenkin se on ollut niin hankalaa, kun se on aina karannut sinne lelulle. Pitää siis ottaa vaan helpompia pätkiä. Nyt mä luulen, että asia meni jakeluun...
Seuraava kohta oli semmoinen, johon olin suunnitellut poispäinkäännöksen, jonka senkin tein väärin. Rintamasuunta piti oikeesti olla poispäin, ei vain kädellä vipata koiraa esteen yli. Tämä ohjaustyyli kyllä NYT toimi meillä, mutta ei kuulemma jatkossa, kun koirasta tulee estehakuisempi. En millään tule ehtimään tekemään seuraavaan kohtaan pakkovalssia, jos lähden aidalta koiran jälkeen. Nyt ehdin. Sitten hinkattiin sitä pakkovalssi -kohtaa, jota en tajunnut sitten millään. Tutustumisessa osasin kääntyä oikeaan suuntaan, kun oikein keskityin, mutta Loffon kanssa mennessä noin 10 (?) kertaa väärään! Ihan toivotonta...Menin oman vuoron jälkeen vielä hallin toiseen päähän tätä treenaamaan ja en kyllä tiedä onnistuinko. Huah. Vaikeinta siinä oli se, että piti hukata koira hetkeksi selän taakse tai ainakin se siltä tuntui.
En nyt muista mitä muuta teimme lauantaina, mutta lähdössä tyyppi ei pysynyt OLLENKAAN. Ihan järkkyä hiippailua. Palautin ja en nyt tiedä mitä itse sitten tein väärin; oikeesti luotin siihen ja olin aidosti hämmästynyt, että se ei jäänyt. Heti, kun otin askeleen tää on jo tulossa. Semmosessa transsi -tilassa "hitaasti, sumein silmin". Yhhyh. Lopulta sitten joku piti siitä kiinni, että saatiin treeni tehtyä.
Eilen sunnuntaina oli paljon putkia, suoria putkia. Kivaa, saa juosta, siitä mä tykkään. Ja Loffo. Meille toimi parhaiten semmoset ohjausvaihtoehdot missä liikuin itse paljon, ei niinkään semmoset, joissa Loffo lähetettiin kaukaa jonnekin ja jouduin sitä odottelemaan. Sitä en osaa. Toki lähetin sitä putkeen kaukaakin, mutta silloin sillä oli tarkoituksena, että ehdin sen vastaanottamaan jossakin toisaalla hyvin. Päällimmäisenä jäi mieleen oman liikkeen merkitys ja se, että rintamasuunta on aina menosuuntaan. Aina pitää osata kertoa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Koiran pitää se tietää. Muutama kerta kävi niin, että ohjasin epäloogisesti, niin heti oli rima alhaalla. Tyyppi rankaisee mua heti :D
Vekkejä tehtiin muutamiin kohtiin ja ne toimi hienosti. Nyt on kova hinku päästä treenaamaan lisää ja olenkin jo suunnitellut, että kävisin tiistaisin ennen juoksutreenejä hallilla noin tunnin verran harkkaamassa. Haluan Loffon liikkumaan estehakuisemmin ja hyppäämään teknisesti paremmin. Haluan myös opettaa sille uudet esteet; puomi, A, rengas pitää saada paremmaksi. Ensi vuoden alkupuolella voidaan ruveta ottamaan keinua, jos puomi on jo ok. Näillä eväillä työviikkoon :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti