Olen sitten onnistunut saamaan Loffon haukkumaan noutokapulaa noutaessa. Nice. Nyt en tiedä miten tästä eteenpäin...vinkkejä? Ehkä mun pitää sitten takaperin ketjuttaa tuo nouto ennemmin kuin yrittää opettaa sitä tolleen vauhtinoutona. En vaan osaa. Tokossa ollaan jonkin verran treenattu nyt jääviä; olen vaihtanut seisomisen maahanmenoksi. Palkka on eri kuin seiso -liikeessä ja yritän tälläkin tehdä sille eroa, että kyseessä on eri liike. Seiso -liike toimii oikein hyvin nännikumi -palkalla ja vihjeenä "otetaanko patukkaa" :D Maahan -jäävässä vihjeenä "otetaanko vinkua" ja palkkana lemppari vinkukarvalelu. Sama, jolla olen saanut sen huutamaan kapula suussa.
Agilityrintamalla kisatauko päättyy ensi lauantaina. En tiedä ollaanko nyt sittenkään sen kehittyneempiä kuin tauolle jäädessä, mutta käydään nyt testaamassa. Ainakin ollaan saatu laadukkaita treenejä joka viikko ja joskus jopa vähän onnistuttukin. Palkan sijainti on meillä se tärkein ja oleellisin juttu tällä hetkellä. Katsetta pitää edelleenkin saada suunnattua eteenpäin eikä muhun. Kiinnitän tähän huomiota ihan kaikessa mitä touhuan Loffon kanssa. Lenkillä lelua ei tule, jos sitä yritetään saada mua tuijottamalla; kivikontakteilta ei vapauteta mua tuijottamalla jne. Kyllä varmasti jossain vaiheessa alkaa kaikki tämä tuottamaan hedelmää. Kiva kuitenkin touhuta monenmoista tuon ihanan eläimen kanssa.
Mun piti mennä katsomaan Loffon pentuja parin viikon päästä, mutta koulutus peruuntui. Olin siis työmatkan yhteydessä menossa Karkkilaan. Harmittaa kyllä hieman, mutta toisaalta arki on aika hektistä muutenkin, joten perheen kannalta hyvä juttu. Ehtiihän niitä pentuja seurata sitten myöhemminkin. Lapsilla harrastuksia aika riittämiin ja omista agilitytreeneistäni en tingi, joten miehen ja isovanhempien joustoa tarvitaan ajoittain hieman yli äyräiden. Kait tämä joskus rauhoittuu - tai sitten ei. Täytyy vain pystyä elämään tätä omaa elämää ja nauttia siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti