I have created a monster!

En tiedä sitten alkaako noi edestä palkkaukset ja irtoamistreenit jo nyt tuottamaan tulosta, mutta jätkä oli eilen ihan kahjokerttu! Vauhti ilman taitoa ei ole välttämättä ihan fiksuin yhdistelmä...No, en kyllä valita. Oon oikeesti aivan täpinöissäni, että mulla on tommonen "monsteri".

Halusin treenata pituus -estettä ja erilaisia häiriöitä pituudella. Otin ennakkoluulottomasti maxien SM -radasta pätkän, jossa oli pituuden edessä suoraan hyppy, jota ei menty, vaan käännyttiin renkaalle. Halusin saada Loffon irtoamaan sivusuunnassa pituudelle, jotta voisin lähteä tekemään päällejuoksua renkaan jälkeiselle aidalle.

Ei menny ku strömsössä. Ainakaan aluksi. En ollut ehkä ihan reilu Loffoa kohtaan, koska ihan aikuisten oikeesti en ole sille koskaan pituutta opettanut...Se on aina vaan menty, ku se sattuu siinä edessä olemaan. Nyt opeteltiin ekaksi pituutta ja miten siitä hypätään SUORAAN yli. "Ei siitä välistä, ne kepit siinä vähän niinku tarkoittaa että niiden välistä ei saa mennä - ei, ei ole tarkoitus kultaseni kaataa niitä palikoita." Palkka pituuden jälkeen ja tottahan jätkä hyppää ja ei välitä musta mitään.

Muutamia kertoja, kun oltiin opeteltu pituutta, koitin sitä sivuirtoamista. Kyllä se toimii, kun maltoin ohjata kunnolla. Yllättävä havainto..vähän makee tunne, kun ehdin tekemään päällejuoksua ja näen kuinka koira tulee ziljoonaa kohti ja tietää hypyllä, että jatketaan aalle. Samat fiilikset tuli yhdessä putkikohdassa, kun olin jo kahden aidan takana ottamassa vastaan ja taas päällejuoksuna. Mä taidan tykätä tuosta päällejuoksusta!

Hyvät harkat oli, vaikkakin meitä oli vaan kaksi. Tai ehkä juuri siksi. Lopuksi otin keppikulmia ja leijeröintiä. Ei meinaa avokulmaa kyllä millään hakea, tätä täytyy treenata lisää ja lisää. Leijeröinnin kesti mahtavasti, vaikka oli A välissä.

Vielä tämä ja ensi viikko ahkeraa treenaamista ja sitten viikon ansaittu lepotauko. Lähdetään perheen kanssa Ruotsiin ja Loffo saa ilahduttaa isovanhempia. Kisamatkoja jo suunnittelen kovasti elokuulle ja viikonlopun SM -kisat sai kyllä innon kasvamaan entisestään. Jos se nyt suinkin on mahdollista. Tahtoo ensi vuonna karkeloihin mukaan!

Treenikausi alkoi

Eilen satoi vettä kaatamalla ja koko ajan tuli ilmoituksia, että "emme tule treeneihin". Oli mun vetovuoro. Ajattelin sitten, että menen Loffon kanssa ottamaan jotain pientä, kun sekin varmaan fyysisesti tarvitsisi välillä lepoa...Keppikulmat mielessä suuntasin kentälle.

AP oli seurana ja tehtiin sikamainen putki, keppi, puomi vieri vieressä pätkä. Loffo ei vilkaissutkaan putkea. Se niin taitaa tykätä pujottelusta.

Lähdöt aivan huippuja. Tyyppi istuu mutalammikossa kuin tatti ja odottaa, että mami antaa luvan. Just täydellistä! Ja vieressä menee naapuriryhmän aksaharkat. Otin kahden hypyn takaa pujotteluun - ei ongelmaa. Ongelma tuli siinä, kun olin laittanut lelun pujottelun jälkeen suorassa linjassa olevan aidan taakse. Ei malttanut pujotella loppuun. Ei tokikaan lähtenyt lelulle, mutta jätti pari viimeistä väliin. Käskytystä koventamalla teki loppuun ja sai lelunsa. Muutama toisto piti ottaa. Otin koko ajan leijeröimällä putken.

Koitin vielä kuinka kaukaa saan sen irrotettua kepeille sisäänmenoon. Ei avokulmaan vaan siihen toiseen. Mikä sen nimi on?! No anyway, vähän kyseli, mutta sitkeästi käskyttämällä ja kaarien avustuksella löysi oikean raon. Nyt oli pääkin vähän paremmassa asennossa. AP oli lopussa heittämässä lelua. En palkannut kädestä kertaakaan.

Huomioita:
- muista käskytys eteenpäin olevalle esteelle! Nyt olisin voinut käskyttää kepeille jo ekalta hypyltä, ei olisi tullut tokan hypyn ohi. Unohdin tämän.
- Lisää, lisää häiriötreeniä pujotteluun. Yritin jotain pro -juttua, että liikun eri suuntaan, kun jätkä pujottelee (oli pakko testata). No, ei kestänyt. Reppana.
- korjaa jokainen rimanpudotus! Kiinnitä tähän huomiota. Nyt pääsi kerran livahtamaan palkalle, vaikka rima oli maassa. Sen on pakko keskittyä hyppäämiseen. Lisätään hyppyhäiriöt treenilistalle.

Hyvät pikkuharkat vesisateessa. Yritin vielä klo 22 aikaan Samilta narista kännykkää, että saan ilmoitettua Seinäjoen kisoihin. Ei antanut, se oli uusi ja ei se osannut käyttää sitä kuulemma ja sitä paitsi SUNHAN PITÄÄ OLLA KISATAUOLLA. Plääh.

Rammstein - Manson -pariskunta

Saanko esitellä? Marjo Keturi = Marilyn Manson ja bc Loffo = Rammsteinin koko bändi. Tähän lopputulemaan tulin tämän päivän kisarupeaman perusteella. Kyllä oli taas tuskaa, mutta iloisiin tunnelmiin päättyi päivä. Aloitetaan kertaamaan viikonloppu lopusta alkuun. Tänään siis kisattiin Vaasassa, omalla treenikentällä. Loffo oli ollut viikonlopun hoidossa ja kävin sen hakemassa aamulla. Jäbä oli aika väsynyt kotona, mutta kentällä ei kyllä näkynyt väsystä mitään jälkiä. Oma fiilis oli maassa, kuten Kokkolassakin. Ei huvittanut. Sovittiin tsykologin kanssa treffit kisapaikalle ja käytiin vähän läpi asioita mitkä vaikuttaa kisafiilikseen. Mä tiedän, että meillä on paljon opittavaa ja eniten mua tökki, että en halunnut mennä kisapaikalle esittelemään meidän vajavaisia taitoja. Aionkin nyt pitää taukoa (ehkä) elokuuhun asti kisaamisesta ja treenaan systemaattisesti kuntoon asiat, jotka mieltä painaa. Lähdöt kaikilla radoilla oli hienot. Se on nyt siinä. Mun koira osaa istua lähdössä. Piste. Toin sen ilman remmiä radalle, vähän se lähtee haahuilemaan, mutta kun on Manson -biisit päässään niin ei se kauas mene. Lähdön jälkeisiä tilanteita en osaa ohjata, se tuli todettua. Joka radalla virheet tulivat alkupäässä. Ekalla ja tokalla radalla taplattiin kepeillä. Tätä täytyy nyt treenata, että nostan sille kierroksia treeneissä ja laitan sen pujottelemaan kaarilla avustettuna. Pitää jaksaa keskittyä vaikka on kiire. Tokalla en oikein edes muista mitä tapahtui. Ainakin fiilikset radan jälkeen oli ihan hanurista. Puomin kontakti valui, palautin ja lähdin rantaan heittelemään keppejä. Aika kovaa ja kauas. Loffo tykkäs. Kolmannelle coachi vetäs hienon nollan just vähän ennen meitä ja sit vielä huikkas mulle "tee perässä". Täähän provosointi sopi mulle, ku nenä päähän. Nauratti ja ajattelin, että totta vie teen. Itseluottamus oli taas tapissaan, mistäköhän sitäkin aina riittää? Ja kuinka sitä aina nousee noista onkaloista mihin välillä putoaa? Kämmäsin heti kolmannella esteellä, mutta loppu olikin tosi hieno. Mun mielestä. Sehän riittää. Tein makeen päällejuoksun ja sain putkiin lähetyksen tosi kaukaa onnistumaan. Nämä oli mulle hirmu isoja juttuja ja olin aivan fiiliksissä radan jälkeen. Aan kontakti hieman luisui ja mietin nanosekunnin, että palautanko, mutta en sitten tehnyt niin. Tää oli siitä hauska rata, että me kiroiltiin molemmat toisillemme täysiä. Loffo haukkui ja mä käskytin sitä Mansonin biisit päässä soiden. Me oltiin oikeesti tiimi, vaikkakin vähän vihainen tiimi :D Nyt laitettiin joka radalla maalialueen jälkeen lelu odottamaan tai sit coach heitti sen sinne maalialueen jälkeen. Tällä haetaan, että Loffo pikkuhiljaa alkaisi tajuamaan, että multa ei tule palkkaa, se tulee aina jostain muualta. Eilen Loffo kisasi Jennin kanssa. Jenni palautteli Lofille vähän elämän tosiasioita mieleen; kuten sen, että remmissä ei kiskota ja lähdössä tosiaan istutaan. Kullanarvoista työtä ja niin iso apu mulle. Ihanaa. Nyt siis jäädään treenitauolle. Ohjelmassa ainakin seuraavia: irtoamiset, sivuirtoamiset kontakteilta, rengastekniikkaa paremmaksi, keppivarmuutta paremmaksi ja erilaisia kulmia, eri lähtötilanteiden ohjaukset. Eiköhän siinä riitä hommaa taas hetkeksi :)

Radat VASsin kisoista tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=DpLfuPzrdFo

Itsenäistymisharjoituksia

Eilen katkottiin napanuoraa urakalla. Tosin Loffolla ei tuntunut olevan ihan hirveesti vaikeuksia; lähinnä ne vaikeudet oli mulla, että osasin pysyä poissa häsäämästä sen töitä.

Sain onnekseni vaihdettua vetovuoron - kiitos AP :) Muuten olisi jäänyt tämän viikon harkat väliin, kun on vähän paljon kaikenlaista aktiviteettia monella rintamalla menossa. Lapsetkin ovat keksineet ruveta harrastamaan!

Mutta treeniin: mietin etukäteen palkkauskohdat ja näin pitää tehdä myös jatkossa. Eilen tajusin coachin kanssa jutellessa, että sitähän varten koira töitä tekee (tiedän, itsestäänselvyys!) ja sen pitää tulla oikeasta asiasta (toinen itsestäänselvyys!). Siksi se pitää miettiä etukäteen. End of story.

Eka palkkauskohta oli keinun jälkeen. Mulla tosiaan tavoitteena oli, että saan sen irtoamaan itsenäisesti esteille ilman, että tarvii kysellä multa neuvoja. Otin eka keinua muutaman kerran omalla lievällä liikkeellä vahvistettuna. Hienosti jäi touchiin. Jessillä vapautus. Sitten lisäsin edellä olevan hypyn, lelu keinun jälkeen odottamaan. Kyllä lähti...ei paljoa kysellyt!

Sitten otin alusta kaikki 3 hyppyä ja keinu. Palkka taas keinun jälkeen. Vähän meinasi fuskata, kun oli niin kiire lelulle, mutta malttoi kuitenkin tulla ohjaukseen kakkoshypyllä ja ei kyllä kysynyt yhtään mitään :D

Seuraava palkkauskohta oli renkaan jälkeen. Ongelmaksi muodostui putken jälkeinen hyppy, josta rima tippui useampaan kertaan. Ei keskittynyt kunnolla, kun oli niin kiire lelulle. Veikkaisin. Renkaankin roiskaisi pari kertaa niin, että se aukesi. Kerran taisi tulla sivusta. Otin rengasta sitten erikseen ja myös putken jälkeistä hyppyä ja palkkasin pelkästään näistä. Nyt annoin myös palautetta kaikista rimaroiskaisuista; yhdessä niitä nosteltiin ja minä tuhisin "ärtyneenä".

Pitää vielä mainita lähdöistä. Yritti seistä, mutta käytiin vähän keskustelemassa ja muistin neuvot, että pitää odottaa, kun koira kääntää katseen pois radalta. Ja näin tein ja sitten herra karvakorva istui kuin tatti paikalla.

Seuraava palkkakohta oli Aan jälkeen. Ai hittolainen mulla on TAITAVA koira ja jos mä saan sen noin kulkeen kisoissa, niin ei mitään rajaa! Sinne se meni, haki pujottelun upeasti ja aalle tuli lujaa ja malttoi kuitenkin jäädä kontaktille, vaikka juoksin ohi ja lelukin siellä huusi odottamassa. Parit hytkyt ja vapautus jessillä.

Sitten vielä palkkasin keppien jälkeisen aidan jälkeen. Lelu sinne, malttoi pujotella ja lähti hakemaan hyppyä upeasti. No problem.

Loppusuoran vielä ketjutin. Eka pussi ja viimeinen hyppy. Lelu maalin taakse. Juu, ei paljo kattele. Sinne viuhahti. Sitten yritin ottaa välistävetokohtaa mukaan, mutta jälkeenpäin tajusin miksi se ei onnistunut. Olin aivan liian kaukana esteistä, en millään voi saada sitä kääntymään väliin, jos itse olen noin 3-4 metrin päässä. Pääasia kuitenkin, että ei kysellyt mitään vaan Loffo meni vaan täydellä riemulla.

Mulla oli niin tajuttoman hyvä mieli treenien jälkeen. Mun mussukasta on kehkeytymässä varsinainen formula!

Uudistettu ulkoasu

Eikös oo hieno? Niin pirtsakka! Vähän niin kuin minä...Kiitos Jenni!

Loffolle kotiläksyjä

Tänään sain mennä Jennin ja Markon luo treenaamaan. Tulipa taas paljon asiaa. Me ei koskaan päästä paria estettä pidemmälle kerralla, kun aina tulee jotain häikkää. Suurimpana oppina oli tällä(kin) kertaa Loffon epävarmuus. Epävarmuus siis siinä mielessä, että se kyselee paljon. Nyt on pakko alkaa laittaan sitä palkkaa eteen, se ei saa tulla multa. Tätä oon nyt itselleni hokenut kuukausitolkulla, en vaan tajuu miksi sitä ei ole tullut toteutettua. Aina muka ollut jotain vääntökohtia missä se ei mun mielestä ole ollut toimiva ratkaisu.

Nyt pitää laittaa treeniradat semmoisiksi, että pystyn sitä palkkaamaan itsevarmuudesta ja siitä, että se hakee itse esteitä. Täytyy varmaan käydä itsekseen harkkaamassa, että saa semmoisia pätkiä kuin mitä me tarvitaan.

Sain lopuksi koittaa Luxus -agilitya ja olipa kivaa. En kyllä yhtään ihmettele, että tuommoisen koiran kanssa on niin huippua mennä. Ihan täydellistä, jopa minä sain sen menemään miten pitikin. Lyhyen pätkän tokikin vaan. Toi oli tosi hyvä herätys mun pääkopalle siitä minkälaiseksi Loffon haluan. Palo lajiin sillä on jo, nyt pitää vaan ruokkia irtoamista ja itsenäisyyttä. Potentiaalia vauhtiin sillä on vaikka kuinka paljon; sen näkee jo radanpätkistä missä se saa mennä täydessä vauhdissa.

Mekin siis aloitamme nyt matkan kohti tavoitetta; haluan Loffosta mun oman Luxusaksakoiran!

Henkimaailman juttuja osa II

Tänään mulla syttyi lamppu ja tajusin mitä EN ole tehnyt kisatessani. Mä en ole oikeesti keskittynyt. Jotenkin musta on tuntunut hassulta ja olen ajatellut, että muut ajattelevat mun ottavan agilityn jotenkin liian tosissani, jos keskityn kunnolla. Mutta mitä sillä on oikeesti väliä?! Jos mä haluan kisata, niin kait sit haluan tehdä radalla parhaan osaamiseni mukaan eikä sen mitä muut ajattelee pitäis vaikuttaa pätkän vertaa.

Mulle keskittyminen tarkoittaa sitä, että olen todella keskittynyt tulevaan suoritukseen, en välttämättä kikattele ja rupattele muiden kanssa ennen suoritusta. Keskityn koiraani ja siihen rataan. Keskityn oikean fiiliksen luomiseen. Fiilis on mulle huipputärkeä; en voi lähteä radalle vaan juoksentelemaan. Mulla täytyy olla asennetta matkassa ja sitä en saa luotua ellen keskity sen luomiseen.

Millä sitten oikea asenne luodaan? Sitä täytyy nyt alkaa testailemaan kisatilanteissa ja kehittää rutiinit, jotta saan sen oikean driven päälle joka kerta. Taustatekijöistä riippumatta. Joskus varmaan oikea asenne tulee helpommalla työllä ja joskus se pitää hakea kovalla tuskalla.

Mä joskus ajattelin, että mun pitäisi rauhoittua ennen kisatilannetta. Mutta ehkä se on väärin. Mä en saa olla hermostunut, mutta ei mun mielen tarvi rauhallinen olla. Mun pitää olla keskittynyt ja täynnä adrea. Suunnata se adrenaliini oikeaan suuntaan.

Nyt täytyy ensi viikonloppuna keskittyä tähän(kin) :) ja antaa se arvo kisaamiselle mikä sille kuuluu. Mun mielestä.