Tänään mulla syttyi lamppu ja tajusin mitä EN ole tehnyt kisatessani. Mä en ole oikeesti keskittynyt. Jotenkin musta on tuntunut hassulta ja olen ajatellut, että muut ajattelevat mun ottavan agilityn jotenkin liian tosissani, jos keskityn kunnolla. Mutta mitä sillä on oikeesti väliä?! Jos mä haluan kisata, niin kait sit haluan tehdä radalla parhaan osaamiseni mukaan eikä sen mitä muut ajattelee pitäis vaikuttaa pätkän vertaa.
Mulle keskittyminen tarkoittaa sitä, että olen todella keskittynyt tulevaan suoritukseen, en välttämättä kikattele ja rupattele muiden kanssa ennen suoritusta. Keskityn koiraani ja siihen rataan. Keskityn oikean fiiliksen luomiseen. Fiilis on mulle huipputärkeä; en voi lähteä radalle vaan juoksentelemaan. Mulla täytyy olla asennetta matkassa ja sitä en saa luotua ellen keskity sen luomiseen.
Millä sitten oikea asenne luodaan? Sitä täytyy nyt alkaa testailemaan kisatilanteissa ja kehittää rutiinit, jotta saan sen oikean driven päälle joka kerta. Taustatekijöistä riippumatta. Joskus varmaan oikea asenne tulee helpommalla työllä ja joskus se pitää hakea kovalla tuskalla.
Mä joskus ajattelin, että mun pitäisi rauhoittua ennen kisatilannetta. Mutta ehkä se on väärin. Mä en saa olla hermostunut, mutta ei mun mielen tarvi rauhallinen olla. Mun pitää olla keskittynyt ja täynnä adrea. Suunnata se adrenaliini oikeaan suuntaan.
Nyt täytyy ensi viikonloppuna keskittyä tähän(kin) :) ja antaa se arvo kisaamiselle mikä sille kuuluu. Mun mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti