sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Rammstein - Manson -pariskunta

Saanko esitellä? Marjo Keturi = Marilyn Manson ja bc Loffo = Rammsteinin koko bändi. Tähän lopputulemaan tulin tämän päivän kisarupeaman perusteella. Kyllä oli taas tuskaa, mutta iloisiin tunnelmiin päättyi päivä. Aloitetaan kertaamaan viikonloppu lopusta alkuun. Tänään siis kisattiin Vaasassa, omalla treenikentällä. Loffo oli ollut viikonlopun hoidossa ja kävin sen hakemassa aamulla. Jäbä oli aika väsynyt kotona, mutta kentällä ei kyllä näkynyt väsystä mitään jälkiä. Oma fiilis oli maassa, kuten Kokkolassakin. Ei huvittanut. Sovittiin tsykologin kanssa treffit kisapaikalle ja käytiin vähän läpi asioita mitkä vaikuttaa kisafiilikseen. Mä tiedän, että meillä on paljon opittavaa ja eniten mua tökki, että en halunnut mennä kisapaikalle esittelemään meidän vajavaisia taitoja. Aionkin nyt pitää taukoa (ehkä) elokuuhun asti kisaamisesta ja treenaan systemaattisesti kuntoon asiat, jotka mieltä painaa. Lähdöt kaikilla radoilla oli hienot. Se on nyt siinä. Mun koira osaa istua lähdössä. Piste. Toin sen ilman remmiä radalle, vähän se lähtee haahuilemaan, mutta kun on Manson -biisit päässään niin ei se kauas mene. Lähdön jälkeisiä tilanteita en osaa ohjata, se tuli todettua. Joka radalla virheet tulivat alkupäässä. Ekalla ja tokalla radalla taplattiin kepeillä. Tätä täytyy nyt treenata, että nostan sille kierroksia treeneissä ja laitan sen pujottelemaan kaarilla avustettuna. Pitää jaksaa keskittyä vaikka on kiire. Tokalla en oikein edes muista mitä tapahtui. Ainakin fiilikset radan jälkeen oli ihan hanurista. Puomin kontakti valui, palautin ja lähdin rantaan heittelemään keppejä. Aika kovaa ja kauas. Loffo tykkäs. Kolmannelle coachi vetäs hienon nollan just vähän ennen meitä ja sit vielä huikkas mulle "tee perässä". Täähän provosointi sopi mulle, ku nenä päähän. Nauratti ja ajattelin, että totta vie teen. Itseluottamus oli taas tapissaan, mistäköhän sitäkin aina riittää? Ja kuinka sitä aina nousee noista onkaloista mihin välillä putoaa? Kämmäsin heti kolmannella esteellä, mutta loppu olikin tosi hieno. Mun mielestä. Sehän riittää. Tein makeen päällejuoksun ja sain putkiin lähetyksen tosi kaukaa onnistumaan. Nämä oli mulle hirmu isoja juttuja ja olin aivan fiiliksissä radan jälkeen. Aan kontakti hieman luisui ja mietin nanosekunnin, että palautanko, mutta en sitten tehnyt niin. Tää oli siitä hauska rata, että me kiroiltiin molemmat toisillemme täysiä. Loffo haukkui ja mä käskytin sitä Mansonin biisit päässä soiden. Me oltiin oikeesti tiimi, vaikkakin vähän vihainen tiimi :D Nyt laitettiin joka radalla maalialueen jälkeen lelu odottamaan tai sit coach heitti sen sinne maalialueen jälkeen. Tällä haetaan, että Loffo pikkuhiljaa alkaisi tajuamaan, että multa ei tule palkkaa, se tulee aina jostain muualta. Eilen Loffo kisasi Jennin kanssa. Jenni palautteli Lofille vähän elämän tosiasioita mieleen; kuten sen, että remmissä ei kiskota ja lähdössä tosiaan istutaan. Kullanarvoista työtä ja niin iso apu mulle. Ihanaa. Nyt siis jäädään treenitauolle. Ohjelmassa ainakin seuraavia: irtoamiset, sivuirtoamiset kontakteilta, rengastekniikkaa paremmaksi, keppivarmuutta paremmaksi ja erilaisia kulmia, eri lähtötilanteiden ohjaukset. Eiköhän siinä riitä hommaa taas hetkeksi :)

Radat VASsin kisoista tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=DpLfuPzrdFo

Ei kommentteja: