Tänään sain mennä Jennin ja Markon luo treenaamaan. Tulipa taas paljon asiaa. Me ei koskaan päästä paria estettä pidemmälle kerralla, kun aina tulee jotain häikkää. Suurimpana oppina oli tällä(kin) kertaa Loffon epävarmuus. Epävarmuus siis siinä mielessä, että se kyselee paljon. Nyt on pakko alkaa laittaan sitä palkkaa eteen, se ei saa tulla multa. Tätä oon nyt itselleni hokenut kuukausitolkulla, en vaan tajuu miksi sitä ei ole tullut toteutettua. Aina muka ollut jotain vääntökohtia missä se ei mun mielestä ole ollut toimiva ratkaisu.
Nyt pitää laittaa treeniradat semmoisiksi, että pystyn sitä palkkaamaan itsevarmuudesta ja siitä, että se hakee itse esteitä. Täytyy varmaan käydä itsekseen harkkaamassa, että saa semmoisia pätkiä kuin mitä me tarvitaan.
Sain lopuksi koittaa Luxus -agilitya ja olipa kivaa. En kyllä yhtään ihmettele, että tuommoisen koiran kanssa on niin huippua mennä. Ihan täydellistä, jopa minä sain sen menemään miten pitikin. Lyhyen pätkän tokikin vaan. Toi oli tosi hyvä herätys mun pääkopalle siitä minkälaiseksi Loffon haluan. Palo lajiin sillä on jo, nyt pitää vaan ruokkia irtoamista ja itsenäisyyttä. Potentiaalia vauhtiin sillä on vaikka kuinka paljon; sen näkee jo radanpätkistä missä se saa mennä täydessä vauhdissa.
Mekin siis aloitamme nyt matkan kohti tavoitetta; haluan Loffosta mun oman Luxusaksakoiran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti