Katsotaas nyt vielä taaksepäin ja viime viikkoa. Tarkoituksena oli treenata sivuirtoamisia kontakteilta ja keppikulmia. Itsenäinen pituus ja okseri myös listalla.
Kontaktitreeniä olen tehnyt. Sivuirtoamisella ja silleen, että olen ollut paikallani ja Loffo on mennyt itse touch -paikkaan. Eilen laitoin namin alastulolle ja lähettelin sitä aalle ja puomille. Puomilla vähän kyselee, että ookko nää ihan tosissas, mutta hakee paikan.
Pituutta ja okseria en tainnut treenata kertaakaan. Hmph. Pituus ainakin tuntuu olevan tosi tärkeä este - no, mikäpä nyt ei olisi. Mutta semmoinen este, johon pitää saada itsenäisyyttä ja varmuutta. Huomenna otetaan siis sitä. Okseriakaan ei olla turhan usein harkattu.
Hartialinjaa olen yrittänyt pitää mielessä. Välillä vähän paremmalla menestyksellä ja välillä huonommalla. Onneksi Loffo heti mua rankaisee, kun sen unohdan :P.
Juoksutreenipuolella meidän piti käydä kahdella tunnin juoksulenkillä, taisi toteutua yksi ja sekin 40 minuuttia. Kyllä on vaikeaa tuo juokseminen nykyään. Ketteryysharjoituksia piti myös tehdä. No, tein joo. Noin 5 minuuttia :P Nyt vähän ryhtiä Marjo! Viikonlopun valssitikityksistä päätellen olisi kyllä niin paikallaan. Joutuu ehkä tilaamaan Janitan ja Niinun videon.
Tämä viikko jatkuu samoilla teemoilla. Eilen oltiin treenaamassa valmennusryhmän kanssa. AP ja Simo oli seurana. Tehtiin hauska rata, johon jokainen rakensi oman pätkänsä ja sitten yhdistettiin. Itse halusin leikkauksia, jotka toimivatkin yllättävän hyvin. Olen jonkun verran kotona tehnyt kuivan maan -leikkauksia, joten tällä ehkä vaikutusta? AP halusi keppikulmia ja Simo irtoamista. Meillä toimi kepeille meno tosi hyvin ja irtoaminenkin. Loffo pujotteli itsenäisesti kepit useaan kertaan, vaikka itse seisoin paikalla tai liikuin sivuttain kauemmaksi.
Yksi aika iso oivallus oli, kun AP hoksasi, että Loffolla putoaa usein rima ennen putkea. Tai jos palkka on maassa. Se rupeaa kovasti jo ennakoimaan alasmenoa ja ei keskity siihen hyppyyn enää kunnolla. AP piti palkkaa kädessä loppusuoralla, mutta tähän ei suostu ku rohkeimmat :D
Suoralta putkelta oli tiukka käännös hypylle. Mä en ikinä muista noita asteita, joten siis hypättiin putkesta suoraan takaisinpäin hyppy. Yritin hypyn taakse sovittaa valssia, mutta ei vaan osunut. Joka kerta rima alas. Siinä sitten yhdessä pohdittiin, että mitäs nyt. Sitten hoksattiin, että lähden irtoamaan hypylle sivusuunnassa Loffon mennessä putkeen ja näin ollen se superkuuliaisena tekee sikapienen kaarteen ja hyppää sen hypyn liian tiukasti. Rata jatkui suoraan.
Tästä se ajatus sitten lähti. "Joo, sen pitää luulla, että mennään suoraan" "Hyvä idea, mun pitää juosta putken vieressä enemmän, eikä edes tehdä sitä valssia, kun en kerran osaa" Kauheeta räkätystä ja näin syntyi "kusetusohjaus". Ja se toimi :DD Aijettä sai nauraa. Oli aivan tosi hauskat harkat. Kuinka voikaan olla näin ihana harrastus. Päätettiin treenit vielä suunnittelemalla "Älä kokeile tätä kotona" -agility dvd:tä. Meillä on jo paljon materiaalia siihen. Buahhahahhaaa.
tiistai 2. elokuuta 2011
maanantai 1. elokuuta 2011
ICH WILL
Rammstein ja Ich Will sitten soi korvissani sunnuntain kisoissa. Aloitin kuuntelemaan musiikkia jo kotona, kun perhoset meinasivat muuttaa mahaani ja epäusko -peikko kuiskuttelemaan korvaani. Nuo ei-toivotut otukset lähtivät saman tien pois, kun keskityin musiikkiin.
Oli kuuma päivä, varmaan lähemmäs +30. Mika Moilanen tuomarina, yritän saada radat jostain. Olivat sen verran hauskoja. Eka rata agilityrata. Luokkajärjestys; medit, minit ja maxit. Tulin kisapaikalle noin tuntia ennen, kävin pienellä kävelyllä, vein Loffon uimaan ja häkkiin odottamaan. Kävin katsomassa rataa - en suorituksia - vaan ainoastaan rataa ja sitten napit korviin ja varjoon ohjaamaan mielikuvissa. Vähän kävi mielessä, että oonko ihan sekaisin - ei kukaan muu näytä näin tekevän. Suljin tuonkin otuksen suun ja jatkoin omissa oloissani.
Rataantutustuminen meni hyvin; tiesin mitä teen ja missä. Ainoastaan yksi kohta oli hieman mietinnässä, mutta siihenkin keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Sitten koira autosta ja vielä kerran ich will. Remmi pois kaukana lähtöpaikasta ja yhdessä mentiin lähtöön. Jätkä sivulle ja minä pokkana kävelen putkelle vastaanottamaan. Siellähän tuo istuu ku tatti. Muru. Se on alkanut uskomaan puhetta.
Ja sitten matkaan. Kontaktit olin päättänyt ottaa niin hlvtin tarkasti ja asenteella, niistä ei liuta. Lämppäreillä tuli yli aalta ja puomilta. Argh. A oli radalla kaksi kertaa, puomi kerran. Rata sisälsi muutaman tekniikkakohdan, muuten aika suoraviivaista luukutusta. Nyt muistin käskyttää useita esteitä etukäteen, eli kun oli vielä hyppäämättä muuri ja hyppy, aloin käskyttämään "kiipeekiipee" eli aalle. Ja se eteni. Kuin juna. Tsiisus.
Keppien jälkeen oli takaakiertovalssikohta, se meni ihan täydellisen hienosti.
Sieltä sitten mentiin putkeen ja putken jälkeen oli tiukka käännös hypylle ja tämä rima tippui. Ihan siitä syystä, kun mun päässä ehti käymään tuon takaakiertovalssin aikana, että "rima pysyi, kyllä on hieno mies" ja tossa vaiheessahan mun olisi pitänyt jo tehdä putkijarrutusta :P Olin myöhässä ja väärässä kohdassa ohjaamassa putken jälkeistä hyppyä. Ja sieltähän se yksi ainokainen rima kolahti.
Loppuradan tähtihetkiä ehdottomasti irtoaminen aalta eteen -käskyllä. Niin upea fiilis, kun koira ei kysele mitään vaan menee vaan. Kaksi hyppyä ja sitten käännyttiin. Kontaktit otettiin jokainen, puomilla joudun vähän tiukkistelemaan, kun jäi liian ylös. Vapautin vasta oikeasta asennosta.
Vitsit mä oon niin huisin tyytyväinen itseeni ja tietty Loffoon. Ennen mun hermot ei ois ikinä kestänyt sitä, että korjaan kontakteja tai että jätän lähtöön noin pokkana. Vieläki oon ihan liekeissä tosta radasta.
Sitten hyppärille. Siellä tein perinteisen mokan jo tutustumisessa - vaihdoin suunnitelmaa. Eka radan ulkopuolella mietin ohjaavani kakkoshypyn takaa, sitten kun pääsin radalle, katsoin että se ei toimi niin. Jostain syystä kuitenkin vaihdoin siihen alkuperäiseen takaisin, vaikka olin sen jo kerran hylännyt. Ei mennyt sitten oikein. Jälkeenpäin tajuan, että olemalla sen kakkoshypyn takana bloggasin selkeesti kolmoshypyn ja Loffo hyppäsi aivan liian vinosti kakkosen. Sillä ei ollut mitään mahiksia suorittaa kolmosta ja siitä tuli ohitus. Jatkoin sitten vaan eteenpäin (hyvä minä!!) ja olin varmaan ihan pikkasen ylikierroksilla. Pituuden pala kaatui ja kuvat taitavat paljastaa miksi...
Radalla oli kaksi putkea peräkkäin ja takaakierto. Sinne kipitin aivan fiiliksissä ja hyvin ehdin. Mutta mitäköhän tässä kuvassa teen :DD
Takaakierto ja päällejuoksu - jos joku ei ymmärtänyt...
Tämä kuva on mun mielestä hurjan hauska. Tässä tiivistyy mun asenne ja Loffo kääntyy upeasti. Käsi varmaan voisi olla hieman jossain muussa asennossa jne, mutta ei haittaa nyt ihan hirveästi :)
Radalla oli niin paljon juoksemista, että meni varmaan vähän yliohjauksen puolelle. Tuossa on vielä paljon tekemistä, että opin ajoittamaan oikein mun ja Loffon vauhdin. Luulin tällä radalla, että on kohtia missä en ehdi ajoissa ja sitten toisinpäin. Tämä tulee varmaan kokemuksen kautta.
Loppurata meni hyvin, tosin yksi valssi oli semmoinen, että ehdin jo ajatella pääsenkö tästä ikinä liikkeelle. Jalat vaan tikitti paikalla. No pääsin ja kait ihan ajoissakin, kun ei rima pudonnut. Sitten vielä jenkkikäännös loppuun ja taas huimat kiksit siitä, kun sain lähetettyä koiran putkeen itse peruuttamalla ja sitten lähdin suoraan eteenpäin juoksemaan, siis ihan eri suuntaan kuin koira. Uujee.
Molemmilla radoilla Loffolla oli lelu odottamassa maalista reippaasti eteenpäin. Mene -käskylle herra haki lelunsa ja ei purrut mua. Positiivista sekin. Kaiken kaikkiaan oikein positiiviset ja opettavaiset kisat! Näillä jatketaan.
Tänään harkat, lauantaina Loffo kisaa Jennin kanssa Lapualla. Sitten reilun viikon päästä startataan Turussa. Hui, ihan Eurooppaa :D
Oli kuuma päivä, varmaan lähemmäs +30. Mika Moilanen tuomarina, yritän saada radat jostain. Olivat sen verran hauskoja. Eka rata agilityrata. Luokkajärjestys; medit, minit ja maxit. Tulin kisapaikalle noin tuntia ennen, kävin pienellä kävelyllä, vein Loffon uimaan ja häkkiin odottamaan. Kävin katsomassa rataa - en suorituksia - vaan ainoastaan rataa ja sitten napit korviin ja varjoon ohjaamaan mielikuvissa. Vähän kävi mielessä, että oonko ihan sekaisin - ei kukaan muu näytä näin tekevän. Suljin tuonkin otuksen suun ja jatkoin omissa oloissani.
Rataantutustuminen meni hyvin; tiesin mitä teen ja missä. Ainoastaan yksi kohta oli hieman mietinnässä, mutta siihenkin keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Sitten koira autosta ja vielä kerran ich will. Remmi pois kaukana lähtöpaikasta ja yhdessä mentiin lähtöön. Jätkä sivulle ja minä pokkana kävelen putkelle vastaanottamaan. Siellähän tuo istuu ku tatti. Muru. Se on alkanut uskomaan puhetta.
Ja sitten matkaan. Kontaktit olin päättänyt ottaa niin hlvtin tarkasti ja asenteella, niistä ei liuta. Lämppäreillä tuli yli aalta ja puomilta. Argh. A oli radalla kaksi kertaa, puomi kerran. Rata sisälsi muutaman tekniikkakohdan, muuten aika suoraviivaista luukutusta. Nyt muistin käskyttää useita esteitä etukäteen, eli kun oli vielä hyppäämättä muuri ja hyppy, aloin käskyttämään "kiipeekiipee" eli aalle. Ja se eteni. Kuin juna. Tsiisus.
Keppien jälkeen oli takaakiertovalssikohta, se meni ihan täydellisen hienosti.
Sieltä sitten mentiin putkeen ja putken jälkeen oli tiukka käännös hypylle ja tämä rima tippui. Ihan siitä syystä, kun mun päässä ehti käymään tuon takaakiertovalssin aikana, että "rima pysyi, kyllä on hieno mies" ja tossa vaiheessahan mun olisi pitänyt jo tehdä putkijarrutusta :P Olin myöhässä ja väärässä kohdassa ohjaamassa putken jälkeistä hyppyä. Ja sieltähän se yksi ainokainen rima kolahti.
Loppuradan tähtihetkiä ehdottomasti irtoaminen aalta eteen -käskyllä. Niin upea fiilis, kun koira ei kysele mitään vaan menee vaan. Kaksi hyppyä ja sitten käännyttiin. Kontaktit otettiin jokainen, puomilla joudun vähän tiukkistelemaan, kun jäi liian ylös. Vapautin vasta oikeasta asennosta.
Vitsit mä oon niin huisin tyytyväinen itseeni ja tietty Loffoon. Ennen mun hermot ei ois ikinä kestänyt sitä, että korjaan kontakteja tai että jätän lähtöön noin pokkana. Vieläki oon ihan liekeissä tosta radasta.
Sitten hyppärille. Siellä tein perinteisen mokan jo tutustumisessa - vaihdoin suunnitelmaa. Eka radan ulkopuolella mietin ohjaavani kakkoshypyn takaa, sitten kun pääsin radalle, katsoin että se ei toimi niin. Jostain syystä kuitenkin vaihdoin siihen alkuperäiseen takaisin, vaikka olin sen jo kerran hylännyt. Ei mennyt sitten oikein. Jälkeenpäin tajuan, että olemalla sen kakkoshypyn takana bloggasin selkeesti kolmoshypyn ja Loffo hyppäsi aivan liian vinosti kakkosen. Sillä ei ollut mitään mahiksia suorittaa kolmosta ja siitä tuli ohitus. Jatkoin sitten vaan eteenpäin (hyvä minä!!) ja olin varmaan ihan pikkasen ylikierroksilla. Pituuden pala kaatui ja kuvat taitavat paljastaa miksi...
Radalla oli kaksi putkea peräkkäin ja takaakierto. Sinne kipitin aivan fiiliksissä ja hyvin ehdin. Mutta mitäköhän tässä kuvassa teen :DD
Takaakierto ja päällejuoksu - jos joku ei ymmärtänyt...
Tämä kuva on mun mielestä hurjan hauska. Tässä tiivistyy mun asenne ja Loffo kääntyy upeasti. Käsi varmaan voisi olla hieman jossain muussa asennossa jne, mutta ei haittaa nyt ihan hirveästi :)
Radalla oli niin paljon juoksemista, että meni varmaan vähän yliohjauksen puolelle. Tuossa on vielä paljon tekemistä, että opin ajoittamaan oikein mun ja Loffon vauhdin. Luulin tällä radalla, että on kohtia missä en ehdi ajoissa ja sitten toisinpäin. Tämä tulee varmaan kokemuksen kautta.
Loppurata meni hyvin, tosin yksi valssi oli semmoinen, että ehdin jo ajatella pääsenkö tästä ikinä liikkeelle. Jalat vaan tikitti paikalla. No pääsin ja kait ihan ajoissakin, kun ei rima pudonnut. Sitten vielä jenkkikäännös loppuun ja taas huimat kiksit siitä, kun sain lähetettyä koiran putkeen itse peruuttamalla ja sitten lähdin suoraan eteenpäin juoksemaan, siis ihan eri suuntaan kuin koira. Uujee.
Molemmilla radoilla Loffolla oli lelu odottamassa maalista reippaasti eteenpäin. Mene -käskylle herra haki lelunsa ja ei purrut mua. Positiivista sekin. Kaiken kaikkiaan oikein positiiviset ja opettavaiset kisat! Näillä jatketaan.
Tänään harkat, lauantaina Loffo kisaa Jennin kanssa Lapualla. Sitten reilun viikon päästä startataan Turussa. Hui, ihan Eurooppaa :D
torstai 28. heinäkuuta 2011
You can do anything you set your mind to, man
Eilen sain tehtyä suunnitelman. Jes! Oon hurjan tyytyväinen. Tuntuu, että puolet on jo tehty, kun sain sen pois alta. Tein seuraavalle kymmenelle viikolle tarkemman viikkokohtaisen plänin ja sitten vielä ensi vuoden elokuun loppuun karkean tason suunnitelman.
Nyt on tarkoitus kisata ahkerasti elo-syyskuu. Startteja pitäisi Loffolle tulla ennen syyskuun PM -kisoja 13. Jos niissä ei pysty kolmea nollaa tekemään, niin sitten täytyy katsoa peiliin taas kerran ja vetäytyä treenaamaan.
Eilen illalla innostuin tekemään agi.fi -lehdessä ollutta keskivartalotreeniä. Oli sopivan rankka, mutta mukava tehdä omalla yläkerran terassilla merinäköalalla. Kuuntelin samalla musiikkia ja hain sitä oikeaa biisiä. Sitä biisiä, joka tois mulle oikean asenteen kisapaikalla. Edellisissä kisoissa mulla on ollut ongelmana, että en ole saanut fiilistä heti ekalle radalle. Olen ollut flegu ja halunnut lähteä kotiin. En osaa, ei huvita, ei jaksa. Nyt haluan joka radalle saada kunnon asenteen ja musiikin avulla se ehkä onnistuu.
Muutamia hyviä kappaleita oli mp3 -soittimeen tallentunut. Semmosia, jotka nostattivat energiatasoa ja toivat vähän adrenaliinia vereen. Tässä lista mun tämän hetken lemppareista:
Eminem - lose yourself. Ihan ehdoton ykkönen. Sanat ja energia täydelliset. Kun kuuntelee sanoja, keskittyy paremmin. Tosin ei sanoitus nyt tietenkään 100% sovi agilityyn ;)
Rammstein - Ich will. Aaaaargh.
Nightwish - Master. Passion. Greed.
Hih, ei mitään lastenmusiikkia. Meinasin ostaa kiroileva siili -paidan, jossa luki "pois tieltä saatana". Se oli jotenkin niin mua ja sitä miltä mä näytän, kun lähden radalle. Ainakin omassa mielessäni.
"Lose Yourself"
Look, if you had one shot, or one opportunity
To seize everything you ever wanted in one moment
Would you capture it or just let it slip?
His palms are sweaty, knees weak, arms are heavy
There's vomit on his sweater already, mom's spaghetti
He's nervous, but on the surface he looks calm and ready to drop bombs,
but he keeps on forgettin what he wrote down,
the whole crowd goes so loud
He opens his mouth, but the words won't come out
He's choking how, everybody's joking now
The clock's run out, time's up over, bloah!
Snap back to reality, Oh there goes gravity
Oh, there goes Rabbit, he choked
He's so mad, but he won't give up that
Easy, no
He won't have it , he knows his whole back's to these ropes
It don't matter, he's dope
He knows that, but he's broke
He's so stagnant that he knows
When he goes back to his mobile home, that's when it's
Back to the lab again yo
This whole rhapsody
He better go capture this moment and hope it don't pass him
[Hook:]
You better lose yourself in the music, the moment
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo
(You better)
The soul's escaping, through this hole that it's gaping
This world is mine for the taking
Make me king, as we move toward a, new world order
A normal life is boring, but superstardom's close to post mortem
It only grows harder, only grows hotter
He blows us all over these hoes is all on him
Coast to coast shows, he's know as the globetrotter
Lonely roads, God only knows
He's grown farther from home, he's no father
He goes home and barely knows his own daughter
But hold your nose 'cause here goes the cold water
His hoes don't want him no more, he's cold product
They moved on to the next schmoe who flows
He nose dove and sold nada
So the soap opera is told and unfolds
I suppose it's old partner but the beat goes on
Da da dum da dum da da
[Hook]
No more games, I'ma change what you call rage
Tear this motherfucking roof off like 2 dogs caged
I was playing in the beginning, the mood all changed
I've been chewed up and spit out and booed off stage
But I kept rhyming and stepwritin the next cypher
Best believe somebody's paying the pied piper
All the pain inside amplified by the fact
That I can't get by with my 9 to 5
And I can't provide the right type of life for my family
Cause man, these goddam food stamps don't buy diapers
And it's no movie, there's no Mekhi Phifer, this is my life
And these times are so hard, and it's getting even harder
Trying to feed and water my seed, plus
Teeter totter caught up between being a father and a prima donna
Baby mama drama's screaming on and
Too much for me to wanna
Stay in one spot, another day of monotony
Has gotten me to the point, I'm like a snail
I've got to formulate a plot or I end up in jail or shot
Success is my only motherfucking option, failure's not
Mom, I love you, but this trailer's got to go
I cannot grow old in Salem's lot
So here I go it's my shot.
Feet fail me not this may be the only opportunity that I got
[Hook]
You can do anything you set your mind to, man
Nyt on tarkoitus kisata ahkerasti elo-syyskuu. Startteja pitäisi Loffolle tulla ennen syyskuun PM -kisoja 13. Jos niissä ei pysty kolmea nollaa tekemään, niin sitten täytyy katsoa peiliin taas kerran ja vetäytyä treenaamaan.
Eilen illalla innostuin tekemään agi.fi -lehdessä ollutta keskivartalotreeniä. Oli sopivan rankka, mutta mukava tehdä omalla yläkerran terassilla merinäköalalla. Kuuntelin samalla musiikkia ja hain sitä oikeaa biisiä. Sitä biisiä, joka tois mulle oikean asenteen kisapaikalla. Edellisissä kisoissa mulla on ollut ongelmana, että en ole saanut fiilistä heti ekalle radalle. Olen ollut flegu ja halunnut lähteä kotiin. En osaa, ei huvita, ei jaksa. Nyt haluan joka radalle saada kunnon asenteen ja musiikin avulla se ehkä onnistuu.
Muutamia hyviä kappaleita oli mp3 -soittimeen tallentunut. Semmosia, jotka nostattivat energiatasoa ja toivat vähän adrenaliinia vereen. Tässä lista mun tämän hetken lemppareista:
Eminem - lose yourself. Ihan ehdoton ykkönen. Sanat ja energia täydelliset. Kun kuuntelee sanoja, keskittyy paremmin. Tosin ei sanoitus nyt tietenkään 100% sovi agilityyn ;)
Rammstein - Ich will. Aaaaargh.
Nightwish - Master. Passion. Greed.
Hih, ei mitään lastenmusiikkia. Meinasin ostaa kiroileva siili -paidan, jossa luki "pois tieltä saatana". Se oli jotenkin niin mua ja sitä miltä mä näytän, kun lähden radalle. Ainakin omassa mielessäni.
"Lose Yourself"
Look, if you had one shot, or one opportunity
To seize everything you ever wanted in one moment
Would you capture it or just let it slip?
His palms are sweaty, knees weak, arms are heavy
There's vomit on his sweater already, mom's spaghetti
He's nervous, but on the surface he looks calm and ready to drop bombs,
but he keeps on forgettin what he wrote down,
the whole crowd goes so loud
He opens his mouth, but the words won't come out
He's choking how, everybody's joking now
The clock's run out, time's up over, bloah!
Snap back to reality, Oh there goes gravity
Oh, there goes Rabbit, he choked
He's so mad, but he won't give up that
Easy, no
He won't have it , he knows his whole back's to these ropes
It don't matter, he's dope
He knows that, but he's broke
He's so stagnant that he knows
When he goes back to his mobile home, that's when it's
Back to the lab again yo
This whole rhapsody
He better go capture this moment and hope it don't pass him
[Hook:]
You better lose yourself in the music, the moment
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo
(You better)
The soul's escaping, through this hole that it's gaping
This world is mine for the taking
Make me king, as we move toward a, new world order
A normal life is boring, but superstardom's close to post mortem
It only grows harder, only grows hotter
He blows us all over these hoes is all on him
Coast to coast shows, he's know as the globetrotter
Lonely roads, God only knows
He's grown farther from home, he's no father
He goes home and barely knows his own daughter
But hold your nose 'cause here goes the cold water
His hoes don't want him no more, he's cold product
They moved on to the next schmoe who flows
He nose dove and sold nada
So the soap opera is told and unfolds
I suppose it's old partner but the beat goes on
Da da dum da dum da da
[Hook]
No more games, I'ma change what you call rage
Tear this motherfucking roof off like 2 dogs caged
I was playing in the beginning, the mood all changed
I've been chewed up and spit out and booed off stage
But I kept rhyming and stepwritin the next cypher
Best believe somebody's paying the pied piper
All the pain inside amplified by the fact
That I can't get by with my 9 to 5
And I can't provide the right type of life for my family
Cause man, these goddam food stamps don't buy diapers
And it's no movie, there's no Mekhi Phifer, this is my life
And these times are so hard, and it's getting even harder
Trying to feed and water my seed, plus
Teeter totter caught up between being a father and a prima donna
Baby mama drama's screaming on and
Too much for me to wanna
Stay in one spot, another day of monotony
Has gotten me to the point, I'm like a snail
I've got to formulate a plot or I end up in jail or shot
Success is my only motherfucking option, failure's not
Mom, I love you, but this trailer's got to go
I cannot grow old in Salem's lot
So here I go it's my shot.
Feet fail me not this may be the only opportunity that I got
[Hook]
You can do anything you set your mind to, man
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Tyhmä saa olla...
mutta ei niin tyhmä, että tekee samoja virheitä koko ajan. Olen ihan pikkasen turhautunut itseeni. Mulle on alusta asti sanottu, että opeta kontaktit itsenäiseksi ja myös muut esteet. Ja mitä olen tehnyt. Mielestäni olen yrittänyt harjoitella niitä monipuolisesti ja eri tavoilla, mutta jotain olen tehnyt väärin. Uskoisin, että mun luonteen kesken-jättämis -ominaisuus ("on se jo ihan hyvä")on syypää tähän. En oo ikinä ollut perfektionisti, mutta koiran kouluttamisessa siitä ei välttämättä olisi haittaa. Ehkä musta semmoinen kuoriutuu pikku hiljaa.
Loffon kontaktit eivät ole hyvät. Silloin ne ovat ihan priimat, kun juoksen vieressä ja pysähdyn viereen. Jos irtoan sivuttain, jätkä tulee sivuun. Jos juoksen ohi, jätkä tulee 90% todennäköisyydellä läpi. En ole vaatinut tarpeeksi, vaan olen auttanut sitä aina korjaamaan ja se on saanut koomailla rauhassa. "Joo, mamma jotain tekee mun jaloille, mä odotan sen aikaa, että se on valmis" tuumaa Loffo mun siirtäessä sen kinttuja keinun alastulolle. Tän saman virheen tein aikaisemmin myös lähdöissä. Autoin sitä siirtymään oikeaan paikkaan ja se sai tuijotella esteitä rauhassa. Jenni mut tähän herätti - kukapas muu :)
Eilen treenatessa tajusin, että tyyppihän ei tosiaan koomaile enää lähdössä. Se ottaa jopa kontaktia muhun. Ja istuu hienosti, kun olen oikealla asenteella liikkeellä. Aikaisemmin se vaipui transsiin ja tuijotti vaan esteitä. Alkoi hiippailemaan, kun lähdin liikkumaan. Tää sama pitää saada nyt kontakteille. Mamman apu loppui nyt! Nyt on teinarin aika itsenäistyä!
Ärsyttää se, kun musta tuntuu, että oon kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Välillä tuntuu myös siltä, että otan agilityn liian tosissani. Välillä katoaa ilo tekemisestä. Saan toki hyvää mieltä Loffon innosta ja tykkään sen kanssa treenata, mutta olenko sittenkin hieman liian tosikko ja vaadin itseltäni liikaa? Mistä saisi pipoa löysättyä? Vai tarvitseeko sitä löysätä?
Jennin treenit tekee mulle niin hyvää. Siellä pohditaan, mietitään rauhassa. Yritän ymmärtää, yritän toteuttaa. Välillä onnistutaan, välillä ei. Aina tulee niin paljon pohdittavaa. Agility alkaa avautumaan mulle ihan uudella tavalla. Ehkä tämä turhautuminen on merkki mun oppimisesta. Siitä, että alan ymmärtää agilityn perusajatusta - yhteistyötä koiran kanssa ja koiran kouluttamisen tärkeyttä. Tämänkin olotilan voi siis kääntää positiiviseksi. Ilman turhautumista ei synny oivalluksia! Minähän en onneksi (?) luovuta helposti ja tämä laji tarjoaa mulle paljon haasteita ja jokaisen koiran kanssa se näyttäytyy erilaisena. Loffo on kuitenkin se tärkein juttu ja, että olen sille reilu ja opetan sen hyvin. Kaikki muu on ekstraa. Näihin tunnelmiin päätän tämän avautumisen. Ugh.
Loffon kontaktit eivät ole hyvät. Silloin ne ovat ihan priimat, kun juoksen vieressä ja pysähdyn viereen. Jos irtoan sivuttain, jätkä tulee sivuun. Jos juoksen ohi, jätkä tulee 90% todennäköisyydellä läpi. En ole vaatinut tarpeeksi, vaan olen auttanut sitä aina korjaamaan ja se on saanut koomailla rauhassa. "Joo, mamma jotain tekee mun jaloille, mä odotan sen aikaa, että se on valmis" tuumaa Loffo mun siirtäessä sen kinttuja keinun alastulolle. Tän saman virheen tein aikaisemmin myös lähdöissä. Autoin sitä siirtymään oikeaan paikkaan ja se sai tuijotella esteitä rauhassa. Jenni mut tähän herätti - kukapas muu :)
Eilen treenatessa tajusin, että tyyppihän ei tosiaan koomaile enää lähdössä. Se ottaa jopa kontaktia muhun. Ja istuu hienosti, kun olen oikealla asenteella liikkeellä. Aikaisemmin se vaipui transsiin ja tuijotti vaan esteitä. Alkoi hiippailemaan, kun lähdin liikkumaan. Tää sama pitää saada nyt kontakteille. Mamman apu loppui nyt! Nyt on teinarin aika itsenäistyä!
Ärsyttää se, kun musta tuntuu, että oon kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Välillä tuntuu myös siltä, että otan agilityn liian tosissani. Välillä katoaa ilo tekemisestä. Saan toki hyvää mieltä Loffon innosta ja tykkään sen kanssa treenata, mutta olenko sittenkin hieman liian tosikko ja vaadin itseltäni liikaa? Mistä saisi pipoa löysättyä? Vai tarvitseeko sitä löysätä?
Jennin treenit tekee mulle niin hyvää. Siellä pohditaan, mietitään rauhassa. Yritän ymmärtää, yritän toteuttaa. Välillä onnistutaan, välillä ei. Aina tulee niin paljon pohdittavaa. Agility alkaa avautumaan mulle ihan uudella tavalla. Ehkä tämä turhautuminen on merkki mun oppimisesta. Siitä, että alan ymmärtää agilityn perusajatusta - yhteistyötä koiran kanssa ja koiran kouluttamisen tärkeyttä. Tämänkin olotilan voi siis kääntää positiiviseksi. Ilman turhautumista ei synny oivalluksia! Minähän en onneksi (?) luovuta helposti ja tämä laji tarjoaa mulle paljon haasteita ja jokaisen koiran kanssa se näyttäytyy erilaisena. Loffo on kuitenkin se tärkein juttu ja, että olen sille reilu ja opetan sen hyvin. Kaikki muu on ekstraa. Näihin tunnelmiin päätän tämän avautumisen. Ugh.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Suunnitelmia
Kävin karsinnoissa istuskelemassa viime viikonloppuna. Paljon oli hienoja ratoja, ja pää oli ihan pyörällä, että kuka teki ja mitä teki ja miksi teki. Mieleen tietty jäi mahtava fiilis Katin ja Mimmin onnistumisesta. Ihana nähdä kuinka monen vuoden yritys palkitaan. Nyt sitten vaan mm -kisoihin näyttämään kuinka Mimmi kulkee!
Henkilökohtaisesti harmitti, kun taitaavakin taitavammat Jenni, Janita ja Niinu jäivät joukkueesta. Tosin joukkueeseen päässeetkin olivat koskettavia ja varmasti paikkansa ansainneet.
Mietin koko viikonlopun ajan, että itsekin haluaisin olla siellä kisaamassa. Kuvittelin mielessäni kuinka me liitelisimme siellä radalla ja miten ohjaisin missäkin kohtaa ja mitä Loffo tekisi. Mielikuvissa kaikki meni hienosti :) Ihanaa, kun on mielikuvitusta - saa ainakin siellä onnistumisia. Tästä heräsi ajatus - minä, joka rakastan suunnittelua - että nyt täytyy alkaa suunnittelemaan kunnolla treenit (taas kerran), jotta oikeesti joskus voidaan tuolla tasolla olla.
Keväällä, kun halusin Loffon kisavalmiiksi treenasin suunnitelman mukaan. Oli tarkkaan tieto mitä teen milloinkin ja miksi. Sainkin pojan kondikseen muutamassa viikossa! Nyt ollaan kesä menty miten menty. Toki päässä noita asioita pyörii, mutta paperille en ole saanut mitään. Pari päivää sitten sain sentään kuukaudet...
Suunnittelu ja sen mukaan toimiminen on varmaan mulle ainoa oikea tapa edetä kohti tavoitetta. Mulla ei ole vielä niin paljon kokemusta agilitykouluttamisesta, että voisin pääkopassani vaan päättää mitä teen milloinkin ja miltä haluan lopputuloksen näyttävän ja mitä kaikkea pitää treenata. Tarvitsen apuja tähän.
Elo-syyskuun tavoitteena on kisata suht paljon. 31.7. on VASsilla kisat ja elokuussa menemme Turkuun kolmeen starttiin. Muitakin startteja toki tulee, en nyt vaan muista niitä. Paljon kisaamisen tavoitteena on, että saan luotua toimivat rutiinit kisapaikalla ja, että saan kokemusta erilaisista radoista. Mulle ei sovi kisatauot. Rupean vaan hermoilemaan turhia. Tärkeää on kuitenkin, että en tingi niistä tärkeistä jutuista mitä olen saanut Loffolle opetettua. Kontaktit ja lähdöt.
Kontaktit on meillä nyt ollut hieman tapetilla parin viime viikon aikana. Jätkä luisuu treeneissä niistä lähes aina. Olen tällä viikolla käynyt kolme kertaa harkkaamassa sivusuunnassa kaukana olemista kontakteilla ja viimeisellä kerralla toimi jo hyvin. Ei tullut yhtään valumista, vaikka toistoja oli ehkä noin 10.
Keinu samaten ollut hieman haasteellinen. Ei malta pysähtyä odottamaan, että keinu laskee alas asti, vaan pomppaa pois. Otettiin remmissä viimeksi, tätä jatketaan.
Nyt lähden treeneihin murusen kanssa. Katsotaan millä mielellä sieltä palaillaan :)
Henkilökohtaisesti harmitti, kun taitaavakin taitavammat Jenni, Janita ja Niinu jäivät joukkueesta. Tosin joukkueeseen päässeetkin olivat koskettavia ja varmasti paikkansa ansainneet.
Mietin koko viikonlopun ajan, että itsekin haluaisin olla siellä kisaamassa. Kuvittelin mielessäni kuinka me liitelisimme siellä radalla ja miten ohjaisin missäkin kohtaa ja mitä Loffo tekisi. Mielikuvissa kaikki meni hienosti :) Ihanaa, kun on mielikuvitusta - saa ainakin siellä onnistumisia. Tästä heräsi ajatus - minä, joka rakastan suunnittelua - että nyt täytyy alkaa suunnittelemaan kunnolla treenit (taas kerran), jotta oikeesti joskus voidaan tuolla tasolla olla.
Keväällä, kun halusin Loffon kisavalmiiksi treenasin suunnitelman mukaan. Oli tarkkaan tieto mitä teen milloinkin ja miksi. Sainkin pojan kondikseen muutamassa viikossa! Nyt ollaan kesä menty miten menty. Toki päässä noita asioita pyörii, mutta paperille en ole saanut mitään. Pari päivää sitten sain sentään kuukaudet...
Suunnittelu ja sen mukaan toimiminen on varmaan mulle ainoa oikea tapa edetä kohti tavoitetta. Mulla ei ole vielä niin paljon kokemusta agilitykouluttamisesta, että voisin pääkopassani vaan päättää mitä teen milloinkin ja miltä haluan lopputuloksen näyttävän ja mitä kaikkea pitää treenata. Tarvitsen apuja tähän.
Elo-syyskuun tavoitteena on kisata suht paljon. 31.7. on VASsilla kisat ja elokuussa menemme Turkuun kolmeen starttiin. Muitakin startteja toki tulee, en nyt vaan muista niitä. Paljon kisaamisen tavoitteena on, että saan luotua toimivat rutiinit kisapaikalla ja, että saan kokemusta erilaisista radoista. Mulle ei sovi kisatauot. Rupean vaan hermoilemaan turhia. Tärkeää on kuitenkin, että en tingi niistä tärkeistä jutuista mitä olen saanut Loffolle opetettua. Kontaktit ja lähdöt.
Kontaktit on meillä nyt ollut hieman tapetilla parin viime viikon aikana. Jätkä luisuu treeneissä niistä lähes aina. Olen tällä viikolla käynyt kolme kertaa harkkaamassa sivusuunnassa kaukana olemista kontakteilla ja viimeisellä kerralla toimi jo hyvin. Ei tullut yhtään valumista, vaikka toistoja oli ehkä noin 10.
Keinu samaten ollut hieman haasteellinen. Ei malta pysähtyä odottamaan, että keinu laskee alas asti, vaan pomppaa pois. Otettiin remmissä viimeksi, tätä jatketaan.
Nyt lähden treeneihin murusen kanssa. Katsotaan millä mielellä sieltä palaillaan :)
torstai 14. heinäkuuta 2011
Pieniä voittoja
Eilen olin treenaamassa Coachin luona. Ratana oli karsintojen tuomarin Powellin rata. Tein sitä pienissä pätkissä - tätä mun muutenkin pitää painottaa paljon, paljon enemmän, että saan onnistumisia!! Siis treenaamista pienissä pätkissä.
Alussa oli hyppy ja rengas suorassa linjassa ja sitten mentiin kepeille niin, että piti mennä törkkäämään koira sisäänmenoon. Koira otettiin kutsuna keppien takaa. Ei varmaan tajua, jos ei ole nähnyt ratapiirustusta, mutta itse ehkä muistan. Nyt jätkä istui tosi hienosti paikalla, kun olin agre -meiningillä liikkeellä. Ja ehkä paikkakin vaikutti ;)
Keppien sisäänmeno ei ottanut onnistuakseen, hosuin aivan liikaa ja liikuin sivusuuntaan. Lopulta sain rauhoitettua itseni ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen toiston. Jippii!
Renkaan hyppäsi muutaman kerran tosi huonosti, mutta palkattiin sitten pelkältä renkaalta onnistuneita suorituksia. Jospa se siitä menis jakeluun. Sitä selkää ei ole ihan pakko hakata sinne renkaan yläreunaan.
Niin ja mainittavaa on myös, että kepit olivat noin 30 cm päässä putkesta. Mentiin tavallaan seinää päin, hyvin Loffo kesti tämän. Lelupalkka ja kaari olivat lopussa apuna.
Hypyille lähetyksia tuli treenattua myös. Näissä tärkeää, että en lähde kääntämään hartialinjaa ennen kuin koira on maassa. Oma liike pitää edetä, kun koira on lukinnut seuraavan esteen - ei silloin, kun se jo suorittaa sitä. Pitää tietää, koska se on päässään päättänyt sen mennä.
Yksi kohta aiheutti hieman päänvaivaa. En millään saanut valssia osumaan kohdilleen ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Tuntui, että en vaan pysty liikkumaan tarpeeksi nopeasti ja tikitän liian pieniä askeleita. Takaperin juoksemista ja pitkiä valssiaskeleita on kyllä itse harjoiteltava paljon. Koitettiin tämä kohta sitten päällejuoksuna ja se meni ihan nappiin! Voi vitsi, mä sitten tykkään päällejuoksusta! Oon joskus ennenkin kirjoittanut, että se ohjaus saa mulle tosi hyvät fiilikset. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Loppusuoralla oli pari hyppyä ja pituus. Yritin ottaa loppusuoraa ennen kuuluvaa kohtaa sokkarilla, mutta siinä taas en liikkunut tarpeeksi sukkelaan ja Loffo ei osaa vielä lukita tommosella riskipuolittaisohjauksella esteitä. Piti jättää koira selän taakse ja toivotaan, toivotaan, että se hyppää takanani olevan hypyn. No, ei hypännyt. En sitten jäänyt tätä murehtimaan sen enempää, vaan otettiin eteen -treeniä muutama kerta. Kyllä lähtee.
Viikonloppuna oon menossa karsintoja katsomaan. Lueskelin äsken mitä olen viime vuonna kirjoittanut niistä. Tää blogi on kyllä hyvä, kun ajattelin, että oon varmaan silloinkin ihan samojen asioiden kanssa paininut. Mutta ei, olen jopa edistynyt! Hoorray. On kyllä kiva lähteä katsomaan huippujen suorituksia. Jospa sitä itsekin joskus pääsis mukaan noihin karkeloihin. Hui kauheeta.
Niin, otsikko "pieniä voittoja" tuli siitä mun fiiliksestä mikä tällä hetkellä on. Musta tuntuu, että oon saanut henkisen yliotteen Loffosta. Mä oon nyt se joka määrää kaapin paikan. Vaikka se aina välillä yrittää testailla esim. lähdössä, niin se reagoi muhun ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tää on oikeesti aika iso asia. Lisäksi musta tuntuu, että olen ohjauksellisesti mennyt eteenpäin, osaan katsoa radoista jo jonkin verran linjoja ja joskus jopa tajuan mitä ohjausta voi mihinkäkin käyttää.
Aloitan elokuun alussa verkko-opinnot eläinten oppismispsykologiasta. Hurjan mielenkiintoista ja toivottavasti hyödyllistä!
Alussa oli hyppy ja rengas suorassa linjassa ja sitten mentiin kepeille niin, että piti mennä törkkäämään koira sisäänmenoon. Koira otettiin kutsuna keppien takaa. Ei varmaan tajua, jos ei ole nähnyt ratapiirustusta, mutta itse ehkä muistan. Nyt jätkä istui tosi hienosti paikalla, kun olin agre -meiningillä liikkeellä. Ja ehkä paikkakin vaikutti ;)
Keppien sisäänmeno ei ottanut onnistuakseen, hosuin aivan liikaa ja liikuin sivusuuntaan. Lopulta sain rauhoitettua itseni ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen toiston. Jippii!
Renkaan hyppäsi muutaman kerran tosi huonosti, mutta palkattiin sitten pelkältä renkaalta onnistuneita suorituksia. Jospa se siitä menis jakeluun. Sitä selkää ei ole ihan pakko hakata sinne renkaan yläreunaan.
Niin ja mainittavaa on myös, että kepit olivat noin 30 cm päässä putkesta. Mentiin tavallaan seinää päin, hyvin Loffo kesti tämän. Lelupalkka ja kaari olivat lopussa apuna.
Hypyille lähetyksia tuli treenattua myös. Näissä tärkeää, että en lähde kääntämään hartialinjaa ennen kuin koira on maassa. Oma liike pitää edetä, kun koira on lukinnut seuraavan esteen - ei silloin, kun se jo suorittaa sitä. Pitää tietää, koska se on päässään päättänyt sen mennä.
Yksi kohta aiheutti hieman päänvaivaa. En millään saanut valssia osumaan kohdilleen ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Tuntui, että en vaan pysty liikkumaan tarpeeksi nopeasti ja tikitän liian pieniä askeleita. Takaperin juoksemista ja pitkiä valssiaskeleita on kyllä itse harjoiteltava paljon. Koitettiin tämä kohta sitten päällejuoksuna ja se meni ihan nappiin! Voi vitsi, mä sitten tykkään päällejuoksusta! Oon joskus ennenkin kirjoittanut, että se ohjaus saa mulle tosi hyvät fiilikset. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Loppusuoralla oli pari hyppyä ja pituus. Yritin ottaa loppusuoraa ennen kuuluvaa kohtaa sokkarilla, mutta siinä taas en liikkunut tarpeeksi sukkelaan ja Loffo ei osaa vielä lukita tommosella riskipuolittaisohjauksella esteitä. Piti jättää koira selän taakse ja toivotaan, toivotaan, että se hyppää takanani olevan hypyn. No, ei hypännyt. En sitten jäänyt tätä murehtimaan sen enempää, vaan otettiin eteen -treeniä muutama kerta. Kyllä lähtee.
Viikonloppuna oon menossa karsintoja katsomaan. Lueskelin äsken mitä olen viime vuonna kirjoittanut niistä. Tää blogi on kyllä hyvä, kun ajattelin, että oon varmaan silloinkin ihan samojen asioiden kanssa paininut. Mutta ei, olen jopa edistynyt! Hoorray. On kyllä kiva lähteä katsomaan huippujen suorituksia. Jospa sitä itsekin joskus pääsis mukaan noihin karkeloihin. Hui kauheeta.
Niin, otsikko "pieniä voittoja" tuli siitä mun fiiliksestä mikä tällä hetkellä on. Musta tuntuu, että oon saanut henkisen yliotteen Loffosta. Mä oon nyt se joka määrää kaapin paikan. Vaikka se aina välillä yrittää testailla esim. lähdössä, niin se reagoi muhun ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tää on oikeesti aika iso asia. Lisäksi musta tuntuu, että olen ohjauksellisesti mennyt eteenpäin, osaan katsoa radoista jo jonkin verran linjoja ja joskus jopa tajuan mitä ohjausta voi mihinkäkin käyttää.
Aloitan elokuun alussa verkko-opinnot eläinten oppismispsykologiasta. Hurjan mielenkiintoista ja toivottavasti hyödyllistä!
tiistai 12. heinäkuuta 2011
We're back
Nyt on Ruotsia kierretty. Vähän enemmän kuin oli tarpeen; kiitos navigaattorin...mutta kohtuu hyvin löydettiin joka paikkaan ja Peppi, tiikerit, apinat ja jellonat tuli treffattua. Raskas reissu. Huh.
Ennen matkaa Loffo kävi osteopaatilla; Mikael Laios. Jätkä oli heti hoidon alussa hyvässä kunnossa ja lopussa vielä paremmassa. Jatketaan samaan malliin siis.
Muutama kerta ollaan ehditty treenaamaan. Nyt vähän tuntuu olevan punainen lanka kateissa, jos sitä nyt on koskaan oikein kunnolla ollutkaan. Ainakin eilisten treenien jälkeen oon taas ihan kuutamolla. Anders oli tehnyt aika haasteellisen pätkän ja en oikein päässyt alkua pidemmälle. Ensinnäkin siitä syystä, että tyyppi nousi koko ajan lähdössä. Huaaaaah. Voisko tää leikki jo loppua, kysyn ma.
Lähdin sitten pois radalta, joskus heti ja joskus en. Kyllä se siinä istuu sitten, kun mä hoen mielessäni aivan kiukkusena "ja sähän istut nyt tai tulee noutaja". Mutta heti, kun mulla mieli herpaantuu niin jätkä alkaa hihhuloimaan. Ei päästä kyllä mua helpolla! No, itseni tuntien keksisin ongelmia kyllä muualtakin, joten ehkä me tästä selvitään.
Keinu oli ongelmallinen. Otti kontaktin joka kerta sivuun ja ei malttanut jäädä kontaktipinnalle 2on-2offiin. Keinun kanssa tarvitaan selkeesti teho-opetusta. Puomin kontaktilta tuli myös yli, jos juoksin ohi.
Olisikohan jotain positiivista eilisessä...no, hetken pohdiskelun jälkeen pujottelu ainakin. Kestää sivuirtoamisen tosi kauas ja haki avokulmaa hyvin, kun maltoin antaa suorittaa itse. Sain mielestäni myös itseni tajuamaan sen, että ohjaan edelleenkin esteitä - en linjoja! Pitäisi alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan möllimoodista johonkin muuhun tilaan. Loffo kyllä suorittaa esteet, jos ne on sen neesun edessä ilman mun käsiakrobatioitakin.
Tänään rehasin yhden aitani läheisen koulun pihalle ja tein siellä tekniikkatreenejä ja lähtöjä. Treenattiin ainakin niistoja, välistävetoja jalkapallomaalilla, saksalaista, pakkovalssia, eteen lähetyksiä ja jenkkikäännöstä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta jokaista otin ehkä noin kaksi toistoa. Voisi olla järkevämpää tehdä vain muutamaa tekniikkaa kerralla, mutta kun en ollut etukäteen miettinyt mitään niin tein sit vähän kaikkea.
Viikonloppuna suunnistan sitten kohti Seinäjokea minne kokoontuu kaikki huiput. Minä toki vain yleisönä. Pitää yrittää oppia jotain, jos vaikka itse joskus pääsisi tuolle tasolle.
Ennen matkaa Loffo kävi osteopaatilla; Mikael Laios. Jätkä oli heti hoidon alussa hyvässä kunnossa ja lopussa vielä paremmassa. Jatketaan samaan malliin siis.
Muutama kerta ollaan ehditty treenaamaan. Nyt vähän tuntuu olevan punainen lanka kateissa, jos sitä nyt on koskaan oikein kunnolla ollutkaan. Ainakin eilisten treenien jälkeen oon taas ihan kuutamolla. Anders oli tehnyt aika haasteellisen pätkän ja en oikein päässyt alkua pidemmälle. Ensinnäkin siitä syystä, että tyyppi nousi koko ajan lähdössä. Huaaaaah. Voisko tää leikki jo loppua, kysyn ma.
Lähdin sitten pois radalta, joskus heti ja joskus en. Kyllä se siinä istuu sitten, kun mä hoen mielessäni aivan kiukkusena "ja sähän istut nyt tai tulee noutaja". Mutta heti, kun mulla mieli herpaantuu niin jätkä alkaa hihhuloimaan. Ei päästä kyllä mua helpolla! No, itseni tuntien keksisin ongelmia kyllä muualtakin, joten ehkä me tästä selvitään.
Keinu oli ongelmallinen. Otti kontaktin joka kerta sivuun ja ei malttanut jäädä kontaktipinnalle 2on-2offiin. Keinun kanssa tarvitaan selkeesti teho-opetusta. Puomin kontaktilta tuli myös yli, jos juoksin ohi.
Olisikohan jotain positiivista eilisessä...no, hetken pohdiskelun jälkeen pujottelu ainakin. Kestää sivuirtoamisen tosi kauas ja haki avokulmaa hyvin, kun maltoin antaa suorittaa itse. Sain mielestäni myös itseni tajuamaan sen, että ohjaan edelleenkin esteitä - en linjoja! Pitäisi alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan möllimoodista johonkin muuhun tilaan. Loffo kyllä suorittaa esteet, jos ne on sen neesun edessä ilman mun käsiakrobatioitakin.
Tänään rehasin yhden aitani läheisen koulun pihalle ja tein siellä tekniikkatreenejä ja lähtöjä. Treenattiin ainakin niistoja, välistävetoja jalkapallomaalilla, saksalaista, pakkovalssia, eteen lähetyksiä ja jenkkikäännöstä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta jokaista otin ehkä noin kaksi toistoa. Voisi olla järkevämpää tehdä vain muutamaa tekniikkaa kerralla, mutta kun en ollut etukäteen miettinyt mitään niin tein sit vähän kaikkea.
Viikonloppuna suunnistan sitten kohti Seinäjokea minne kokoontuu kaikki huiput. Minä toki vain yleisönä. Pitää yrittää oppia jotain, jos vaikka itse joskus pääsisi tuolle tasolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)