Veristä touhua

Eilen oli taas treeni-ilta. Jei! Itsellä oli monelta yöltä univelkaa, kun esikoinen on viettänyt yönsä yskien. Mutta kuten aina, agility piristää <3

Jo autossa huomasin pikku-ukkoni egon kasvaneen taas viikon aikana roimasti. Hallin pihaan saavuttuamme, jätkä syöksyi autosta pihalle kuin raketti. Nostin takaisin autoon odottamaan - ja siinä vähän aikaa täpistyään tajusi katsoa mua ja sai poistua autosta. Huh, oltiinpa sitä intoa heti täynnä! Häntä pystyssä ja rinta rottingilla kiskottiin halliin. Mr. Ego has arrived! Ei puhettakaan enää mistään arkailusta koirien haukkumista kohtaan. Selvästi jo tajuttiin, että tää on kiva paikka!

Hallissa oli tila vähän vähissä, useita treeniryhmiä pyöri yhtä aikaa. Löydettiin sitten keskeltä meille sopiva kolo, johon laitettiin putki. Harjoiteltiin putkesta ulostuloja, niin, että koira osaa kääntyä sinne päin missä ohjaaja on. Vasemmalle päin käännökset meni kuin nuollen, mutta oikealle käännyttäessä sinkosi vielä aika pitkälle eteenpäin. Loffo käy nyt kyllä aika kierroksilla putkea kohtaan, sinkoilee sinne mistä vaan...olenko luomassa hirviön?! :D Jopa niin kierroksilla, että kerran putkesta tultuaan kävi mun käteen kiinni lelun sijaan. Hienot haavat jäi muistoksi...

Otin myös aidan siivekkeiden kanssa pakkovalsseja; sekä putki + aita eteenlähetyksiä. Kutsuna ei putkea vielä hahmottanut vaan tuli suoraan luokse, mutta hienosti pysyi paikalla, kun kävelin putken päähän. Ajatuksena oli ottaa kiertona siiveke putken jälkeen, mutta oli vielä hieman liian vaativa harjoitus.

Kontakteilla seisoskeltiin, nyt haki itse puominkin kontaktipinnan, A toimi myös hyvin. Pois lähdön kanssa pitää olla tarkempi, osoittaa kyllä taipumuksia varaslähtöihin. Mutta voi että, kun toinen jaksaa keskittyä vaikka ympärillä häsätään ties mitä :D

Ensi kertaa varten haluaisin kovasti kerrata "pennusta mestariksi" dvd:n, siellä on vaikka mitä harjoiteltavaa, mutta kun ei muista kaikkea. Katsotaan löytyykö se aika jostain.

Tässä mielestäni tosi hellyttävä kuva parhaista kavereista:

Taitavia pentuja

Eilen mentiin taas Amstaffi Marilynin ja Helkan kanssa treenaamaan agilitya. Ajatuksena oli tällä kertaa vahvistaa putkea, harjoitella eteen menoa, sekä kontaktit. Lisäksi tuli otettua vähän muutakin. Vaarallisia nämä taitavat pennut, kun mammat ei millään meinaa malttaa lopettaa :)

Otettiin ekana putkea. Mentiin putkeen suorasta linjasta, sekä vähän vinoista kulmista. Loffo tarvitsee vielä vahvistusta putken suun hakemisessa, mutta Marilyn syöksyy putkeen jo ihan mistä vaan :D

Sitten harjoiteltiin eteen -menoa. Laitettiin kaksi aitaa, siis siivekkeet peräkkäin. Olin ottanut mukaan kannen, johon olen kotona opettanut Loffon juoksemaan ja lyömään tassulla. Kansi laitettiin ensimmäisten siivekkeiden taakse, pentu istumaan ja käsky "eteen". Niin vaan juostiin reippaasti ja läimäytettiin kantta. Naks ja sukan repiminen palkkana. Mentiin sitten vielä kaksi aitaa peräkkäin, kansi siis kahden aidan päässä. Sinne oli aika pitkä matka Loffon mielestä, mutta mentiin kuitenkin. Lähetin eteen ja sitten myös juoksin vieressä molemmilla puolilla.

Kontaktilla seisoskelu jäi vähän vähäiseksi, se on niin tylsää. Mun mielestä. Heh. Ehkä toi asenne kostautuu jossain vaiheessa ;)

En malttanut olla tekemättä valssiharjoitusta putki ja aita -yhdistelmällä. Palkkiokansi oli taas aidan takana odottamassa, hienosti meni. Ja sitten vielä testattiin tumma putki ja tosiiii pitkä putki puomin alla. Bueno.

Hoettiin Helkan kanssa toisillemme: nyt pitää lopettaa, ei malta, mutta nyt pitää lopettaa :D Meidän pennut oli niin ihanan keskittyneitä, aivan mahtava treenata niiden kanssa. Välillä tietenkin otettiin pystypainia, mutta sitten heti, kun oli bäktowöörk -aika, niin keskityttiin. Ei tollasia ookkaan :D <3

Päästiin asiaan

Eilen sain mieluisan viestin "haluaisko Loffo lähteä treenaamaan Marilynin kanssa agilitya?" AI ETTÄ HALUISKO :D No haluttiin ja kotijoukoillekin se kävi, joten illalla suuntamisemme kohti agilityhallia. Reppu oli pakattuna nameilla, krookulla, tennissukalla, naksulla ja vesipullolla. Eiköhän näillä päästä alkuun.

Hallille päästyämme Loffoa hieman jännitti, kun isot koirat haukkui. Tämä reaktio oli onneksi ihan ohimenevä ja pian pikkumies jo reippaasti tutustui mm. lk collie Ykään ja pieneen shelttiin, jota me ei vielä tunneta. Ja totta kai ovesta asteli myös ah-niin-ihana Marilyn, joka oli pukeutunut jumpperiin. Sori, en voinut vastustaa kiusausta ;) Tosin jumpperin päällä tällä sirolla amstaffineidolla oli tietty nahkatakki ja punainen blingbling -kaulapanta. Aika makee tytsy <3 Marilyn on noin 3 viikkoa Loffista vanhempi, joten yhteinen sävel löytyi aika nopeaan. Pennut kirmasivat pitkin treenikenttää innoissaan, tosin Marilyn ajoittain jyräsi meidän siroa bc-herraa, niin että taisi kirsun sieraimetkin olla hiekassa.

Sitten päästiin asiaan!! PUTKI kutsui. Loffo on kerran 8 -viikkosena mennyt putken, joten en olettanut sen sitä muistavan. Heitin Krookun putkeen ja sinne meni jätkä perässä. Otettiin pari toistoa molemmilta puolilta putki suorana ja suht pitkänä. No problem. Olen tehnyt kotona mattotelineellä jäätyneenä olevan maton kanssa "putkea". Siis se on jäätynyt mattotelineeseen ja roikkuu maahan asti, joten otetaan kaikki hyöty irti tästä laiskuuden huipentumasta ja käytetään sitä putkena :D

Aidan siivekkeen kierrot eri kulmista vuorossa seuraavana. Loffon ollessa vasemmalla puolella homma meni hienosti, mutta oikealta puolelta ryykäsi vasemmalle. On siis sivulle tulo -treenit tehnyt tehtävänsä. Täytyy alkaa vahvistamaan oikeaa puolta myös. Kiitos LHD (Jenni) neuvoista taas kerran :) Laitoin lelun aina siivekkeen taakse ja lähetin koiran hakemaan sitä. Toistoja muutama molemmalle puolelle.

Sitten jätkä vietiin seisomaan puomin kontaktille. Takapää heilui mihkä sattuu ja pienessä päässä pyöri "en tajua mitä sä haluut mun tekevän". Näytin sitten kädestä pitäen, että "tässä näin seistään ja kosketaan nenällä maahan, ihan niin kuin olet osannut jo kuukauden tehdä". Lamppu syttyi ja homma toimi. On nämä bc:t kyllä aika helppoja tai sit meillä on joku valiohuippuyksilö <3

Yksi pieni harjoitus lopuksi vielä, jossa mentiin putkesta ja juostiin siivekkeiden läpi hakemaan maalissa odottavaa sukkaa. Sukka veti enemmän kuin putki ja kerran poitsu karkasi hakemaan sukkaa, mutta annettakoon tämä anteeksi ;). Muutama toisto näitäkin.

Loffon kanssa taitaa olla se ongelma, että sen kanssa voisi treenata loputtomiin. Mitään väsymisen merkkejä ei ollut ja kotona jätkä jatkoi vielä luun syömistä, vaikka luulin sen olevan ihan dööd. Ennen treenejä oltiin kuitenkin oltu lasten kanssa pulkkamäessäkin noin tunnin...mikäköhän triathlonisti tästä tulee?!

Tarkoitus on jatkaa Helkan ja Marilynin kanssa treenejä epäsäännöllisen säännöllisesti. Pitää miettiä minkälaisia ohjauskuvioita voisi alkaa harjoittelemaan. Esteitä, kun ei vielä kovin montaa voi opettaa.

Joululahja

Loffo sai joululahjaksi Dog Domino -pelin. Pelin tarkoituksena on, että koira löytää namit läpysköjen ja tappien alta siirtämällä niitä eri asentoihin. Tässä pieni kuvakavalkadi ensitutustumisesta peliin:

"siis täällä on jotain, selvästi haisee jollekin tutulle - juustolle!!!"


"jospa mä käytän näitä ihania naskalihampaitani tähän(kin), niin eiköhän ne juustot sieltä antaudu"


"ei hitto, mitä tälle pitää tehdä?! Mä haluun ne juustot - oon kasvava nuari miäs"


"vetäydynpä tuumaamaan. Tässä on joku jippo. Miks hitossa (anteeksi kielenkäyttöni) ne ei voi antaa mulle ruakaa V-Ä-H-Ä-N helpommalla"


Tarinalla on onnellinen loppu, kuten kaikilla joulutarinoilla pitää olla. Loffo oppi tuumailutauon jälkeen työntämään nenällään palikat sivuun ja sai kovasti tarvitsemansa juuston palat. Tänä aamuna homma sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä...

Pikkukoiran ura urkeni

Tänään Loffo pääsi töihin. Siis ihmisten töihin. Tai no, miten sen nyt ottaa - ainakin siis työpaikalle. Tällä hetkellä jätkä makaa selällä häkissään. Ei mulla kauhean usein ihan noin rentoa ole :)



Loffo tapasi noin 10 insinööriä, kaikkia pussattiin, muutaman edessä maattiin selällä, mutta ketään ei purtu. Kahvitauolla maman istuessa sohvalla kera insinöörien nuori mies päätti, että nyt riittää tätä lajia. Alkoi mieletön riekkuminen. Jätkä kävi hyppäämässä maman päälle, puri mua, sitten kävi "olen niin ihana" -ilmeellä varustettuna rapsutettavana insinöörien luona, kunnes palasi "olen aivan riiviö" -ilmeellä varustettuna äipän luo riekkumaan. Sain ehkä lievän klommon uskottavuuteeni työkavereiden silmissä, kun koiranpentu räykytti mulle päin naamaa. En ihan kehdannut ruveta murisemaan, vaikka aika lähellä oli :D

Loffo on tällä viikolla päässyt tapaamaan 4 -viikkoisia lajitovereitaan. Noin 2 minuuttia oli sievästi ja ihmetteli mitä nämä ovat. Sen jälkeen olisi tullut hepuli, mutta ukko poistettiin tallomasta marsuja.

Autot kiinnostavat edelleen. Pojat on poikia, mutta paimenkoiran ei tosiaan tarvitsisi olla ihan noin kiinnostunut niistä. Olen LHD:n avustuksella tekemässä suunnitelmaa tämän tavan kitkemisestä pois.

Mitäs muuta tässä on sitten viime kerran tapahtunut? Loffo osaa nyt mennä maahan ja istua ja odottaa. Tuo -käskyä vahvistettiin eilen ja kantoi jo mulle syliin leluja. Ai niin ja rokotuksella käytiin. Sekin meni hienosti. Kuinkas muuten. Meidän pikku täydellinen <3

Sivistäminen jatkuu

Loffon sivistysprojekti jatkuu. Eilen pikkumies pääsi kirjastoon. Siellä se istuskeli ja makoili lasten kirjaosastolla kuin sivistynyt nuori mies ikään. Nehän aina makoilee kirjaston lattioilla?!

Mentiin kävellen. Vähän mietin, että mahtaako matka olla liian pitkä, mutta ei tuntunut missään. Kellään. Lapsetkin kävelivät reippaasti ja tappelivat kuka saa taluttaa Loffoa. Minä sydän syrjällään aina auton lähestyessä syöksyin remmiin kiinni. Loffo NIIIIN vaanii autoja. Oon yrittänyt hyvällä ja pahalla. Silloin menee ok, kun saan sen huomion itseeni ennen autoa, mutta jos herra on sen jo bongannut, niin aika hankalaa. Paimenkoiran ihanuuksia...

Kirjastossa sai ihmisiltä ansaittua huomiota. Oikein hienosti käyttäytyi taas. Ulkona sitten tavattiin 13 -viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira. Loffo oli "hieman" tunkeileva ja pikkukoiraa vähän alkuun jännitti. Sitten leikittiin. Kiva oli huomata kuinka reipas Loffo oli vieraan koiran kohtaamisessa. On muutenkin saanut kovasti itseluottamusta koirakohtaamistilanteissa.

Eilen harjoiteltiin hieman edessä istumista luoksetulon yhteydessä. Vähän kauaksi jää, pitää keksiä joku jippo, jotta saan sen kunnolla eteen. Samaten sivulle tulosta oon lähtenyt kävelemään muutamia askeleita ja ai että, kun kivasti tapittaa ja tulee mukana <3

Sopivat arkirutiinit näyttävät löytyneen, jätkällä ei ole juurikaan asiaa olohuoneen puolelle. Keksii siellä aina jotakin vähemmän sallittua ja en pysty valvomaan sen tekemisiä, jos saa hyöriä koko talossa.

On muuten etevä poika viihdyttämään itseään. Eilen päivän aikana oli tyhjentänyt vesikuppinsa --> käynyt uimassa siis, syönyt kaikki namit, joita olin jemmannut ympäri häkkiä erinäisiin piiloihin, syönyt luun jne. Samaten leikkii paljon itsekseen eikä ole koko ajan vaatimassa ihmisiltään huomiota.

Kaupunkiturneita

Loffo on päässyt sivistyksen pariin. Ollaan käyty pariin otteeseen Vaasan keskustassa pällistelemässä ihmisiä, autoja, kärryjä, hissejä, liukuovia, pyöriä, ja vaikka mitä kaikkea.

Täytyy sanoa, että jätkä on cool. Siis COOOOOOL. Oikein MC Cool. Silleen tosistara. Välillä vähän meinaa toi cool -olotila lipsahtaa rakastamisen puolelle, mutta kun mamman käsi käy taskussa, niin ollaan taas cool. Ja tapitetaan. Ei oo väliä mitä pyörii ympärillä, kun mamilla on namia. Ei siitä mamista ny muuten kovin hirveesti välitetä, muut ihmiset on aika paljon kivempia. Mutta mamilla on namit. Mami on paras.

Siinäpä tiivistettynä kaupunkikävelyjen kulku.

Ei siis mitään erityistä härdelliä tullut, vaikka käytiin Rewell Centerissäkin ja ajeltiin Toriparkin hisseillä. Yks koulukaveri tuli samaan hissiin, kun mä siinä lässytin jätkälle nami kädessä. Menin sitten vielä tunnustamaan, että ei me mihkään olla menossa, kun ajellaan vaan edestakas. Miksi musta tuntui, että katse oli hieman pitkä?!

Huomasin käyttäväni uutta käskyä, jotta saan Loffon välittömän huomion. "loffo tää" -kaikui kovin usein. Sillä poitsun pää kääntyy välittömästi namin toiveessa.

Otin Loffon kanssa Rewellin takana olevilla rappusilla kontaktitreeniä. Aika hyvin jaksoi sielläkin keskittyä, vaikka meni linja-autoja ohi...

Koirakavereitakin on treffattu. Eilen oli vuorossa puudelineidit Linda ja Brenda ja tänään shelttivauva Qki. Qkin kanssa ovat kyllä kivasti samalla aaltopituudella, nyt Loffo oli parin viikon aikana ottanut Qkin kiinni koossa, joten enää hirveän kauan ei pystytä painitreenejä jatkamaan. Toistaiseksi Loffo tyytyy makoilemaan selällään Qkin hyppiessä ja pyöriessä ympärillä.

Kovin paljon muuta ei olla nyt ehditty treenailemaan, ollut vähän huono happi meikäläisellä. Eiköhän tämä tästä taas kevättä kohden piristy :D