Lauantaina pääsin pro -seurassa taas treenaamaan. Kyllä on luxusta, jos nyt ei kehitytä niin sit ei koskaan! Coachina taas Jenni ja treenikavereina Marko ja Hertz sekä Sari ja Pikkis. Myös TiuTau kävi näyttämässä taitojaan - taitava pieni.
Alkuun oli sivuirtoaminen. Sain Loffolle sanottua kunnolla lähdössä, kun meinasi karata. Ehkä mustakin löytyy auktoriteetin hitusia. Sivuirtoaminen sinänsä onnistui hyvin, mutta kaarratti sen jälkeen. Pitää alkaa varmaan palkkaamaan heti sivuirtoamisaidan jälkeen käännöksestä - lelua siis sinne. Ehkä tämänkin pystyy tolpalla opettamaan.
Valssia ja pakkovalssia tuli harjoiteltua, mun liikkeet oli nykiviä ja liian nopeita. Höh, näköjään ne aina palaa jostain ne luontaiset liikeradat. Fokusta siis edelleen siihen, että liikkeet on selkeitä, jatkuvia ja pehmeitä. Tai chitä vois treenata enemmän! Oikeesti jonku valssin tekeminen on suoraan kuin tai chistä, liike vain jatkuu ja jatkuu - olet yhtä koiran kanssa :D Flow.
Yhteen kohtaan harjoiteltiin twistiä, pakkovalssia ja takaakiertoniistoa. Takaakiertoniisto tuntui musta parhaimmalta - ehkä kun niitä olen treenannut eniten. Ennen twistiä takaankiertoon lähetyksessä mulla oli koko ajan väärä käsi - koittaisin nyt jo tajuta, että se pitää olla koiran puoleinen käsi, jolla koira lähetetään takaakiertoon. Huah. Twisti sinänsä tuntui aika kivalta ohjaustavalta.
Putkijarrutuksia pitää ottaa ohjelmaan. Jokin käsky on hyvä olla, millä koira tietää, että putkesta ulos tullessa ollaan kääntymässä. Nyt ehdin tekemään valssin just ja just, ja käskytin tähän tähän. Se periaatteessa voisi olla se meidän putkijarrutuskäskykin, tulee luontevasti mun suusta.
Ennakoivissa valsseissa mun käsi ei liiku, en lähetä koiraa hypylle vaan käsi on koko ajan suorana, jolloin Loffo otti kieltoja. Ei lähtenyt hyppäämään edessä olevaa hyppyä, kun huomasi, että ohjaus oli kääntymässä takaisinpäin. Tässä pehmeä keilausliike ja viuh, niinhän se meni nätisti yli.
A -esteen haki hyvin, mutta kontaktia ei. Otettiin sitten pariin kertaan niin, että annettiin palautetta siitä, kun jäi seisoskelemaan ylös. Ensiksi hyppäsi kontaktin yli, jolloin palautin, ja sen jälkeen luuli, että pitää jäädä seisomaan A -esteen huipulle...Jenni vähän murisi, niin sitten tuli alas oikeaan kohtaan. Selkeesti ei vielä ymmärrä, että A -este on sama asia osana rataa kuin yksittäisenä esteenä. Toistoja vaan. Ihanasti huomaa kuinka Loffo haluaa ymmärtää palautetta ja haluaa oikeasti miellyttää ohjaajaa. Saan kyllä ihan katsoa peiliin joka kerta, kun tapahtuu jotain mitä en haluaisi sen tekevän. Tämä vaan vahvistuu joka treenikerran jälkeen.
Treenit saatiin lopetettua ihanasti onnistuneeseen kohtaan, jossa tehtiin ihmisnuoli tms, mutta olin pitkän putken jälkeen ottamassa koiraa vastaan jyrkästi vasemmalla aidan takana. Kääntyi hienosti ja tosi makeesti mentiin sitten seuraavat esteet. Pikkasen sain laittaa kinttua toisen eteen, mutta onneksi irtoaa putkiin tosi kaukaa. Pahana tapana mulla vaan saatella sitä putkille, mutta enköhän siitä pääse pikkuhiljaa eroon, kun huomaan, että en ihan ehdi joka paikkaan vieressä / edessä ohjaten.
Tänä iltana pitäisi olla treenit, mutta pakkasmittari näyttää -17 :/ Höh. Mä olin päättänyt illan teemaksi olla cool - näillä lämpötiloilla se ainakin onnistuu!
maanantai 29. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Katse eteenpäin
Eilen tulin aikaisin töihin, jotta ehdin treenaamaan ennen omia juoksutreenejä. Jäi sen verran hampaankoloon viikonlopulta, että oli pakko päästä koittamaan. Jenni tuli mukaan :)
Katsottiin kuinka puomia ja aata pitäisi mennä. Tärkeää on, että en nyt hosu sen kanssa ja että mietin mistä palkkaan. Suu käy alastulolla ku Runebergillä, Loffo -raukka ei tiedä oikein mitä sen pitää kuunnella. Nokkii vaan. Pieni, se oli mennyt itsekseen puomille, kun olin puhelimessa ja Jenni kertoi, että oli nokkinut siellä. On se niin liikuttava. Ainakin siis ehdollistunut nokkimisiin. Tässä siis mitä pitää muistaa treenata:
- ota ensiksi muutama toisto pelkälle kontaktille vientiä. Kehu, kun tassut osuu alas. Ei namia valmiiksi.
- Sitten koko puomia. Eri häiriöitä, juokse ohi, palaa takaisin. Vapauta vasta, kun koira katsoo eteenpäin. Ei siitä, kun se katsoo ohjaajaa.
- Älä höpötä koko ajan. Mieti mistä palkkaat. Mieti mikä on ihannesuoritus. Palkkaa siitä.
Samat jutut A -esteellä. Voi pitäisi olla nauhuri mukana, että muistan kaiken mitä mulle puhutaan! On niiiiiin huisin paljon opittavaa!
Hyvä fiilis jäi kuitenkin kontaktiesteistä ja lisäksi voimme alkaa ottamaan jo keinun alastuloa pamauksella. Siis koira pelkästään alastulolle niin, että keinu on hieman ylhäällä. Tämä lisätään ensi kerran treeneihin.
Radoilla en ota vielä kontaktiesteitä pitkään aikaan. Pitää saada ne nyt niin varmaksi ennen kuin lähden lisäämään kierroksia. Kierroksien lisäämisen voin tehdä myös ilman muita esteitä, esim kuumentamalla ennen lähtöä vähän tönimällä tms.
Putket olivat tällä kertaa molempien kontaktiesteiden alla. Tää olikin ihan hyvä juttu, koska tuli esille sekin asia, että ei kannata käyttää mitään käsiohjausta puomille / Aalle / keinulle, jos putki on siellä. Juoksee vaan ja suullinen käsky. Näin koira oppii erottamaan mihin ollaan menossa.
Sit katsottiin edestä palkkaamista ja miten Loffon saisi estehakuisemmaksi. Pitää vaan aina miettiä sopiva kohta missä sen palkkaa, mistä palkka tulee, onko apuohjaaja käytettävissä, osaako apuohjaaja palkita oikeaan aikaan jne. Todennäköisesti treenailen paljon itsekseni jatkossa, joten yritän ajoittaa palkan heiton niin, että se ei välttämättä huomaa palkan tulevan multa.
Sivuirtoamistakin katsottiin josko olisi meillä mennyt jotain jakeluun tolppakiertojen myötä. Ehkä oli. Ainakin ihan kohtuuhienosti Loffo lähti hakemaan toisella vai kolmannella yrittämällä hyppyä sivusuunnassa. Tärkeänä muistutuksena tuli se, että ohjaus tosiaan pitää olla koiran PONNISTUSkohtaan, ei siivekettä kohden. Heti toimi.
Lähdössä pysyi kohtalaisen hyvin. Loppuajasta alkoi typerän hiippailun ja Jenni meinasi, että meillä on tämmönen kiva leikki. Loffo "nyt mä istun tässä ja sit mä siirrän tän jalan" Marjo "yhhyh,typerää" Loffo "nyt mä siirrän tän jalan tähän ja meen sit vähän kumaraan, sit toi taas tulee" jne jne. Yritettiin niin, että olin uhkaava. No, ei ihan onnistunut..:D Menin muka kyyryssä ja toruin kovaa ja ajoin sen pois. Ei meinannu mennä! Kevyt teinari. No, sit Jenni koitti ja jätkä istui kuin rippikoulussa, hyvä, kun ei ollut tassut ristissä :D Vähänkö nauratti. Vieläkin naurattaa se näky - viheltely vaan puuttui. Sen jälkeen pysyi munkin kanssa, vaikka sainkin sätkykohtauksia vähän väliä hiipiessäni pois päin.
Lopuksi otettiin pieni radanpätkä, kun halusin vähän annattaa menemään. Siinäkin tuli tärkeitä pointteja ohjauskädestä (koiran puoleinen!!), irrottamisesta takaakiertoon ja ohjauslinjojen valitsemisesta. Ja mä kun ajattelin että mennään vaan :D Siltä se varmaan näyttikin. Toi ohjauslinja -asia on mulle ihan upouusi ja ilmeisen tärkeä Loffon ohjauksessa, jotta rimat pysyvät ylhäällä. Lisää haastetta siis!
Kiitos taas Jennille ihanasta treenitunnista :)
P.S lähdin sitten muka omiin juoksuharkkoihin hallilta päin, kunnes löysin itseni gymiltä ilman jumppahousuja. Olin sit pakannut 2 paitaa mukaan...En tällä kertaa viitsinyt lähteä jumppaamaan fleece -kalsareilla :P
Katsottiin kuinka puomia ja aata pitäisi mennä. Tärkeää on, että en nyt hosu sen kanssa ja että mietin mistä palkkaan. Suu käy alastulolla ku Runebergillä, Loffo -raukka ei tiedä oikein mitä sen pitää kuunnella. Nokkii vaan. Pieni, se oli mennyt itsekseen puomille, kun olin puhelimessa ja Jenni kertoi, että oli nokkinut siellä. On se niin liikuttava. Ainakin siis ehdollistunut nokkimisiin. Tässä siis mitä pitää muistaa treenata:
- ota ensiksi muutama toisto pelkälle kontaktille vientiä. Kehu, kun tassut osuu alas. Ei namia valmiiksi.
- Sitten koko puomia. Eri häiriöitä, juokse ohi, palaa takaisin. Vapauta vasta, kun koira katsoo eteenpäin. Ei siitä, kun se katsoo ohjaajaa.
- Älä höpötä koko ajan. Mieti mistä palkkaat. Mieti mikä on ihannesuoritus. Palkkaa siitä.
Samat jutut A -esteellä. Voi pitäisi olla nauhuri mukana, että muistan kaiken mitä mulle puhutaan! On niiiiiin huisin paljon opittavaa!
Hyvä fiilis jäi kuitenkin kontaktiesteistä ja lisäksi voimme alkaa ottamaan jo keinun alastuloa pamauksella. Siis koira pelkästään alastulolle niin, että keinu on hieman ylhäällä. Tämä lisätään ensi kerran treeneihin.
Radoilla en ota vielä kontaktiesteitä pitkään aikaan. Pitää saada ne nyt niin varmaksi ennen kuin lähden lisäämään kierroksia. Kierroksien lisäämisen voin tehdä myös ilman muita esteitä, esim kuumentamalla ennen lähtöä vähän tönimällä tms.
Putket olivat tällä kertaa molempien kontaktiesteiden alla. Tää olikin ihan hyvä juttu, koska tuli esille sekin asia, että ei kannata käyttää mitään käsiohjausta puomille / Aalle / keinulle, jos putki on siellä. Juoksee vaan ja suullinen käsky. Näin koira oppii erottamaan mihin ollaan menossa.
Sit katsottiin edestä palkkaamista ja miten Loffon saisi estehakuisemmaksi. Pitää vaan aina miettiä sopiva kohta missä sen palkkaa, mistä palkka tulee, onko apuohjaaja käytettävissä, osaako apuohjaaja palkita oikeaan aikaan jne. Todennäköisesti treenailen paljon itsekseni jatkossa, joten yritän ajoittaa palkan heiton niin, että se ei välttämättä huomaa palkan tulevan multa.
Sivuirtoamistakin katsottiin josko olisi meillä mennyt jotain jakeluun tolppakiertojen myötä. Ehkä oli. Ainakin ihan kohtuuhienosti Loffo lähti hakemaan toisella vai kolmannella yrittämällä hyppyä sivusuunnassa. Tärkeänä muistutuksena tuli se, että ohjaus tosiaan pitää olla koiran PONNISTUSkohtaan, ei siivekettä kohden. Heti toimi.
Lähdössä pysyi kohtalaisen hyvin. Loppuajasta alkoi typerän hiippailun ja Jenni meinasi, että meillä on tämmönen kiva leikki. Loffo "nyt mä istun tässä ja sit mä siirrän tän jalan" Marjo "yhhyh,typerää" Loffo "nyt mä siirrän tän jalan tähän ja meen sit vähän kumaraan, sit toi taas tulee" jne jne. Yritettiin niin, että olin uhkaava. No, ei ihan onnistunut..:D Menin muka kyyryssä ja toruin kovaa ja ajoin sen pois. Ei meinannu mennä! Kevyt teinari. No, sit Jenni koitti ja jätkä istui kuin rippikoulussa, hyvä, kun ei ollut tassut ristissä :D Vähänkö nauratti. Vieläkin naurattaa se näky - viheltely vaan puuttui. Sen jälkeen pysyi munkin kanssa, vaikka sainkin sätkykohtauksia vähän väliä hiipiessäni pois päin.
Lopuksi otettiin pieni radanpätkä, kun halusin vähän annattaa menemään. Siinäkin tuli tärkeitä pointteja ohjauskädestä (koiran puoleinen!!), irrottamisesta takaakiertoon ja ohjauslinjojen valitsemisesta. Ja mä kun ajattelin että mennään vaan :D Siltä se varmaan näyttikin. Toi ohjauslinja -asia on mulle ihan upouusi ja ilmeisen tärkeä Loffon ohjauksessa, jotta rimat pysyvät ylhäällä. Lisää haastetta siis!
Kiitos taas Jennille ihanasta treenitunnista :)
P.S lähdin sitten muka omiin juoksuharkkoihin hallilta päin, kunnes löysin itseni gymiltä ilman jumppahousuja. Olin sit pakannut 2 paitaa mukaan...En tällä kertaa viitsinyt lähteä jumppaamaan fleece -kalsareilla :P
maanantai 22. marraskuuta 2010
Niina-Liina Linnan kurssilla
Päästiin mukaan VASsin järjestämäään koulutukseen, jossa kouluttajana oli maajoukkueessakin edustanut Niina-Liina Linna. Olin tosi innoissani ja odotin kovasti koulutusta.
Lauantai -aamuna aloitettiin rataan tutustumisella, käytiin läpi omia valintoja. Itse olin valinnut aina jotain ihmeellistä; en ollenkaan niitä vaihtoehtoja mitkä todettiin toimivimmiksi. Mieliala mulla oli hyvä, en ollut hermostunut, en yli-innoissani vaan ihan normaali :)
Ekaksi otettiin Loffon kanssa pelkkää rengasta, sivuirtoamisena. Niinu oli lelun kanssa vastassa, ei ongelmaa. En ole vielä rengasta ottanut radalla, ainoastaan yksittäisenä esteenä. Kun lelu laitettiin maahan, meni renkaan ali. Ei kestä sitä vielä, että palkka on edessä ja pitäisi tehdäkin jotain sen eteen. Tämän harjoittelun puute tuli esiin monessa harjoituksessa koulutuksen aikana; Loffo katsoo liikaa mua mm. hypätessä --> täytyy lisätä edestä päin palkkaamista. Onhan tätä mulle sanottu noin ziljoona kertaa, mutta ei vaan mene jakeluun. Jotenkin se on ollut niin hankalaa, kun se on aina karannut sinne lelulle. Pitää siis ottaa vaan helpompia pätkiä. Nyt mä luulen, että asia meni jakeluun...
Seuraava kohta oli semmoinen, johon olin suunnitellut poispäinkäännöksen, jonka senkin tein väärin. Rintamasuunta piti oikeesti olla poispäin, ei vain kädellä vipata koiraa esteen yli. Tämä ohjaustyyli kyllä NYT toimi meillä, mutta ei kuulemma jatkossa, kun koirasta tulee estehakuisempi. En millään tule ehtimään tekemään seuraavaan kohtaan pakkovalssia, jos lähden aidalta koiran jälkeen. Nyt ehdin. Sitten hinkattiin sitä pakkovalssi -kohtaa, jota en tajunnut sitten millään. Tutustumisessa osasin kääntyä oikeaan suuntaan, kun oikein keskityin, mutta Loffon kanssa mennessä noin 10 (?) kertaa väärään! Ihan toivotonta...Menin oman vuoron jälkeen vielä hallin toiseen päähän tätä treenaamaan ja en kyllä tiedä onnistuinko. Huah. Vaikeinta siinä oli se, että piti hukata koira hetkeksi selän taakse tai ainakin se siltä tuntui.
En nyt muista mitä muuta teimme lauantaina, mutta lähdössä tyyppi ei pysynyt OLLENKAAN. Ihan järkkyä hiippailua. Palautin ja en nyt tiedä mitä itse sitten tein väärin; oikeesti luotin siihen ja olin aidosti hämmästynyt, että se ei jäänyt. Heti, kun otin askeleen tää on jo tulossa. Semmosessa transsi -tilassa "hitaasti, sumein silmin". Yhhyh. Lopulta sitten joku piti siitä kiinni, että saatiin treeni tehtyä.
Eilen sunnuntaina oli paljon putkia, suoria putkia. Kivaa, saa juosta, siitä mä tykkään. Ja Loffo. Meille toimi parhaiten semmoset ohjausvaihtoehdot missä liikuin itse paljon, ei niinkään semmoset, joissa Loffo lähetettiin kaukaa jonnekin ja jouduin sitä odottelemaan. Sitä en osaa. Toki lähetin sitä putkeen kaukaakin, mutta silloin sillä oli tarkoituksena, että ehdin sen vastaanottamaan jossakin toisaalla hyvin. Päällimmäisenä jäi mieleen oman liikkeen merkitys ja se, että rintamasuunta on aina menosuuntaan. Aina pitää osata kertoa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Koiran pitää se tietää. Muutama kerta kävi niin, että ohjasin epäloogisesti, niin heti oli rima alhaalla. Tyyppi rankaisee mua heti :D
Vekkejä tehtiin muutamiin kohtiin ja ne toimi hienosti. Nyt on kova hinku päästä treenaamaan lisää ja olenkin jo suunnitellut, että kävisin tiistaisin ennen juoksutreenejä hallilla noin tunnin verran harkkaamassa. Haluan Loffon liikkumaan estehakuisemmin ja hyppäämään teknisesti paremmin. Haluan myös opettaa sille uudet esteet; puomi, A, rengas pitää saada paremmaksi. Ensi vuoden alkupuolella voidaan ruveta ottamaan keinua, jos puomi on jo ok. Näillä eväillä työviikkoon :p
Lauantai -aamuna aloitettiin rataan tutustumisella, käytiin läpi omia valintoja. Itse olin valinnut aina jotain ihmeellistä; en ollenkaan niitä vaihtoehtoja mitkä todettiin toimivimmiksi. Mieliala mulla oli hyvä, en ollut hermostunut, en yli-innoissani vaan ihan normaali :)
Ekaksi otettiin Loffon kanssa pelkkää rengasta, sivuirtoamisena. Niinu oli lelun kanssa vastassa, ei ongelmaa. En ole vielä rengasta ottanut radalla, ainoastaan yksittäisenä esteenä. Kun lelu laitettiin maahan, meni renkaan ali. Ei kestä sitä vielä, että palkka on edessä ja pitäisi tehdäkin jotain sen eteen. Tämän harjoittelun puute tuli esiin monessa harjoituksessa koulutuksen aikana; Loffo katsoo liikaa mua mm. hypätessä --> täytyy lisätä edestä päin palkkaamista. Onhan tätä mulle sanottu noin ziljoona kertaa, mutta ei vaan mene jakeluun. Jotenkin se on ollut niin hankalaa, kun se on aina karannut sinne lelulle. Pitää siis ottaa vaan helpompia pätkiä. Nyt mä luulen, että asia meni jakeluun...
Seuraava kohta oli semmoinen, johon olin suunnitellut poispäinkäännöksen, jonka senkin tein väärin. Rintamasuunta piti oikeesti olla poispäin, ei vain kädellä vipata koiraa esteen yli. Tämä ohjaustyyli kyllä NYT toimi meillä, mutta ei kuulemma jatkossa, kun koirasta tulee estehakuisempi. En millään tule ehtimään tekemään seuraavaan kohtaan pakkovalssia, jos lähden aidalta koiran jälkeen. Nyt ehdin. Sitten hinkattiin sitä pakkovalssi -kohtaa, jota en tajunnut sitten millään. Tutustumisessa osasin kääntyä oikeaan suuntaan, kun oikein keskityin, mutta Loffon kanssa mennessä noin 10 (?) kertaa väärään! Ihan toivotonta...Menin oman vuoron jälkeen vielä hallin toiseen päähän tätä treenaamaan ja en kyllä tiedä onnistuinko. Huah. Vaikeinta siinä oli se, että piti hukata koira hetkeksi selän taakse tai ainakin se siltä tuntui.
En nyt muista mitä muuta teimme lauantaina, mutta lähdössä tyyppi ei pysynyt OLLENKAAN. Ihan järkkyä hiippailua. Palautin ja en nyt tiedä mitä itse sitten tein väärin; oikeesti luotin siihen ja olin aidosti hämmästynyt, että se ei jäänyt. Heti, kun otin askeleen tää on jo tulossa. Semmosessa transsi -tilassa "hitaasti, sumein silmin". Yhhyh. Lopulta sitten joku piti siitä kiinni, että saatiin treeni tehtyä.
Eilen sunnuntaina oli paljon putkia, suoria putkia. Kivaa, saa juosta, siitä mä tykkään. Ja Loffo. Meille toimi parhaiten semmoset ohjausvaihtoehdot missä liikuin itse paljon, ei niinkään semmoset, joissa Loffo lähetettiin kaukaa jonnekin ja jouduin sitä odottelemaan. Sitä en osaa. Toki lähetin sitä putkeen kaukaakin, mutta silloin sillä oli tarkoituksena, että ehdin sen vastaanottamaan jossakin toisaalla hyvin. Päällimmäisenä jäi mieleen oman liikkeen merkitys ja se, että rintamasuunta on aina menosuuntaan. Aina pitää osata kertoa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Koiran pitää se tietää. Muutama kerta kävi niin, että ohjasin epäloogisesti, niin heti oli rima alhaalla. Tyyppi rankaisee mua heti :D
Vekkejä tehtiin muutamiin kohtiin ja ne toimi hienosti. Nyt on kova hinku päästä treenaamaan lisää ja olenkin jo suunnitellut, että kävisin tiistaisin ennen juoksutreenejä hallilla noin tunnin verran harkkaamassa. Haluan Loffon liikkumaan estehakuisemmin ja hyppäämään teknisesti paremmin. Haluan myös opettaa sille uudet esteet; puomi, A, rengas pitää saada paremmaksi. Ensi vuoden alkupuolella voidaan ruveta ottamaan keinua, jos puomi on jo ok. Näillä eväillä työviikkoon :p
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Yrjötreeni ja sivuirtoamisia
Eilen pääsin juoksuharkkoihin, ihan itsekseni. Työnantaja sponsoroi juoksuharkkoja kerran viikossa ja meillä on ihka oma traineri. Eilen vedettiin 10 minuuttia alkulämppää, sitten 5 x 800 m, joka kerta kovenevalla vauhdilla. Mulle tuli loppu 4. kierroksen jälkeen. En ihan osannut suhteuttaa omaa vauhtiani, joten vedin 4. sikalujaa, jonka jälkeen syke ei palautunut millään ja 5. kierros oli samaa vauhtia kuin kakkonen. Mitäköhän ne mun ajat oli, 4. kierros taisi eka 400 m mennä 1,30 ja aika lailla samaa toinenkin. Noutaja meinasi kyllä tulla viimeisen 200 metrin aikana - hullua touhua :D
Iltalenkillä mietin, että miten saisin treenattua Loffon kanssa sivuirtoamisia, kun ei ole enää aitoja eikä tilaa. Mutta dadaa - ehkä niitä voi treenata myös puunkierroilla. Laitoin istumaan noin 10 metrin päästä sivuttain lipputangosta, kiersin lipputangon samalta puolelta kuin olisin aidan kiertänyt ja menin suht samaan paikkaan kuin lauantain treeneissä. Ekalla ja tokalla kerralla lähti suoraan mun luo, mutta kolmannella kerralla kun menin vähän lähemmäksi, niin osasi hakea oikean suunnan ja kiersi tangon hienosti. Sitten menin taas vähän kauemmaksi ja odotin, että Loffo katsoo oikeaan suuntaan ennen kuin annoin luvan mennä. Ja JES, se meni :) Sama toiselta puolelta muutaman kerran ja hienosti tajusi. Nyt se varmaan sen oikeasti tajusi, koska käänsi päänsä hitaasti tankoa kohden ja sit heti vapautin. Ihanaa, saa lenkeille vähän puuhastelua mukaan :) Ja mä muistin mielestäni pitää rintamasuunnan, jalat ja kädet sinne päin mistä halusin koiran ponnistavan ja myös pidin katseeni sinne. Se oikeesti auttoi - en mä nyt mitenkään epäillyt tietenkään ;)
Iltalenkillä mietin, että miten saisin treenattua Loffon kanssa sivuirtoamisia, kun ei ole enää aitoja eikä tilaa. Mutta dadaa - ehkä niitä voi treenata myös puunkierroilla. Laitoin istumaan noin 10 metrin päästä sivuttain lipputangosta, kiersin lipputangon samalta puolelta kuin olisin aidan kiertänyt ja menin suht samaan paikkaan kuin lauantain treeneissä. Ekalla ja tokalla kerralla lähti suoraan mun luo, mutta kolmannella kerralla kun menin vähän lähemmäksi, niin osasi hakea oikean suunnan ja kiersi tangon hienosti. Sitten menin taas vähän kauemmaksi ja odotin, että Loffo katsoo oikeaan suuntaan ennen kuin annoin luvan mennä. Ja JES, se meni :) Sama toiselta puolelta muutaman kerran ja hienosti tajusi. Nyt se varmaan sen oikeasti tajusi, koska käänsi päänsä hitaasti tankoa kohden ja sit heti vapautin. Ihanaa, saa lenkeille vähän puuhastelua mukaan :) Ja mä muistin mielestäni pitää rintamasuunnan, jalat ja kädet sinne päin mistä halusin koiran ponnistavan ja myös pidin katseeni sinne. Se oikeesti auttoi - en mä nyt mitenkään epäillyt tietenkään ;)
maanantai 15. marraskuuta 2010
Ylös kuopasta sponsored by Jenni
Hyi mua mikä viime kirjoitus oli. En edes kehtaa sitä lukea, mutta ne oli ne fiilikset silloin ja fiiliksillähän mä elän. Tällä hetkellä siis menee hurjan paljon paremmin. Kaikilla osa-alueilla. On uusi koti, jota saa laittaa ja joka alkaa näyttämäänkin jo kodilta. On sama vanha työ, mutta johon olen päättänyt suhtautua uudella asenteella. En valita. Ainakaan ääneen. Ainakaan paljoa. Ihmeesti tämä on auttanut tekemään päivistä helpompia. Jos sitä rypee päivästä toiseen omassa kurjuudessaan, kiireessään, niin sitähän se sitten on.
Mutta nyt siihen agilitykuopasta ylösnousuun! Jenni ystävällisesti pyysi mua treenaamaan lauantaina Koivulahteen. Mietin vähän, että kuinka ehdin, mutta onneksi tajusin oman parhaani ja päätin ehtiä. Hieman meinasi kotona vastustaa, kun kaikki ovat joko kireinä tai liian riehakkaina, mutta lähdin kuitenkin. Onneksi lähdin. Mitkä treenit! Eilen illallakin vielä kelasin juttuja ja mihin päin kroppa pitää olla jne.
Loffo oli niin ihanan rauhallinen. Jäi lähtöön istumaan hienosti. Muutama varastusyritys, mutta palautin heti takaisin ja jätkä malttoi odottaa. Alku oli meille tosi vaikea ja ei saatukaan sitä onnistumaan niin kuin oli tarkoitus. Sivuirtoamisia täytyy treenata paljon enemmän, käytännössä en niitä ole yhtään treenannutkaan, vaikka kerran aikaisemmin mielestäni ollaan Jennin kanssa se läpikäyty. Mutta ME molemmat jaksettiin yrittää ja yritettiin ymmärtää.
Pakkovalsseja oli radalla myös aika monta. Siinä tärkeintä oli se, että pidän koiranpuoleisen käden koko ajan ohjaavana, kunnes koiralla on lupa hypätä. Silloin vaihdetaan toiseen käteen. Kädet saa olla suht matalalla ja eivät saa heilua. PAITSI, kun paukutetaan. Siis lyödään alas ohjaavalla kädellä ennen käännöstä, jotta koira oppii tietämään, että pian käännytään.
Jokaiseen rimanpudotukseen ja virheeseen löytyi syy. Minusta. Taitava Loffo tekee juuri niin kuin minä haluan ja olen niin kiitollinen siitä. Uskon, että tulemme tekemään hienoja ratoja, kun minä opin. Pienestä se on kiinni, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se "niin helpolta näyttävä" bortsun ohjaus taitaa olla kaikista haastavinta. Varsinkin sen kouluttaminen.
Loppuradasta oli kohta, johon koitettiin tehdä saksalaista ja kyllä se muutaman kerran taisi onnistuakin. Jos mitään olen ymmärtänyt, niin mielestäni se oli poispäinkäännöksen ja jaakotuksen yhdistelmä. Tavoitteena saada koira kääntymään tiukasti takaisin tulosuuntaan. Hmmm. En ihan osaa selittää tuota, mutta oli jännä tunne tuossa kohdassa, kun lähdin juoksemaan ihan eri suuntaan kuin mihin ohjasin koiraa. Silti kun ohjaava käsi oli päällä, niin Loffo irtosi siinä kohtaa sivusuunnassa hypylle.
Välillä tuntui, että ehdin vähän liian hyvin joka paikkaan. Täytyy nyt vain oppia tuntemaan Loffon vauhti ja keskittyi siihen tekniikkaan. Näköjään omat reidet eivät ole esteenä :)
Tärkeimpänä ja parhaimpana koulutustunnin antina oli se, että jaksoin ja pystyin omaksua asioita. Tuntui, että olin kuin sieni, joka imee informaatiota. Sitähän Jennillä riittää, rispekt! Osasin olla rauhallinen ja sitä myöten koirakin oli.
Mitä nyt sitten tein eri tavalla kuin ennen? Olin väsynyt ja ehkä Loffokin oli väsynyt. Ajattelin, että jatkossa yritän tehdä noin puolen tunnin juoksulenkin ennen harkkoja, jotta saadaan puhallettua enimmät höyryt pihalle. Mitäköhän muuta - täytyy miettiä. Jäi varmaan paljon asioita kirjoittamatta mitä opin tuon tunnin aikana, mutta ehkä tässä ne tärkeimmät. Kiitos Jenni :)
Mutta nyt siihen agilitykuopasta ylösnousuun! Jenni ystävällisesti pyysi mua treenaamaan lauantaina Koivulahteen. Mietin vähän, että kuinka ehdin, mutta onneksi tajusin oman parhaani ja päätin ehtiä. Hieman meinasi kotona vastustaa, kun kaikki ovat joko kireinä tai liian riehakkaina, mutta lähdin kuitenkin. Onneksi lähdin. Mitkä treenit! Eilen illallakin vielä kelasin juttuja ja mihin päin kroppa pitää olla jne.
Loffo oli niin ihanan rauhallinen. Jäi lähtöön istumaan hienosti. Muutama varastusyritys, mutta palautin heti takaisin ja jätkä malttoi odottaa. Alku oli meille tosi vaikea ja ei saatukaan sitä onnistumaan niin kuin oli tarkoitus. Sivuirtoamisia täytyy treenata paljon enemmän, käytännössä en niitä ole yhtään treenannutkaan, vaikka kerran aikaisemmin mielestäni ollaan Jennin kanssa se läpikäyty. Mutta ME molemmat jaksettiin yrittää ja yritettiin ymmärtää.
Pakkovalsseja oli radalla myös aika monta. Siinä tärkeintä oli se, että pidän koiranpuoleisen käden koko ajan ohjaavana, kunnes koiralla on lupa hypätä. Silloin vaihdetaan toiseen käteen. Kädet saa olla suht matalalla ja eivät saa heilua. PAITSI, kun paukutetaan. Siis lyödään alas ohjaavalla kädellä ennen käännöstä, jotta koira oppii tietämään, että pian käännytään.
Jokaiseen rimanpudotukseen ja virheeseen löytyi syy. Minusta. Taitava Loffo tekee juuri niin kuin minä haluan ja olen niin kiitollinen siitä. Uskon, että tulemme tekemään hienoja ratoja, kun minä opin. Pienestä se on kiinni, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se "niin helpolta näyttävä" bortsun ohjaus taitaa olla kaikista haastavinta. Varsinkin sen kouluttaminen.
Loppuradasta oli kohta, johon koitettiin tehdä saksalaista ja kyllä se muutaman kerran taisi onnistuakin. Jos mitään olen ymmärtänyt, niin mielestäni se oli poispäinkäännöksen ja jaakotuksen yhdistelmä. Tavoitteena saada koira kääntymään tiukasti takaisin tulosuuntaan. Hmmm. En ihan osaa selittää tuota, mutta oli jännä tunne tuossa kohdassa, kun lähdin juoksemaan ihan eri suuntaan kuin mihin ohjasin koiraa. Silti kun ohjaava käsi oli päällä, niin Loffo irtosi siinä kohtaa sivusuunnassa hypylle.
Välillä tuntui, että ehdin vähän liian hyvin joka paikkaan. Täytyy nyt vain oppia tuntemaan Loffon vauhti ja keskittyi siihen tekniikkaan. Näköjään omat reidet eivät ole esteenä :)
Tärkeimpänä ja parhaimpana koulutustunnin antina oli se, että jaksoin ja pystyin omaksua asioita. Tuntui, että olin kuin sieni, joka imee informaatiota. Sitähän Jennillä riittää, rispekt! Osasin olla rauhallinen ja sitä myöten koirakin oli.
Mitä nyt sitten tein eri tavalla kuin ennen? Olin väsynyt ja ehkä Loffokin oli väsynyt. Ajattelin, että jatkossa yritän tehdä noin puolen tunnin juoksulenkin ennen harkkoja, jotta saadaan puhallettua enimmät höyryt pihalle. Mitäköhän muuta - täytyy miettiä. Jäi varmaan paljon asioita kirjoittamatta mitä opin tuon tunnin aikana, mutta ehkä tässä ne tärkeimmät. Kiitos Jenni :)
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Voi voi (sisältää itsesääliä ja -inhoa)
mihin soppaan olen itseni taas lykännyt. Kaikenlaista tilannetta mennen, tullen ja palatessa. Kaiken huippuna ei edes tiedetä mihin viikonloppuna muutetaan! Haluamani työpaikka meni ohi suun, taas otettiin joku muu, jolla oli kyseistä osaamista, vaikka kovasti haettiin kehittyjää. Niinpä niin. Nykyinen työ on aivan hanurista, ainakin kun sitä koko ajan itselleen toitottaa. Epärealistisia tulevaisuuden haaveitakin elättelen, kun kävin gymillä juttelemassa ohjaajan työstä. Ehkä johonkin koulutukseen pääsen, se selviää parin viikon kuluessa. Jos SIIS haluan, pystyn ja ehdin.
Maanantain harkatkin meni aivan penkin alle. Loffo kävi niin kuumana. Musta alkoi tuntumaan, että oonko tehnyt mitään oikein, kun koira loikkii puomilta ku mikäkin aropupu. Juoksee siivekkeitä päin, suoristaa putket, apukaaret pujottelussa lentelee jnejne. Siinä sitten vedin syvääääään henkeä ja lähdin viemään lähes kävellen ja megarauhallisesti. Sitten alkoi toimimaan. Välillä jopa näytti agilitylta. Treeneistä jäi fiilis, että oon ihan kusessa Loffon kanssa. Pitäs päästä enemmän treenaamaan, pienempiä pätkiä, semmosia omia juttuja.
En tiedä onko toi nyt sitten ollenkaan hyvä, että ollaan ryhmässä. Olisko kuitenkin parempi, että kävisin omalla ajalla (joka on koska?!) treenaamassa sitä mitä haluan. Hallittavuutta, rauhallisuutta, lyhyitä pätkiä. Tai sitten vaan kylmän viileästi kieltäydyn pitkistä osuuksista ja sanon keskittyväni johonkin tiettyyn kohtaan. Näin muuten aion tehdä. Voivat sitten siirtää meidät johonkin muuhun ryhmään, mutta ei ole mitään järkeä kuumentaa entisestään kuumaa koiraa suorittamaan hosuen kaikkea mikä eteen tulee. Tekniikka ennen vauhtia, kiitos.
Olipa hyvä, että kirjoitin tuon asian ylös. Selkeytti taas omaa päätä. Aion todellakin keskittyä nyt siihen mikä Loffolle ja mulle on järkevää. En siihen, että yritän tehdä samaa kuin muut, jo vuosia treenanneet ja huomattavasti rauhallisemmat koirat. Näin teen. Kiitos.
Merjan kanssa ollaan lähdössä helmikuun alussa Jaakon koulutukseen Turkuun. Elän edelleen toivossa, että pääsen myös Niina-Liina Linnan koulututtevaksi marraskuun lopussa. Eiköhän tämä tästä...
Maanantain harkatkin meni aivan penkin alle. Loffo kävi niin kuumana. Musta alkoi tuntumaan, että oonko tehnyt mitään oikein, kun koira loikkii puomilta ku mikäkin aropupu. Juoksee siivekkeitä päin, suoristaa putket, apukaaret pujottelussa lentelee jnejne. Siinä sitten vedin syvääääään henkeä ja lähdin viemään lähes kävellen ja megarauhallisesti. Sitten alkoi toimimaan. Välillä jopa näytti agilitylta. Treeneistä jäi fiilis, että oon ihan kusessa Loffon kanssa. Pitäs päästä enemmän treenaamaan, pienempiä pätkiä, semmosia omia juttuja.
En tiedä onko toi nyt sitten ollenkaan hyvä, että ollaan ryhmässä. Olisko kuitenkin parempi, että kävisin omalla ajalla (joka on koska?!) treenaamassa sitä mitä haluan. Hallittavuutta, rauhallisuutta, lyhyitä pätkiä. Tai sitten vaan kylmän viileästi kieltäydyn pitkistä osuuksista ja sanon keskittyväni johonkin tiettyyn kohtaan. Näin muuten aion tehdä. Voivat sitten siirtää meidät johonkin muuhun ryhmään, mutta ei ole mitään järkeä kuumentaa entisestään kuumaa koiraa suorittamaan hosuen kaikkea mikä eteen tulee. Tekniikka ennen vauhtia, kiitos.
Olipa hyvä, että kirjoitin tuon asian ylös. Selkeytti taas omaa päätä. Aion todellakin keskittyä nyt siihen mikä Loffolle ja mulle on järkevää. En siihen, että yritän tehdä samaa kuin muut, jo vuosia treenanneet ja huomattavasti rauhallisemmat koirat. Näin teen. Kiitos.
Merjan kanssa ollaan lähdössä helmikuun alussa Jaakon koulutukseen Turkuun. Elän edelleen toivossa, että pääsen myös Niina-Liina Linnan koulututtevaksi marraskuun lopussa. Eiköhän tämä tästä...
tiistai 19. lokakuuta 2010
Oivalluksia
Eilisissä harkoissa oli aika kiva putki, keppi, hyppy -hässäkkä. Tai ei se mikään hässäkkä ollut, me vaan saatiin siitä sellanen...Alkuun oli heti takaakierto ja se miten ajattelin viedä ei sitten toiminut yhtään. Kokeiltiin muutamia tapoja ja löytyi se paras; lähetys takaakiertoon ja sitten vaan mentiin. No, ehkä mä tein jonku vipstaakin siihen kohtaan, en vaan tiedä minkäniminen se on. Kauhean tarkka saa olla oman ajoituksen suhteen; kyllä on PALJON opittavaa!
Tutustumisessa sentään osasin mennä rauhallisesti ja mietin muka koiran linjoja tms. En kyllä oikein hyvin sitä osaa, oikein pitää keskittyä, että ei vaan huido menemään ja keskity esteiden järjestyksen muistamiseen. Rataantutustumiseen tarvitsisi jotain lisäoppia, mutta eiköhän se tässä kehity ajan mittaan myös.
Lähdössä yritti hiippailla, mutta kävin ajamassa pois ja nyt kiinnitin siihen huomiota, että käänsi myös pään pois esteiltä. Kiitos Jenni :) Ihan en varmaan niin kauaa malttanut olla poissa radalta kuin olisi pitäänyt, mutta parempi näin kuin, että annan sen karata...Pienin askelin kehitetään omaakin pitkäjänteisyyttä.
Suurin oivallus minkä eilen sain oli se, että "hei, mulla on näin makeesti irtoava koira ja mä voin liikkua melki mihin päin vaan ja se suorittaa sen esteen minkä haluan joka tapauksessa". Onko vähän makeeta lähettää koira kepeille, juosta itse sivuttain kauas ja koira vaan pujottelee täysiä! Tai koiran ollessa putkessa, mun ei todellakaan tarvitse juosta putken vieressä, vaan lähetys putkeen ja oma liike seuraavan esteen taakse vastaanottamaan. Aijettä ku toimi! Aikaisemmat koirat on ollut kuitenkin aikalailla kädessä pysyviä, joten tää on tosi iso juttu ja erilainen.
Nyt jo naurattaa eilisten treenien alku, kun kaksi kuumakallea päästetään radalle irti. SHHHHHHHHHHHHHHHHHHH, höyryt vaan pääsi ulos, kun me sekoiltiin! Tohon pitää keksiä jotain, kisoissa kun ei niitä anneta anteeksi. EIKU, me koitetaan vielä 7. kerran. No NYT! :D Hyvin jaksettiin sit keskittyä, kun oltiin eka dorkailtu tarpeeksi. Mutta myönnettäköön turhauduin hieman jossain vaiheessa ja päästin ruman sanan suusta. Turhauduin itseeni. Siihen, että en tehnyt niin kuin tutustuin vaan rupesin improvisoimaan. Mutta onneksi rämmin ojan pohjasta ylös ja lopputreeni olikin oikein kaunista.
Puomi tuntuu nyt toimivan namitekniikalla. Menee hyvällä vauhdilla loppuun, vaikka vaan lähetän sen ja seison itse alussa. Cool. Nyt uskallan sitä ottaa radallakin mukaan.
Viime aikoina olen iskostanut ja tajunnut sen ajatuksen, että nöyryys kasvaa treenatessa. Todellakin. Loffo opettaa mulle, että mikään ei oo itsestään selvää, sen kanssa pitää tehdä töitä. Ihana kulta.
Tutustumisessa sentään osasin mennä rauhallisesti ja mietin muka koiran linjoja tms. En kyllä oikein hyvin sitä osaa, oikein pitää keskittyä, että ei vaan huido menemään ja keskity esteiden järjestyksen muistamiseen. Rataantutustumiseen tarvitsisi jotain lisäoppia, mutta eiköhän se tässä kehity ajan mittaan myös.
Lähdössä yritti hiippailla, mutta kävin ajamassa pois ja nyt kiinnitin siihen huomiota, että käänsi myös pään pois esteiltä. Kiitos Jenni :) Ihan en varmaan niin kauaa malttanut olla poissa radalta kuin olisi pitäänyt, mutta parempi näin kuin, että annan sen karata...Pienin askelin kehitetään omaakin pitkäjänteisyyttä.
Suurin oivallus minkä eilen sain oli se, että "hei, mulla on näin makeesti irtoava koira ja mä voin liikkua melki mihin päin vaan ja se suorittaa sen esteen minkä haluan joka tapauksessa". Onko vähän makeeta lähettää koira kepeille, juosta itse sivuttain kauas ja koira vaan pujottelee täysiä! Tai koiran ollessa putkessa, mun ei todellakaan tarvitse juosta putken vieressä, vaan lähetys putkeen ja oma liike seuraavan esteen taakse vastaanottamaan. Aijettä ku toimi! Aikaisemmat koirat on ollut kuitenkin aikalailla kädessä pysyviä, joten tää on tosi iso juttu ja erilainen.
Nyt jo naurattaa eilisten treenien alku, kun kaksi kuumakallea päästetään radalle irti. SHHHHHHHHHHHHHHHHHHH, höyryt vaan pääsi ulos, kun me sekoiltiin! Tohon pitää keksiä jotain, kisoissa kun ei niitä anneta anteeksi. EIKU, me koitetaan vielä 7. kerran. No NYT! :D Hyvin jaksettiin sit keskittyä, kun oltiin eka dorkailtu tarpeeksi. Mutta myönnettäköön turhauduin hieman jossain vaiheessa ja päästin ruman sanan suusta. Turhauduin itseeni. Siihen, että en tehnyt niin kuin tutustuin vaan rupesin improvisoimaan. Mutta onneksi rämmin ojan pohjasta ylös ja lopputreeni olikin oikein kaunista.
Puomi tuntuu nyt toimivan namitekniikalla. Menee hyvällä vauhdilla loppuun, vaikka vaan lähetän sen ja seison itse alussa. Cool. Nyt uskallan sitä ottaa radallakin mukaan.
Viime aikoina olen iskostanut ja tajunnut sen ajatuksen, että nöyryys kasvaa treenatessa. Todellakin. Loffo opettaa mulle, että mikään ei oo itsestään selvää, sen kanssa pitää tehdä töitä. Ihana kulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)