Eilen sain tehtyä suunnitelman. Jes! Oon hurjan tyytyväinen. Tuntuu, että puolet on jo tehty, kun sain sen pois alta. Tein seuraavalle kymmenelle viikolle tarkemman viikkokohtaisen plänin ja sitten vielä ensi vuoden elokuun loppuun karkean tason suunnitelman.
Nyt on tarkoitus kisata ahkerasti elo-syyskuu. Startteja pitäisi Loffolle tulla ennen syyskuun PM -kisoja 13. Jos niissä ei pysty kolmea nollaa tekemään, niin sitten täytyy katsoa peiliin taas kerran ja vetäytyä treenaamaan.
Eilen illalla innostuin tekemään agi.fi -lehdessä ollutta keskivartalotreeniä. Oli sopivan rankka, mutta mukava tehdä omalla yläkerran terassilla merinäköalalla. Kuuntelin samalla musiikkia ja hain sitä oikeaa biisiä. Sitä biisiä, joka tois mulle oikean asenteen kisapaikalla. Edellisissä kisoissa mulla on ollut ongelmana, että en ole saanut fiilistä heti ekalle radalle. Olen ollut flegu ja halunnut lähteä kotiin. En osaa, ei huvita, ei jaksa. Nyt haluan joka radalle saada kunnon asenteen ja musiikin avulla se ehkä onnistuu.
Muutamia hyviä kappaleita oli mp3 -soittimeen tallentunut. Semmosia, jotka nostattivat energiatasoa ja toivat vähän adrenaliinia vereen. Tässä lista mun tämän hetken lemppareista:
Eminem - lose yourself. Ihan ehdoton ykkönen. Sanat ja energia täydelliset. Kun kuuntelee sanoja, keskittyy paremmin. Tosin ei sanoitus nyt tietenkään 100% sovi agilityyn ;)
Rammstein - Ich will. Aaaaargh.
Nightwish - Master. Passion. Greed.
Hih, ei mitään lastenmusiikkia. Meinasin ostaa kiroileva siili -paidan, jossa luki "pois tieltä saatana". Se oli jotenkin niin mua ja sitä miltä mä näytän, kun lähden radalle. Ainakin omassa mielessäni.
"Lose Yourself"
Look, if you had one shot, or one opportunity
To seize everything you ever wanted in one moment
Would you capture it or just let it slip?
His palms are sweaty, knees weak, arms are heavy
There's vomit on his sweater already, mom's spaghetti
He's nervous, but on the surface he looks calm and ready to drop bombs,
but he keeps on forgettin what he wrote down,
the whole crowd goes so loud
He opens his mouth, but the words won't come out
He's choking how, everybody's joking now
The clock's run out, time's up over, bloah!
Snap back to reality, Oh there goes gravity
Oh, there goes Rabbit, he choked
He's so mad, but he won't give up that
Easy, no
He won't have it , he knows his whole back's to these ropes
It don't matter, he's dope
He knows that, but he's broke
He's so stagnant that he knows
When he goes back to his mobile home, that's when it's
Back to the lab again yo
This whole rhapsody
He better go capture this moment and hope it don't pass him
[Hook:]
You better lose yourself in the music, the moment
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo
(You better)
The soul's escaping, through this hole that it's gaping
This world is mine for the taking
Make me king, as we move toward a, new world order
A normal life is boring, but superstardom's close to post mortem
It only grows harder, only grows hotter
He blows us all over these hoes is all on him
Coast to coast shows, he's know as the globetrotter
Lonely roads, God only knows
He's grown farther from home, he's no father
He goes home and barely knows his own daughter
But hold your nose 'cause here goes the cold water
His hoes don't want him no more, he's cold product
They moved on to the next schmoe who flows
He nose dove and sold nada
So the soap opera is told and unfolds
I suppose it's old partner but the beat goes on
Da da dum da dum da da
[Hook]
No more games, I'ma change what you call rage
Tear this motherfucking roof off like 2 dogs caged
I was playing in the beginning, the mood all changed
I've been chewed up and spit out and booed off stage
But I kept rhyming and stepwritin the next cypher
Best believe somebody's paying the pied piper
All the pain inside amplified by the fact
That I can't get by with my 9 to 5
And I can't provide the right type of life for my family
Cause man, these goddam food stamps don't buy diapers
And it's no movie, there's no Mekhi Phifer, this is my life
And these times are so hard, and it's getting even harder
Trying to feed and water my seed, plus
Teeter totter caught up between being a father and a prima donna
Baby mama drama's screaming on and
Too much for me to wanna
Stay in one spot, another day of monotony
Has gotten me to the point, I'm like a snail
I've got to formulate a plot or I end up in jail or shot
Success is my only motherfucking option, failure's not
Mom, I love you, but this trailer's got to go
I cannot grow old in Salem's lot
So here I go it's my shot.
Feet fail me not this may be the only opportunity that I got
[Hook]
You can do anything you set your mind to, man
torstai 28. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Tyhmä saa olla...
mutta ei niin tyhmä, että tekee samoja virheitä koko ajan. Olen ihan pikkasen turhautunut itseeni. Mulle on alusta asti sanottu, että opeta kontaktit itsenäiseksi ja myös muut esteet. Ja mitä olen tehnyt. Mielestäni olen yrittänyt harjoitella niitä monipuolisesti ja eri tavoilla, mutta jotain olen tehnyt väärin. Uskoisin, että mun luonteen kesken-jättämis -ominaisuus ("on se jo ihan hyvä")on syypää tähän. En oo ikinä ollut perfektionisti, mutta koiran kouluttamisessa siitä ei välttämättä olisi haittaa. Ehkä musta semmoinen kuoriutuu pikku hiljaa.
Loffon kontaktit eivät ole hyvät. Silloin ne ovat ihan priimat, kun juoksen vieressä ja pysähdyn viereen. Jos irtoan sivuttain, jätkä tulee sivuun. Jos juoksen ohi, jätkä tulee 90% todennäköisyydellä läpi. En ole vaatinut tarpeeksi, vaan olen auttanut sitä aina korjaamaan ja se on saanut koomailla rauhassa. "Joo, mamma jotain tekee mun jaloille, mä odotan sen aikaa, että se on valmis" tuumaa Loffo mun siirtäessä sen kinttuja keinun alastulolle. Tän saman virheen tein aikaisemmin myös lähdöissä. Autoin sitä siirtymään oikeaan paikkaan ja se sai tuijotella esteitä rauhassa. Jenni mut tähän herätti - kukapas muu :)
Eilen treenatessa tajusin, että tyyppihän ei tosiaan koomaile enää lähdössä. Se ottaa jopa kontaktia muhun. Ja istuu hienosti, kun olen oikealla asenteella liikkeellä. Aikaisemmin se vaipui transsiin ja tuijotti vaan esteitä. Alkoi hiippailemaan, kun lähdin liikkumaan. Tää sama pitää saada nyt kontakteille. Mamman apu loppui nyt! Nyt on teinarin aika itsenäistyä!
Ärsyttää se, kun musta tuntuu, että oon kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Välillä tuntuu myös siltä, että otan agilityn liian tosissani. Välillä katoaa ilo tekemisestä. Saan toki hyvää mieltä Loffon innosta ja tykkään sen kanssa treenata, mutta olenko sittenkin hieman liian tosikko ja vaadin itseltäni liikaa? Mistä saisi pipoa löysättyä? Vai tarvitseeko sitä löysätä?
Jennin treenit tekee mulle niin hyvää. Siellä pohditaan, mietitään rauhassa. Yritän ymmärtää, yritän toteuttaa. Välillä onnistutaan, välillä ei. Aina tulee niin paljon pohdittavaa. Agility alkaa avautumaan mulle ihan uudella tavalla. Ehkä tämä turhautuminen on merkki mun oppimisesta. Siitä, että alan ymmärtää agilityn perusajatusta - yhteistyötä koiran kanssa ja koiran kouluttamisen tärkeyttä. Tämänkin olotilan voi siis kääntää positiiviseksi. Ilman turhautumista ei synny oivalluksia! Minähän en onneksi (?) luovuta helposti ja tämä laji tarjoaa mulle paljon haasteita ja jokaisen koiran kanssa se näyttäytyy erilaisena. Loffo on kuitenkin se tärkein juttu ja, että olen sille reilu ja opetan sen hyvin. Kaikki muu on ekstraa. Näihin tunnelmiin päätän tämän avautumisen. Ugh.
Loffon kontaktit eivät ole hyvät. Silloin ne ovat ihan priimat, kun juoksen vieressä ja pysähdyn viereen. Jos irtoan sivuttain, jätkä tulee sivuun. Jos juoksen ohi, jätkä tulee 90% todennäköisyydellä läpi. En ole vaatinut tarpeeksi, vaan olen auttanut sitä aina korjaamaan ja se on saanut koomailla rauhassa. "Joo, mamma jotain tekee mun jaloille, mä odotan sen aikaa, että se on valmis" tuumaa Loffo mun siirtäessä sen kinttuja keinun alastulolle. Tän saman virheen tein aikaisemmin myös lähdöissä. Autoin sitä siirtymään oikeaan paikkaan ja se sai tuijotella esteitä rauhassa. Jenni mut tähän herätti - kukapas muu :)
Eilen treenatessa tajusin, että tyyppihän ei tosiaan koomaile enää lähdössä. Se ottaa jopa kontaktia muhun. Ja istuu hienosti, kun olen oikealla asenteella liikkeellä. Aikaisemmin se vaipui transsiin ja tuijotti vaan esteitä. Alkoi hiippailemaan, kun lähdin liikkumaan. Tää sama pitää saada nyt kontakteille. Mamman apu loppui nyt! Nyt on teinarin aika itsenäistyä!
Ärsyttää se, kun musta tuntuu, että oon kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Välillä tuntuu myös siltä, että otan agilityn liian tosissani. Välillä katoaa ilo tekemisestä. Saan toki hyvää mieltä Loffon innosta ja tykkään sen kanssa treenata, mutta olenko sittenkin hieman liian tosikko ja vaadin itseltäni liikaa? Mistä saisi pipoa löysättyä? Vai tarvitseeko sitä löysätä?
Jennin treenit tekee mulle niin hyvää. Siellä pohditaan, mietitään rauhassa. Yritän ymmärtää, yritän toteuttaa. Välillä onnistutaan, välillä ei. Aina tulee niin paljon pohdittavaa. Agility alkaa avautumaan mulle ihan uudella tavalla. Ehkä tämä turhautuminen on merkki mun oppimisesta. Siitä, että alan ymmärtää agilityn perusajatusta - yhteistyötä koiran kanssa ja koiran kouluttamisen tärkeyttä. Tämänkin olotilan voi siis kääntää positiiviseksi. Ilman turhautumista ei synny oivalluksia! Minähän en onneksi (?) luovuta helposti ja tämä laji tarjoaa mulle paljon haasteita ja jokaisen koiran kanssa se näyttäytyy erilaisena. Loffo on kuitenkin se tärkein juttu ja, että olen sille reilu ja opetan sen hyvin. Kaikki muu on ekstraa. Näihin tunnelmiin päätän tämän avautumisen. Ugh.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Suunnitelmia
Kävin karsinnoissa istuskelemassa viime viikonloppuna. Paljon oli hienoja ratoja, ja pää oli ihan pyörällä, että kuka teki ja mitä teki ja miksi teki. Mieleen tietty jäi mahtava fiilis Katin ja Mimmin onnistumisesta. Ihana nähdä kuinka monen vuoden yritys palkitaan. Nyt sitten vaan mm -kisoihin näyttämään kuinka Mimmi kulkee!
Henkilökohtaisesti harmitti, kun taitaavakin taitavammat Jenni, Janita ja Niinu jäivät joukkueesta. Tosin joukkueeseen päässeetkin olivat koskettavia ja varmasti paikkansa ansainneet.
Mietin koko viikonlopun ajan, että itsekin haluaisin olla siellä kisaamassa. Kuvittelin mielessäni kuinka me liitelisimme siellä radalla ja miten ohjaisin missäkin kohtaa ja mitä Loffo tekisi. Mielikuvissa kaikki meni hienosti :) Ihanaa, kun on mielikuvitusta - saa ainakin siellä onnistumisia. Tästä heräsi ajatus - minä, joka rakastan suunnittelua - että nyt täytyy alkaa suunnittelemaan kunnolla treenit (taas kerran), jotta oikeesti joskus voidaan tuolla tasolla olla.
Keväällä, kun halusin Loffon kisavalmiiksi treenasin suunnitelman mukaan. Oli tarkkaan tieto mitä teen milloinkin ja miksi. Sainkin pojan kondikseen muutamassa viikossa! Nyt ollaan kesä menty miten menty. Toki päässä noita asioita pyörii, mutta paperille en ole saanut mitään. Pari päivää sitten sain sentään kuukaudet...
Suunnittelu ja sen mukaan toimiminen on varmaan mulle ainoa oikea tapa edetä kohti tavoitetta. Mulla ei ole vielä niin paljon kokemusta agilitykouluttamisesta, että voisin pääkopassani vaan päättää mitä teen milloinkin ja miltä haluan lopputuloksen näyttävän ja mitä kaikkea pitää treenata. Tarvitsen apuja tähän.
Elo-syyskuun tavoitteena on kisata suht paljon. 31.7. on VASsilla kisat ja elokuussa menemme Turkuun kolmeen starttiin. Muitakin startteja toki tulee, en nyt vaan muista niitä. Paljon kisaamisen tavoitteena on, että saan luotua toimivat rutiinit kisapaikalla ja, että saan kokemusta erilaisista radoista. Mulle ei sovi kisatauot. Rupean vaan hermoilemaan turhia. Tärkeää on kuitenkin, että en tingi niistä tärkeistä jutuista mitä olen saanut Loffolle opetettua. Kontaktit ja lähdöt.
Kontaktit on meillä nyt ollut hieman tapetilla parin viime viikon aikana. Jätkä luisuu treeneissä niistä lähes aina. Olen tällä viikolla käynyt kolme kertaa harkkaamassa sivusuunnassa kaukana olemista kontakteilla ja viimeisellä kerralla toimi jo hyvin. Ei tullut yhtään valumista, vaikka toistoja oli ehkä noin 10.
Keinu samaten ollut hieman haasteellinen. Ei malta pysähtyä odottamaan, että keinu laskee alas asti, vaan pomppaa pois. Otettiin remmissä viimeksi, tätä jatketaan.
Nyt lähden treeneihin murusen kanssa. Katsotaan millä mielellä sieltä palaillaan :)
Henkilökohtaisesti harmitti, kun taitaavakin taitavammat Jenni, Janita ja Niinu jäivät joukkueesta. Tosin joukkueeseen päässeetkin olivat koskettavia ja varmasti paikkansa ansainneet.
Mietin koko viikonlopun ajan, että itsekin haluaisin olla siellä kisaamassa. Kuvittelin mielessäni kuinka me liitelisimme siellä radalla ja miten ohjaisin missäkin kohtaa ja mitä Loffo tekisi. Mielikuvissa kaikki meni hienosti :) Ihanaa, kun on mielikuvitusta - saa ainakin siellä onnistumisia. Tästä heräsi ajatus - minä, joka rakastan suunnittelua - että nyt täytyy alkaa suunnittelemaan kunnolla treenit (taas kerran), jotta oikeesti joskus voidaan tuolla tasolla olla.
Keväällä, kun halusin Loffon kisavalmiiksi treenasin suunnitelman mukaan. Oli tarkkaan tieto mitä teen milloinkin ja miksi. Sainkin pojan kondikseen muutamassa viikossa! Nyt ollaan kesä menty miten menty. Toki päässä noita asioita pyörii, mutta paperille en ole saanut mitään. Pari päivää sitten sain sentään kuukaudet...
Suunnittelu ja sen mukaan toimiminen on varmaan mulle ainoa oikea tapa edetä kohti tavoitetta. Mulla ei ole vielä niin paljon kokemusta agilitykouluttamisesta, että voisin pääkopassani vaan päättää mitä teen milloinkin ja miltä haluan lopputuloksen näyttävän ja mitä kaikkea pitää treenata. Tarvitsen apuja tähän.
Elo-syyskuun tavoitteena on kisata suht paljon. 31.7. on VASsilla kisat ja elokuussa menemme Turkuun kolmeen starttiin. Muitakin startteja toki tulee, en nyt vaan muista niitä. Paljon kisaamisen tavoitteena on, että saan luotua toimivat rutiinit kisapaikalla ja, että saan kokemusta erilaisista radoista. Mulle ei sovi kisatauot. Rupean vaan hermoilemaan turhia. Tärkeää on kuitenkin, että en tingi niistä tärkeistä jutuista mitä olen saanut Loffolle opetettua. Kontaktit ja lähdöt.
Kontaktit on meillä nyt ollut hieman tapetilla parin viime viikon aikana. Jätkä luisuu treeneissä niistä lähes aina. Olen tällä viikolla käynyt kolme kertaa harkkaamassa sivusuunnassa kaukana olemista kontakteilla ja viimeisellä kerralla toimi jo hyvin. Ei tullut yhtään valumista, vaikka toistoja oli ehkä noin 10.
Keinu samaten ollut hieman haasteellinen. Ei malta pysähtyä odottamaan, että keinu laskee alas asti, vaan pomppaa pois. Otettiin remmissä viimeksi, tätä jatketaan.
Nyt lähden treeneihin murusen kanssa. Katsotaan millä mielellä sieltä palaillaan :)
torstai 14. heinäkuuta 2011
Pieniä voittoja
Eilen olin treenaamassa Coachin luona. Ratana oli karsintojen tuomarin Powellin rata. Tein sitä pienissä pätkissä - tätä mun muutenkin pitää painottaa paljon, paljon enemmän, että saan onnistumisia!! Siis treenaamista pienissä pätkissä.
Alussa oli hyppy ja rengas suorassa linjassa ja sitten mentiin kepeille niin, että piti mennä törkkäämään koira sisäänmenoon. Koira otettiin kutsuna keppien takaa. Ei varmaan tajua, jos ei ole nähnyt ratapiirustusta, mutta itse ehkä muistan. Nyt jätkä istui tosi hienosti paikalla, kun olin agre -meiningillä liikkeellä. Ja ehkä paikkakin vaikutti ;)
Keppien sisäänmeno ei ottanut onnistuakseen, hosuin aivan liikaa ja liikuin sivusuuntaan. Lopulta sain rauhoitettua itseni ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen toiston. Jippii!
Renkaan hyppäsi muutaman kerran tosi huonosti, mutta palkattiin sitten pelkältä renkaalta onnistuneita suorituksia. Jospa se siitä menis jakeluun. Sitä selkää ei ole ihan pakko hakata sinne renkaan yläreunaan.
Niin ja mainittavaa on myös, että kepit olivat noin 30 cm päässä putkesta. Mentiin tavallaan seinää päin, hyvin Loffo kesti tämän. Lelupalkka ja kaari olivat lopussa apuna.
Hypyille lähetyksia tuli treenattua myös. Näissä tärkeää, että en lähde kääntämään hartialinjaa ennen kuin koira on maassa. Oma liike pitää edetä, kun koira on lukinnut seuraavan esteen - ei silloin, kun se jo suorittaa sitä. Pitää tietää, koska se on päässään päättänyt sen mennä.
Yksi kohta aiheutti hieman päänvaivaa. En millään saanut valssia osumaan kohdilleen ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Tuntui, että en vaan pysty liikkumaan tarpeeksi nopeasti ja tikitän liian pieniä askeleita. Takaperin juoksemista ja pitkiä valssiaskeleita on kyllä itse harjoiteltava paljon. Koitettiin tämä kohta sitten päällejuoksuna ja se meni ihan nappiin! Voi vitsi, mä sitten tykkään päällejuoksusta! Oon joskus ennenkin kirjoittanut, että se ohjaus saa mulle tosi hyvät fiilikset. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Loppusuoralla oli pari hyppyä ja pituus. Yritin ottaa loppusuoraa ennen kuuluvaa kohtaa sokkarilla, mutta siinä taas en liikkunut tarpeeksi sukkelaan ja Loffo ei osaa vielä lukita tommosella riskipuolittaisohjauksella esteitä. Piti jättää koira selän taakse ja toivotaan, toivotaan, että se hyppää takanani olevan hypyn. No, ei hypännyt. En sitten jäänyt tätä murehtimaan sen enempää, vaan otettiin eteen -treeniä muutama kerta. Kyllä lähtee.
Viikonloppuna oon menossa karsintoja katsomaan. Lueskelin äsken mitä olen viime vuonna kirjoittanut niistä. Tää blogi on kyllä hyvä, kun ajattelin, että oon varmaan silloinkin ihan samojen asioiden kanssa paininut. Mutta ei, olen jopa edistynyt! Hoorray. On kyllä kiva lähteä katsomaan huippujen suorituksia. Jospa sitä itsekin joskus pääsis mukaan noihin karkeloihin. Hui kauheeta.
Niin, otsikko "pieniä voittoja" tuli siitä mun fiiliksestä mikä tällä hetkellä on. Musta tuntuu, että oon saanut henkisen yliotteen Loffosta. Mä oon nyt se joka määrää kaapin paikan. Vaikka se aina välillä yrittää testailla esim. lähdössä, niin se reagoi muhun ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tää on oikeesti aika iso asia. Lisäksi musta tuntuu, että olen ohjauksellisesti mennyt eteenpäin, osaan katsoa radoista jo jonkin verran linjoja ja joskus jopa tajuan mitä ohjausta voi mihinkäkin käyttää.
Aloitan elokuun alussa verkko-opinnot eläinten oppismispsykologiasta. Hurjan mielenkiintoista ja toivottavasti hyödyllistä!
Alussa oli hyppy ja rengas suorassa linjassa ja sitten mentiin kepeille niin, että piti mennä törkkäämään koira sisäänmenoon. Koira otettiin kutsuna keppien takaa. Ei varmaan tajua, jos ei ole nähnyt ratapiirustusta, mutta itse ehkä muistan. Nyt jätkä istui tosi hienosti paikalla, kun olin agre -meiningillä liikkeellä. Ja ehkä paikkakin vaikutti ;)
Keppien sisäänmeno ei ottanut onnistuakseen, hosuin aivan liikaa ja liikuin sivusuuntaan. Lopulta sain rauhoitettua itseni ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen toiston. Jippii!
Renkaan hyppäsi muutaman kerran tosi huonosti, mutta palkattiin sitten pelkältä renkaalta onnistuneita suorituksia. Jospa se siitä menis jakeluun. Sitä selkää ei ole ihan pakko hakata sinne renkaan yläreunaan.
Niin ja mainittavaa on myös, että kepit olivat noin 30 cm päässä putkesta. Mentiin tavallaan seinää päin, hyvin Loffo kesti tämän. Lelupalkka ja kaari olivat lopussa apuna.
Hypyille lähetyksia tuli treenattua myös. Näissä tärkeää, että en lähde kääntämään hartialinjaa ennen kuin koira on maassa. Oma liike pitää edetä, kun koira on lukinnut seuraavan esteen - ei silloin, kun se jo suorittaa sitä. Pitää tietää, koska se on päässään päättänyt sen mennä.
Yksi kohta aiheutti hieman päänvaivaa. En millään saanut valssia osumaan kohdilleen ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Tuntui, että en vaan pysty liikkumaan tarpeeksi nopeasti ja tikitän liian pieniä askeleita. Takaperin juoksemista ja pitkiä valssiaskeleita on kyllä itse harjoiteltava paljon. Koitettiin tämä kohta sitten päällejuoksuna ja se meni ihan nappiin! Voi vitsi, mä sitten tykkään päällejuoksusta! Oon joskus ennenkin kirjoittanut, että se ohjaus saa mulle tosi hyvät fiilikset. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Loppusuoralla oli pari hyppyä ja pituus. Yritin ottaa loppusuoraa ennen kuuluvaa kohtaa sokkarilla, mutta siinä taas en liikkunut tarpeeksi sukkelaan ja Loffo ei osaa vielä lukita tommosella riskipuolittaisohjauksella esteitä. Piti jättää koira selän taakse ja toivotaan, toivotaan, että se hyppää takanani olevan hypyn. No, ei hypännyt. En sitten jäänyt tätä murehtimaan sen enempää, vaan otettiin eteen -treeniä muutama kerta. Kyllä lähtee.
Viikonloppuna oon menossa karsintoja katsomaan. Lueskelin äsken mitä olen viime vuonna kirjoittanut niistä. Tää blogi on kyllä hyvä, kun ajattelin, että oon varmaan silloinkin ihan samojen asioiden kanssa paininut. Mutta ei, olen jopa edistynyt! Hoorray. On kyllä kiva lähteä katsomaan huippujen suorituksia. Jospa sitä itsekin joskus pääsis mukaan noihin karkeloihin. Hui kauheeta.
Niin, otsikko "pieniä voittoja" tuli siitä mun fiiliksestä mikä tällä hetkellä on. Musta tuntuu, että oon saanut henkisen yliotteen Loffosta. Mä oon nyt se joka määrää kaapin paikan. Vaikka se aina välillä yrittää testailla esim. lähdössä, niin se reagoi muhun ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tää on oikeesti aika iso asia. Lisäksi musta tuntuu, että olen ohjauksellisesti mennyt eteenpäin, osaan katsoa radoista jo jonkin verran linjoja ja joskus jopa tajuan mitä ohjausta voi mihinkäkin käyttää.
Aloitan elokuun alussa verkko-opinnot eläinten oppismispsykologiasta. Hurjan mielenkiintoista ja toivottavasti hyödyllistä!
tiistai 12. heinäkuuta 2011
We're back
Nyt on Ruotsia kierretty. Vähän enemmän kuin oli tarpeen; kiitos navigaattorin...mutta kohtuu hyvin löydettiin joka paikkaan ja Peppi, tiikerit, apinat ja jellonat tuli treffattua. Raskas reissu. Huh.
Ennen matkaa Loffo kävi osteopaatilla; Mikael Laios. Jätkä oli heti hoidon alussa hyvässä kunnossa ja lopussa vielä paremmassa. Jatketaan samaan malliin siis.
Muutama kerta ollaan ehditty treenaamaan. Nyt vähän tuntuu olevan punainen lanka kateissa, jos sitä nyt on koskaan oikein kunnolla ollutkaan. Ainakin eilisten treenien jälkeen oon taas ihan kuutamolla. Anders oli tehnyt aika haasteellisen pätkän ja en oikein päässyt alkua pidemmälle. Ensinnäkin siitä syystä, että tyyppi nousi koko ajan lähdössä. Huaaaaah. Voisko tää leikki jo loppua, kysyn ma.
Lähdin sitten pois radalta, joskus heti ja joskus en. Kyllä se siinä istuu sitten, kun mä hoen mielessäni aivan kiukkusena "ja sähän istut nyt tai tulee noutaja". Mutta heti, kun mulla mieli herpaantuu niin jätkä alkaa hihhuloimaan. Ei päästä kyllä mua helpolla! No, itseni tuntien keksisin ongelmia kyllä muualtakin, joten ehkä me tästä selvitään.
Keinu oli ongelmallinen. Otti kontaktin joka kerta sivuun ja ei malttanut jäädä kontaktipinnalle 2on-2offiin. Keinun kanssa tarvitaan selkeesti teho-opetusta. Puomin kontaktilta tuli myös yli, jos juoksin ohi.
Olisikohan jotain positiivista eilisessä...no, hetken pohdiskelun jälkeen pujottelu ainakin. Kestää sivuirtoamisen tosi kauas ja haki avokulmaa hyvin, kun maltoin antaa suorittaa itse. Sain mielestäni myös itseni tajuamaan sen, että ohjaan edelleenkin esteitä - en linjoja! Pitäisi alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan möllimoodista johonkin muuhun tilaan. Loffo kyllä suorittaa esteet, jos ne on sen neesun edessä ilman mun käsiakrobatioitakin.
Tänään rehasin yhden aitani läheisen koulun pihalle ja tein siellä tekniikkatreenejä ja lähtöjä. Treenattiin ainakin niistoja, välistävetoja jalkapallomaalilla, saksalaista, pakkovalssia, eteen lähetyksiä ja jenkkikäännöstä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta jokaista otin ehkä noin kaksi toistoa. Voisi olla järkevämpää tehdä vain muutamaa tekniikkaa kerralla, mutta kun en ollut etukäteen miettinyt mitään niin tein sit vähän kaikkea.
Viikonloppuna suunnistan sitten kohti Seinäjokea minne kokoontuu kaikki huiput. Minä toki vain yleisönä. Pitää yrittää oppia jotain, jos vaikka itse joskus pääsisi tuolle tasolle.
Ennen matkaa Loffo kävi osteopaatilla; Mikael Laios. Jätkä oli heti hoidon alussa hyvässä kunnossa ja lopussa vielä paremmassa. Jatketaan samaan malliin siis.
Muutama kerta ollaan ehditty treenaamaan. Nyt vähän tuntuu olevan punainen lanka kateissa, jos sitä nyt on koskaan oikein kunnolla ollutkaan. Ainakin eilisten treenien jälkeen oon taas ihan kuutamolla. Anders oli tehnyt aika haasteellisen pätkän ja en oikein päässyt alkua pidemmälle. Ensinnäkin siitä syystä, että tyyppi nousi koko ajan lähdössä. Huaaaaah. Voisko tää leikki jo loppua, kysyn ma.
Lähdin sitten pois radalta, joskus heti ja joskus en. Kyllä se siinä istuu sitten, kun mä hoen mielessäni aivan kiukkusena "ja sähän istut nyt tai tulee noutaja". Mutta heti, kun mulla mieli herpaantuu niin jätkä alkaa hihhuloimaan. Ei päästä kyllä mua helpolla! No, itseni tuntien keksisin ongelmia kyllä muualtakin, joten ehkä me tästä selvitään.
Keinu oli ongelmallinen. Otti kontaktin joka kerta sivuun ja ei malttanut jäädä kontaktipinnalle 2on-2offiin. Keinun kanssa tarvitaan selkeesti teho-opetusta. Puomin kontaktilta tuli myös yli, jos juoksin ohi.
Olisikohan jotain positiivista eilisessä...no, hetken pohdiskelun jälkeen pujottelu ainakin. Kestää sivuirtoamisen tosi kauas ja haki avokulmaa hyvin, kun maltoin antaa suorittaa itse. Sain mielestäni myös itseni tajuamaan sen, että ohjaan edelleenkin esteitä - en linjoja! Pitäisi alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan möllimoodista johonkin muuhun tilaan. Loffo kyllä suorittaa esteet, jos ne on sen neesun edessä ilman mun käsiakrobatioitakin.
Tänään rehasin yhden aitani läheisen koulun pihalle ja tein siellä tekniikkatreenejä ja lähtöjä. Treenattiin ainakin niistoja, välistävetoja jalkapallomaalilla, saksalaista, pakkovalssia, eteen lähetyksiä ja jenkkikäännöstä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta jokaista otin ehkä noin kaksi toistoa. Voisi olla järkevämpää tehdä vain muutamaa tekniikkaa kerralla, mutta kun en ollut etukäteen miettinyt mitään niin tein sit vähän kaikkea.
Viikonloppuna suunnistan sitten kohti Seinäjokea minne kokoontuu kaikki huiput. Minä toki vain yleisönä. Pitää yrittää oppia jotain, jos vaikka itse joskus pääsisi tuolle tasolle.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Ylä- ja alamäkiä
Viime viikolla kävin maanantain lisäksi vielä pari kertaa treenaamassa. Vesisateessa Sirun treeneissä ja lauantaina Tanjan kanssa. Jäiköhän niistä jotain mieleen. Mietitäänpäs.
Sirun harkoissa oli tosi kamala suora putki -kohta, jonka jälkeen piti saada koira takaakiertoon. En millään saanut Loffoa irtoamaan putkea edeltäville hypyille niin, että olisin ehtinyt ohjaamaan takaakiertoa. Se ei vaan toiminut mitenkään. Lelulla palkattiin irtoamisesta; silloin kyllä menee. Ei ole vielä tajunnut tuota irtoamisjuttua hypyille. Tätä pitää vaan hinkata lisää. Varsinkin, kun hypyt ovat tyhjään, niin ei lähde ei.
Loffo on jo pitkän aikaa kestänyt hyvin, että lelu on jossain muualla ja tulee ohjauksiin. Nyt oli ihan mahdoton lelun kanssa. Joka välissä oli syöksymässä lelulle; toki aina tuli ja sain tehtyä, mutta pikkasen katosi idea, kun tyyppi kuikuili muualle vähän väliä. Hankalaa tuo palkkauksen ajoittaminen ja suunnittelu.
Lähdössä oli myös ongelmia. Lähtö oli niin, että rata oli kokonaan koiran vasemmalla puolella. Istui kuin rata olisi ollut joku magneetti ja kooma alkoi hiipiä päälle. Sain sen kuitenkin pysymään, mutta alun sivuirrotukset ei toiminut, kun jouduin olemaan niin lähellä, että ei lähde mua kohti. Tässäkin varmaan joku juju mitä en tajunnut.
Juhannuksena oltiin mökillä isovanhempien ja Samin veljen perheen kanssa. Loffo sai uida ja meuhkata. Ja ihanaa, kun ei tarvi murehtia lasten ja koiran yhteiseloa. Siellä ne sulassa sovussa pomppi. Loffoa ei sentään trampalle päästetty.
Lauantai -iltana suunnattiin pitkästä aikaa Tanjan kanssa treenaamaan. Tanja oli miettinyt SM:stä medi3 -rataa. Sehän sopi mulle, halusin siihen vaan upotettavan tyhjään hypättävän pituuden. Sehän koituikin sitten haasteeksi useaan otteeseen. Tulee välistä tasan tarkkaan joka kerta, kun yritän ohjata sivusta/takaa. Sama juttu varmaan kuin tyhjään hypättävillä hypyillä. Pitää vaan jatkaa palkkaamista näistä tilanteista, eikä ahmia liikaa.
A -este alkaa pikkasen luisumaan, kun mennään radalla ja vauhti on kova. Tulee kyllä kontaktille, mutta pysähtyy joko maahan tai hiinä ja hiinä kontaktipinnalle. Puomin alastulo ärsyttävän hidas. Mitäköhän tähänkin keksisi?! Treenien aiheet ei lopu ihan heti kesken.
Saatiin radan pätkään harjoiteltua jaakotuksia ja niistoja. Ne pitää kyllä tulla selkärangasta, ennen kuin osaa niitä käyttää oikeissa kohdissa. Katsoinkin yksi päivä Janitan ja Jaakon dvd:tä, jossa tekniikkaa opetettiin. Mulla on kotona se yksi ainokainen aita, joten otan kesälomalla teemaksi käydä tekniikoita läpi, niin että osataan ne oikein. Aika kova tavoite!
Eilen pääsin treenaamaan kolmosluokan koirakoiden kanssa. Siru oli laittanut Jämsän 3 -luokan radan, joka oli tosi kiva. Saatiin tosi paljon onnistumisia; kepeillä Loffo kesti sivuirtoamisen hienosti, tein kuulemma ihmisnuolen onnistuneesti ja muutenkin kulki kivasti. Rimoja tulee aina, kun teen jotain outoa. Ja sitähän mä teen. Aina löytyi kuitenkin syy riman pudotukselle, joten se on korjattavissa. Koira oli ihan huippu ja oli aivan superhauskaa treenata samanhenkisten ihmisten kanssa ;)
Viikonloppuna yritän päästä vielä kentälle ennen viikon taukoa. Huomenna Loffolla on osteopaatti. Vähän jännittää, vaikka koirassa ei mitään oireita mun silmään olekaan.
Sirun harkoissa oli tosi kamala suora putki -kohta, jonka jälkeen piti saada koira takaakiertoon. En millään saanut Loffoa irtoamaan putkea edeltäville hypyille niin, että olisin ehtinyt ohjaamaan takaakiertoa. Se ei vaan toiminut mitenkään. Lelulla palkattiin irtoamisesta; silloin kyllä menee. Ei ole vielä tajunnut tuota irtoamisjuttua hypyille. Tätä pitää vaan hinkata lisää. Varsinkin, kun hypyt ovat tyhjään, niin ei lähde ei.
Loffo on jo pitkän aikaa kestänyt hyvin, että lelu on jossain muualla ja tulee ohjauksiin. Nyt oli ihan mahdoton lelun kanssa. Joka välissä oli syöksymässä lelulle; toki aina tuli ja sain tehtyä, mutta pikkasen katosi idea, kun tyyppi kuikuili muualle vähän väliä. Hankalaa tuo palkkauksen ajoittaminen ja suunnittelu.
Lähdössä oli myös ongelmia. Lähtö oli niin, että rata oli kokonaan koiran vasemmalla puolella. Istui kuin rata olisi ollut joku magneetti ja kooma alkoi hiipiä päälle. Sain sen kuitenkin pysymään, mutta alun sivuirrotukset ei toiminut, kun jouduin olemaan niin lähellä, että ei lähde mua kohti. Tässäkin varmaan joku juju mitä en tajunnut.
Juhannuksena oltiin mökillä isovanhempien ja Samin veljen perheen kanssa. Loffo sai uida ja meuhkata. Ja ihanaa, kun ei tarvi murehtia lasten ja koiran yhteiseloa. Siellä ne sulassa sovussa pomppi. Loffoa ei sentään trampalle päästetty.
Lauantai -iltana suunnattiin pitkästä aikaa Tanjan kanssa treenaamaan. Tanja oli miettinyt SM:stä medi3 -rataa. Sehän sopi mulle, halusin siihen vaan upotettavan tyhjään hypättävän pituuden. Sehän koituikin sitten haasteeksi useaan otteeseen. Tulee välistä tasan tarkkaan joka kerta, kun yritän ohjata sivusta/takaa. Sama juttu varmaan kuin tyhjään hypättävillä hypyillä. Pitää vaan jatkaa palkkaamista näistä tilanteista, eikä ahmia liikaa.
A -este alkaa pikkasen luisumaan, kun mennään radalla ja vauhti on kova. Tulee kyllä kontaktille, mutta pysähtyy joko maahan tai hiinä ja hiinä kontaktipinnalle. Puomin alastulo ärsyttävän hidas. Mitäköhän tähänkin keksisi?! Treenien aiheet ei lopu ihan heti kesken.
Saatiin radan pätkään harjoiteltua jaakotuksia ja niistoja. Ne pitää kyllä tulla selkärangasta, ennen kuin osaa niitä käyttää oikeissa kohdissa. Katsoinkin yksi päivä Janitan ja Jaakon dvd:tä, jossa tekniikkaa opetettiin. Mulla on kotona se yksi ainokainen aita, joten otan kesälomalla teemaksi käydä tekniikoita läpi, niin että osataan ne oikein. Aika kova tavoite!
Eilen pääsin treenaamaan kolmosluokan koirakoiden kanssa. Siru oli laittanut Jämsän 3 -luokan radan, joka oli tosi kiva. Saatiin tosi paljon onnistumisia; kepeillä Loffo kesti sivuirtoamisen hienosti, tein kuulemma ihmisnuolen onnistuneesti ja muutenkin kulki kivasti. Rimoja tulee aina, kun teen jotain outoa. Ja sitähän mä teen. Aina löytyi kuitenkin syy riman pudotukselle, joten se on korjattavissa. Koira oli ihan huippu ja oli aivan superhauskaa treenata samanhenkisten ihmisten kanssa ;)
Viikonloppuna yritän päästä vielä kentälle ennen viikon taukoa. Huomenna Loffolla on osteopaatti. Vähän jännittää, vaikka koirassa ei mitään oireita mun silmään olekaan.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
I have created a monster!
En tiedä sitten alkaako noi edestä palkkaukset ja irtoamistreenit jo nyt tuottamaan tulosta, mutta jätkä oli eilen ihan kahjokerttu! Vauhti ilman taitoa ei ole välttämättä ihan fiksuin yhdistelmä...No, en kyllä valita. Oon oikeesti aivan täpinöissäni, että mulla on tommonen "monsteri".
Halusin treenata pituus -estettä ja erilaisia häiriöitä pituudella. Otin ennakkoluulottomasti maxien SM -radasta pätkän, jossa oli pituuden edessä suoraan hyppy, jota ei menty, vaan käännyttiin renkaalle. Halusin saada Loffon irtoamaan sivusuunnassa pituudelle, jotta voisin lähteä tekemään päällejuoksua renkaan jälkeiselle aidalle.
Ei menny ku strömsössä. Ainakaan aluksi. En ollut ehkä ihan reilu Loffoa kohtaan, koska ihan aikuisten oikeesti en ole sille koskaan pituutta opettanut...Se on aina vaan menty, ku se sattuu siinä edessä olemaan. Nyt opeteltiin ekaksi pituutta ja miten siitä hypätään SUORAAN yli. "Ei siitä välistä, ne kepit siinä vähän niinku tarkoittaa että niiden välistä ei saa mennä - ei, ei ole tarkoitus kultaseni kaataa niitä palikoita." Palkka pituuden jälkeen ja tottahan jätkä hyppää ja ei välitä musta mitään.
Muutamia kertoja, kun oltiin opeteltu pituutta, koitin sitä sivuirtoamista. Kyllä se toimii, kun maltoin ohjata kunnolla. Yllättävä havainto..vähän makee tunne, kun ehdin tekemään päällejuoksua ja näen kuinka koira tulee ziljoonaa kohti ja tietää hypyllä, että jatketaan aalle. Samat fiilikset tuli yhdessä putkikohdassa, kun olin jo kahden aidan takana ottamassa vastaan ja taas päällejuoksuna. Mä taidan tykätä tuosta päällejuoksusta!
Hyvät harkat oli, vaikkakin meitä oli vaan kaksi. Tai ehkä juuri siksi. Lopuksi otin keppikulmia ja leijeröintiä. Ei meinaa avokulmaa kyllä millään hakea, tätä täytyy treenata lisää ja lisää. Leijeröinnin kesti mahtavasti, vaikka oli A välissä.
Vielä tämä ja ensi viikko ahkeraa treenaamista ja sitten viikon ansaittu lepotauko. Lähdetään perheen kanssa Ruotsiin ja Loffo saa ilahduttaa isovanhempia. Kisamatkoja jo suunnittelen kovasti elokuulle ja viikonlopun SM -kisat sai kyllä innon kasvamaan entisestään. Jos se nyt suinkin on mahdollista. Tahtoo ensi vuonna karkeloihin mukaan!
Halusin treenata pituus -estettä ja erilaisia häiriöitä pituudella. Otin ennakkoluulottomasti maxien SM -radasta pätkän, jossa oli pituuden edessä suoraan hyppy, jota ei menty, vaan käännyttiin renkaalle. Halusin saada Loffon irtoamaan sivusuunnassa pituudelle, jotta voisin lähteä tekemään päällejuoksua renkaan jälkeiselle aidalle.
Ei menny ku strömsössä. Ainakaan aluksi. En ollut ehkä ihan reilu Loffoa kohtaan, koska ihan aikuisten oikeesti en ole sille koskaan pituutta opettanut...Se on aina vaan menty, ku se sattuu siinä edessä olemaan. Nyt opeteltiin ekaksi pituutta ja miten siitä hypätään SUORAAN yli. "Ei siitä välistä, ne kepit siinä vähän niinku tarkoittaa että niiden välistä ei saa mennä - ei, ei ole tarkoitus kultaseni kaataa niitä palikoita." Palkka pituuden jälkeen ja tottahan jätkä hyppää ja ei välitä musta mitään.
Muutamia kertoja, kun oltiin opeteltu pituutta, koitin sitä sivuirtoamista. Kyllä se toimii, kun maltoin ohjata kunnolla. Yllättävä havainto..vähän makee tunne, kun ehdin tekemään päällejuoksua ja näen kuinka koira tulee ziljoonaa kohti ja tietää hypyllä, että jatketaan aalle. Samat fiilikset tuli yhdessä putkikohdassa, kun olin jo kahden aidan takana ottamassa vastaan ja taas päällejuoksuna. Mä taidan tykätä tuosta päällejuoksusta!
Hyvät harkat oli, vaikkakin meitä oli vaan kaksi. Tai ehkä juuri siksi. Lopuksi otin keppikulmia ja leijeröintiä. Ei meinaa avokulmaa kyllä millään hakea, tätä täytyy treenata lisää ja lisää. Leijeröinnin kesti mahtavasti, vaikka oli A välissä.
Vielä tämä ja ensi viikko ahkeraa treenaamista ja sitten viikon ansaittu lepotauko. Lähdetään perheen kanssa Ruotsiin ja Loffo saa ilahduttaa isovanhempia. Kisamatkoja jo suunnittelen kovasti elokuulle ja viikonlopun SM -kisat sai kyllä innon kasvamaan entisestään. Jos se nyt suinkin on mahdollista. Tahtoo ensi vuonna karkeloihin mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)