keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ylä- ja alamäkiä

Viime viikolla kävin maanantain lisäksi vielä pari kertaa treenaamassa. Vesisateessa Sirun treeneissä ja lauantaina Tanjan kanssa. Jäiköhän niistä jotain mieleen. Mietitäänpäs.

Sirun harkoissa oli tosi kamala suora putki -kohta, jonka jälkeen piti saada koira takaakiertoon. En millään saanut Loffoa irtoamaan putkea edeltäville hypyille niin, että olisin ehtinyt ohjaamaan takaakiertoa. Se ei vaan toiminut mitenkään. Lelulla palkattiin irtoamisesta; silloin kyllä menee. Ei ole vielä tajunnut tuota irtoamisjuttua hypyille. Tätä pitää vaan hinkata lisää. Varsinkin, kun hypyt ovat tyhjään, niin ei lähde ei.

Loffo on jo pitkän aikaa kestänyt hyvin, että lelu on jossain muualla ja tulee ohjauksiin. Nyt oli ihan mahdoton lelun kanssa. Joka välissä oli syöksymässä lelulle; toki aina tuli ja sain tehtyä, mutta pikkasen katosi idea, kun tyyppi kuikuili muualle vähän väliä. Hankalaa tuo palkkauksen ajoittaminen ja suunnittelu.

Lähdössä oli myös ongelmia. Lähtö oli niin, että rata oli kokonaan koiran vasemmalla puolella. Istui kuin rata olisi ollut joku magneetti ja kooma alkoi hiipiä päälle. Sain sen kuitenkin pysymään, mutta alun sivuirrotukset ei toiminut, kun jouduin olemaan niin lähellä, että ei lähde mua kohti. Tässäkin varmaan joku juju mitä en tajunnut.

Juhannuksena oltiin mökillä isovanhempien ja Samin veljen perheen kanssa. Loffo sai uida ja meuhkata. Ja ihanaa, kun ei tarvi murehtia lasten ja koiran yhteiseloa. Siellä ne sulassa sovussa pomppi. Loffoa ei sentään trampalle päästetty.

Lauantai -iltana suunnattiin pitkästä aikaa Tanjan kanssa treenaamaan. Tanja oli miettinyt SM:stä medi3 -rataa. Sehän sopi mulle, halusin siihen vaan upotettavan tyhjään hypättävän pituuden. Sehän koituikin sitten haasteeksi useaan otteeseen. Tulee välistä tasan tarkkaan joka kerta, kun yritän ohjata sivusta/takaa. Sama juttu varmaan kuin tyhjään hypättävillä hypyillä. Pitää vaan jatkaa palkkaamista näistä tilanteista, eikä ahmia liikaa.

A -este alkaa pikkasen luisumaan, kun mennään radalla ja vauhti on kova. Tulee kyllä kontaktille, mutta pysähtyy joko maahan tai hiinä ja hiinä kontaktipinnalle. Puomin alastulo ärsyttävän hidas. Mitäköhän tähänkin keksisi?! Treenien aiheet ei lopu ihan heti kesken.

Saatiin radan pätkään harjoiteltua jaakotuksia ja niistoja. Ne pitää kyllä tulla selkärangasta, ennen kuin osaa niitä käyttää oikeissa kohdissa. Katsoinkin yksi päivä Janitan ja Jaakon dvd:tä, jossa tekniikkaa opetettiin. Mulla on kotona se yksi ainokainen aita, joten otan kesälomalla teemaksi käydä tekniikoita läpi, niin että osataan ne oikein. Aika kova tavoite!

Eilen pääsin treenaamaan kolmosluokan koirakoiden kanssa. Siru oli laittanut Jämsän 3 -luokan radan, joka oli tosi kiva. Saatiin tosi paljon onnistumisia; kepeillä Loffo kesti sivuirtoamisen hienosti, tein kuulemma ihmisnuolen onnistuneesti ja muutenkin kulki kivasti. Rimoja tulee aina, kun teen jotain outoa. Ja sitähän mä teen. Aina löytyi kuitenkin syy riman pudotukselle, joten se on korjattavissa. Koira oli ihan huippu ja oli aivan superhauskaa treenata samanhenkisten ihmisten kanssa ;)

Viikonloppuna yritän päästä vielä kentälle ennen viikon taukoa. Huomenna Loffolla on osteopaatti. Vähän jännittää, vaikka koirassa ei mitään oireita mun silmään olekaan.

1 kommentti:

jonna.kuparinen kirjoitti...

Kellä osteopaatilla käytit?

Ja huomattu on, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän on treenattavaa :)