Kisatunnelmia

Nyt on muutaman päivän saanut levätä (?) kisaviikonlopun jälkeen ja olo alkaa helpottamaan. Olipa raskas, mutta kiva viikonloppu. Löysin itselleni uuden aluevaltauksen - kuuluttamisen. Mikäköhän siinä on, kun se tuntui niin omalta touhulta. Kait sitä on lievästi narsistinen, kun haluaa olla keskipisteenä. Ja juuri olen manannut, kun oma tyttäreni on niin huomionhakuinen..kehen lienee tullut?!?! ;)

Muitakin omituisia piirteitä löysin itsestäni. Kisojen jälkeen tuntui, että näitä lisää. Voitaisiin järjestää jotkut isommat kisat - vaikka agirotu! Ei sitä ihminen meinaa itteensä helpolla tässä elämässä päästää...

Ihania suorituksia nähtiin paljon. Varsinkin 3 -luokan koirakot ovat kivaa katseltavaa. Vauhdikasta ja iloista menoa. Onneksi enää ei juurikaan näe ohjaajien turhautumisia, vaikka kaikki ei mene kuin suunniteltu. Muutama radalta poistuminen tapahtui hylkäyksen tapahduttua, mutta vaikea ottaa kantaa ymmärsikö koira syyn miksi kiva touhu lopetettiin. Veikkaan, että ei.

Eilen postissa tuli tilaamani dvd:t. Pennusta mestariksi. Siinäpä meille tavoitetta kerrakseen. Jotakin täytyy heidän metodeissaan olla oikein, kun heidän koulutettavistaan tulee mestareita toisensa perään. Tahtoo kans!

Vielä noin viikko jännätään, että onko pentuni äitee kantava. Olisipa kamala pettymys, jos jäisi tyhjäksi. Pidetään peukkuja!

Urheilusaldo on zero. Ei siis niin mitään. Ellei sitä Madonnan konsertissa 6 tunnin seisoskelua / tanssimista lasketa, seisoin varpaillani melkein koko konsertin ajan - tuli rakot varpaisiin :D Niin joo ja käveltiin sinne konserttialueelle reilun tunnin matka. Että edes jotain kuitenkin, kun oikein muistelee.