Pennun kasvatus by Tuire Kaimio

Käytiin lasten kanssa kirjastossa ja sieltä mukaan tarttui Tuire Kaimion kirja "pennun kasvatus". Mun viimeisestä pennusta on aikaa jo 16 vuotta, joten ehkä jotain lienee unohtunut matkan varrella. Ja asioita muuttunut.

Kirja osoittautui tosi käytännön läheiseksi ja helppolukuiseksi. Ajattelin hieman referoida tähän kohtia, joista ajattelen olevan hyötyä meille pennun kotiutuessa. Kirja alkaa ajasta ennen pentua, kuinka pentu valitaan jne. Näihin kohtiin en hirveästi panostanut, kun luotan ammattilaisiin tässä asiassa. Terkkuja vaan ;)

Ensimmäinen käytännön vinkki on kohdassa "Ensimmäinen yö uudessa kodissa". Olen ajatellut, että pentu tulee nukkumaan eri huoneessa kuin me. Ensimmäiset viikot on kuitenkin syytä minun nukkua samassa huoneessa pennun kanssa ja totuttaa se siihen huoneeseen ja, että yöllä nukutaan. Korkeintaan käydään pissalla kerran / pari, mutta ei mitään ylimääräistä. Vinkunoihin ei reagoida, vaan näytellään nukkuvaa. Kirjan mukaan on hyvä siirtää pikkuhiljaa omaa sänkyä kauemmaksi pennun nukkumatilasta, mutta luulenpa, että meidän kohdalla katsotaan minkälainen tyyppi tulee ja sen mukaan sitten mennään. Voihan olla, että meille tulee joku Mr. Ice Man, joka ei oo moksiskaan mistään sänkyjen siirtelyistä :)

Myös tuo pennun luonne on hieman herättänyt ajatuksia. Olen aikaisemmin ajatellut, että pennun pitää olla vilkas ollakseen nopea agilityssa. Tämä lienee bordercollien kohdalla hieman harhaanjohtavaa, koska tuskin työkoirista löytyy niin sanottuja laamoja, vaikka rauhallisia olisivatkin. Meidän perheeseen todnäk sopii parhaiten viilipyttymäinen, rauhallinen uros - ei mikään ADHD. Raukkaparka stressaantuisi entisestään meidän välillä aikamoisesta härdellistä.

Kirjassa on kivasti otettu huomioon sekin, että miten lapset otetaan mukaan pennun kasvattamiseen. Esim. ruoan antaminen, nimen opettaminen, aarteen etsinnät sun muut ovat oivallista lapsen ja koiran välistä toimintaa. Toki aikuisen valvonnassa.

Sisäsiisteyden opettaminen on myös aika mielenkiintoinen asia. Taskulla meni vaivanen vuosi ennen kuin pystyi sanomaan sen olevan sisäsiisti. Nyt toivoisi hieman erilaista tahtia. Matot pois, mutta mites sitten liukastelut ynnä muut? Jos pentu juoksee sisällä parketilla, niin eikös se sitten ole huonoksi nivelille ja lihaksille? En tiedä.

Myöhäinen leimautumisvaihe 8 - 12 viikkoa. Kirjassa oli lueteltu vino pino asioita mihin pennun on hyvä tutustua noina viikkoina. Mm. Juokseva lapsi (löytyy), mustapartainen mies (käykö harmaaparta?!), möreä-ääninen mies (joo), nainen (joo), pitkä ihminen (joo - mutta en mä), liikuntavammainen (palvelutalo vieressä), sateenvarjot (jos sataa), rullaluistimet (talvella?! pitääkö mennä botniahalliin!). Ja kaikenlaista muuta; erilaista eläntä, ympäristöä, kulkuvälineitä, koiria jne. Kiirettä pitää :D

Mutta varmasti paimennusviettiselle koiralle on tärkeää jo tuossa vaiheessa opettaa nuo pyörät ja autot ja muut ohiviuhahtavat systeemit. Niiden perään ei lähdetä. Kirjassa neuvottiin ensin tutustuttamaan näihin omituisiin menijöihin pikkuhiljaa ja sitten pyydetään näitä lisäämään vauhtia ja etäisyyttä jne. Talvella sitten meikäläinen nähdään tuolla hiihtoladuilla pysäyttelemässä ihmisiä, että HEI, MEIDÄN PENNUN PITÄÄ SAADA TUTUSTUA HIIHTÄJIIN!! PYSÄHDYYYY!!!

Yksinolon opettaminen tulee myös olemaan mahdollisesti haasteellista. Nyt jo sydän särkyy, kun pitää pieni ruppana jättää ihan issesseen kotiin. Yritän saada ainakin jonkinlaisen mammiksen, että saan opetettua vaavin kunnolla yksinoloon. Kirjan mukaan, jos tämä jollainlailla epäonnistuu, niin eroahdistus on vaikeasti korjattavissa aikuisella. Ja taas sai tuntea huonoa omaatuntoa, että on ottamassa koiran, kun käy töissä...näin se vaan on niin monessa koirakirjassa, että koiran ei saisi olla yli 4 tuntia yksin. Mutta haloo, kenellä on mahdollisuuksia johonkin muuhun?! Eläkeläisillä ja opiskelijoilla ehkä.

Yksinolo opetettiin kirjan mukaan erittäin systemaattisesti, mikä lieneekin oikea tapa. Eri asia riittääkö meikäläisen kärsivällisyys. Pakko riittää. Kirjassa oli 9 eri kohtaa kuinka edetään yksinolon opettamisessa. Tärkeintä kuitenkin on, että pennulla on koko ajan turvallinen olo ja sitä ei palkita vinkumisesta, vaan ainoastaan rauhassa olosta. Ensiksi laitetaan pentu omaan paikkaansa, esim leikkiaitaus ja samalla itse puuhaillaan jotakin niin, että pentu näkee sinut. Palkitaan heti, kun on rauhassa. Homma etenee vaiheittain niin, että poistutaan huoneesta, puetaan ulkovaatteet jne. Pennulle ei saa sanoa mitään erityistä sen jäädessä aitaukseen eli ei Marjo mitään "heiheiäitimeneeny" -lirkutuksia...

Vielä kirjoitan leikkimisestä, kun sekin herätti ajatuksia. Kirjassa kovasti tuomittiin taistelu- ja palloleikit. Näitä ei tulisi tehdä kuin max parina päivänä viikossa. Jos näitä tehdään pennun kanssa kovinkin usein, saattaa pennun stressihormonitaso jäädä pysyvästi korkeaksi. Olen kyllä tuon pallon heittelyn mieltänytkin, että se ei pidemmän päälle ole terveellistä, mutta en sitä ihan noin radikaaliksi käsittänyt.

Sitten olen katsonut Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin agilityvideoita. Ohjausvideo ei hirveästi tuonut uusia asioita, mutta pentuvideo oli oikein paikallaan. Sitä pitää opiskella suurella hartaudella.